Ovatko vanhemmat kateellisia vapaaehtoisesti lapsettomille (lapsivapaille) ?

Vierailija kirjoitti:

Veloja on erilaisia. Mulla on tuttavapiirissä sekä sellaisia, jotka ovat veloja siksi, että eivät koe olevansa tarpeeksi tasapainoisia olemaan vanhempia ja sitten yksi sellainen, jonka mielestä lapset pilaisivat hänen taloudellisen tilanteensa ja vartalonsa ja muutenkaan hän ei lapsista pidä. Kyllä vaan mulla on suhtautuminen tähän viimeseen nahkeampi, kun hän jossain kahvipöytäkeskustelussa (jossa ei oo lapsista edes muuten puhuttu) kertoo, miten ällöjä lapset on ja miten ärsyttävää oli, kun veljen lapset oli mukana kun veli kävi kylässä. 

EIkö ole hyvä kun nuo ihmiset ovat kuitenkin ymmärtäneet että heidän ei kannata lapsia hankkia? He tuntevat itsensä ja omat voimavarat. Ei ole väärin sanoa ääneen, ettei omat voimat riitä. Mieti jos nämä ihmiset hankkisivat lapsia väkisin, mitä lapset joutuisivat kokemaan?

Vastuullinen teko siis veloilta siis.

Varsinaista kateutta en ole havainnut puolin enkä toisin. Mutta sen olen huomannut, että lapsettomat keski-ikäiset ja sitä vanhemmat vaikuttavat vähän surumielisiltä ja yksinäisiltä. Heidän kuultensa en juuri kerro omista lapsista tai lastenlapsista. 

T.Nuorena äidiksi ja mummoksi tullut.🥰

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veloja on erilaisia. Mulla on tuttavapiirissä sekä sellaisia, jotka ovat veloja siksi, että eivät koe olevansa tarpeeksi tasapainoisia olemaan vanhempia ja sitten yksi sellainen, jonka mielestä lapset pilaisivat hänen taloudellisen tilanteensa ja vartalonsa ja muutenkaan hän ei lapsista pidä. Kyllä vaan mulla on suhtautuminen tähän viimeseen nahkeampi, kun hän jossain kahvipöytäkeskustelussa (jossa ei oo lapsista edes muuten puhuttu) kertoo, miten ällöjä lapset on ja miten ärsyttävää oli, kun veljen lapset oli mukana kun veli kävi kylässä. 

EIkö ole hyvä kun nuo ihmiset ovat kuitenkin ymmärtäneet että heidän ei kannata lapsia hankkia? He tuntevat itsensä ja omat voimavarat. Ei ole väärin sanoa ääneen, ettei omat voimat riitä. Mieti jos nämä ihmiset hankkisivat lapsia väkisin, mitä lapset joutuisivat kokemaan?

Vastuullinen teko siis veloilta siis. 

Viisaasti ajateltu, kyllä asia noin on. 

Vierailija kirjoitti:

Varsinaista kateutta en ole havainnut puolin enkä toisin. Mutta sen olen huomannut, että lapsettomat keski-ikäiset ja sitä vanhemmat vaikuttavat vähän surumielisiltä ja yksinäisiltä. Heidän kuultensa en juuri kerro omista lapsista tai lastenlapsista. 

T.Nuorena äidiksi ja mummoksi tullut.🥰

Lapsettomat vai lapsivapaat?

Kuulostaa siltä että viittaat lapsettomiin eli henkilöihin joilla on (salainen) lapsihaave, mutta ei ole löytynyt sopivaa kumppania, hedelmällisyyden kanssa ongelmia, yms.

En pätkän vertaakaan. 3-vuotias poikani on opettanut mulle enemmän kuin yksikään aiempi kokemus / koulutus elämässä. Olisin jäänyt paljosta paitsi ilman häntä. Tiesin haluavani yhden lapsen ja sen sain. Olen äärettömän kiitollinen hänestä joka päivä. Olen saanut asiat järjesteltyä siten että hoidan häntä vieläkin kotona. Kyllä sitä ehtii "oravanpyörään" itse kukin sitten myöhemmin. Tänään hänellä oli kerho, jonka jälkeen lähdettiin metsäretkelle hämmästelemään keväistä luontoa. Nämä hetket talletan syvälle mun sydämeen.

Silti, omasta hyvästä kokemuksestani huolimatta, ymmärrän että kaikille ei vanhemmuus sovi! Siispä minusta on hullua vastakkainasettelut perheellisten ja velojen välillä. Jokainen tekee omat valinnat ja onneksi nykyään on vapaus valita. 

"Terve lapsi vammaisen joukossa perheessä kyllä nimenomaan kompensoi perheen tilannetta. Terve lapsi tuo sen jatkuvuuden tunteen, kehittyy, kasvaa, se prosessi, matka, jonka takia lapsia halutaan. Tuskin kukaan vanhempi haluaa ikuisesti hoidettavaa lasta vaivoikseen. Vammaiselta se matka jää kesken, itsenäistä aikuisuutta ei koskaan tule. Tilannehan on ihan erilainen, jos perheessä on vain vammaisia lapsia versus että on myös terveitä vammaisen lisäksi. Ollaan vaan rehellisiä sen vammaisuuden suhteen, eikä valehdella muuta kuin mitä se on. Ei kenellekään vammainen lapsi voi olla se ihanne."

Nyt ilmeisesti tarkoitat vaikeavammaista lasta, niitä on vammaisista lapsista vain pieni murto-osa. Ja ehkä nyt ajattelet, että kukaan ei haluamalla haluaisi vammaista lasta, mutta todellisuudessa vanhemmat rakastavat lapsiaan kaikkine karvoineen, eikä lasta pääse muutenkaan koskaan valitsemaan.

Ei sitä asiaa todella ajattele tuolla tavalla enää. Itsekin voit vammautua sairauden tai onnettomuuden myötä vaikka huomenna, ja huomaat sitten että olet silti arvokas ihminen eikä vammaton sisarus "kompensoi" sinun vammaasi vanhemmillesi millään tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä, jos niihin lapsiin on halunnut käyttää rahaa? Mies sai vauva-arjen keskellä olla 3 päivää kotona itsekseen mistä ensimmäisenä iltana oli kuulemma ollut vähän järkyttynyt siitä miten tyhjältä koti tuntui, kun minä ja vauva emme olleet siellä. Pizzaa tilattuaan ja katsottuaan telkkaria oli miettinyt, että tätäkö elämä ilman meitä olisi. Tämä siis kolmekymppisen miejen suusta kenen ajattelin riemusti kiljuen saavan lapsivapaata aikaa itselleen. Ei kaikkien elämän päätavoite oli kerryttää isoa summaa pankkitilille ilman mitään merkityksekästä käyttötarkoitusta.

 

Tämä ei siis veloille yleisesti vaan äsken vastanneelle.

Tässä jälleen avainsanat: ei kaikille ja "merkityksetön käyttötarkoitus."

On ihmisiä jotka unelmoivat urasta, menestyksestä jne ja siihen lapset eivät mahdu koska muuten joutuisi hylätä omat unelmat. Mi

Naisten kun ei ole hyväksyttävää saada merkityksellisyyttä urasta ja varallisuudesta (eli sen tuomista mahdollisuuksista).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"336: siis sun mielestäsi lapsi menisi altaan reunalla istuskelulomalla, muttei pyöräily- tai kiipeilylomalla? Oletko koskaan tavannut lasta elävässä elämässä?"

Oma on nyt 10-vuotias niin ehkä hänet voi kohta ottaa aktiivilomalle mukaan.

Tähän saakka tiedän, että kaikkien hermo olis lomalla vaan mennyt, kun lapsi ei jaksa kävellä, on pissahätä, kiukuttelee ruoasta, on väsy... yms. 

Aktiivilomat on tehty aikuisten kesken tähän asti.

 

Tästä tulee mieleen reissu vuoden takaa Cannesissa. Siellä oli muunmaalainen perhe joilla 2 pientä lasta. Jonotettiin sellaiseen kiertävään turistijunaan, ja melkein tunti meni. Lapsiraukat oli ihan itkuisia ja väsyneitä, ja vanhemmat vain sättivät heitä... Juteltiin ystävien kanssa, että me oltais napattu lapset syliin ja annettu pillimehut ja riisikakut käteen.

 

Joo-o kannat siis aktiivilomalla koko loman lasta sylissä ja lohdutat millon mistäkin? En tuota varten viitsis maksaa tuhansia euroja etelänmatkasta. Onnistuu ihan naapuripitäjässäkin.

Lapset on jääneet loman ajaksi mummolaan ihan syystä. Eivät ne pienenä mistään ulkomaanmatkasta irti saa, innostuvat enemmän vaikka kotimaan Puuhamaa-retkestä. Lomakaan ei olisi aikuisille lomaa, ei ehtisi kiertää yhtä paljon nähtävyyksiä ja harrastaa, jos lapset olisi mukana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"336: siis sun mielestäsi lapsi menisi altaan reunalla istuskelulomalla, muttei pyöräily- tai kiipeilylomalla? Oletko koskaan tavannut lasta elävässä elämässä?"

Oma on nyt 10-vuotias niin ehkä hänet voi kohta ottaa aktiivilomalle mukaan.

Tähän saakka tiedän, että kaikkien hermo olis lomalla vaan mennyt, kun lapsi ei jaksa kävellä, on pissahätä, kiukuttelee ruoasta, on väsy... yms. 

Aktiivilomat on tehty aikuisten kesken tähän asti.

 

Tästä tulee mieleen reissu vuoden takaa Cannesissa. Siellä oli muunmaalainen perhe joilla 2 pientä lasta. Jonotettiin sellaiseen kiertävään turistijunaan, ja melkein tunti meni. Lapsiraukat oli ihan itkuisia ja väsyneitä, ja vanhemmat vain sättivät heitä... Juteltiin ystävien kanssa, että me oltais napattu lapset syliin ja annettu pillimehut ja riisikakut käteen.

 

Ps. Joku turistijuna lasten kanssa on pikkuisen eri asia, kuin pyöräily vuoristossa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vapaa-aika, rahaa itselle, terveys, hoikkuus, sinkkumarkkinat, seikkailut ja kokemukset, ovat valintoja, joista luovutaan äitiyden yhteydessä.

Moni siis onnellinen kun on äiti mutta hyvä muistaa, että se sulkee pois yllä luetellut asiat, siis valtaosalta, kun täälläkin moni kitisee miksi olen lihava, miksi en saa miestä, miksi en saa nukutuksi ja sitä ja tätä ja tuota, siis ihan oma valinta.

 

Sinä et tunne yhtään lihavaa velaa? Ja miksi pitäisi saada mies kun on jo se lasten isä, aviomies?

Itsestään selvää aikuiselle pitäisi olla, että itsekästä elämää ei voi täysin vapaasti jatkaa kun saa vauvan. Nyt lapset jo isompia, niin nyt on vapaa-aikaa runsaasti, rahaa ihan itsellenikin, myös sellaisia kokemuksia kuin itse haluan. Ulkomaanmatkoja suurempia seikkailuja en toivokaan.

Ihmetyttää tuollainen pelottelu, miksi? Outo oletus sekin

Niinpä, ketä edes kiinnostaa jotkut sinkkumarkkinat? Mulla on 2 aikuista lasta ja olen yhä hoikka, en oo koskaan valitellut ylipainoa kellekään. Ihme oletuksia. 

Vierailija kirjoitti:

En pätkän vertaakaan. 3-vuotias poikani on opettanut mulle enemmän kuin yksikään aiempi kokemus / koulutus elämässä. Olisin jäänyt paljosta paitsi ilman häntä. Tiesin haluavani yhden lapsen ja sen sain. Olen äärettömän kiitollinen hänestä joka päivä. Olen saanut asiat järjesteltyä siten että hoidan häntä vieläkin kotona. Kyllä sitä ehtii "oravanpyörään" itse kukin sitten myöhemmin. Tänään hänellä oli kerho, jonka jälkeen lähdettiin metsäretkelle hämmästelemään keväistä luontoa. Nämä hetket talletan syvälle mun sydämeen.

Silti, omasta hyvästä kokemuksestani huolimatta, ymmärrän että kaikille ei vanhemmuus sovi! Siispä minusta on hullua vastakkainasettelut perheellisten ja velojen välillä. Jokainen tekee omat valinnat ja onneksi nykyään on vapaus valita. 

Miesten ei tarvitse valita lasten tai uran välillä...

En tietenkään ole veloille kateellinen. Toisaalta en myöskään seuraa toisten elämää siltä kannalta enkä vertaile omaa ja muiden elämää. Jokainen saakoon tehdä omat valintansa elämässä, ja en voisi enää kuvitella elämää ilman kolmea lasta. Olen rakennusalalla, ja onnekseni voin todeta, että monella vähän jurollakin työmiehellä työmaakopin kahvipöydässä tulee hymy kasvoille, kun puhuvat lapsistaan. Samalta minusta tuntuu, lapset ovat suurin ilo elämässä

Tuomitsen velojen tuomitsemisen. Mielestäni jokaisella on oikeus olla hankkimatta lapsia enkä henkilökohtaisesti ajattele tällaisen valinnan kertovan ihmisestä ensisijaisesti muuta kuin ilmeisen, eli sen, että henkilö ei halua lapsia.

Itse kysymykseen: en kadehdi enkä usko suurimman osan kadehtivan. 

Vierailija kirjoitti:

Veloja on erilaisia. Mulla on tuttavapiirissä sekä sellaisia, jotka ovat veloja siksi, että eivät koe olevansa tarpeeksi tasapainoisia olemaan vanhempia ja sitten yksi sellainen, jonka mielestä lapset pilaisivat hänen taloudellisen tilanteensa ja vartalonsa ja muutenkaan hän ei lapsista pidä. Kyllä vaan mulla on suhtautuminen tähän viimeseen nahkeampi, kun hän jossain kahvipöytäkeskustelussa (jossa ei oo lapsista edes muuten puhuttu) kertoo, miten ällöjä lapset on ja miten ärsyttävää oli, kun veljen lapset oli mukana kun veli kävi kylässä. 

 

Entinen työkaveri oli juuri tuollainen, että teki kauhean numeron siitä, ettei lapsia halua. Eikä kenenkään lapset olisi saanut näkyä tai kuulua. Välillä tuntui, että oikein kerjäsi tilanteita, joissa saisi osoittaa paheksuntaa. Kyseli mitä olin tehnyt viikonloppuna ja jos vastaus oli vaikka, että käytiin perheen kanssa Nuuksiossa tai että lapsella oli urheilutapahtuma, niin voihkaisi kovaan ääneen, että aina sä puhut sun lapsista. Kyllä sellainen ärsyttää aika paljon enemmän kuin sellainen, joka näkee sen oman navan ulkopuolelle ja osaa vaikka kysellä säästä, kevään etenemisestä tai vaikka, että käytiinkö kokeilemassa ravintolaa x, kun oltiin lapsen urheilutapahtumassa kaupungissa y. Jälkimmäiseltä kyselee itsekin mieluimmin asioita, kun voi sitten jatkaa juttua esim. niistä ravintoloista ilman kauhistelua siitä, että menin mainitsemaan lapsen sivulauseessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veloja on erilaisia. Mulla on tuttavapiirissä sekä sellaisia, jotka ovat veloja siksi, että eivät koe olevansa tarpeeksi tasapainoisia olemaan vanhempia ja sitten yksi sellainen, jonka mielestä lapset pilaisivat hänen taloudellisen tilanteensa ja vartalonsa ja muutenkaan hän ei lapsista pidä. Kyllä vaan mulla on suhtautuminen tähän viimeseen nahkeampi, kun hän jossain kahvipöytäkeskustelussa (jossa ei oo lapsista edes muuten puhuttu) kertoo, miten ällöjä lapset on ja miten ärsyttävää oli, kun veljen lapset oli mukana kun veli kävi kylässä. 

EIkö ole hyvä kun nuo ihmiset ovat kuitenkin ymmärtäneet että heidän ei kannata lapsia hankkia? He tuntevat itsensä ja omat voimavarat. Ei ole väärin sanoa ääneen, ettei omat voimat riitä. Mieti jos nämä ihmiset hankkisivat lapsia väkisin, mitä lapset joutuisivat kokemaan?

Vastuullinen teko siis veloilta siis.

On toki. Mutta sellainen hyi ällöä-suhtautuminen on kyllä melko lapsellista. Ihan sama siis mihin suhtautuu niin. Siskoni suhtautuu niin meidän koiraan ja tekee juurikin tuolla tavalla siitä ison numeron joka kerta, vaikka todella harvoin edes näkee koko koiraa. Joka kerta on kuitenkin pakko julistaa, että vihaa koiria. Vähän on väsynyttä jo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En pätkän vertaakaan. 3-vuotias poikani on opettanut mulle enemmän kuin yksikään aiempi kokemus / koulutus elämässä. Olisin jäänyt paljosta paitsi ilman häntä. Tiesin haluavani yhden lapsen ja sen sain. Olen äärettömän kiitollinen hänestä joka päivä. Olen saanut asiat järjesteltyä siten että hoidan häntä vieläkin kotona. Kyllä sitä ehtii "oravanpyörään" itse kukin sitten myöhemmin. Tänään hänellä oli kerho, jonka jälkeen lähdettiin metsäretkelle hämmästelemään keväistä luontoa. Nämä hetket talletan syvälle mun sydämeen.

Silti, omasta hyvästä kokemuksestani huolimatta, ymmärrän että kaikille ei vanhemmuus sovi! Siispä minusta on hullua vastakkainasettelut perheellisten ja velojen välillä. Jokainen tekee omat valinnat ja onneksi nykyään on vapaus valita. 

Miesten ei tarvitse valita lasten tai uran välillä...

Ei minunkaan ole. Sain lapsen. Ihanan sellaisen. Ja myös uran.

En ole kateellinen, koska olen aina toivonut saavani lapsia. Ensimmäiset 30 vuotta elin lapsetonta elämää, biletin, opiskelin. En jäänyt kaipaamaan siitä mitään. Se on niin sanotusti nähty jo. Nyt on kolme lasta, jotka ovat kaikki älykkäitä, mukavia ja hauskoja. Pärjäävät hyvin koulussa ja ovat hauskaa seuraa. Eivät edes tappele keskenään, joten ei, en ole yhtään kateellinen. 

Vartaloni ei ole raskausarvilla, tissit eivät roiku, en ole ylipainoinen ja samat vaatteet mahtuvat edelleen päälle kuin ennen lapsiakin. Joten lasten saanti ei ole silläkään tapaa vaikuttanut elämääni mitenkään negatiivisesti.

Ja kiva jos te lapsettomatkin olette tyytyväisiä elämäänne. 

Vierailija kirjoitti:

Vaikea kyllä kuvitella, että perheelliset ihmiset vertailisivat elämäänsä velojen elämään.

Väittäisin, että ei tuollaista tapahdu juurikaan. Jos kadehtimista on, niin se tapahtuu toisia perheellisiä kohtaan; esim. toisessa perheessä on enempi tukiverkostoja, helpommat lapset, terveyttä, onnellisemman oloinen parisuhde, parempi taloudellinen tilanne ym. 

Tuollaisia juttuja olen välillä kuullut tai aistinut joiltain, mutta en koskaan sellaista, että joku vertailisi elämäänsä velan elämään ja kadehtisi lapsettomuutta. 

Tämä. Perhe-elämä ja lapsettomuus ovat täysin erilaisia elämäntyylejä. Vähän sama kuin olisi kateellinen jollekin, kun tämä golfaa vaikka ei ole itse ikinä edes halunnut golfata.

Redditissä iso ryhmä vanhempia, jotka katuvat lasten hankintaa ja ovat kateellisia avoimesti veloille

Muuten en ymmärrä miksi lapsia haluava tai hankkinut olisi kateellinen 

T. Vela

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomia käy sääliksi. He eivät tiedä, mitä menettävät.

Yöunet, vyötärön, välilihan, vapaa-ajan, rahaa?

Olen 76-v neljän lapsenlapsen mummo. Saan nukkua niin pitkät yöunet kuin haluan, vyötärö katoaa myös lapsettomilta ikätovereiltani, väliliha ei ole vaivannut, vapaa-aikaa on ja rahaakin on sopivasti. Joten mikä on huonommin kuin lapsettomilla? Lastenlasten halit parasta. Vanhin lapsenlapsi valmistuu tänä keväänä mieleiseensä ammattiin. 

Näinpä. Lapsiperhe-elämä kestää aikansa, sitten kun lapset on omillaan niin ei se elämänlaatu sen erilaisempaa ole oli lapsia tai ei. Iän myötä tulee kremppaa enemmän ja vähemmän kaikille, ne lasten takia joskus aikanaan

Onhan se täysin erilainen. Lapsiin on mennyt satojatuhansia rahaa. On joutunut olla työelämästä pois ainakin jonkin aikaa. Keho on kokenut kovia. On ollut kiinni perheasioissa 20+ vuotta. Kiire ja stressi vanhentaa. Sitten yhtäkkiä lapset ei enää fyysisesti samassa tilassa. Mutta ei se pyyhi menneisyyttä pois. Jos olisi investoinut rahat pörssiin, tienannut maltillisellakin tuotolla miljoonan rahaa, lähtenyt ulkomaille yms... mahdollisuudet ovat rajattomat.

 

Vertaus siitä että vanhemmat elävät velojen kanssa samaa elämää 50v:nä on täysin absurdia. Velat ovat voineet investoida asioihin (terveys, onnellisuus, raha, eläke, matkailu jne) muutaman vuosikymmenen ajan, mitä vanhemmat eivät ole voineet tehdä samalla mittakaavalla koska resurssit ovat uponneet lapsiarjen pyörittämiseen.

No tuo nyt taas on pelkkää jossittelua. Ehkä teoriassa ja varmaan joskus käytännössäkin voi olla noin, mutta toisaalta myös perheelliset voi vaurastua ja saavuttaa taloudellisesti paljon. Ja lapsettomat olla ihan rahattomia keski-ikäisiä. Ne lapset on vain yksi valinta siinä elämän polulla ja kaikkea muutakin tulee vastaan. Ei vaikkapa työpaikalla voi mistään päätellä kenellä on lapsia ja kenellä ei, ellei asiasta erikseen ala keskustella.