Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mietittekö koskaan kuolleen läheisenne kohtaloa kuoleman jälkeisessä tilassa?
01.05.2025 |
Minulta kuoli perheenjäsen ja keskityin omaan suruuni ja siihen, että elämääni jäi merkittävä aukko. Keskityin siis itseeni ja muihin tätä kuollutta kaipaaviin.
Tapahtumasta on muutama kuukausi. Aloin ajatella, että oleellisempaa kai olisi miettiä sitä, miten suuren askeleen se kuollut otti! Valtavan askeleen.
Meistä kukaan ei voi varmasti tietää, mitä kuolleen minuudelle tapahtuu ruumiin kuollessa.
Jotkut eivät suostu ajattelemaan kuin että kaikki loppuu. Ihmisen minuuttakaan ei ole.
Jotkut nojaavat ajatuksensa kuolemanrajakokemuksiin. Oikeasti rajalla käyneet eivät kuitenkaan ole kuolleet.
Osa uskoo lohdullisesti, että Jumala kyllä pitää huolen ja niin minäkin haluan uskoa.
Oikeasti pelottaa. Ihmiset ei edes juurikaan puhu siitä, mitä kuolleelle on tapahtunut kuoleman jälkeen. (Yleensä miettivät vain omaa kohtaloasn)
Jumalaan uskovakaan ei tiedä, mitä siellä on. Raamattu ei selkeästi kerro, onko ihminen tiedostavassa tilassa ennen yleistä ylösnousemusta. (Kysyin papilta)
Kun kuolleet ei palaa kertomaan, kukaan ei välitä, millaisissa oloissa ovat.
Tää mun omainen selvästi pelkäsi kuolemista, vaikkei sitä sanonut koskaan. Yritti taistella vastaan.
Kommentit (248)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mantraa hokee täällä vain uskovainen. 🥱
Mitä voitit?
Jos ei ole mitään sanottavaa, kannattaa olla kommentoimatta. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä lankaa lukiessani tunnen suurta onnea siitä, etten ole uskovainen.
Mutta tämän olevaisen ympärillä sykkii toinen, rakkaudellinen ulottuvuus.
Enemmän mietin pois menneiden läheisten elämää ja miten selvisivät kovista ajoista. Elämä päättyy kuolemaan ja sen jälkeen he elävät vain muistoissamme.
Minä en mieti itseäni vaan ajattelen, että nyt kuolleella on hyvä olla. Siksi surukaan ei ole kovin iso.
Aivan. Mun äitini uskoi vahvasti, että ne hänen edesmenneet läheisensä ovat siellä häntä vastassa. Ei voi tietää, olivatko vai eivät.
Hyvin henkilökohtainen asia. Oma äitini näki unen vanhasta, kuolleesta ystävästään, ystävä kutsui häntä luokseen koska "täällä on niin hyvä olla". Muutaman kuukauden päästä äitini kuoli, menikö ystävänsä luo, en tiedä.
Itse näin joku aika sitten unen arvostamastani kuolleesta henkilöstä, hän kutsui minua luokseen ja lupasin mennä. Hän sanoi hoitavansa ensin jonkun asian, mutta tulee sitten noutamaan. En ole huolissani, olisitko itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo mietin että se lautayksiö on varmaan melko pieni paikka, etenkin kun painavat vielä kaivinkoneella sen kasaan hautaa täyttäessään.
Vierailija kirjoitti:
Yksi ajatus on, että mitä jos tiedostavasta ihmisestä jää jäljelle jokin sellainen osa, jonka olomuoto on ajatuksenkevyt. Se pystyy siten liikkumaan mihin tahtoo. Sille menneisyys on aivan yhtä tosi kuin nykyisyys ja siten on mahdollista kohdata myös vaikka ne menneisyyden rakkaat hahmot. Sillä ei tosin ehkä ole enää väliä kun rakkaudellisen olotilan voi siinä tilassa kokea muutenkin.
Kuollessaan ihminen tai hänen ydinolemuksenss palaa täydellisen rakkaudelliseen olotilaan. Vain hänen itse elämänsä aikana ylläpitämä synkkyys voi olla esteenä.
Alue: Aihe vapaa
Jos ei haluta uskoa näihin ei ole pakko mutta joidenkin on pakko kommentoida kuin jotain agendaa. En usko en usko. älä usko. Pääset sinne minne kaipaatkin.