Mitä ajattelet nyt aikuisena koulukiusaamistasi ihmisistä, joita kiusasit?
Kommentit (233)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua taas kiinnostaisi kysyä, että mitä te kiusaajat oikeastaan tiesitte näistä kiusaamistanne ihmisistä? Tunsitteko heitä lainkaan vai luuletteko tuntevanne?
Ei juuri mitään eikä kiinnostanutkaan. Meille riitti se, että hermoheikki kilahteli, kun osasi vetää oikeista naruista. Viihteestä voi nauttia, vaikka ei tiedä näyttelijöiden elämästä mitään. Itse aloitukseen: Olisi kiva tietää kilahteleeko hermoheikki aikuisena samalla tavalla kuin ennen ja onko saanut töitä.
Miksi sai teidät kilahtelemaan ja hermoheikkeilemään niin että piti kiusata toista ihmistä?
Vierailija kirjoitti:
Minua vuosia koulussa kiusannut suhtautuu siten että muistelee yhä sitä yhtä kertaa kun minä sanoin hänelle pahasti. No, ehkä hän aidosti kokee että oli itse se kiusattu. Minä ainakin yritin vältellä häntä koska oli jotenkin kieron oloinen jo lapsena, hän myös puhui todella pervoja asioita. Ehkei hänellä ollut kaikki ok. Hyvin on vaan valikoiva muisti, tai sitten kyseessä on jonkinlaista narsismia hänen puoleltaan.
Monet kiusaajat väittävät etteivät muista rankkaakaan kiusaamista. Onko se oikeasti totta vai yrittävätkö vain vältellä vastuuta tai pitää yllä kulissia "hyvästä tyypistä" ? Miten sellaisen väkivallan voi vain unohtaa?
Vierailija kirjoitti:
Muutamissa viesteissä väitetään, että ei ne lapsipoloiset ymmärtäneet mitä tekivät.
Ymmärsivät. Psykopatiaan taipuva lapsi kyllä tietää tekevänsä väärin, mutta ei piittaa koska sillä saa valtaa. Sen takia nämä sitten aikuisena joko tekevät rikoksia tai menestyvät poikkeuksellisen hyvin työelämässä.
Kyllä he ymmärsivät. Alakoululainen ainakin jo ymmärtää. Jos eivät muka mielestään tehneet mitään väärin, niin miksi yrittivät salata kiusaamisen esim. opettajilta?
Mikä kiusaajien pyllyjä rassaa? Isä?
En ole koskaan kiusannut ketään. Minua sen sijaan on kiusattu. Ehkä he vastaavat?
ei kaiakki kiusaaajat kasva, aikuisena vielä haukkunut ulkonäköäni päin naamaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua taas kiinnostaisi kysyä, että mitä te kiusaajat oikeastaan tiesitte näistä kiusaamistanne ihmisistä? Tunsitteko heitä lainkaan vai luuletteko tuntevanne?
Ei juuri mitään eikä kiinnostanutkaan. Meille riitti se, että hermoheikki kilahteli, kun osasi vetää oikeista naruista. Viihteestä voi nauttia, vaikka ei tiedä näyttelijöiden elämästä mitään. Itse aloitukseen: Olisi kiva tietää kilahteleeko hermoheikki aikuisena samalla tavalla kuin ennen ja onko saanut töitä.
Miksi sai teidät kilahtelemaan ja hermoheikkeilemään niin että piti kiusata toista ihmistä?
Tylsyys. Välitunneille piti saada jotain viihdettä. Ei eletty älypuhelinaikaa.
Ehkä te olitte hyvää viihdettä nolatessanne itsenne yrittämällä kiusata muita?
Vierailija kirjoitti:
Kiusaan edelleen, jopa samalla kun mua astutetaan.
No, homoilla on omat sm-huvinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tehnyt itse murhan 😂
Mua ei naurata. Kiusaaminen jättää elämänmittaiset arvet.
Ei muakaan. Jos lastasi kiusattaisiin ja hän päätyisi tuohon ratkaisuun, vieläkö naurattaisi?
Olen lukenut kiusaamisesta.
Lapsi selviytyy kiusaamisesta, jos hänellä on tukea vapaa-ajan harrastuksesta ja koti on hyvä ja kannustava. Tai edes yksi näistä.
Kiusaaminen + huonot kotiolot + ei tukea harrastuksesta = Syrjäytyminen.
Jos missään paikassa ei ole hyvä olla. Ei koulussa, ei kotona, ei harrastuksessa. Ihmisellä ei ole mitään, mistä ponnistaa.
Eikös jossain dokumentissa yksinäisistä (Näkymättömät tms?, löytyy varmaan Areenasta) yksi kiusattu sanonut jotenkin, että olisi ehkä kestänyt huonot kotiolot tai kiusaamisen, mutta molemmat yhdessä olivat liikaa? Itse allekirjoitan tuon täysin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin pyytää anteeksi. Kaduttaa.
Naurahdin. Mua lapsuudessa kiusanneet on ihan samoja kiusaajia vielä aikuisinakin.
Sama juttu, kun olen pari kertaa nyt aikuisena tavannut. Edelleen sama ylimielinen asenne "minä olen aina oikeassa, muut väärässä/huonoja". Olen miettinyt, että mahtoiko hän oikeastaan edes ymmärtää kiusaavansa. Tuskin siis katuu tekojaan, kun ei ole mielestään edes tehnyt mitään väärää, ja varmaan jatkaa edelleen samaan malliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua taas kiinnostaisi kysyä, että mitä te kiusaajat oikeastaan tiesitte näistä kiusaamistanne ihmisistä? Tunsitteko heitä lainkaan vai luuletteko tuntevanne?
Ei juuri mitään eikä kiinnostanutkaan. Meille riitti se, että hermoheikki kilahteli, kun osasi vetää oikeista naruista. Viihteestä voi nauttia, vaikka ei tiedä näyttelijöiden elämästä mitään. Itse aloitukseen: Olisi kiva tietää kilahteleeko hermoheikki aikuisena samalla tavalla kuin ennen ja onko saanut töitä.
Miksi sai teidät kilahtelemaan ja hermoheikkeilemään niin että piti kiusata toista ihmistä?
Tylsyys. Välitunneille piti saada jotain viihdettä. Ei eletty älypuhelinaikaa.
Ei ole kyllä älypuhelimet kiusaamista vähentäneet, niiden avulla kiusataan.
Minua kiusasi kaksi tyyppiä. Toinen niistä joutui vankilaan 20-vuotiaana pidemmäksi ajaksi, enkä tiedä mitä se nykyään tekee (jos se edes on päässyt sieltä pois). Toinen on ollut myyjänä tavaratalossa viimeiset 10 v.
Minulla on nykyään kolme lasta, hyvä duuni ja asun Sveitsissä. Autotallissa urheiluauto. En valita.
Karma vallitsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin pyytää anteeksi. Kaduttaa.
Naurahdin. Mua lapsuudessa kiusanneet on ihan samoja kiusaajia vielä aikuisinakin.
Sama juttu, kun olen pari kertaa nyt aikuisena tavannut. Edelleen sama ylimielinen asenne "minä olen aina oikeassa, muut väärässä/huonoja". Olen miettinyt, että mahtoiko hän oikeastaan edes ymmärtää kiusaavansa. Tuskin siis katuu tekojaan, kun ei ole mielestään edes tehnyt mitään väärää, ja varmaan jatkaa edelleen samaan malliin.
Voi olla, että ymmärsi kiusanneensa, mutta ei tosiaan pidä sitä vääränä. Hänellä oli ja on mielestään oikeus siihen.
Ravintola-alalla töissä. Vaikuttaa yksinäiseltä. Edelleen outo harrastus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua taas kiinnostaisi kysyä, että mitä te kiusaajat oikeastaan tiesitte näistä kiusaamistanne ihmisistä? Tunsitteko heitä lainkaan vai luuletteko tuntevanne?
Ei juuri mitään eikä kiinnostanutkaan. Meille riitti se, että hermoheikki kilahteli, kun osasi vetää oikeista naruista. Viihteestä voi nauttia, vaikka ei tiedä näyttelijöiden elämästä mitään. Itse aloitukseen: Olisi kiva tietää kilahteleeko hermoheikki aikuisena samalla tavalla kuin ennen ja onko saanut töitä.
Miksi sai teidät kilahtelemaan ja hermoheikkeilemään niin että piti kiusata toista ihmistä?
Tylsyys. Välitunneille piti saada jotain viihdettä. Ei eletty älypuhelinaikaa.
Niin no pitikö sinne välitunnille mennä? Meille opettaja sano tarkkiksella: Älkää turhaa menkö aiheuttaan häiriötä kun tulee sanomista, kattokaa leffoja. Katottiin sitten kauhuleffoja luokassa.
Miten kiusaajat voisivat ajatella mitään, heillähän ei ole aivoja.
Mulla oli peruskouluaikoina isompi tyttöporukka kiusaajina. Muutaman kerran heihin törmännyt aikuisena (mm. luokkakokouksessa) ja huomaa, että ainakin osalle heistä yläasteaika oli elämän huippuhetki. Pari heistä ei ole opiskellut sen jälkeen oikeastaan mitään, kun ei ole pärjännyt. Työttömyyttä, päihdeongelmaa, huonoja parisuhteita. Kuvaavaa on, että ainoastaan porukan pääkiusaaja on sittemmin menestynyt elämässään ja on hyvässä ammatissa. Niin olen onneksi minäkin, ja aikuisena noita kiusaajia nähneenä ihmetyttääkin aina, että tuollaisetko minua pitivät silloin aikoinaan pelon vallassa.
Olin itse kiusattu, en ole koskaan pystynyt unohtamaan enkä ole täysin pystynyt antamaan anteeksi hänelle joka 50 vuotta sitten tarttui kiinni kuin takiainen ja kiusasi kuin perkele.
13-vuotias, joutuessaan yhden aktiivisen kiusaajan kiusaamaksi ja naurunalaiseksi koko luokan edessä, saa siitä pienen itsetunto-ongelman koko loppuiäkseen. Ei ne muut kiusanneet, mutta nauroihan ne tyhmänä. Ja opettajat siihen aikaan, tiedä vaikka nykyääänkin, yrittävät mielellään saattaa osapuolet sopuun, mutta eivät mielellään puutu itse kiusaamiseen.
En ollut kovinkaan pettynyt kun kuulin ettei hänellä mene kovin kaksisesti. En toivo hänelle enempää pahaa, mutta oliisi kurjaa jos hän olisi menestynty ja minä en.
Ehkä osa siitä että olen pärjännyt elämässä johtuu siitä, että halusin pärjätä paremmin kuin kiusaajani. Halu näyttää on vahva motiivi siihen asti kunnes on saanut komean tittelin ja kohtalaisen elintason, sen jälkeen pitäisi keksiä joku muu motiivi. MInä siinä kohtaa sain onnekseni vaihdettua alalle joka minua oikeasti kiinnosti. .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jopa kiinnostaa se maineensa menettänyt tyttö. Se oli ihan missin näköinen naamasta. Meikkasi paljon. Muuten pieni ja hoikka.
Se oli kiusaamisen takia vanhempien oppilaiden kanssa, ja otti niiltä mallin seurusteluun. Se oli vähän liian nuori vielä. Mä luulen, että ne sen kaveritkaan eivät olleet lopulta kovin kivoja.
Ollaako oltu samassa koulussa? kaua aikaa?
Lopeta jo!
Muutamissa viesteissä väitetään, että ei ne lapsipoloiset ymmärtäneet mitä tekivät.
Ymmärsivät. Psykopatiaan taipuva lapsi kyllä tietää tekevänsä väärin, mutta ei piittaa koska sillä saa valtaa. Sen takia nämä sitten aikuisena joko tekevät rikoksia tai menestyvät poikkeuksellisen hyvin työelämässä.