Ovatko vanhemmat kateellisia vapaaehtoisesti lapsettomille (lapsivapaille) ?

Empatiakyvyttömien ongelmia ketju täynnä, kuten aina. Itse olen antinatalisti ja pidän lapsia hankkineita ihmisiä täysmulkeroina kuspäinä, joiden itsekkyyden takia taas on tuotettu lisää kärsimystä maailmaan. Pystyn silti asettumaan sellaisenkin ihmisen asemaan ja ymmärtämään, että näkökulma sikiämiseen on silloin aivan eri kuin minulla.

Mua vähän ihmetyttää tämä vertailu, että olenhan minäkin elänyt lapsetonta elämää vs. vapaaehtoisesti lapseton, jonka elämästä tän perusteella tiedetään kaikki.

Olen 32 v ja en koe yhtään noin. Ensin oli lapsuus ja nuoruus ja sinkkuajat, ne on olleet tietty ihan tavalliset. Mutta sen jälkeen tuli parisuhde, joka on koko ajan tähdännyt siihen, että lapsia tulee ja 31 v eka tulikin. Toinen ainakin on suunnitelmissa.

Tämä on ihan totta, en itse katso, että vaikka minulla ei vielä ole lapsia, elämä on muka samanlaista kuin ystävällä, joka ei niitä koskaan tahdo.

Ja itse asiassa, sinkkuelämänikin tähtäsi koko ajan siihen, että haluan lapsia. Etsin siis miestä, joka lapsia ja perheen haluaa. 

Luulen, että moni täällä ei tunne ketään oikeasti velaa, eikä tunne oikeasti heidän elämäänsä ja ajatuksiaan. Kunhan oletellaan vain omien ennakkoluulojen perusteella. Itse olen myös ystävä oikeasti velan kanssa ja kyllä se päätöksenteko on ihan toisenlaista ollut kuin itsellä. Ja nyt kun on jo vähän vanhempi niin onhan se helpompaa jos jää vaikka työttömäksi, kun ei tarvitse ajatella kuin itseään.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä olisi? Tahattomasti lapsettomia kohtaan tunnen myötätuntoa. Veloja kohtaan, no en mitään, tai joskus myötähäpeää, jos kehua retostelee menoillaan. 

Itse en menoista puhumisesta tunne myötähäpeää. Kiva, että saavat elää oman näköistä elämää. Minusta kaikilla pitäisi olla mahdollisuus siihen.

Mutta myötähäpeä tulee niistä joistain onneksi aika harvoista veloista, jotka jaksavat jokaisessa mahdollisessa sivulauseessa mainita, että eivät pidä lapsista eivätkä itse halua niitä. Yleensä ovat kyllä aika nuoria ja naisia. Ehkä he kokevat, että heidän pitää todistella elämäntapaansa, mutta suurinta osaa vanhemmista ei oikeastaan liikuta toisten lisääntymissuunnitelmat. 

Vierailija kirjoitti:

Mua vähän ihmetyttää tämä vertailu, että olenhan minäkin elänyt lapsetonta elämää vs. vapaaehtoisesti lapseton, jonka elämästä tän perusteella tiedetään kaikki.

Olen 32 v ja en koe yhtään noin. Ensin oli lapsuus ja nuoruus ja sinkkuajat, ne on olleet tietty ihan tavalliset. Mutta sen jälkeen tuli parisuhde, joka on koko ajan tähdännyt siihen, että lapsia tulee ja 31 v eka tulikin. Toinen ainakin on suunnitelmissa.

Kun vertaan elämääni 56v työkaveriin, joka ei koskaan ole lapsia halunnut niin kyllähän se on elänyt ihan toisenlaisen elämän kuin minä. Enkä nyt puhu mistään bilettämisestä ja matkustelusta tai muusta vastaavasta, vaan ihan siitä, että hän on tehnyt suunnitelmia ja ratkaisuja, joissa lapsia ei oteta huomioon mitenkään, ei nyt, eikä tulevaisuudessa.

Itse olen tehnyt kaikki tulevaisuuden suunnitelmat sen perusteella, miten sitten lapsiperheenä eletään. Tietysti.

 

Sekoitan pakkaa heittämällä koirat (lemmikit) mukaan. Itse olen velana tehnyt suunnitelmia, joissa asuntoja, taloa, autoa ym. valitessa on otettu koirat huomioon. Vaikuttavat toki moniin muihinkin päätöksiin, mutta nuo ovat aika suuria päätöksiä.

Sanoisin, että velan elämä on toki erilainen, mutta useammassa kommentissa on nyt vilahtanut se, että velan tarvitsisi huomioida vain itsensä. Se ei ole totta. Eläimellinen vela joutuu myös aikataulullisesti huomioimaan lemmikkinsä. Koiran aamulenkki, päivälenkki ja iltalenkki rytmittävät päivää.

Ei ihan niin mustavalkoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua vähän ihmetyttää tämä vertailu, että olenhan minäkin elänyt lapsetonta elämää vs. vapaaehtoisesti lapseton, jonka elämästä tän perusteella tiedetään kaikki.

Olen 32 v ja en koe yhtään noin. Ensin oli lapsuus ja nuoruus ja sinkkuajat, ne on olleet tietty ihan tavalliset. Mutta sen jälkeen tuli parisuhde, joka on koko ajan tähdännyt siihen, että lapsia tulee ja 31 v eka tulikin. Toinen ainakin on suunnitelmissa.

Kun vertaan elämääni 56v työkaveriin, joka ei koskaan ole lapsia halunnut niin kyllähän se on elänyt ihan toisenlaisen elämän kuin minä. Enkä nyt puhu mistään bilettämisestä ja matkustelusta tai muusta vastaavasta, vaan ihan siitä, että hän on tehnyt suunnitelmia ja ratkaisuja, joissa lapsia ei oteta huomioon mitenkään, ei nyt, eikä tulevaisuudessa.

Itse olen tehnyt kaikki tulevaisuuden suunnitelmat sen perusteella, miten sitten lapsiperheenä elet

Sekoitan pakkaa heittämällä koirat (lemmikit) mukaan. Itse olen velana tehnyt suunnitelmia, joissa asuntoja, taloa, autoa ym. valitessa on otettu koirat huomioon. Vaikuttavat toki moniin muihinkin päätöksiin, mutta nuo ovat aika suuria päätöksiä.

Sanoisin, että velan elämä on toki erilainen, mutta useammassa kommentissa on nyt vilahtanut se, että velan tarvitsisi huomioida vain itsensä. Se ei ole totta. Eläimellinen vela joutuu myös aikataulullisesti huomioimaan lemmikkinsä. Koiran aamulenkki, päivälenkki ja iltalenkki rytmittävät päivää.

Ei ihan niin mustavalkoista.

 

Minulla on sekä lapsi että koira. Monessa suhteessa koira on oikeasti rajoittavampi ja sen joutuu ottamaan ihan eri tavalla huomioon. Varsinkin, kun lapsi on jo teini. Ei koiraa voi noin vaan jättää, vaan pitää hankkia sille hoitaja tai ottaa mukaan. Itse ajattelen, että koira on tarvitsevuudeltaan kuin leikki-ikäinen. Ihan joka sekunti ei tarvitse kiinnittää huomiota, mutta yhtään lomasuunnitelmaa tai muuta ei voi tehdä ottamatta koiraa huomioon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän moni katuu lapsien tekoa. On ihan suoraan sanottu mulle, että "mikä hel..ti mulle tuli, kun tein lapset". Ne on niitä elämän valintoja. 

-onnellinen vela 

 

Sama. Yksi ressukka kerran itkien avautui parin viinilasin jälkeen miten on kateellinen siitä, että uskallan olla lapseton. En tiedä mitä uskaltamista siinä on, mutta sääliksi käy häntä.

-toinen onnellinen vela

Siksipä onkin vähän hassua, että jauhatte päivästä toiseen netissä näitä juttuja? 

Itse en ole koskaan IRL kuullut yhdenkään ihmisen arvostelevan veloja tai olevan mitään mieltä siitä, että joku ei halua lapsia. Ketään ei kiinnosta. 

Sen sijaan jotkut velat itse jauhavat asiasta luullen kaikkia kiinnostavan, ja somessa tulee säännöllisesti vastaan jota

Kyllähän meiltä veloilta kysellään pidempään, kuin tulevilta äideiltä, koska meille niitä lapsia ei tosiaan koskaan tule. Kulttuuriimme kuuluu sukulaisten ja kavereiden utelut siitä, että milloin niitä lapsa tulee. Sitten kun koetaan toivon menneen, niin aloitetaan ruotiminen miksi niitä ei tullut. Ja jos saadaan tietää syyt miksi ei halunnut lapsia, niin sitten kauhistellaan niitä :D

Olen itsekin kuullut äideiltä sitä sun tätä negatiivista heidän lapsistaan ja äitydestään, mutta yleensä kaivan kaikki positiiviset puolet lapsista ja äitiydestä esiin.

-eri

Sanoisin, että velan elämä on toki erilainen, mutta useammassa kommentissa on nyt vilahtanut se, että velan tarvitsisi huomioida vain itsensä. Se ei ole totta. Eläimellinen vela joutuu myös aikataulullisesti huomioimaan lemmikkinsä. Koiran aamulenkki, päivälenkki ja iltalenkki rytmittävät päivää.

Ei tietenkään ole, mutta myös ei ollut pointti. Pointti oli sanoa, että vaikka onkin elänyt elämää ilman lapsia, ei voi sillä perusteella väittää, mitä velana eläminen on. Koska on kuitenkin suunnitellut niitä lapsia.

Lisäksi nämä elin elämääni 35 v vuoteen saakka joten tiedän mitä lapsettomana eläminen on puhuvat ihan puppua. He eivät tiedä, mitä se on 40 tai 50 v vaikka ovatkin kovasti tietävinään.

En todellakaan ole, tiedän mistä ovat jääneet paitsi.

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan ole, tiedän mistä ovat jääneet paitsi.

Myös sinä olet jäänyt paitsi vapaaehtoisesti lapsettoman upeasta elämästä, koska vanhempana tai vanhemmaksi haluavana et voi olla koskaan vapaaehtoisti lapseton. Parikymppisten lyhyttä lapsetonta aikaa ei voi verrata koska silloin ollaan lapsettomia, ei lapsivapaita. Kaksi eri asiaa.