Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä kukaan ihmetellyt, ettei omilla vanhemmilla ole juurikaan ystäviä? Itse muistan 40 vuoden taakse asti, että meillä ei koskaan kä
24.04.2025 |
ynyt kukaan. Vanhemmat aina työpäivän jälkeen yksin eikä ketään kutsuttu kylään.Nykyään ihan samanlaista. Hakevat lapsistaan ja lapsenlapsista seuraa.
Kommentit (126)
Sama juttu plus en saanut tuoda kavereita isälleni kylään. Kaikki punnittiin hyödyssä. Nyt kun ovat vanhoja, niin kärsivät yksinäisyydestä ja soittelevat minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhemmilla oli todella laaja ystäväpiiri. Kun tulivat vanhoiksi ja ystäviä alkoi kupsahdella niin hankkivat uusia ystäviä. Osa äitini ystävistä oli minun ikäisiäni. Ihmiset ovat erilaisia, omat vanhempani olivat todella sosiaalisia.
Miten introvertillä voi olla laaja ystäväpiiri? Omat vanhemmat juuri näitä. Isä kävi harrastuksissa ja nekin liittyivät lähinnä historiaan yms.
Ei meilläkään käynyt juuri ketään kun oltiin lapsia. Ja kaverit ei saanut tulla kylään. Tämä oli monella ettei sisälle saanut tulla 70-luvulla.
Mun vanhemmilla oli ystäviä ja läheisiä sukulaisia ja kyläilykulttuuri kukoisti. Mulla ei ole ja kukaan ei käy kylässä.
Itsellä oli epämääräinen vuorotyö joka tehokkaasti karkoitti vähät ystävät. Vkl töissä muut viihteellä ja toisinpäin. En suosittele. Voishan noita lämmitellä uudestaan mutta kun ei tiedä mitä olisivat mieltä pitkän tauon jälkeen? Joten olkoot. On noissa jälkikasvujen vierailuissa ihan riittävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollut kauheasti kun oli ruuhkavuodet. En ihmettele, ei itsellänikään ole. Myöhemmin heillä on ollut enemmän aikaa ystäville.
Hyvä aloitus. Aloin miettimään omaa lapsuudenkotiani (siellä äiti, isä ja minä) ja eipä meilläkään juuri koskaan vieraita käynyt. Varmaan tyyliin joka toinen vuosi joku meille tulla tallusteli. Isovanhemmat sitten erikseen, he kävivät muutaman kerran vuodessa. Nyt olen keski-ikäinen, asun kahdestaan puolisoni kanssa, ei lapsia. Liian harvoin meilläkään kukaan käy eikä meitä kutsuta kuin muutama kerta vuodessa jonnekin kyläilemään. Itse tykkäisin kovasti, että olisi sellainen useamman ihmisen porukka, jotka voisimme istua iltaa vuorotellen toistemme luona vaikka kerran kuukaudessa. Syödä ja juoda hyvin, jutella, parannella maailmaa. Iloita yhdessä ja surra yhdessä. Olla toisillemme läsnä. Vaan kun ei niin ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen tavannut "aikuisia" jotka hengailevat kavereiden kanssa. Se on ihan yhtä urpoa ja turhanpäiväistä kuin teininäkin.
Kenen kanssa aikuisen pitäisi viettää aikaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidilläni on paljon ystäviä mutta isälläni ei yhtään. Yhden nuoruusystävänkin on jotenkin karkoittanut. Ihme jörrikkä.
Miehillä on useammin ongelmia sosiaalisissa suhteissa. Ehkä se johtuu siitä, että miesten on niin vaikea asettua toisen asemaan ja ymmärtää muita kuin itseään?
Voi olla. Moni mies karkaa johonkin pihalle tai autotalliin "omiin hommiin" kun on vieraita kylässä. Kummallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tavannut "aikuisia" jotka hengailevat kavereiden kanssa. Se on ihan yhtä urpoa ja turhanpäiväistä kuin teininäkin.
Kenen kanssa aikuisen pitäisi viettää aikaa?
Oman äidin kanssa.
T. Jarkko
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tavannut "aikuisia" jotka hengailevat kavereiden kanssa. Se on ihan yhtä urpoa ja turhanpäiväistä kuin teininäkin.
Olisi todella mielenkiintoista tavata sinut. Olisin todella utelias tietämään, minkälainen ihminen kirjoittaa tuollaisen viestin.
En usko että se on mahdollista. Tällaiset ihmiset poistuvat itsemurhayksiöstään vasta myöhään illalla käymään kaupassa huppari tiukasti silmillä, eikä kaupan kassallekaan osata sanoa hei ja kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei meilläkään käynyt juuri ketään kun oltiin lapsia. Ja kaverit ei saanut tulla kylään. Tämä oli monella ettei sisälle saanut tulla 70-luvulla.
Olette duunaritaustaisia?
En ole ihmetellyt sitä, ettei luonamme juuri ihmisiä käynyt.
Se vain oli semmoista, kun töiden perässä piti vain muuttaa ja johonkin asettua. Ja töitä piti tehdä paljon, pitkää päivää painaa. Jos meinasi pärjätä.
Kaikki muut sukulaiset ja muutamat ystäviksi jääneet olivat vain hajasijoitettuina pitkien välimatkojen päähän. Minkä sille voit. Eikä töistä silloinkaan maksettu niin hyvin, että liikoja reissattaisi.
Se on vain elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun vanhemmilla oli paljon tuttuja, ystäviäkin. Meillä oli AINA vieraita. Lähes päivittäin. Sukulaisia, naapureita, työkavereita, opiskelukavereita jne. Vanhempani pitävät yhä aktiivisesti yhteyttä jäljellä oleviin sekä jonkin verran uusinkin tuttavuuksiin.
Meillä puolestaan ei käy juuri koskaan vieraita. Ei sukulaisia, ei ystäviä kaikkein vähiten naapureita. Iso syy tähän on mies, joka on aivan järkyttävän huono sosiaalisissa suhteissa. Hän on suurin syy miksi en itsekään jaksa kutsua meille ketään. Joutuisin yksin emännöimään. JA kyllä ihmettelen itsekin, miten olen hänen kanssaan ikinä yhteen päätynyt. Muutoin kyllä meillä on hyvä elämä, mutta olen vasta myöhemmällä iällä tajunnut, miten surkeat sosiaaliset taidot hänellä on.
Vierailija kirjoitti:
Ei meilläkään käynyt juuri ketään kun oltiin lapsia. Ja kaverit ei saanut tulla kylään. Tämä oli monella ettei sisälle saanut tulla 70-luvulla.
Ihan päinvastoin muistan asiat. 70-luvulla ei ollut kännyköitä saati muita viestittelyvälineitä, paitsi lankapuhelin. Kaverit juoksivat sisään ja ulos ja Helsingin lähiökerrostalot olivat täynnä lapsia. Kavereita oli kymmeniä ja vanhemmillakin kävi vieraita/ käytiin kyläilemässä ainakin viikonloppuisin.
En mä näe tässä mitään kovin erikoista. Yleensä ihmsillä alkaa viimeistään kolmen kympin korvilla olla arjessaan aika paljon muita kiireitä, joiden takia sellainen teineille tyypillinen kavereiden kanssa hengaileminen jää vähäisemmäksi tai loppuu kokonaan, varsinkin, jos on lapsia. Ystävyyssuhteet tuntuu pysyvän lähinnä niillä naisilla, jotka saa lapsia samaan aikaan, ja ne tapaamiset muuttuu puolittain lasten leikkitreffeiksi. Olen pikemminkin pitänyt vähän erikoisina sellaisia kolmi-nelikymppisiä, joilla riittää aina vaan aikaa ja energiaa nimenomaan kavereiden kanssa pörräämiseen. On se varmaan jossain määrin tervettä ja tarpeellista, mutta aika vaikeaa, jos on perhe, palkkatyö ja omat harrastukset. Itseä ei kiinnostaisi enää pätkääkän lähteä viettämään mitään tyttöjen iltaa sedulaan.
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmilla oli paljon tuttuja, ystäviäkin. Meillä oli AINA vieraita. Lähes päivittäin. Sukulaisia, naapureita, työkavereita, opiskelukavereita jne. Vanhempani pitävät yhä aktiivisesti yhteyttä jäljellä oleviin sekä jonkin verran uusinkin tuttavuuksiin.
Meillä puolestaan ei käy juuri koskaan vieraita. Ei sukulaisia, ei ystäviä kaikkein vähiten naapureita. Iso syy tähän on mies, joka on aivan järkyttävän huono sosiaalisissa suhteissa. Hän on suurin syy miksi en itsekään jaksa kutsua meille ketään. Joutuisin yksin emännöimään. JA kyllä ihmettelen itsekin, miten olen hänen kanssaan ikinä yhteen päätynyt. Muutoin kyllä meillä on hyvä elämä, mutta olen vasta myöhemmällä iällä tajunnut, miten surkeat sosiaaliset taidot hänellä on.
Tuo on aika raskasta. Onko teillä lapsia? Meillä ei tullut esim. lapsen yo-juhliin ketään miehen puolelta. Ei ystäviä, ei sukulaisia.
Anopillani on laaja ystäväpiiri (76-vuotias). Siellä on ihan lukioajalta alkaen tuttavia ja ystäviä ja myös jo edesmenneen appiukon kautta tulleita ystäviä. Tuo on sitä ikäluokkaa joka vielä lähettää joulukortteja ja pitää yhteyttä. Pitävät yhteyttä vähintään kerran vuodessa tai ainakin soittelevat.
Omat vanhempani ovat tuota hieman nuorempia ja on ihan luonteestakin kiinni onko ystäviä. Isäni on melkoinen mörökölli (ja minä myös) mutta äidilläni on jonkinlainen ystäväpiiri kuitenkin.
Minulla (50v) ei sen sijaan enää olisi edes arkunkantajia, jos kuolla kupsahtaisin. Lähipiiri on kutistunut 10 vuoden aikana hätkähdyttävän paljon ihan oman väsymyksen ja välinpitämättömyyden takia. Puolison kanssa ollaan hyvin paljon kahden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tavannut "aikuisia" jotka hengailevat kavereiden kanssa. Se on ihan yhtä urpoa ja turhanpäiväistä kuin teininäkin.
Kenen kanssa aikuisen pitäisi viettää aikaa?
No jos alaikäisiä lapsia on niin tietysti olisi aika suotavaa viettää heidän kanssaan edes osa siitä ajasta, joka työpäivän ja muiden velvollisuuksien jälkeen jää vapaaksi. Oon ehkä tälleen vähän vanhanaikainen, mutta en ymmärrä, miksi niitä lapsia ylipäätään hankitaan, jos niiden kanssa ei kiinnosta olla.
Olisi todella mielenkiintoista tavata sinut. Olisin todella utelias tietämään, minkälainen ihminen kirjoittaa tuollaisen viestin.