Lue keskustelun säännöt.
Mies hakee 7. kertaa opiskelemaan ja en jaksaisi enää koko aihetta yhtään
15.04.2025 |
5 vuotta mies on käytti lomansa valtavan pääsykoemateriaalin lukemiseen. Ei ole päässyt koulutukseen. Haluaisi siis korkeamman tutkinnon, koska se on ainoa keino päästä ylenemään työtehtävässään. Hän on todella hyvä ja pidetty nykytyössään ja olisi toivottu korkeammaksi esimieheksikin, mutta korkeampi tutkinto pitää olla.
On hakenut ns oikeaan koulutukseen nyt 6. kertaa ja nyt hakee myös "kiertokautta" kun sellainen mahdollisuus aukesi. On tehostanut oppimistaktiikkaansa ym. Mitään valmennuskursseja tms ei tähän ole.
Eli nyt odotellaan nro 6. ja 7. valintoja. Mies jaksaa olla optimistinen ja suunnittelee opintoja. Hankki uuden läppärin ym. Ja mä en jaksaisi kuulla enää koko asiasta. Tottakai tuen ja tsemppaan ja valan uskoa että kaikki menee hyvin, annan lukuaikaa ym. Samoin jos hän pääsisi kouluun, niin tuen ja annan opiskelurauhan. Mutta olen totaalisen väsynyt koko aiheeseen. Tuossa joku päivä mies kysyi että autanko häntä sitten joissain tehtävissä, kun itse olen ns kirjalliselta ulosanniltani edelleen parempi vaikka hän on sitä opetellutkin. Siinä kohtaa sanoin jo suoraan, tosin naurahtaen että kyllä sä saat opintosi hoitaa ihan itse.
En tiedä miten jaksan jos mies nyt pääsisikin kouluun ja siinä menisi seuraavat vuodet. Eli vapaa-aikansa menisi opintoihin. Mutta mikäs minä olen toisen haavetta dissaamaan. Ja sitten tunnen itseni ja ajatukseni kohtuuttomiksi, kun toivon vaan että hän lopettaisi jo sen hakemisen. Tyytyisi siihen mitä on, mieluinen ala ja työ nytkin.
Ja miksi kirjoitin? Halusin vaan purkautua. Miehen kouluun pääsyssä ei kukaan voi auttaa, siksi en kirjoittanut vaan pitää jonnekin päästä sanomaan omat tuntemukset.
Kommentit (199)
Vierailija kirjoitti:
Eikö kannattaisi tuossa vaiheessa opiskella avoimen väylän kautta ja sitten hakea tutkinto-opiskelijaksi?
Eiköhän ap:n mainitsema "kiertotie" ole nimenomaan avoimen väylä. Ap:lla vaan ei ole termit hallussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos sinulla on teistä kahdesta parempi kirjallinen ulosanti, niin ei ihme, ettei mies tänäKÄÄN vuonna (tai viikolla) päässyt opiskelemaan.
Toisaalta Ap olet vähän vastaavassa tilanteessa kuin edesmennyt mummoni oli 1940-luvun jälkipuoliskolla.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mi
Jostakin syystä en vain ihan täysin tajunnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän on hyvä, että pyrkii elämässä eteenpäin. Oletko miettinyt, mistä omat fiiliksesi kumpuavat, kenties tyytymätön omaan työhösi tai koulutukseen ja se herättää sinussa epävarmuutta? Tai pelko, että mies jättää jos pääsee elämässä eteenpäin..
Fiilikset kumpuaa juuri siitä, että nyt ei mennä yhtään eteenpäin missään asiassa. Itse viihdyn omassa työssäni oikein hyvin. Mies on hyvä omassa työssään, mutta ei näe sitä eikä muutakaan vaihtoehtoa, kuin päästä opiskelemaan. Kun yhdestä hausta tulee hylsy, alkaa puhua seuraavasta hausta. Tämä on kuusi vuotta ollut näin. Ap
Ja mikä ongelma siinä on, että mies haluaa pyrkiä eteenpäin eikä luovuta niin kuin sinä ilmeisesti teet heti kun epäonnistut?
Miehesi ei taida olla kovin älykäs.
Vierailija kirjoitti:
Eikö kannattaisi tuossa vaiheessa opiskella avoimen väylän kautta ja sitten hakea tutkinto-opiskelijaksi?
Polkuopintoihinkaan ei kaikki halukkaat pääse. Eri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni näyttelijä on hakenut Teakiin lukuisia kertoja. Ja lopulta päässytkin. Elämässä ei saa mitään, jos ei jaksa yrittää, vaan antaa periksi heti ensimmäisen takaiskun kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän on hyvä, että pyrkii elämässä eteenpäin. Oletko miettinyt, mistä omat fiiliksesi kumpuavat, kenties tyytymätön omaan työhösi tai koulutukseen ja se herättää sinussa epävarmuutta? Tai pelko, että mies jättää jos pääsee elämässä eteenpäin..
Fiilikset kumpuaa juuri siitä, että nyt ei mennä yhtään eteenpäin missään asiassa. Itse viihdyn omassa työssäni oikein hyvin. Mies on hyvä omassa työssään, mutta ei näe sitä eikä muutakaan vaihtoehtoa, kuin päästä opiskelemaan. Kun yhdestä hausta tulee hylsy, alkaa puhua seuraavasta hausta. Tämä on kuusi vuotta ollut näin. Ap
Ja mikä ongelma siinä on, että mies haluaa pyrkiä eteenpäin eikä luovuta niin kuin sinä ilmeisesti teet heti kun epäonnistut?
En ole AP, mutta ymmärrän AP:n mietteitä. 6. hakukerta on jo aika paljon. Mielenkiintoista olisi tietää kuinka lähellä opintoihin pääsy on ollut? Jossain vaiheessa pitää vaan ottaa järki käteen. Kyseessä yli 50v. työuran loppupuolella valmistuisi. Toki jos haluaa jatkaa yli eläkeiän töitä niin mikäs siinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö kannattaisi tuossa vaiheessa opiskella avoimen väylän kautta ja sitten hakea tutkinto-opiskelijaksi?
Polkuopintoihinkaan ei kaikki halukkaat pääse. Eri.
Avoimen väylä on eri asia kuin polkuopinnot. Avoimen väylän paikkojakin toki on rajattu määrä, mutta jos saa avoimen kursseista vitosia, pääse aikalailla 100% varmuudella sisään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
...7:ttä kertaa...
Väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän on hyvä, että pyrkii elämässä eteenpäin. Oletko miettinyt, mistä omat fiiliksesi kumpuavat, kenties tyytymätön omaan työhösi tai koulutukseen ja se herättää sinussa epävarmuutta? Tai pelko, että mies jättää jos pääsee elämässä eteenpäin..
Fiilikset kumpuaa juuri siitä, että nyt ei mennä yhtään eteenpäin missään asiassa. Itse viihdyn omassa työssäni oikein hyvin. Mies on hyvä omassa työssään, mutta ei näe sitä eikä muutakaan vaihtoehtoa, kuin päästä opiskelemaan. Kun yhdestä hausta tulee hylsy, alkaa puhua seuraavasta hausta. Tämä on kuusi vuotta ollut näin. Ap
Ja mikä ongelma siinä on, että mies haluaa pyrkiä eteenpäin eikä luovuta niin kuin sinä ilmeisesti teet heti kun epäonnistut?
En ole AP
Se on ap:n miehen elämä, ei ap:n. Ap voi junnata samoissa hommissa loppuelämänsä, mutta ap ei voi vaatia miestään tekemään samoin. Mies saa yrittää vaikka 100 kertaa, jos haluaa. Ap ottaa eron jos ei kestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö kannattaisi tuossa vaiheessa opiskella avoimen väylän kautta ja sitten hakea tutkinto-opiskelijaksi?
Polkuopintoihinkaan ei kaikki halukkaat pääse. Eri.
Avoimen väylä on eri asia kuin polkuopinnot. Avoimen väylän paikkojakin toki on rajattu määrä, mutta jos saa avoimen kursseista vitosia, pääse aikalailla 100% varmuudella sisään.
Totta, olin unohtanut tämän. Opiskelin itse uuteen ammattiin työn ohella avoimen väylän kautta, mutta tosiaan paikat maisterin opintoihin oli rajatut. Sain paikan, kun yleisarvosana oli edeltävissä opinnoista 5.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän on hyvä, että pyrkii elämässä eteenpäin. Oletko miettinyt, mistä omat fiiliksesi kumpuavat, kenties tyytymätön omaan työhösi tai koulutukseen ja se herättää sinussa epävarmuutta? Tai pelko, että mies jättää jos pääsee elämässä eteenpäin..
Fiilikset kumpuaa juuri siitä, että nyt ei mennä yhtään eteenpäin missään asiassa. Itse viihdyn omassa työssäni oikein hyvin. Mies on hyvä omassa työssään, mutta ei näe sitä eikä muutakaan vaihtoehtoa, kuin päästä opiskelemaan. Kun yhdestä hausta tulee hylsy, alkaa puhua seuraavasta hausta. Tämä on kuusi vuotta ollut näin. Ap
Ja mikä ongelma siinä on, että mies haluaa pyrkiä eteenpäin eikä luovuta niin kuin sinä ilmeisesti teet heti kun epäonnistut?
Ne kesälomat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän on hyvä, että pyrkii elämässä eteenpäin. Oletko miettinyt, mistä omat fiiliksesi kumpuavat, kenties tyytymätön omaan työhösi tai koulutukseen ja se herättää sinussa epävarmuutta? Tai pelko, että mies jättää jos pääsee elämässä eteenpäin..
Fiilikset kumpuaa juuri siitä, että nyt ei mennä yhtään eteenpäin missään asiassa. Itse viihdyn omassa työssäni oikein hyvin. Mies on hyvä omassa työssään, mutta ei näe sitä eikä muutakaan vaihtoehtoa, kuin päästä opiskelemaan. Kun yhdestä hausta tulee hylsy, alkaa puhua seuraavasta hausta. Tämä on kuusi vuotta ollut näin. Ap
Ja mikä ongelma siinä on, että mies haluaa pyrkiä eteenpäin eikä luovuta niin kuin sinä ilmeisesti teet heti kun epäonnistut?
Ne kesäl
Jokainen saa käyttää lomansa niin kuin haluaa. Ap voi lomailla, mies voi opiskella. Ei ole vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän on hyvä, että pyrkii elämässä eteenpäin. Oletko miettinyt, mistä omat fiiliksesi kumpuavat, kenties tyytymätön omaan työhösi tai koulutukseen ja se herättää sinussa epävarmuutta? Tai pelko, että mies jättää jos pääsee elämässä eteenpäin..
Fiilikset kumpuaa juuri siitä, että nyt ei mennä yhtään eteenpäin missään asiassa. Itse viihdyn omassa työssäni oikein hyvin. Mies on hyvä omassa työssään, mutta ei näe sitä eikä muutakaan vaihtoehtoa, kuin päästä opiskelemaan. Kun yhdestä hausta tulee hylsy, alkaa puhua seuraavasta hausta. Tämä on kuusi vuotta ollut näin. Ap
Ja mikä ongelma siinä on, että mies haluaa pyrkiä eteenpäin eikä luovuta niin kuin sinä ilmeisesti teet heti
Tässä se villakoiran ydin on. Mitä AP:n tarvitsee sietää.
Vierailija kirjoitti:
Miehesi ei taida olla kovin älykäs.
Tai ei saa lukemisille oikeasti keskittymistä vaativaa aikaa. AP vaatii liikaa? Lastenhoito? Ikääntyneet vanhemmat? Kaverit ja harrastukset? Nukkumisvaikeudet?
Toisaalta hyvä ettei luovuta, kun itse olen luovuttaja kerran yritän jos ei onnistu niin en yritä toista kertaa. Vaikka en ole edes savolainen. Mies siis on tosissaan ja sinnikäs, vaikka se nyt väsyttääkin jo. Mutta toivottavasti pääsee, niin se on joskus ohikin.
Jos ei ole kuudennellakaan kerralla selviytynyt pääsykokeista, se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä ettei hän pärjäisi varsinaisissa opinnoissakaan.
Vaikea uskoa, että olisi oikeasti pelkästä opintosuorituksesta kiinni, että voi edetä ylemmälle tasolle. Ei sitä muuallakaan titteleitä katsella, kun suhteilla edetään.
Fiilikset kumpuaa juuri siitä, että nyt ei mennä yhtään eteenpäin missään asiassa. Itse viihdyn omassa työssäni oikein hyvin. Mies on hyvä omassa työssään, mutta ei näe sitä eikä muutakaan vaihtoehtoa, kuin päästä opiskelemaan. Kun yhdestä hausta tulee hylsy, alkaa puhua seuraavasta hausta. Tämä on kuusi vuotta ollut näin. Ap