Mietittekö koskaan kuolleen läheisenne kohtaloa kuoleman jälkeisessä tilassa?
Minulta kuoli perheenjäsen ja keskityin omaan suruuni ja siihen, että elämääni jäi merkittävä aukko. Keskityin siis itseeni ja muihin tätä kuollutta kaipaaviin.
Tapahtumasta on muutama kuukausi. Aloin ajatella, että oleellisempaa kai olisi miettiä sitä, miten suuren askeleen se kuollut otti! Valtavan askeleen.
Meistä kukaan ei voi varmasti tietää, mitä kuolleen minuudelle tapahtuu ruumiin kuollessa.
Jotkut eivät suostu ajattelemaan kuin että kaikki loppuu. Ihmisen minuuttakaan ei ole.
Jotkut nojaavat ajatuksensa kuolemanrajakokemuksiin. Oikeasti rajalla käyneet eivät kuitenkaan ole kuolleet.
Osa uskoo lohdullisesti, että Jumala kyllä pitää huolen ja niin minäkin haluan uskoa.
Oikeasti pelottaa. Ihmiset ei edes juurikaan puhu siitä, mitä kuolleelle on tapahtunut kuoleman jälkeen. (Yleensä miettivät vain omaa kohtaloasn)
Jumalaan uskovakaan ei tiedä, mitä siellä on. Raamattu ei selkeästi kerro, onko ihminen tiedostavassa tilassa ennen yleistä ylösnousemusta. (Kysyin papilta)
Kun kuolleet ei palaa kertomaan, kukaan ei välitä, millaisissa oloissa ovat.
Tää mun omainen selvästi pelkäsi kuolemista, vaikkei sitä sanonut koskaan. Yritti taistella vastaan.
Kommentit (248)
Vierailija kirjoitti:
Tässä(kin) ketjussa on selvästi nähtävissä se tosiasia, että ns. materialistit ärtyvät muunlaisista näkemyksistä. Miksiköhän näin on?
Itse olen omien kokemusteni perusteella täysin vakuuttunut siitä, että on olemassa muutakin kuin tämä näkyvä orgaaninen maailma, eikä se asia muuksi muutu.
Mutta kaikilla meillä on oma kokemuspohjamme ja ajatuksemme. Hyvä niin.
Ärtyvät siksi, että heitä pelottaa ajatus, että voisi olla jokun muu kuin kaiken totaalinen häviäminen kuollessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ensimmäistäkään kunnollista todistetta siitä, että olisi mitään "kuoleman jälkeistä tilaa", joten ei ole yhtään mitään syytä sellaista miettiä.
Ihmiset ovat kuitenkin miettineet sitä aina. Sinun ei tarvitse, mutta jos esim. lapsesi kuolee, varmasti mietit. Kysy keneltä tahansa surevalta vanhemmalta.
Kuinka ollakaan, minulta on kuollut lapsi ja olen miettinyt hänen tuonpuoleista kohtaloaan kirjaimellisesti 0 sekuntia.
Mä mietin aikani miten hänen, kastamattoman lapsen, on mahtanut käydä kun taivaanporteille meni. Etsitkö Pietari siinä syksypimeänä iltana hänen tietojaan kastettujen luettelosta, jotta sori kuule, ei näy
Tämä "kristitty" ketjussa, joka puhuu kastamattoman lapsen kohtalosta... 🤮🤮🤮
Uskovaiset - aina täynnä vihaa ja tuomitsevuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se ole kummempaa kuin syvään uneen nukahtaminen. Sitä tehdään jatkuvasti, joka päivä. Tämä uni ei lopu, mutta eihän sitä kuolleena tiedä.
Ei se ole uni. Tietää.Täällä suututaan jos kerron.
No kerro!
Olen pahoillani, en voi kertoa totuutta siitä.
Mikä siinä sitten oikein on, että wt voi totuutta kertoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä raamatussa sanotaan, että ihminen ei voi kenestäkään sanoa, kuka pelastuu ja kuka ei. Turhaan pelottelet tuota lapsensa menettänyttä.
"Kastamattomat eivät pääse taivaaseen. He päätyvät helvettiin ja kärsivät Jumalan kaipuusta. Perisynti on synti siinä missä muutkin. Valitettavasti teit ison munauksen kun et kastanut lastasi. Jäät kaipaamaan häntä ikuisuuden"
Mutta myös todella moni arvioni mukaan 99,9% kastetuistakaan ei pääse perille.
Viaton lapsi ei ole tietoinen kastamattomuudestaan jos kuolee kätkytkuoleman eikä ole ehtinyt syntiä tehdä. Miten arvelette vauvalle käyvän?
Vierailija kirjoitti:
Alallaan tunnetuiden tieteilijöiden on tietenkin erittäin vaikea hyväksyä näkemyksiä, jotka haastavat heidän kapasiteettinsa.
Galilei- ilmiö tässä ajassa. :)
Höpö höpö. Syy, miksi Galilei ja harvalukuiset kaltaisensa muistetaan on se, että he ovat harvalukuisia. Gslileilla oli kunnolliset todisteet näkemyksensä puolesta, Alexanderilla on yksi yksittäinen kokemus. "Valtavirtanäkemyksen" haastaminen on erittäin yleinen ilmiö tiedemaailmassa ja n. 99% näistä on joko hörhöjä, p*skapuheilla rahastajia tai sitten legitiimisti erehtyneitä.
Minulle on kerrottu parin läheiseni kohtalo. Toisesta läheisestäni näin unta ja hätäännyin siinä unessa hänen iankaikkisuuskohtalostaan. Herätessäni koin Pyhän Hengen rauhoittavan minua, että hän on taivaassa. Toinen läheiseni kuoli keski-ikäisenä ja kun kyselin hänen kohtalostaan, sain Raamatusta sanan, jonka mukaan hän ei olisi pelastunut. Ja omankaan tietämykseni mukaan hän ei uskonasioista ollut kiinnostunut.
Vierailija kirjoitti:
Mene peilin eteen ja katso suoraan silmiisi. Tuijota sitten silmiisi intensiivisesti vähintään tunti, miettien ikuisuutta. Löydät itsesi tai kadotat itsesi ja/tai ymmärrät pikkuriikkisen osan sielusi kuolemattomuudesta.
Selvin päin vai hapoissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se ole kummempaa kuin syvään uneen nukahtaminen. Sitä tehdään jatkuvasti, joka päivä. Tämä uni ei lopu, mutta eihän sitä kuolleena tiedä.
Ei se ole uni. Tietää.Täällä suututaan jos kerron.
No kerro!
Olen pahoillani, en voi kertoa totuutta siitä.
Mikä siinä sitten oikein on, että wt voi totuutta kertoa?
Ketju suljettaisiin heti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä raamatussa sanotaan, että ihminen ei voi kenestäkään sanoa, kuka pelastuu ja kuka ei. Turhaan pelottelet tuota lapsensa menettänyttä.
"Kastamattomat eivät pääse taivaaseen. He päätyvät helvettiin ja kärsivät Jumalan kaipuusta. Perisynti on synti siinä missä muutkin. Valitettavasti teit ison munauksen kun et kastanut lastasi. Jäät kaipaamaan häntä ikuisuuden"
Huomatkaa, että vastaukseni on tuossa ylimpänä ja lainausmerkeissä on se, mihin vastaan. En hyväksy, että täällä ihminen tuomitsee toisia kadotukseen, ku se ei käy
Kukaan ei voi tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä(kin) ketjussa on selvästi nähtävissä se tosiasia, että ns. materialistit ärtyvät muunlaisista näkemyksistä. Miksiköhän näin on?
Itse olen omien kokemusteni perusteella täysin vakuuttunut siitä, että on olemassa muutakin kuin tämä näkyvä orgaaninen maailma, eikä se asia muuksi muutu.
Mutta kaikilla meillä on oma kokemuspohjamme ja ajatuksemme. Hyvä niin.
Ärtyvät siksi, että heitä pelottaa ajatus, että voisi olla jokun muu kuin kaiken totaalinen häviäminen kuollessa.
No, ei nyt sentään pelota, mutta valitettavasti "kaiken" (sis. tietoisuus ja keho) häviäminen on vaan yksinkertaisesti tällä hetkellä kaikkein todennäköisintä, koska mistään muusta ei ole vakuuttavia todisteita. Siksi siihen on helpointa uskoa. Kaikki muu on vain ihmisten väittämiä, joita ei voi todistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä perusteella arvioit tuota todennäköisyyttä?
Elämä jatkuu siinä mielessä, että materia, josta minä koostun ei lakkaa olemasta vaan jatkaa kiertokulkuaan. Mutta kun madot syövät maahan kuopatun ruumiini, niin en "minä" kokevana subjektina millään tavalla jatka olemassaoloani niissä sen enempää kuin äsken syömäni porkkana subjektina jatkaa olemassaoloaan minussa. "Elämä" on tietynlaisten materiaalisten komponenttien väliaikainen, emergentti fysikaalis-kemiallinen prosessi, jolla on alku ja loppu. Sitä ei ole ennen kuin se on a
Mikäli universumimme käy loputonta sykliä, jossa se alkaa aina alkurjähdyksestä ("Big Bang") ja kasaantuu aina yhteen takaisin painovoim
No älkää nyt ainakaan sekoittako sitten asioita keskenään koska ovat eri asioita, siis tietoisuus ja sen koostumus. 🙂
Hautajaisia muistelen. Monia suruitkun vääntämiä kasvoja. Sitten mietin, että juuri tuolta nämä näyttää tuskissaan kun väännän heidät painissa siltaan.
-Toksinen yltiömaskuliininen mies
Kuoleman jälkeen ei ole mitään "tilaa". Se siitä. Surullista, mutta turha tuudittautua lohdullisiin harhoihin. Asian pohtiminen on ajan tuhlausta (ja uskonnon metodein ihmisten hallintaa).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se ole kummempaa kuin syvään uneen nukahtaminen. Sitä tehdään jatkuvasti, joka päivä. Tämä uni ei lopu, mutta eihän sitä kuolleena tiedä.
Ei se ole uni. Tietää.Täällä suututaan jos kerron.
No kerro!
Olen pahoillani, en voi kertoa totuutta siitä.
Mikä siinä sitten oikein on, että wt voi totuutta kertoa?
Ketju suljettaisiin heti.
Joo, ja mulla on todella kaunis ja seksikäs tyttöystävä, mutta se käy toista koulua.
Elämäni ensimmäiset 30 v surin aina vaan sitä kuollutta ja sen puolesta. En ollenkaan tajunnut,että minullakin voi olla kaipaus ja suru, kun toinen in sentään joutunut kuilemaan, tavallaan siis säälin häntä.
Veljeni kuollessa vasta aloin suremaan itsekin ikävääni.
En ollut lapsena oppimut, että minun tunteeni ovat tärkeitä, olin oppinut pärjäämään. Ehkä siitä tämä vinksahtanut näkökulma.
T. Alkoholistiperheessä kasvanut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä raamatussa sanotaan, että ihminen ei voi kenestäkään sanoa, kuka pelastuu ja kuka ei. Turhaan pelottelet tuota lapsensa menettänyttä.
"Kastamattomat eivät pääse taivaaseen. He päätyvät helvettiin ja kärsivät Jumalan kaipuusta. Perisynti on synti siinä missä muutkin. Valitettavasti teit ison munauksen kun et kastanut lastasi. Jäät kaipaamaan häntä ikuisuuden"
Mutta myös todella moni arvioni mukaan 99,9% kastetuistakaan ei pääse perille.
Viaton lapsi ei ole tietoinen kastamattomuudestaan jos kuolee kätkytkuoleman eikä ole ehtinyt syntiä tehdä. Miten arvelette vauvalle käyvän?
Kastamattomat eivät pääse taivaaseen. He päätyvät helvettiin ja kärsivät Jumalan kaipuusta. Perisynti on synti siinä missä muutkin.
Ei ole väliä onko vastasyntynyt tai vaikka syntynyt ennen kristinuskoa. Silti päätyy kärsimään Jumalan kaipuusta kun se on perisymtiä tehnyt
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ensimmäistäkään kunnollista todistetta siitä, että olisi mitään "kuoleman jälkeistä tilaa", joten ei ole yhtään mitään syytä sellaista miettiä.
Ihmiset ovat kuitenkin miettineet sitä aina. Sinun ei tarvitse, mutta jos esim. lapsesi kuolee, varmasti mietit. Kysy keneltä tahansa surevalta vanhemmalta.
Kuinka ollakaan, minulta on kuollut lapsi ja olen miettinyt hänen tuonpuoleista kohtaloaan kirjaimellisesti 0 sekuntia.
Mä mietin aikani miten hänen, kastamattoman lapsen, on mahtanut käydä kun taivaanporteille meni. Etsitkö Pietari siinä syksypimeänä iltana hänen tietojaan
Kristityn nimellä kulkee monenlaisia ihmisiä. Itse kristittynä en ole mitenkään vahva uskossani, mutta käsitys joka minulle on uskon asioissa kaikista selvimpiä, on se, että pienet lapset ovat viattomia ja siten taivaaseen kelpaavia "automaattisesti", eli ei ole kiinni siitä, onko heitä kastettu vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ensimmäistäkään kunnollista todistetta siitä, että olisi mitään "kuoleman jälkeistä tilaa", joten ei ole yhtään mitään syytä sellaista miettiä.
Ihmiset ovat kuitenkin miettineet sitä aina. Sinun ei tarvitse, mutta jos esim. lapsesi kuolee, varmasti mietit. Kysy keneltä tahansa surevalta vanhemmalta.
Kuinka ollakaan, minulta on kuollut lapsi ja olen miettinyt hänen tuonpuoleista kohtaloaan kirjaimellisesti 0 sekuntia.
Mä mietin aikani miten hänen, kastamattoman lapsen, on mahtanut käydä kun taivaanporteille meni. Etsitkö P
Jos uskot noin, niin sinäkin päädyt kadotukseen. Sinun paikkasi on tulisessa kuopassa muiden kerettiläisten kanssa.
Olen pahoillani, en voi kertoa totuutta siitä.