Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten vtussa ahmimishäiriöstä pääsee EROON? Menee hermot.
23.04.2025 |
Monista muista on ollut helpompi päästä mutta tuo ahmiminen joskus on niin pirullinen paskiainen korvan juurella kuiskaamassa, että "mitä jos tänään...?" ja muka huomenna taas uusi elämä.
En ole ahminut nyt pahasti viime aikoina. Ihan hyvä tilanne mutta! mieliteot ovat niin veemäisiä että uuvuttaa ihan taistella päivittäin sen pirulaisen kanssa.
En syö liian vähän, liikun ja muutenkin nukun hyvin yms. Sallin itselleni hieman marjoja ja 80% suklaata pahimpaan makeanhimoon etten vaan tilaa ja ahmi kaksin käsin pian joten täytyy vähän yrittää rauhoitella.
En tiedä mitä tämän kanssa tekisi? En jaksa tuota todella voimakasta himoa jonka kanssa saa päässä kamppailla.
Kommentit (91)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ehkä pitäisi vain hyväksyä tämä ja antaa himon olla yrittämättä kuitenkaan reagoida siihen millään lailla."
Tuskin tästä mitään haittaakaan on, jos kerran pystyt jo pääosin olemaan ahmimatta. Alat vaikka kyllästyneenä todeta tuolle sisäiselle äänelle, että joo joo taas. Sitten keskityt siihen, mitä ikinä oletkaan tekemässä. Ehkä se ääni ajan myötä luovuttaa, kun huomaa, ettei sillä enää ole vaikutusvaltaa suhun.
Tottumisessa menee aikaa? Ehkä puolessa vuodessa tottuu normaaliin syömiseen, jos ei ylensyö, eikä aivoissa enää muodostu ylensyömisen himoa?
Fysiologisella puolella kaikkien ravintoaineiden riittävä saanti ja säännöllinen syöminen tukee tasapainoa. Ehkä aluksi syömisen himon tullessa voi juoda esim. teetä ja jotkut yrttiteet myös vähentävät näläntunnetta.
Vitsit kun itkettää. Oikeasti itkettää kun en vain ymmärrä miksi tästä kärsin. Taas on mennyt monta tuntia. Ja olen yrittänyt keskittyä kaikkeen muuhun. Vatsakin on todellisuudessa täynnä. Se halu on vahva että turruttaa itsensä. Haluis vaan kadota tästä elämästä hetkeksi ja syödä. Mutta kun tiedän mitä siitä seuraa ja tiedän miten paska olo siitä tulee.
Joo, yritän vain antaa olla. Säälittävää. -ap
On olemassa overeater-anonymous- ryhmiä, kuten aa- ja na-ryhmät. En tiedä,mistä löytyy,mutta voi hyvin olla esim.nettivertaisryhmiä.
Addiktiivisia ongelmia ei voiteta hallitsemalla oireita vaan hoitamalla itseä syvemmin.
Kts.OA-ryhmät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhtä vaikee se muidenkin riippuvuuksien kanssa on ollut, ne vaa on voitettu niin jälkeenpäin tuntuu helpolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osta vaikka porkkanoita ja aina kun tekee mieli ahmia järsi porkkanaa.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos! En tiennytkään tuollaisesta. Tuli vähän toivoa kun kävin tuolla sivulla. Täytyy liittyä ryhmään. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä jo kaupassa ostamatta kaikki, missä on sokeria ja/tai viljaa. Syö muuten kunnollinen lounas ja päivällinen, jossa on kämmenen verran lihaa tai kalaa tai papuja/linssejä. Syö lisäksi vihanneksia. Älä päästä nälkää yllättämään. Jo parissa päivässä huomaa suunnanmuutoksen. Jos retkahdat, aloita taas sama systeemi. Ikinälkä tulee nopeista hiilihydraateista.
Stressi pois ja unta tarpeeksi, viileästä sisälle, lämmintä. Syömällä kunnon ruoka ajoissa tai edes myöhemmin. Ja kuitua vaikka ruispala, ainakin 2 päivässä ellei 2,5. Ettei ole nälässä koko päivän. Nesteitä ja hieman suolaa. Hormonitoiminta voi lisätä mielitekoja tai pillerit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osta vaikka porkkanoita ja aina kun tekee mieli ahmia järsi porkkanaa.
Ei se oikein toimi noin. Halu on turruttaa itsensä. Ei sitä alkoholittomalla juomallakaan pääse humalaan jos nimenomaan sen humalan haluaa. Pään sisäinen taistelu tämä on. Pakko se on jotenkin tämä ratkaista. -ap
Kaikki himot kestävät korkeintaan 5 minuuttia. Aivokemiaa. Tupakointi, sokerihimo, ahmiminen. Jos kestät ja keksit aivoille tuolle 5min ajalle muuta tekemistä, se himo katoaa. Vaikka sudoku puhelimella tai lasket päässälaskuina isoja lukuja kuten 246x34. Kun olet valmis, himo on poissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sellainen toiminut, että annan itselleni yhtenä päivänä kuussa luvan ostaa herkkuja mielin määrin (palkkapäivänä) ja sitten saan syödä ne vaikka yhteen menoon tai jakaen useammalle päivälle, kuinka vain haluan, mutta seuraavat herkut saan ostaa vasta taas palkkapäivänä.
Välillä tulee vaikeita mielitekoja, mutta ne kestää kun tietää että taas kuukauden päästä saa herkutella. Eli ei ole sellaista "yhyy nyt kiellän itseltäni nautinnon elämästä kokonaan" olos. Ja syyllisyyttä ei oikeastaan tule, koska tietää herkuttelun jälkeen että se oli vain tämä tietty määrä ja nyt taas pitkä tauko ja että isossa kuvassa herkuttelen vähemmän kuin sellainen joka vetää joka päivä vaikka pullan.
Ehkä olennaisin hyöty on kuitenkin se, että tämä on vapauttanut kapasiteettia muuhun. Eli kun herkut on syöty, niin ne on syöty ja se siitä, aika suunnata ajatukset muualle seuraavaan palkkapäivään asti. Eli se sääntö t
Tämä voisi hyvinkin toimia, kun on kerran kuussa eikä viikossa. Vaikka ihan mielin määrin en antaisi itselleni lupaa ahmia. Entisenä bulimikkona tiedän, miten uskomattoman määrän maha vetää. Ja mahalaukku venyy ja voi pyytää kohta lisää... Alkoholin suhteen tämä on toiminut. Siis että silloin tällöin, esim. kerran parissa kuukaudessa saa juoda lasillisen viiniä. Sitä ajattelee ja odottaa, mutta ei käy ylipääsemättömäksi. Harmi, että riippuvuuksia tulee uusia, itselläni se on vaihtunut ostosriippuvuuteen. Onneksi ei ole tullut huumeita kokeiltua.
Et ole taisteluinesi ainoa, ap.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki himot kestävät korkeintaan 5 minuuttia. Aivokemiaa. Tupakointi, sokerihimo, ahmiminen. Jos kestät ja keksit aivoille tuolle 5min ajalle muuta tekemistä, se himo katoaa. Vaikka sudoku puhelimella tai lasket päässälaskuina isoja lukuja kuten 246x34. Kun olet valmis, himo on poissa.
Huoh...
Päätä vihloo nämä yksinkertaistetut kommentit. Kun ei vain tajua niin ei tajua mutta pätemään täytyy päästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sellainen toiminut, että annan itselleni yhtenä päivänä kuussa luvan ostaa herkkuja mielin määrin (palkkapäivänä) ja sitten saan syödä ne vaikka yhteen menoon tai jakaen useammalle päivälle, kuinka vain haluan, mutta seuraavat herkut saan ostaa vasta taas palkkapäivänä.
Välillä tulee vaikeita mielitekoja, mutta ne kestää kun tietää että taas kuukauden päästä saa herkutella. Eli ei ole sellaista "yhyy nyt kiellän itseltäni nautinnon elämästä kokonaan" olos. Ja syyllisyyttä ei oikeastaan tule, koska tietää herkuttelun jälkeen että se oli vain tämä tietty määrä ja nyt taas pitkä tauko ja että isossa kuvassa herkuttelen vähemmän kuin sellainen joka vetää joka päivä vaikka pullan.
Ehkä olennaisin hyöty on kuitenkin se, että tämä on vapauttanut kapasiteettia muuhun. Eli kun herkut on syöty, niin ne on syöty ja se siitä, aika suunnata ajatukset muualle
Niin, joillekin tämä toimii varmasti. Tiedän että ainoa mikä minulle toimii on täysin nollatoleranssi. Oikeasti olen niin syvällä tässä kai sitten että kun antaa vähän lupaa niin meinaan seota päästäni. Mutta samaan aikaan on helvetin vaikeaa taistella sen kanssa etten saa mitään.
Olen myös alkoholisti, raitistuin. Alkoholia en voi juoda tippaakaan. Enkä enää haluakaan mutta tiedän että en voi juoda vaikka luulisin sen olevan jo hallinnassa.
Tämä syöminen on vaikeampi rasti. Täytyy nyt kokeilla tuota vertaistukiryhmää, ehkä sieltä voisi saada tärkeää tukea ja oivalluksia itselleen. -ap
Vierailija kirjoitti:
Vitsit kun itkettää. Oikeasti itkettää kun en vain ymmärrä miksi tästä kärsin. Taas on mennyt monta tuntia. Ja olen yrittänyt keskittyä kaikkeen muuhun. Vatsakin on todellisuudessa täynnä. Se halu on vahva että turruttaa itsensä. Haluis vaan kadota tästä elämästä hetkeksi ja syödä. Mutta kun tiedän mitä siitä seuraa ja tiedän miten paska olo siitä tulee.
Joo, yritän vain antaa olla. Säälittävää. -ap
Omalla kohdalla (mulla on kanssa ollut häiriintynyttä syömistä joka suuntaan) olen todennut, että vahinko on aikoinaan tapahtunut emotionaalisella tasolla, joten sen korjatakseen täytyy myös uskaltaa ja jaksaa työskennellä tunnetasolla. Sinä tiedät tosiaan, mitä "pitäisi" tehdä - jos ongelma olisi järjellisellä tasolla ja johtuisi tiedon puutteesta, olisit sen ratkaissut jo. Ehkä siis kannattaa lakata pakenemasta sitä himoa, joka ainiaan seuraa kannoilla kuin näykkivä koira - kääntyä sitä kohti ja kysyä, mistä kiikastaa. Mihin se ahmiminen auttaisi? Miksi haluat tästä elämästä kadota? Kerran luin erään psykologin ajatuksia, ja hän totesi, että kaikella, mitä teemme, pyrimme saavuttamaan jotakin myönteistä - silloinkin, kun se toiminta vaikuttaa järjettömältä. Mitä myönteistä ahmimisesta sulle seuraisi? Pääsisit hetkeksi pois tästä elämästä... Mikä tässä elämässä on sellaista, jonka kanssa et kykene elämään - mitä haluat paeta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vitsit kun itkettää. Oikeasti itkettää kun en vain ymmärrä miksi tästä kärsin. Taas on mennyt monta tuntia. Ja olen yrittänyt keskittyä kaikkeen muuhun. Vatsakin on todellisuudessa täynnä. Se halu on vahva että turruttaa itsensä. Haluis vaan kadota tästä elämästä hetkeksi ja syödä. Mutta kun tiedän mitä siitä seuraa ja tiedän miten paska olo siitä tulee.
Joo, yritän vain antaa olla. Säälittävää. -ap
Omalla kohdalla (mulla on kanssa ollut häiriintynyttä syömistä joka suuntaan) olen todennut, että vahinko on aikoinaan tapahtunut emotionaalisella tasolla, joten sen korjatakseen täytyy myös uskaltaa ja jaksaa työskennellä tunnetasolla. Sinä tiedät tosiaan, mitä "pitäisi" tehdä - jos ongelma olisi järjellisellä tasolla ja johtuisi tiedon puutteesta, olisit sen ratkaissut jo. Ehkä siis kannattaa lakata pakenemasta sitä himoa, joka ainiaan seuraa
Kiitos paljon tästä kommentista. Tuon olen tavallaan tiedostanut että jotain tässä oikeasti on. Jotain sellaista mitä en vain ole tunnetasolla saanut kiinni. Laitoit nuo kysymykset ja hyvän pohdinnan. Syvennyn tuohon kommenttiisi ja tarkastelen sitä niin rehellisesti kuin vain pystyn. Jos oivallan jotain kun tuohon syvennyn niin tulen huomenna kertomaan. -ap
Alue: Aihe vapaa
Hah. Oksenna. Niin minä teen jos ahmin.