Mietittekö koskaan kuolleen läheisenne kohtaloa kuoleman jälkeisessä tilassa?

Vierailija kirjoitti:

Ei se minulta ole pois, että keksitte lohduttavia satuja itsellenne. Minäkin ajoittain toivon, että voisin uskoa tuollaiseen. 

Mutta mielestäni vähentää tämän elämän arvoa, että kuvittelee tämän jälkeen olevan jotain paljon parempaa.

Toki joillekin tämä elämä on yhtä helvettiä. Ei sitäkään pidä kiistää.

Ei elämää ihmisenä ja elämää kuoleman jälkeen tule verrata toisiina arvottaen paremmuutta, nämähän ovat täysin eri asioitakin keskenään.

Minä olen miettinyt aika paljonkin lapseni kohtaloa kuoleman jälkeen - hän lähti täältä oman käden kautta.

Uskon, että hänkin sai uuden mahdollisuuden. Luonnossa kaikki kulkee sykleissä; vuodenajat, päivien kulku, kaikki. 

Miksi ihminen olisi poikkeus? Me synnymme uudelleen oppiaksemme jokaisessa elämässä lisää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ensimmäistäkään kunnollista todistetta siitä, että olisi mitään "kuoleman jälkeistä tilaa", joten ei ole yhtään mitään syytä sellaista miettiä.

Ihmiset ovat kuitenkin miettineet sitä aina. Sinun ei tarvitse, mutta jos esim. lapsesi kuolee, varmasti mietit. Kysy keneltä tahansa surevalta vanhemmalta.

Ihmismieli on taitava keksimään suojamekanismeja.

Kun ei pelkää, tajuaa miten turhia ovat defenssit. Itsepetosta. Ja kun ei pelkää, elää tämän elämänsä tietoisena sen ainutkertaisuudesta. Arvostaen. 

Tuokin on vain yksi uskomus muiden joukossa. Siis että kuoleman jälkeen ei olisi mitään. Kukaan ei voi oikeasti tietää, et sinäkään.  

Ero on siinä, että kaikki laadukkaat todisteet tukevat näkemystä, että kuolemanjälkeistä elämää ei ole. Vielä selkeämmin kaikki laadukkaat todisteet tukevat sitä, että ihminen on puhtaasti aineellinen olio, eikä ole olemassa mitään sellaista, joka kuoleman jälkeen voisi "jatkaa". Kuolemanjälkeisen elämän olemassaoloa tukee kourallinen kyseenalaisia ja vahvasti tulkinnanvaraisia todisteita, ja hyvin harva kuolemanjälkeiseen elämään uskovista pohjaa näkemyksiään noiden todisteiden sisältöön.

Vierailija kirjoitti:

Ei se minulta ole pois, että keksitte lohduttavia satuja itsellenne. Minäkin ajoittain toivon, että voisin uskoa tuollaiseen. 

Mutta mielestäni vähentää tämän elämän arvoa, että kuvittelee tämän jälkeen olevan jotain paljon parempaa.

Toki joillekin tämä elämä on yhtä helvettiä. Ei sitäkään pidä kiistää.

Mulla ei ollut tarkoitus keksiä lohduttavia satuja, vaan miettiä kuolemista sen kuolevan kannalta. 

Hyviä kommentteja ketjussa on. 

Et sinäkään voi oikeasti tietää, mitä sinulle heti kuoleman jälkeen tapahtuu. Sinäkin olet keksinyt tavallaan lohduttavan sadun. Eli kaikki häviää tyhjyyteen.

Onhan se lohduttavaa sekin, että sitten ei ainakaan joudu kestämään mitään kauheaa, vaan ihan kaikki on ohi. Mutta kyllä tuokin on vai  yksi uskomus, kun ei voi tietää. 

"Kohtalo" viittaa mielestäni vain tähän elämään. 

Onko kuoleman jälkeen (ja ennen syntymää) mitään, on suuri arvoitus. Neurotieteiden näkökulmasta tuskin on. Tosin tiedämme hyvin vähän aivoista saati tietoisuudesta. Sielun olemassaoloa ei ole todistettu. Ne muinaiset punnituskokeet ennen ja jälkeen kuoleman todistivat vain veden haihtumisen.

Todennäköisesti muutaman vuosisadan kuluttua ihmiset tietävät paljon enemmän kuoleman jälkeisistä tapahtumista. 

Meidän aikamme ei vielä kykene niihin ulottuvuuksiin.

Vierailija kirjoitti:

"Kohtalo" viittaa mielestäni vain tähän elämään. 

Onko kuoleman jälkeen (ja ennen syntymää) mitään, on suuri arvoitus. Neurotieteiden näkökulmasta tuskin on. Tosin tiedämme hyvin vähän aivoista saati tietoisuudesta. Sielun olemassaoloa ei ole todistettu. Ne muinaiset punnituskokeet ennen ja jälkeen kuoleman todistivat vain veden haihtumisen.

Vahva lukusuositus: neurokirurgi Alexanderin kirjat. Mielipiteesi saattaa muuttua.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen miettinyt aika paljonkin lapseni kohtaloa kuoleman jälkeen - hän lähti täältä oman käden kautta.

Uskon, että hänkin sai uuden mahdollisuuden. Luonnossa kaikki kulkee sykleissä; vuodenajat, päivien kulku, kaikki. 

Miksi ihminen olisi poikkeus? Me synnymme uudelleen oppiaksemme jokaisessa elämässä lisää.

Tai sitten lapsesi pääsi kristittyjen taivaaseen. Ei enää kaivata tuon tehneille hautaa kirkkomaan ulkopuolelle. Ehkä hän pelastui. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kohtalo" viittaa mielestäni vain tähän elämään. 

Onko kuoleman jälkeen (ja ennen syntymää) mitään, on suuri arvoitus. Neurotieteiden näkökulmasta tuskin on. Tosin tiedämme hyvin vähän aivoista saati tietoisuudesta. Sielun olemassaoloa ei ole todistettu. Ne muinaiset punnituskokeet ennen ja jälkeen kuoleman todistivat vain veden haihtumisen.

Vahva lukusuositus: neurokirurgi Alexanderin kirjat. Mielipiteesi saattaa muuttua.

Eri: voitko kertoa oleellisen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kohtalo" viittaa mielestäni vain tähän elämään. 

Onko kuoleman jälkeen (ja ennen syntymää) mitään, on suuri arvoitus. Neurotieteiden näkökulmasta tuskin on. Tosin tiedämme hyvin vähän aivoista saati tietoisuudesta. Sielun olemassaoloa ei ole todistettu. Ne muinaiset punnituskokeet ennen ja jälkeen kuoleman todistivat vain veden haihtumisen.

Vahva lukusuositus: neurokirurgi Alexanderin kirjat. Mielipiteesi saattaa muuttua.

Miksi juuri nämä kirjat muuttaisi jonkun mielen asioista? Pätevä syy, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä perusteella arvioit tuota todennäköisyyttä?

Elämä jatkuu siinä mielessä, että materia, josta minä koostun ei lakkaa olemasta vaan jatkaa kiertokulkuaan. Mutta kun madot syövät maahan kuopatun ruumiini, niin en "minä" kokevana subjektina millään tavalla jatka olemassaoloani niissä sen enempää kuin äsken syömäni porkkana subjektina jatkaa olemassaoloaan minussa. "Elämä" on tietynlaisten materiaalisten komponenttien väliaikainen, emergentti fysikaalis-kemiallinen prosessi, jolla on alku ja loppu. Sitä ei ole ennen kuin se on a

Mikäli universumimme käy loputonta sykliä, jossa se alkaa aina alkurjähdyksestä ("Big Bang") ja kasaantuu aina yhteen takaisin painovoiman vaikutuksesta (ns. "Big Crush"), mikäli materiaa on tarpeeksi), niin tällöin voi olla, että joskus uudestaan vartalomme ja siihen liittyvän tietoisuuden alkeishiukkaset järjestäytyvät täsmälleen samoin kuin nyt, ja tietoisuutemme saattaa palata takaisin samaan tilaan kuin nyt. Tämä on mielestäni kaikkein mahdollisin vaihtoehto sekulaarisesta tulokulmasta ja tuo ainakin itselleni lohtua, koska en ole uskonnollinen ihminen.

Olen hyvin eri mieltä siitä, että edes siinä tapauksessa, jossa tismalleen samat alkeishiukkaset organisoituvat tismalleen samalla tavalla tuottaen tismalleen samanlaisen tietoisuuden voitaisiin puhua minkäänlaisesta elämän jatkumisesta. Elämä ja/tai tietoisuus eivät ole entiteettejä, vaan materiaalisia prosesseja, joilla on alku ja loppu. Kun kyseinen prosessi on päättynyt, se on päättynyt lopullisesti ja peruuttamattomasti, ja tismalleen samojen alkeishiukkasten uusi prosessi on nimenomaan uusi prosessi, ei aiemman prosessin jatkumo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kohtalo" viittaa mielestäni vain tähän elämään. 

Onko kuoleman jälkeen (ja ennen syntymää) mitään, on suuri arvoitus. Neurotieteiden näkökulmasta tuskin on. Tosin tiedämme hyvin vähän aivoista saati tietoisuudesta. Sielun olemassaoloa ei ole todistettu. Ne muinaiset punnituskokeet ennen ja jälkeen kuoleman todistivat vain veden haihtumisen.

Vahva lukusuositus: neurokirurgi Alexanderin kirjat. Mielipiteesi saattaa muuttua.

Miksi juuri nämä kirjat muuttaisi jonkun mielen asioista? Pätevä syy, kiitos.

Olipa kommentti! Olet siis päättänyt jumahtaa omiin mielen poteroihisi. No, se on toki sinun oikeutesi. 

Yleensä ihmiset haluavat oppia uutta. :)

En itsekään viitsi yrittää lohduttaa itseäni epätodennäköisillä ja todistamattomilla uskonnoilla, jumalilla, uudelleen syntymillä, kohtaloilla, karmoilla, jne.

Tiede, universumimme ja materian sekä energian säilymislaki ovat itsestään jo niin ihmeellisiä, että ne tuovat lohtua ilman uskomuksia ja uskontoja!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä perusteella arvioit tuota todennäköisyyttä?

Elämä jatkuu siinä mielessä, että materia, josta minä koostun ei lakkaa olemasta vaan jatkaa kiertokulkuaan. Mutta kun madot syövät maahan kuopatun ruumiini, niin en "minä" kokevana subjektina millään tavalla jatka olemassaoloani niissä sen enempää kuin äsken syömäni porkkana subjektina jatkaa olemassaoloaan minussa. "Elämä" on tietynlaisten materiaalisten komponenttien väliaikainen, emergentti fysikaalis-kemiallinen prosessi, jolla on alku ja loppu. Sitä ei ole ennen kuin se on a

Mikäli universumimme käy loputonta sykliä, jossa se alkaa aina alkurjähdyksestä ("Big Bang") ja kasaantuu aina yhteen takaisin painovoiman vaikutuksesta (ns. "Big Crush"), mikäli materiaa on tarpeeksi), niin tällöin voi olla, että joskus uudestaan vartalomme ja siihen liittyvän tietoisu

Jos syntyisi samanlaisista hiukkasista uudelleen minä, niin se olisi ihan eri minä. Se olisi vaan täsmälleen samanlainen. Kuin identtinen kaksonen. Mutta eihän nykyinen tietoisuuteni siihen siirtyisi. Se olisi oma tietoisuutensa vauvasta kuolemaan saakka. 

Vierailija kirjoitti:

Japanilaisessa leffassa Elämän jälkeen on mielenkiintoinen ajatus että vainajalla on viikko aikaa muistella elämäänsä ja valita siitä paras hetki. Sen jälkeen kaikki muu pyyhkiytyy muistista pois ja ikuisuus on vain tuota hetkeä uudestaan ja uudestaan. Olen usein miettinyt minkä hetken itse valitsisin.

Tuo olisi ihan kiva "taivas". Kun ajattelin asiaa huomasin että elämässäni on ollut paljon enemmän onnellisia hetkiä kuin olen luullut, vaikea valinta olisi.

Vierailija kirjoitti:

En itsekään viitsi yrittää lohduttaa itseäni epätodennäköisillä ja todistamattomilla uskonnoilla, jumalilla, uudelleen syntymillä, kohtaloilla, karmoilla, jne.

Tiede, universumimme ja materian sekä energian säilymislaki ovat itsestään jo niin ihmeellisiä, että ne tuovat lohtua ilman uskomuksia ja uskontoja!

Etkö tiedosta, että uskomus kaiken häviämiseen kuolemassa on myös itsensä lohduttamista. 

Se on sinun uskomuksesi, että käy noin ja se tuntuu sinusta lohdulliselta ajatukselta. 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen miettinyt aika paljonkin lapseni kohtaloa kuoleman jälkeen - hän lähti täältä oman käden kautta.

Uskon, että hänkin sai uuden mahdollisuuden. Luonnossa kaikki kulkee sykleissä; vuodenajat, päivien kulku, kaikki. 

Miksi ihminen olisi poikkeus? Me synnymme uudelleen oppiaksemme jokaisessa elämässä lisää.

Ei kukaan synny tänne uudelleen eikä oman käden kauttakaan lähteneet tarvitse uutta mahdollisuutta vaan sellainen elämä heilläkin oli kaikkinensa kuolemaa myöten. Itsemurhakin on tarkoitus, kuolintapoja ei tule vertailla keskenään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kohtalo" viittaa mielestäni vain tähän elämään. 

Onko kuoleman jälkeen (ja ennen syntymää) mitään, on suuri arvoitus. Neurotieteiden näkökulmasta tuskin on. Tosin tiedämme hyvin vähän aivoista saati tietoisuudesta. Sielun olemassaoloa ei ole todistettu. Ne muinaiset punnituskokeet ennen ja jälkeen kuoleman todistivat vain veden haihtumisen.

Vahva lukusuositus: neurokirurgi Alexanderin kirjat. Mielipiteesi saattaa muuttua.

Eri: voitko kertoa oleellisen!

Hän on kansainvälisesti erittäin arvostettu neurokirurgi, joka joutui syvään, pitkäaikaiseen koomaan. Kaikkien aivojen toimintoja mittaavien laitteiden mukaan hän oli täysin aivokuollut.

Kahdessa kirjassaan hän kuvaa kaikkea tämän tilan aikana tapahtunutta. Toisen kirjan ote on analyyttisen tieteellinen. Nyt en muista kummankaan kirjan nimeä, mutta löytynevät googlaamalla 'neurokirurgi Alexander'.

Alexander kertoi ennen tätä mullistavaa kokemustaan olleensa kivenkova skeptikko, aukoton tieteilijä. Ei ole enää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kohtalo" viittaa mielestäni vain tähän elämään. 

Onko kuoleman jälkeen (ja ennen syntymää) mitään, on suuri arvoitus. Neurotieteiden näkökulmasta tuskin on. Tosin tiedämme hyvin vähän aivoista saati tietoisuudesta. Sielun olemassaoloa ei ole todistettu. Ne muinaiset punnituskokeet ennen ja jälkeen kuoleman todistivat vain veden haihtumisen.

Vahva lukusuositus: neurokirurgi Alexanderin kirjat. Mielipiteesi saattaa muuttua.

Vahva lukusuositus wikipedia-artikkelille Eben Alexander, tässä pikku sitaatti:

"The book was a commercial success but also was the subject of scientific criticism in relation to misconceptions about neurology, such as conflating medically induced coma with brain death. A 2013 article in Esquire magazine refuted claims made in the book. The doctor who treated Alexander stated that certain details cannot be true, such as claims Alexander made about speaking clearly at times he would have been intubated.

Proof of Heaven was also criticized by scientists, including Sam Harris, who described Alexander's NDE account on his blog as "alarmingly unscientific", and that claims of experiencing visions while his cerebral cortex was shut down demonstrated a failure to acknowledge existing brain science with little evidence prove otherwise. Neurologist and writer Oliver Sacks agreed with Harris, and argued that Alexander had failed to recognize that the experience could have been the result of his cortex returning to full function at the outset of his coma, rather than a supernatural experience."

https://en.wikipedia.org/wiki/Eben_Alexander_(author)

Edes koko NDE-tutkimuskirjallisuus kokonaisuutena ei lähellekään riitä osoittamaan kuolemanjälkeisen elämän todellisuutta. Tässä tapauksessa "todisteena" on tämä yksi yksittäinen kokemus.

Ei jatkoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Japanilaisessa leffassa Elämän jälkeen on mielenkiintoinen ajatus että vainajalla on viikko aikaa muistella elämäänsä ja valita siitä paras hetki. Sen jälkeen kaikki muu pyyhkiytyy muistista pois ja ikuisuus on vain tuota hetkeä uudestaan ja uudestaan. Olen usein miettinyt minkä hetken itse valitsisin.

Tuo olisi ihan kiva "taivas". Kun ajattelin asiaa huomasin että elämässäni on ollut paljon enemmän onnellisia hetkiä kuin olen luullut, vaikea valinta olisi.

Aika höpö juttu, mutta nyt hö pöl lä tasolla mietin, niin ei tuollaista yhtä hetkeä monikaan voisi keksiä. Ihmisiä on syntynyt ja kuollut elämäni varrella. 

Jos valitsen jonkun hetken, aina joku tärkeä puuttuu.