Persoonallisuuden perusteella syrjiminen työnhaussa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos se on todella noin yleistä, niin voisiko sitten olla niin että monilla rekrytoijilla on huonoja kokemuksia introverteista ja siksi minimoivat riskejään hakemalla ns hyvää tyyppiä? Tämä olettaen siis, että rekrytoijat tietävät mitä ovat tekemässä ja heillä on tiedostetut syynsä suosia tietynlaisia hakijoita.

 

Ne rekrytoijat on yleensä isommissa firmoissa täysin eri ihmisiä kuin ne jotka tekee sitä päivittäistyötä. Eli heillä ei ole oikeasti hajuakaan siitä millaista se työ oikeasti on. Päättelevät ilmeisesti että pitäisi olla kovin tiimihenkisiä, koska esim. it-projektit yleensä tehdään projektitiimeissä. Mutta käytännössä silti homma menee hyvin itsenäisesti ilman varsinaista tiimityötä. Kokouksissa suunnitellaan ja jaetaan hommat, sitten kukin tekee itsekseen. Mutta HR-osaston tädit ei tiedä yhtään mitään siitä millaista se on. 

Tädittely ei kyllä ole kovin asiallista. Monesti näissä vauvapalstan keskusteluissa introvertit ovat kovia haukkumaan muita. Ehkä sellainen perusystävällisyys ja hyväntahtoisuus korreloi paremmin ektroverttiyden kanssa, ja siksi heitä suositaan?

Vaikka siksi, että introverttikin voi keskustella kahvikoneen äärellä. Mikään ei estä. 

Kertoisitko ap esimerkkejä sanamuodoista, joilla työpaikkailmoituksissa on ilmaistu, että haetaan sosiaalista luonnetta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onhan se hullua. Itse olen koodari, ja työ on yksin puurtamista 98% ajasta. Vieläpä täysin etänä kotoa esim. itselläni. Ja sitten HR-ihmiset kun rekryää hakee jotain ekstroverttejä tiimipelaajia.

Mutta eipä se itselleni ole käytännössä iso ongelma ollut, osaan kyllä teeskennellä energistä ekstroverttiä työhaastattelujen ajan jos on tarve. Sen jälkeen palaan omaksi erakkomaiseksi introvertiksi itsekseni, eikä se ole koskaan töissä aiheuttanut ongelmia. Se on vaan niiden HR-ihmisten pakkomielle tuo sosiaalisuus, lähiesimiehet ei sellaista odota.

Se oikeasti extrovertti kärsis kun joutuis yksin tekemää töitä kotoaan.

Teams kävis hällä kuumana.

Ihmiset eivät oikeasti ole noin mustavalkoisia, vaikka kuinka yrittäisit väittää. 

Mun entinen pomo oli fiksu kun sanoi, että saa olla hyvä tyyppi, mutta tärkeintä on että tekee työnsä.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka siksi, että introverttikin voi keskustella kahvikoneen äärellä. Mikään ei estä. 

Mutta miksi pitäisi? Itse silloin kun vielä toimistolla työskentelin, jätin kahvikoneella keskustelut väliin. hain sieltä vaan välillä kupin kahvia, jonka nautin työpisteelläni. Siellä työyhteisössä sellainen hyväksyttiin täysin, miesvaltainen ala, ei ekstroverttipaineita.

Vierailija kirjoitti:

Sosiaaliseksi voi kyllä opetella jos haluaa

Itsenäiseen työskentelyyn ei välttämättä opi, vaikka yrittäisi opetella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mukavassa työympäristössä introverttikin vapautuu. Työnantajan vastuulla osittain.

 

Ei introvertti ole joku ujo tai estoinen, jonka täytyisi vapautua. Introvertti ei vaan halua tai kaipaa juurikaan kontaktia muihin ihmisiin, enempää kuin töiden hoitamiseksi on pakko. Se on ihan ookoo eikä meitä introja tarvi mitenkään yrittää vapauduttaa. Se on taas sitä ekstroverttipakotusta se.

Ap itse puhui introverteistä ja ujoista samassa yhteydessä - jos luet aloituksen.

Vierailija kirjoitti:

Kertoisitko ap esimerkkejä sanamuodoista, joilla työpaikkailmoituksissa on ilmaistu, että haetaan sosiaalista luonnetta?

No en sanatarkasti muista, mutta esimerkiksi oli tuo kahvikoneella juttelu, sitten oli "tartut herkästi puhelimeen ja soitat tiimiläisille" tms, "otat rohkeasti kontaktia muihin", "olet tiimipelaaja", "nautit vuorovaikutuksesta", "sovit sosiaaliseen ja iloiseen työporukkaamme", "haemme sinua, hyvä ja hauska tyyppi", "työyhteisömme viihtyy hyvin yhdessä myös vapaa-ajalla" jne.

Eihän sitä aina suoraan sanota siis, mutta kyllä minulle noista muodostuu tietynlainen kuva haettavasta, joka ei siis ole hiljainen introvertti.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se on siitä kun kaikkialla pyritään nyt turvalliseen tilaan jne? Että jos joku ei vaikka moikkaa, niin se koetaan epäyställisenä tai pelottavana? Ja sellaisia ei sitten toivota pilaamaan "turvallista" työyhteisöä? 

Liittyy introvertteihin miten? Hyvät käytöstavat kuuluvat kaikille. 

Mullekin sanottiin, etten vaikuttanut haastattelussa motivoituneelta. Paikan sai henkilö, joka on hyvin energinen (vaikuttaa ADHD-oireiselta), kun taas itse olen rauhallinen, mutta kuitenkin puhelias ja iloinen. Lisäksi haastatteluni oli kahdeksalta aamulla ja haastattelija itsekin puolinukuksissa...

Toisaalta tuntuu siltä, etten olisi varmaan viihtynyt tuon haastatelleen henkilön alaisuudessa kuitenkaan, jos hänen ajattelun taitonsa ovat tuolla tasolla. Kaikki nyt vaan eivät ole luonteeltaan pirskahtelevia superpalloja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoisitko ap esimerkkejä sanamuodoista, joilla työpaikkailmoituksissa on ilmaistu, että haetaan sosiaalista luonnetta?

No en sanatarkasti muista, mutta esimerkiksi oli tuo kahvikoneella juttelu, sitten oli "tartut herkästi puhelimeen ja soitat tiimiläisille" tms, "otat rohkeasti kontaktia muihin", "olet tiimipelaaja", "nautit vuorovaikutuksesta", "sovit sosiaaliseen ja iloiseen työporukkaamme", "haemme sinua, hyvä ja hauska tyyppi", "työyhteisömme viihtyy hyvin yhdessä myös vapaa-ajalla" jne.

Eihän sitä aina suoraan sanota siis, mutta kyllä minulle noista muodostuu tietynlainen kuva haettavasta, joka ei siis ole hiljainen introvertti.

Kuulostaa siltä, että työtehtävä vaatii ihmisen, joka tarttuu helposti puhelimeen. Eikö silloin ole oikein sanoa asia suoraan työpaikkailmoituksessa? Kovin moni nimittäin ei ole sellainen, joka helposti tarttuu puhelimeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka siksi, että introverttikin voi keskustella kahvikoneen äärellä. Mikään ei estä. 

Mutta miksi pitäisi? Itse silloin kun vielä toimistolla työskentelin, jätin kahvikoneella keskustelut väliin. hain sieltä vaan välillä kupin kahvia, jonka nautin työpisteelläni. Siellä työyhteisössä sellainen hyväksyttiin täysin, miesvaltainen ala, ei ekstroverttipaineita.

No sitten voi jättää hakematta mieleiseensä duuniin, jos tuo on ongelma ja pelottaa niin rekrytiimin kysymykset. Jos aikuinen ihminen ei kykene vaihtamaan yhtään sanaa toisten kanssa, koska pitää vedota introverttiyteen, voi ihan yhtä hyvin kysyä "miksi?" Miksi pitäisi palkata juuri introvertti? Ihan kuin he olisivat kaikkein parhaita työntekijöitä eikä 200 muun hakijan joukosta löydy yhtä hyvää, Sori vaan, mutta tuo introverttien itsekorostus omista työtaidoista on aika koomista. 

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalisuus ei ole mikään luonteenpiirre vaan opittu taito.

Kyllä siinä on vahva geneettinen pohja, että suuntautuuko ulos vai sisäänpäin. Toki sitten esimerkiksi koulukiusaaminen voi tehdä sosiaalisestakin lapsesta antisosiaalisen, tai suosio ujosta seurallisemman, mutta nekään eivät ole itseaiheutettuja vaan lähinnä olosuhteista tulevia piirteitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka siksi, että introverttikin voi keskustella kahvikoneen äärellä. Mikään ei estä. 

Mutta miksi pitäisi? Itse silloin kun vielä toimistolla työskentelin, jätin kahvikoneella keskustelut väliin. hain sieltä vaan välillä kupin kahvia, jonka nautin työpisteelläni. Siellä työyhteisössä sellainen hyväksyttiin täysin, miesvaltainen ala, ei ekstroverttipaineita.

No sitten voi jättää hakematta mieleiseensä duuniin, jos tuo on ongelma ja pelottaa niin rekrytiimin kysymykset. Jos aikuinen ihminen ei kykene vaihtamaan yhtään sanaa toisten kanssa, koska pitää vedota introverttiyteen, voi ihan yhtä hyvin kysyä "miksi?" Miksi pitäisi palkata juuri introvertti? Ihan kuin he olisivat kaikkein parhaita työntekijöitä eikä 200 muun hakijan joukosta löydy yhtä hyvää, Sori vaan, mutta tuo introverttien

Miksi töihin pitäisi palkata huonompi, jotta sinulle saadaan kahvikoneelle seuraa? Etsi ystävät vapaa-ajalta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se on siitä kun kaikkialla pyritään nyt turvalliseen tilaan jne? Että jos joku ei vaikka moikkaa, niin se koetaan epäyställisenä tai pelottavana? Ja sellaisia ei sitten toivota pilaamaan "turvallista" työyhteisöä? 

Liittyy introvertteihin miten? Hyvät käytöstavat kuuluvat kaikille. 

Ainoat minun työkaverit/naapurit jotka eivät usein ole moikanneet olivat ja ovat kyllä introvertteja kaikki. Sellaisia juroja omissa ajatuksissa menijöitä. Jotkut jopa katsoivat minuun päin kun moikkaan, mutta eivät reagoineet mitenkään :D Enkä ole koskaan tavannut yhtäkään ekstroverttia joka ei vastaisi tervehtimiseen. -eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos se on todella noin yleistä, niin voisiko sitten olla niin että monilla rekrytoijilla on huonoja kokemuksia introverteista ja siksi minimoivat riskejään hakemalla ns hyvää tyyppiä? Tämä olettaen siis, että rekrytoijat tietävät mitä ovat tekemässä ja heillä on tiedostetut syynsä suosia tietynlaisia hakijoita.

 

Ne rekrytoijat on yleensä isommissa firmoissa täysin eri ihmisiä kuin ne jotka tekee sitä päivittäistyötä. Eli heillä ei ole oikeasti hajuakaan siitä millaista se työ oikeasti on. Päättelevät ilmeisesti että pitäisi olla kovin tiimihenkisiä, koska esim. it-projektit yleensä tehdään projektitiimeissä. Mutta käytännössä silti homma menee hyvin itsenäisesti ilman varsinaista tiimityötä. Kokouksissa suunnitellaan ja jaetaan hommat, sitten kukin tekee itsekseen. Mutta HR-osaston tädit ei tiedä yhtään mitään siitä millaista se on. 

 

Jos tilanne oikeasti on tuo, ja hakijat tietävät, ettei työ vaadi esillä oloa eikä muiden kanssa puhumista, mikseivät introvertit viitsi edes haastattelun ajan teeskennellä? Kyllä tässä joutuu yksi jos toinenkin esittämään roolia, jotta pääsee uuteen työhön. 

Jos ihmisten kanssa keskusteleminen on niin kamalaa, miten introvertit viitsivät olla tällä palstalla. Pahempaa täällä on kuin yksikään "moi" kahvikoneen vieressä. 

Minä olen vahvasti introvertti. Hyvä että en tule valituksi työhön, jossa kaikkien oletetaan olevan huikean sosiaalisia iloihmisiä, jotka höpöttävät koko päivän iloisesti. Minua saa tällaisissa työpaikoissa rekryssä syrjiä ihan vapaasti. Haluan tehdä työtä, jossa saan olla oma mölli itseni, onneksi tällaisiakin paikkoja on. Teen työni, en höpötä ylimääräisiä.

Suomessa jostain syystä sallitaan ns. introverteille täydellinen käytöstapojen puute. Aikuisuuteen ja jopa tutkinnon suorittamiseen asti voi selvitä osaamatta tervehtiä ystävällisesti kollegoja tai opiskelukavereita. 

 

Ei kyse ole siitä, etteikö introvertti voisi olla loistava lisä työyhteisöön. Kyse on siitä, että liian moni käyttäytyy työelämässä törkeästi. 

Olen introvertti eikä mulla ole mitään ongelmaa kollegan kanssa jutskailla kahvilla. Koko päivää en siinä jaksa kuitenkaan päivystää.