Ovatko vanhemmat kateellisia vapaaehtoisesti lapsettomille (lapsivapaille) ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veloja on erilaisia. Mulla on tuttavapiirissä sekä sellaisia, jotka ovat veloja siksi, että eivät koe olevansa tarpeeksi tasapainoisia olemaan vanhempia ja sitten yksi sellainen, jonka mielestä lapset pilaisivat hänen taloudellisen tilanteensa ja vartalonsa ja muutenkaan hän ei lapsista pidä. Kyllä vaan mulla on suhtautuminen tähän viimeseen nahkeampi, kun hän jossain kahvipöytäkeskustelussa (jossa ei oo lapsista edes muuten puhuttu) kertoo, miten ällöjä lapset on ja miten ärsyttävää oli, kun veljen lapset oli mukana kun veli kävi kylässä. 

 

Entinen työkaveri oli juuri tuollainen, että teki kauhean numeron siitä, ettei lapsia halua. Eikä kenenkään lapset olisi saanut näkyä tai kuulua. Välillä tuntui, että oikein kerjäsi tilanteita, joissa saisi osoittaa paheksuntaa. Kyseli mitä olin tehnyt viikonloppuna ja jos vastaus oli vaikka, että käytiin perheen kanssa Nuuksiossa tai että lapsella oli urheilutapahtuma, niin voihkaisi kovaan ääneen, että aina sä puhut sun lapsista. Kyllä sellainen ärsyttää aika paljon enemmän kuin sellainen, joka näkee sen oman navan ulkopuolelle ja osaa vaikka kysellä säästä, kevään etenemisestä tai vaikka, että käytiinkö kokeilemassa ravintolaa x, kun oltiin lapsen urheilutapahtumassa kaupungissa y. Jälkimmäiseltä kyselee itsekin mieluimmin asioita, kun voi sitten jatkaa juttua esim. niistä ravintoloista ilman kauhistelua siitä, että menin mainitsemaan lapsen sivulauseessa. 

 

Onkohan meillä sama työkaveri? Olen oppinut vastamaan vaikka, että oltiin viikonloppu Tampereella. En mainitse kenen kanssa tai mitä tehtiin, niin tämä sitten kysyy, että mitä teitte ja kenen kanssa. Ja sitten, kun sanoo, että lapsella oli kisat, mutta ehdittiin myös käydä siinä ja siinä museossa ja kokeilla sitä ja tätä ravintolaa. Niin AINA tarttuu siihen, että mainitsee lapsen, vaikka itse kysyi. Huoh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on pari lähes 50v lapsetonta ystävää ja ei todellakaan käy kateeksi. Elämä on työntekoa ja sitten vapaat pitäisi pörrätä jossain baareissa, kun ei muutakaan ole. Mun baarijuoksut on juostu ja parikymppisenä ja musta on ihanaa viettää aikaa oman perheen kesken, toki meillä käy paljon ystäviäkin ja tehdään yhdessä kaikenlaista. 

 

Minä ja pari velaystävääni emme pörrää baareissa vaan matkustelemme kotimaassa ja ulkomailla tutustuen kulttuuriin, paikalliseen väestöön yms.-vela 60v.

Ja lapsiperhe ei voi matkustella ja tutustua paikalliseen kulttuuriin? Meillä on kaksi omaa taloa eri kohteissa ulkomailla, hyvin on 4 lapsen kanssa päästy reissaamaan ja näkemään maailmaa

Kyllä on niin väsynyttä tylsää porukkaa nämä mammaihmiset. "Blaa blaa lasten kanssa snorklattiin". Siis ihan paskaa. Kun itse reissaan niin tykkään käyttää huumeita ja ryypätä. Paljon hauskempaa mennä museoon ihan sekaisin. Tälläiseen ei kakarat mahdu mukaan.

Eniten olen huomannut että lapsettomat ovat kateellisia heille joilla on lapsia

Velat tuntuvat unohtavan, että se lapsi on "raskas" ja "estää elämästä" vain muutaman vuoden. Kouluikäiset ovat jo aika hauskoja tyyppejä ja kunhan murkkuiästä pääsee yli niin sitä se ilo vasta alkaakin. Lapseni on luottohenkilöni ja paras matkustuskumppanini. Ystäviä on, mutta ovat kiireisiä. Ilman lasta olisin varmaan aika yksinäinen. Näin on hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Velat tuntuvat unohtavan, että se lapsi on "raskas" ja "estää elämästä" vain muutaman vuoden. Kouluikäiset ovat jo aika hauskoja tyyppejä ja kunhan murkkuiästä pääsee yli niin sitä se ilo vasta alkaakin. Lapseni on luottohenkilöni ja paras matkustuskumppanini. Ystäviä on, mutta ovat kiireisiä. Ilman lasta olisin varmaan aika yksinäinen. Näin on hyvä.

Tämä. Toki siltikään kaikki ei halua lasta. Se vapaus heille suotakoon. Mutta välillä perustelut (joita kukaan ei ihan oikeasti ole vaatimassa) on aika hassuja. Kyseleekö oikeasti ihmiset toisiltaan ovatko tekemässä lapsia ja jos ei niin miksi? Siis muut kuin jotkut boomerit, joiden jutuista voi muutenkin jättää puolet omaan arvoonsa.

Minulla asuu molemmat parhaista kavereista yli sadan kilsan päässä. Mies tekee reissutöitä. Teini-ikäinen tyttö on se, jonka kanssa vietän aikaa eniten. Käydään shoppailemassa, koiran kanssa lenkillä ja kahvilla. Omaa aikaa on myös rutkasti, kun ei tuo teini koko ajan hihassa roiku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veloja on erilaisia. Mulla on tuttavapiirissä sekä sellaisia, jotka ovat veloja siksi, että eivät koe olevansa tarpeeksi tasapainoisia olemaan vanhempia ja sitten yksi sellainen, jonka mielestä lapset pilaisivat hänen taloudellisen tilanteensa ja vartalonsa ja muutenkaan hän ei lapsista pidä. Kyllä vaan mulla on suhtautuminen tähän viimeseen nahkeampi, kun hän jossain kahvipöytäkeskustelussa (jossa ei oo lapsista edes muuten puhuttu) kertoo, miten ällöjä lapset on ja miten ärsyttävää oli, kun veljen lapset oli mukana kun veli kävi kylässä. 

 

Entinen työkaveri oli juuri tuollainen, että teki kauhean numeron siitä, ettei lapsia halua. Eikä kenenkään lapset olisi saanut näkyä tai kuulua. Välillä tuntui, että oikein kerjäsi tilanteita, joissa saisi osoittaa paheksuntaa. Kyseli mitä olin tehnyt viikonlop

Tällaisella ihmisellä on kyllä jotain käsittelemättömiä ongelmia asian suhteen. Anna kun arvaan, lapsista ei saa mainita sivulauseessakaan, mutta omat kauppareissut ja vessassakäynnit selostetaan pyytämättä kaikille juurta jaksaen, pienintä yksityiskohtaa myöten!

En ole kateellinen.  minä säälin heitä.  Itselläni on neljä nyt jo aikuista lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veloja on erilaisia. Mulla on tuttavapiirissä sekä sellaisia, jotka ovat veloja siksi, että eivät koe olevansa tarpeeksi tasapainoisia olemaan vanhempia ja sitten yksi sellainen, jonka mielestä lapset pilaisivat hänen taloudellisen tilanteensa ja vartalonsa ja muutenkaan hän ei lapsista pidä. Kyllä vaan mulla on suhtautuminen tähän viimeseen nahkeampi, kun hän jossain kahvipöytäkeskustelussa (jossa ei oo lapsista edes muuten puhuttu) kertoo, miten ällöjä lapset on ja miten ärsyttävää oli, kun veljen lapset oli mukana kun veli kävi kylässä. 

 

Entinen työkaveri oli juuri tuollainen, että teki kauhean numeron siitä, ettei lapsia halua. Eikä kenenkään lapset olisi saanut näkyä tai kuulua. Välillä tuntui, että oikein kerjäsi tilanteita, joissa saisi osoi

Tällaisella ihmisellä on kyllä jotain käsittelemättömiä ongelmia asian suhteen. Anna kun arvaan, lapsista ei saa mainita sivulauseessakaan, mutta omat kauppareissut ja vessassakäynnit selostetaan pyytämättä kaikille juurta jaksaen, pienintä yksityiskohtaa myöten!

Lähinnä omat reissut milloin minnekin. Jokainen kahvila, leivos, hotelli, museo yms. Kerrotaan kyllä. Ja sitten, jos on sattunut niiden paheksuttavien lasten kanssa käymään vaikka siellä tämän hehkuttamassa paikassa ei se reissu ole kuitenkaan ollut niin kiva, kun on ollut se lapsi siellä. Ja siis minun lapseni on 12-vuotias fiksu ja kiltti lapsi. Sen ikäisen kanssa joo tehdä melkein kaikkea paitsi pyöriä baareissa. Enkä sitäkään tekisi edes ilman lasta. Mutta tämän mielestä mikään lasten kanssa tehty ei voi olla kivaa riippumatta lapsen iästä.

Vierailija kirjoitti:

En pätkän vertaakaan. 3-vuotias poikani on opettanut mulle enemmän kuin yksikään aiempi kokemus / koulutus elämässä. Olisin jäänyt paljosta paitsi ilman häntä. Tiesin haluavani yhden lapsen ja sen sain. Olen äärettömän kiitollinen hänestä joka päivä. Olen saanut asiat järjesteltyä siten että hoidan häntä vieläkin kotona. Kyllä sitä ehtii "oravanpyörään" itse kukin sitten myöhemmin. Tänään hänellä oli kerho, jonka jälkeen lähdettiin metsäretkelle hämmästelemään keväistä luontoa. Nämä hetket talletan syvälle mun sydämeen.

Silti, omasta hyvästä kokemuksestani huolimatta, ymmärrän että kaikille ei vanhemmuus sovi! Siispä minusta on hullua vastakkainasettelut perheellisten ja velojen välillä. Jokainen tekee omat valinnat ja onneksi nykyään on vapaus valita. 

Kiitos! Sanoit asian tosi kauniisti, olen samaa mieltä kanssasi

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni alkanut tämä maailman meno näyttää siltä että korkeammin koulutetut siirtävät lasten hankintaa sillä heillä usein on myös muutakin elämää uran lisäksi kuten tärkeitä harrastuksia ja tämä vaikuttaa siihen että eivät hanki lapsia kuin vasta 35 vuotiaina vaikka parisuhde olisikin vakaalla pohjalla. Sitten taas matalasti koulutetut ja ihmiset joilla ei ole sisältöä elämässään alkavat hankkimaan lapsia kaksikymppisenä. 

Tältä näyttää ainakin mun tuttavapiirissä. Joten en usko että ovat niinkään pelkästä lapsivapaasta arjesta kateellisia vaan siitää että on ylipäätään jokin intohimo elämässä.

Kyllä ne matalapalkkaiset ovat he jotka pitävät tätä yhteiskuntaa pystyssä; hoitajat, opettajat, kuljettajat, varastotyöntekijät, kaupan kassa. Turhaan heistä puhut negaa.

Kun mietin omaa tuttavapiiriä, en edes tiedä kuka on vela ja kuka ei vaan ole vielä tehnyt lapsia. Ei ole tullut mieleen kysyä ja yleensä puhutaan ihan muista aiheista kuin lapset. Minulla on yksi lapsi.

En ole kenellekään lapsettomuudesta kateellinen. Joskus saattaa tulla pieniä kateudenpistoja eri jutuista. Jos vaikka jollain on kiva lomareissu tulossa, niin voi olla sillä tavalla positiivisesti kateellinen. Eli oikeastaan vaan onnellinen toisen puolestaz Tai jos jollain on vapaapäiviä, kun itsellä on tosi tiukka putki päällä töissä. 

Se katuminen voi olla myös ohimenevää. Itse kaduin lapsentekoa viisi ensimmäistä vuotta. En kyllä silloinkaan ollut kateellinen veloille. Mutta meillä oli todella rankka alku. Lapsi valvoi vuosia. Minulla oli synnytyksen jälkeinen masennus ja lapsuuden traumat jyräsi yli lapseen synnyttyä. Silloin kadutti, mutta se meni ohi, kun asiat loksahteli kohdilleen. Tiedän muitakin kaltaisiani äitejä. Luultavasti on aika harvinaista, että katuu lapsen saamista alusta loppuun. 

Taas tätä samaa. Miksi veloilla on kummallinen tarve sille, että lapselliset olisivat heille kateellisia? Miksi tarvitsette näin valtavan määrän affirmaatiota sille omalle elämäntavalle?

Lapseton/lapsivapaa-jankkaajalle: suomeksi lapseton tarkoittaa henkilöä jolla ei ole lapsia, täysin riippumatta siitä olisiko hän halunnut niitä tai ei. Turhaa yrittää jankuttaa jotain itse keksimiäsi termien merkityksiä.

Terveisin lapseton, ihan omasta halustani

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä, jos niihin lapsiin on halunnut käyttää rahaa? Mies sai vauva-arjen keskellä olla 3 päivää kotona itsekseen mistä ensimmäisenä iltana oli kuulemma ollut vähän järkyttynyt siitä miten tyhjältä koti tuntui, kun minä ja vauva emme olleet siellä. Pizzaa tilattuaan ja katsottuaan telkkaria oli miettinyt, että tätäkö elämä ilman meitä olisi. Tämä siis kolmekymppisen miejen suusta kenen ajattelin riemusti kiljuen saavan lapsivapaata aikaa itselleen. Ei kaikkien elämän päätavoite oli kerryttää isoa summaa pankkitilille ilman mitään merkityksekästä käyttötarkoitusta.

 

Tämä ei siis veloille yleisesti vaan äsken vastanneelle.

Tässä jälleen avainsanat: ei kaikille ja "merkityksetön käyttötarkoitus."

On ihmisiä jotka unelmoivat urasta, menestyksestä jne ja siihen lapset eivät mahdu koska muuten joutuisi hylätä omat unelmat. Mi

No nimenomaan. Oiva vastaus ketjun aloittajalle esimerkiksi. Lapsia tekevät ihmiset tekee niitä (nykyään) siksi, että haluavat sitä ja kokevat sen tärkeäksi. Miksi he kadehtisivat niitä, jotka eivät halua lapsia? Miksi kukaan kadehtisi toisen erilaista arvomaailmaa? Eihän siinä olisi mitään järkeä. 

Yks 3 lapsen isä sanoi antaisin mitä vaan jos pääsisin äitini yksiöön asumaan.

Vierailija kirjoitti:

Taas tätä samaa. Miksi veloilla on kummallinen tarve sille, että lapselliset olisivat heille kateellisia? Miksi tarvitsette näin valtavan määrän affirmaatiota sille omalle elämäntavalle?

Niinpä. Kun ei ketään kiinnosta teidän elämäntapavalinnat. Ne on ihan teidän omia. Kuten niitten perheellisten valinnat on heidän omia, turha käyttää energiaa sen pohtimiseen onko joku kateellinen tai miten kamalaa niillä toisin valinneilla mahtaakaan olla. 

Matkustin ensin tanskaan, sitten Latviaan, toukokuussa Kroatiaan ja sitten elokuussa Alpeille. T. Lapseton

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni alkanut tämä maailman meno näyttää siltä että korkeammin koulutetut siirtävät lasten hankintaa sillä heillä usein on myös muutakin elämää uran lisäksi kuten tärkeitä harrastuksia ja tämä vaikuttaa siihen että eivät hanki lapsia kuin vasta 35 vuotiaina vaikka parisuhde olisikin vakaalla pohjalla. Sitten taas matalasti koulutetut ja ihmiset joilla ei ole sisältöä elämässään alkavat hankkimaan lapsia kaksikymppisenä. 

Tältä näyttää ainakin mun tuttavapiirissä. Joten en usko että ovat niinkään pelkästä lapsivapaasta arjesta kateellisia vaan siitää että on ylipäätään jokin intohimo elämässä.

Kyllä ne matalapalkkaiset ovat he jotka pitävät tätä yhteiskuntaa pystyssä; hoitajat, opettajat, kuljettajat, varastotyöntekijät, kaupan kassa. Turhaan heistä puhut negaa.

Lisäksi kaikkein vähiten lapsia tekee ne alemmat sosiaaliluokat. Pois lukien jotkut täysin sossutuilla elävät joita ei kiinnosta onko rahaa vai ei. Varakkaat saa lapsia, myöhemmällä iällä usein toki, mutta kuitenkin. Heidän on hyvä lapsia saadakin, vanhempainvapaat (hyvillä ansiosidonnaisella päivärahoilla) ja lyhennetyt työviikot antaa kivasti taukoa kiireiseen työelämään, ja on ehtinyt kerryttää säästöjä niin ettei talous pienestä horjahda. Toki on siinä riskinä se että lapsia tulee toivottua vähemmän, jos kovin pitkään odottaa. 

Vierailija kirjoitti:

Matkustin ensin tanskaan, sitten Latviaan, toukokuussa Kroatiaan ja sitten elokuussa Alpeille. T. Lapseton

Ok. Miksi sen pitäisi kiinnostaa ketään? Mun vanhemmatkin reissaa paljon. Ja mikäpä siinä reissatessa kun on varaa ja aikaa.