Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten vtussa ahmimishäiriöstä pääsee EROON? Menee hermot.
23.04.2025 |
Monista muista on ollut helpompi päästä mutta tuo ahmiminen joskus on niin pirullinen paskiainen korvan juurella kuiskaamassa, että "mitä jos tänään...?" ja muka huomenna taas uusi elämä.
En ole ahminut nyt pahasti viime aikoina. Ihan hyvä tilanne mutta! mieliteot ovat niin veemäisiä että uuvuttaa ihan taistella päivittäin sen pirulaisen kanssa.
En syö liian vähän, liikun ja muutenkin nukun hyvin yms. Sallin itselleni hieman marjoja ja 80% suklaata pahimpaan makeanhimoon etten vaan tilaa ja ahmi kaksin käsin pian joten täytyy vähän yrittää rauhoitella.
En tiedä mitä tämän kanssa tekisi? En jaksa tuota todella voimakasta himoa jonka kanssa saa päässä kamppailla.
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä muita keinoja olet kokeillut vaikeiden tunteiden käsittelyyn, siis sen sijaan että yrität tukahduttaa pahaa oloa syömällä?
Minkä pahan olon?
-toinen ahmija
Täälläkin ahmija, joka ei tunnista mitään pahaa oloa. Ahmiminen mulla ei liity vaikeisiin tunteisiin. Tulee vain pakottava tarve syödä lisää ja lisää, vaikka olisi jo syönyt normaalin tasapainoisen annoksen ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus musta tuntuu että riippuvuudet elää omaa elämäänsä. Kaikkensa voi tehdä, mutta ne tekee sen oman juttunsa, vaihe vaiheelta ja sitten joko päättyvät tai ihminen kuolee (riippuvuuteen/muuhun).
Raitistuneet puhuu usein, että olivat viimein "valmiita" lopettamaan, ja sitten vasta aiemminkin kokeillut keinot toimivat. Eli ehkä on jopa turhaa yrittää lopettaa kun riippuvuus on aktiivisimmillaan, tai ehkä siitä aina jotain oppii, mutta siis pointtina, että ei kannata luovuttaa jos ei onnistu. Joskus myöhemmin saattaakin onnistua, kun tähdet on oikeassa asennossa, tai jotain muuta sellaista nytkähtää paikoilleen jota ei itse edes välttämättä tiedosta.
Eikö sekin ole jo aika yleisesti hyväksytty fakta, että mitään valinnan vapautta ei oikeasti ole, vaan tehdään se mitä meidän hetkittäin voisi olettaakin tekevän, kaikki siihen johtaneet tekijät huomioiden? Muutos on kuitenkin aina mahdollinen, vaikka se ei tulisikaan omasta päätöksestä vaan olosuhteiden, aivokemioiden, vanhenemisen jne myötä itsekseen.
Yritätkö laihduttaa tai oletko huolissasi painostasi? Sairastin nuorempana ahmimishäiriötä ja samoihin aikoihin yritin kovasti kontrolloida painoani. Yleensä joka maanantai aloitin laihiksen....
Sitten elämässä tapahtui ikäviä. En yksinkertaisesti ehtinyt/ jaksanut ajatella painoani. Oma paino oli ihan toisarvoista. Kuitenkin paino vähän tippui. Tuon vaiheen jälkeen en ole enää laihduttanut. Ahimiahäiriö hävisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä muita keinoja olet kokeillut vaikeiden tunteiden käsittelyyn, siis sen sijaan että yrität tukahduttaa pahaa oloa syömällä?
Minkä pahan olon?
-toinen ahmija
Täälläkin ahmija, joka ei tunnista mitään pahaa oloa. Ahmiminen mulla ei liity vaikeisiin tunteisiin. Tulee vain pakottava tarve syödä lisää ja lisää, vaikka olisi jo syönyt normaalin tasapainoisen annoksen ruokaa.
Kokeile vähähiilihydraattista ruokavalioa. Tai edes sokeri, riisi, leivät, peruna yms. pois. Jos mitään riskejä diabetekseen on (esim. ylipaino, tiedetty geeniperimä) kävisin mittauttamassa sokeriarvot. Jos olet nainen etkä tiedä mikä PCOS on niin googlaa, on todella yleinen (on n. 15 prosentilla naisista) ja siihenkin ensisijainen hoito on insuliinin mahdollisimman matalana pitävä vähähiilihydraattinen ruokavalio. Gyneltä saattaa saada vaan e-pillerit oireisiin, ei niistä monetkaan seuraa uusimpia tutkimuksia. Ja oli kohdallasi kyse mistä tahansa, suolistobakteereja kannattaa ehdottomasti auttaa hapankaalilla ja muilla hapatetuilla tuotteilla kuten maustamattomalla jogurtilla.
Tänään ahmin. Kävin lenkillä jonka jälkeen söin hyvin ja terveellisesti vatsan täyteen. Ollut haikea ja alakuloinen olo tässä, ei meinannut lenkkikään sujua. Löysin vahingossa kaapista suklaata. Yritin mutta en onnistunut välttämään. Söin sen. Jonka jälkeen aloin ahmimaan. Söin järkyttävän paljon. Nyt sattuu vatsaan, tekisi mieli oksentaa. Itsetuhoisia ajatuksia. Vihaan itseäni. Vihaan elämääni. Vihaan kaikkea ja olen epätoivoinen ja säälittävä.
Oivalsin kyllä eilen jotain tärkeää mutta en jaksa siitä kirjoittaa nyt eikä sekään tieto tätä tilannetta muuttanut. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on jonkinlainen ahmimishäiriö, joka onneksi pysyy aika hyvin hallinnassa. Muistan jo lapsena tilanteita, jolloin olen syönyt ihan älyttömästi. En kuitenkaan osaa yhdistää sitä mihinkään negatiiviseen tunteeseen. Syön, koska jokin syötävä on hyvää. En ahmi mitään älytöntä.
Tällä hetkellä yritän taas laihduttaa ja useampi kuukausi onkin mennyt varsin hallitusti. Pääsiäisenä onnistuin pitämään suklaan ja mämmin määrän kohtuullisena.
Olisi ihanaa, kun elämä ei pyörisi niin paljon ruuan ympärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä ole liian ankara itsellesi, huomenna on uusi päivä 🙂
Vierailija kirjoitti:
Kaikki himot kestävät korkeintaan 5 minuuttia. Aivokemiaa. Tupakointi, sokerihimo, ahmiminen. Jos kestät ja keksit aivoille tuolle 5min ajalle muuta tekemistä, se himo katoaa. Vaikka sudoku puhelimella tai lasket päässälaskuina isoja lukuja kuten 246x34. Kun olet valmis, himo on poissa.
Viisi minuuttia!
Halu ahmia on saattanut alkaa aamulla ja kestää epämiellyttävänä ja tuskaisena tunteena koko päivän. Työpäivän jälkeen on pakko saada ruokaa ja ahmia. Kerran taistelin koko illan ja lopuksi kävelin neljältä yöllä puolitoista kilometriä, että sain karkkia ja mässyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä pääsin eroon täällä:
Hus syömishäiriöklinikka.
Varmasti sinunkin asuinseudultasi löytyy vastaava paikka.
Hae apua, raskasta taistella yksin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käske miehes laittaa suupallo lukituksella heti kun tekee mieli porsastella.
Osta joka aamu ruokaa lähikaupasta vain samalle päivälle ja hengenpitimiksi. Sitä mitä ei ole ei voi ahmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osta joka aamu ruokaa lähikaupasta vain samalle päivälle ja hengenpitimiksi. Sitä mitä ei ole ei voi ahmia.
Mulla toimi aikoinaan tää. En pidä nurkissa mitään ylimääräisiä ja jokainen aamu pakottaa myös liikkumaan sinne kauppaan ja takaisin. Jos iskee mieli ahmia, niin vetää porkkanan tai lasin vettä.
Olet tunnesyöjä. Terapiaa täällä on ehdotettu. Se toimii jos siellä on rehellinen ja avoin. Taikatemppu se ei ole.
Minä pääsin ahmimisesta eroon päiväkirjan avulla. Kirjasin sinne kaikki syömiseni ja tunteeni. Luin niitä aina välillä. Kauhistelin, inhosinkin, mutta lopulta tunsin myötätuntoa itseäni kohtaan. Osasin nähdä tilanteen ulkopuolisen silmin. En haluaisi sellaista siskolleni, joten miksi kohtelin itseäni niin.
Aloin kestää tunteita. En turruttanut niitä. Helppoa ei ollut. Menin kliseisesti itkemään sateeseen. Kävin kirkossakin! Hain sieltä jonkinlaista lohtua vaikken ole uskossa. Siellä sai olla ilman että kukaan katsoi arvostellen. Aloin tehdä joka päivä jotain kivaa ja kirjasin ylös kolme hyvää asiaa siltä päivältä. Ihan pieniäkin asioita kuten aamukahvi parvekkeella, auringonpaiste ulkoillessa, mielenkiintoinen kirja.
Vierailija kirjoitti:
Lopeta ahmiminen.
No kiitti kommentistasi... Lopettaisitko ystävällisesti itsesi.
Itse en voi olla ahmimatta herkkuja. Siksi en osta niitä, kaupassa niistä on edes joku mahdollisuus kieltäytyä.
Nyt en oikein itsekään ymmärrä miten pääsin siitä eroon. Jotenkin tajusin juurisyitä ja että haen sillä jotain mielihyvää. Tätä prosessoin sitten ja että kyseessä on oire jostain ja addiktio. Silti että himo on hävinnyt on silti jälkeenpäin vaikea uskoa. Niin vain kävi. Nyt voin jo pitää kerran vkossa hillityn herkkupäivän ja se jää siihen. Paljon join kivennäisvettä ja söin paljon esim marjoja ja kuitupitoista ruokaa. Onneksi kanaa ja kalaa sai myös syödä paljon. Mutta onko tästä sinulle yhtään apua epäilen. Ehkä jos lähdet purkamaan vyyhtiä siitä että se on tosiaan signaali jostain ongelmasta jota yrität sitten paikata tuolla tavoin. Keljua se ahmiminen on. Siinä ei voi voittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta ahmiminen.
No kiitti kommentistasi... Lopettaisitko ystävällisesti itsesi.
Lopeta ahmiminen. Vitunsika.
Alue: Aihe vapaa
Minulla eräs toinen riippuvuus, mutta myös toiminut niin, että kerran kuukaudessa saan retkahtaa. Ikuisuus tai edes vuosi, en pystyisi, yrittänyt olen. Kuukausi on hyvä, koska se on yhtä aikaa tarpeeksi lyhyt pinnisteltäväksi ja kuitenkin tarpeeksi pitkä aika, että elämään mahtuu muutakin kuin riippuvuus.
Toki joillekin varmasti toimii nollatoleranssi paremmin. Kannattaa kokeilla kaikkea avoimin mielin, eikä niin, että odottaa epäonnistuvansa. Minulla vuosikymmenien riippuvuus taustalla ja sitten vasta tämä "suunniteltu ja ajoitettu retkahdus" oli se avain selkeään parannukseen.