Onko täällä kukaan ihmetellyt, ettei omilla vanhemmilla ole juurikaan ystäviä? Itse muistan 40 vuoden taakse asti, että meillä ei koskaan kä

Mä aina teininä ihmettelin et miks mun kavereiden vanhemmat ei ikinä käy missään ku omat vanhemmat vietti suht paljon aikaa kaveripariskuntien kanssa ja aina oli suunnitelmat valmiina vapuksi, uudeksi vuodeksi jne jne. Ja mä taas olin teininä aika yksinäinen :D Sitten jos oltiin kavereiden kanssa iltaa viettäämässä ja tarvittiin kyyti kotiin ni musta oli hassua et kavereiden vanhemmat oli usein valmiita kuskaamaan kun he eivät koskaan itse olleet missään. N33

Vierailija kirjoitti:

En mä näe tässä mitään kovin erikoista. Yleensä ihmsillä alkaa viimeistään kolmen kympin korvilla olla arjessaan aika paljon muita kiireitä, joiden takia sellainen teineille tyypillinen kavereiden kanssa hengaileminen jää vähäisemmäksi tai loppuu kokonaan, varsinkin, jos on lapsia. Ystävyyssuhteet tuntuu pysyvän lähinnä niillä naisilla, jotka saa lapsia samaan aikaan, ja ne tapaamiset muuttuu puolittain lasten leikkitreffeiksi. Olen pikemminkin pitänyt vähän erikoisina sellaisia kolmi-nelikymppisiä, joilla riittää aina vaan aikaa ja energiaa nimenomaan kavereiden kanssa pörräämiseen. On se varmaan jossain määrin tervettä ja tarpeellista, mutta aika vaikeaa, jos on perhe, palkkatyö ja omat harrastukset. Itseä ei kiinnostaisi enää pätkääkän lähteä viettämään mitään tyttöjen iltaa sedulaan. 

Nämä on niitä jotka valittaa yksinäisyyttään kun lapset ovat lähteneet pesästä, pahimmassa tapauksessa puoliso on menehtynyt tai lähtenyt nuoremman matkaan. Ystävyys joka jatkuu muuttaa muotoaan, ei tarvi mennä Sedulaan. Voi mennä vaikka vain syömään, mökille tai mitä ikinä. Elämän suurissa muutoksista tuetaan. Tiedän muutaman jotka valittaa kun ei ole porukkaa. Nämä kolmikymppisenä arvostelivat mm sinkkuja. Itse olen aina pitänyt kiinni ystävistä.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen on nuorena sosiaalisimmillaan. Minulla oli valtavan suuri kaveripiiri ja vietimme todella paljon aikaa järjestäen juhlia, tapaamisia, illanviettoja, mökkeilyjä. Olen kuitenkin hyvin voimakkaasti inrtovertti, joten lapsen saamisen jälkeen kaikki tuo sosiaalisuus on jäänyt pois. Ei riitä panoksia enää muiden ihmisten kanssa seurusteluun vapaa-ajalla, kun on lapsi joka tarvitsee huomiota ja kuluttaa sitä sosiaalista paristoa. Lapseni varmaan siis ajattelee, että minulla ei ole yhtään kavereita, mutta tämä on ihan oma valinta ja kuuluu luonnolliseen elämänkulkuun. Kuuntelen itseäni ja sitä millaista aktiviteettia elämääni tarvitsen. Tällä hetkellä siihen ei kuulu laaja kaveripiiri.

Kuulostaa erikoiselta tuo että olet voimakkaasti introvertti, mutta oli hirveän iso kaveripiiri ja vietit valtavasti aikaa heidän kanssaan. Sehän olisi pelkkää kärsimystä. Minä en viettänyt nuorenakaan aikaa juuri muuten kuin yksin.

Mulla ei ole ystäviä, kun en ole mikää viininlipittäjä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole ystäviä, kun en ole mikää viininlipittäjä.

Nykyään ei tiäksä tarvi olla mikään viininlipittelijä. 

No enpä kaveriksi kelpaa. Kun vähänkin viittaan siihen suuntaan esim. hyvälle työkaverille, niin menee ihan vaikeeksi. Välillä testailen, kuinka hyvä työkaveri on. No ei tarpeeksi hyvä.