Lue keskustelun säännöt.
Elämä ennen nettiä - muistellaan asioita kaikesta mahdollisesta, miten asiat ennen hoidettiin ilman nettiä
Tähän listaan voisi lisätä myös ajan ennen kännyköitä myös.
Eli ihan mitä tahansa, miten asiat hoidettiin ilman nettiä ja kännykkää.
Aloitan.
Koulussa 1980-luvulla ollessani repussa piti kuljettaa aina mukana pientä ruutuvihkoa, jonka nimi oli reissuvihko. Se nimenomaisesti seilasi kodin ja koulun väliä, opettaja kirjoitti käsin jokaisen oppilaan reissuvihkoon tietoja, esim. vanhempainillasta sun muusta. Vanhempi kuittasi opettajalle vihkoon. Oppilas toimi välikätenä. Näin toimi viestienvaihto ennen wilmaa.
Kommentit (670)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matkat varattiin matkatoimistosta soittamalla tai menemällä paikan päälle.
Juu äkkilähtö oli nopea poikkeaminen kadulta matkatoimistoon. Impulssiostos :)
Tai niitä äkkilähtöjä mentiin kyttäämään lentokentälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tallentava VHS-laite oli kätevä. Pystyit nauhottamaan kasetille telkkarista sen, mitä halusit, sarjat ja leffat. Kasetteja oli eri pituisia, toisiin kasetteihin mahtui monta tuntia tavaraa, toisiin mahtui vähemmän. Meidän vehje oli 70-luvun lopusta ja siinä oli jopa ajastin, ostettiin satoja tyhjiä kasetteja ja tehtiin omia leffoja telkkarista tulleilla leffoilla eli nauhoitettiin ne suoraan telkkarista itsellemme.
Vasta 80-luvun lopussa kavereidenkin perheet ostivat tallentavan VHS-laitteen.
Sen jälkeen tuli tallentavat DVD-soittimet, mutta ne poistui vähin äänin jonkun tekijänsuojajuttujen takia, muistan äänittäneeni 2000-luvun alussa DVD:lle telkkarista itselleni leffoja. Sitten tuli tallentavat digiboksit, jonne pystyi tallentaa sarjoja ja leffoja telkkarista suoraan.
Osa laitteista nauhoitti myös lp:nä jolloin vhs:lle mahtui kaksinkertaisesti tavaraa.
Vierailija kirjoitti:
Tallentava VHS-laite oli kätevä. Pystyit nauhottamaan kasetille telkkarista sen, mitä halusit, sarjat ja leffat. Kasetteja oli eri pituisia, toisiin kasetteihin mahtui monta tuntia tavaraa, toisiin mahtui vähemmän. Meidän vehje oli 70-luvun lopusta ja siinä oli jopa ajastin, ostettiin satoja tyhjiä kasetteja ja tehtiin omia leffoja telkkarista tulleilla leffoilla eli nauhoitettiin ne suoraan telkkarista itsellemme.
Vasta 80-luvun lopussa kavereidenkin perheet ostivat tallentavan VHS-laitteen.
Sen jälkeen tuli tallentavat DVD-soittimet, mutta ne poistui vähin äänin jonkun tekijänsuojajuttujen takia, muistan äänittäneeni 2000-luvun alussa DVD:lle telkkarista itselleni leffoja. Sitten tuli tallentavat digiboksit, jonne pystyi tallentaa sarjoja ja leffoja telkkarista suoraan.
Ohis: Todettakoon vielä, että kopioivat VHS-nauhurit kahdella kasettipesällä olivat sikakalliita eikä niitä ollut juuri kellään.
Ja se lanka puhelin,ei tullut kymmentä häirikkösoittoja viestiä joka on tänään melko vakio,viesti tulee yölläkin.kun tekoäly laittaa sen,siis puhelin äänettömälle jos ei Tekniikanmaailman viesti klo 3 yöllä kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kavereiden nimet ja puhelinnumerot oli tallessa aakkostetussa pienessä puhelinkirjasessa. Sinne täytit jokaisen kaverin omin käsin kirjoittaen. Matti Meikäläinen kirjoitettiin M-kirjaimen kohdalle. Sitten kun piti soittaa Matille, etkä muistanut hänen puhelinnumeroaan, otit sen pikku kirjasen käteesi, avasit kirjasen kohdasta M ja sitten näppäilit sen numeron lankapuhelimeesi.
Monien puhelinnumerot oppi kyllä ulkoa. Osaan vieläkin joiden kavereideni lankapuhelinnumeroita 80-luvulta, niin monta kertaa niitä näppäiltiin.
Meidän lankapuhelimella ei edes voinut näppäillä, vaan numerot pyöritettiin.
Puhelimilla kehuskeltiin sen perusteella, kenellä on hienoimman värinen pyöriteltävä lankapuhelin. Uusia värejä ilmeisesti ilmestyi aika ajoin.
Meillä oli viininpunainen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miestenlehtiä tuli selattua nuorena poikana, tyttöjen härskejä kuvia patjan alla. Jallu,Kalle etc.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parkkimaksu oli helppo hoitaa. Pistit vain kolikoita automaattiin ja sait lipun, minkä pistit tuulilasiin.
Ja sitten, kun se parkkiaika alkoi olla lopussa, joko luotit tuuriisi tai juoksit takaisin autolle lisäämään kolikoita. Ennen näitä pysäköintilippuautomaatteja oli vielä pysäköintipaikkakohtaiset mittarit, joihin niitä kolikoita syydettiin. Tai sitten maksoit ylimääräistä.
Ihanan helpoa, jos osasit arvioida pysäköintiajan oikein.
No ainakin 80 luvun lopulle asti lähes jokainen paikka suomessa oli maksuton ja tilaa oli aina riittävästi joka paikassa.
Eli pieni välivaihe oli joskus 90-2000 luvun alussa kun netti ei ollut yleistynyt ja alkoi tulemaan tätä "laitetaan kaikki maksulliseksi"-hommaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lankapuhelimen aikaan jokainen joutui pitämään sovitusta kiinni, ei voinut jollain tekstarille perua tai muuta.
Tämä muuttui siis jokus 90-luvun puolivälissä ja ihmisten käytös muuttui todella paljon epäreilummaksi ja välinpitämättömäksi ja parisuhteissa ruvettiin pettämään yht äkkiä todella paljon enemmän, aivan räjähdysmäisesti.
Itse tykkään näistä keskustelupalstoista ja käytetyn tavaran myymisen ja ostamisen helppoudesta.
Muihin asioihin en juuri nettiä kaipaakaan, minusta oli mukava mennä aina joka paikkaan fyysisesti paikan päälle ja nähdä ihmisiä siinä samalla ja rupatella mukavia, olipa kyseessä sitten laskun maksu tai matkan ostaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen nettiä Formula 1 kisat tulivat televisiosta ihan ilmaiseksi, nyt ne pitää ostaa nettistriimauksella helvetin kovaan hintaan, tai ulkomailta vähän edullisempaan hintaan, mutta kuitenkin.
Ennen nettiä ei käytännössä ollut pornoa nähtävillä, sehän oli aina iso kohu jos jollain oli joku pornolehti jossain, eli hyvin suuri ja poikkeuksellinen asia ja kaikki olivat oooooh.
Ennen nettiä ei ollut myöskään näitä OnlyFans hommia, että piti tehdä ihan oikeasta työtä tai käydä kouluja, eikä vain kuvata pimppiä, jos halusi arvostusta ja hyville tuloille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Matkat varattiin matkatoimistosta soittamalla tai menemällä paikan päälle.
Sekä myös usein maksettiin matkatoimistossa käteisellä, tai lentokentän tiskillä.
Vierailija kirjoitti:
Ohis: Todettakoon vielä, että kopioivat VHS-nauhurit kahdella kasettipesällä olivat sikakalliita eikä niitä ollut juuri kellään.
Mutta kopioivat C-kasettisoittimet kahdella kasettipesällä oli miltei kaikilla.
Junnuille tiedoksi: C-kasetit olivat pieniä, kämmenelle mahtuvia kasetteja, joissa oli musiikkia ja niitä kuunneltiin auton kasettisoittimessa tai kasettisoittimissa kotona, monet toimivat verkkovirran lisäksi myös pattereilla, eli pystyit ottaa rannalle kasettisoittimen mukaan.
VHS-kasetit olivat isoja "videoita", joissa oli leffat ja niitä katsottiin telkkarista.
Sittemmin CD:t tuli C-kasettien tilalle ja DVD:t VHS-kasettien tilalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Walkman oli iso juttu. Eli kuulokkeet ja pieni, kevyt kasettisoitin, josta pystyit kuuntelemaan musaa esim. kadulla kulkiessasi.
Walkman tais tulla Jenkeissä jo 70-luvun lopussa?
Yleistyi 80-luvulla Suomessa.
Keltainen pörssi oli paperinen tori:fin korvike. Sieltä hankittiin käytetyt mopot, lasjetteluvälineet, nintendot, jne.
Missikisoja yms äänestettiin soittamalla puhelimella.
Hugo-peliohjelma pyöri telkkarissa ja kilpailija pelasi sitä oman kotinsa lankapuhelimen kautta reaaliaikaisesti tv:ssä.
Tenavatähti (myöhemmin Karuselli) oli suosittu lastenlauluohjelma, jonka kautta uaeampi ipana ponnahti julkisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Parkkimaksu oli helppo hoitaa. Pistit vain kolikoita automaattiin ja sait lipun, minkä pistit tuulilasiin.
Itte tykkästin enemmän niistä parkkimittareista jotka oli jokaisen auton kohdalla. Siihen laittoi markkoja ja käänsi vivusta niin mittari nousi tietyn määrän. Minkä jälkeen parkkiaika alkoi pienenee. Ei lippulappusia lainkaan. Riitti että oli kolikoita ja pysäköinti onnistuu.
Piti tosin muistaa kuinka kauan oli pysäköintiaikaa ja mittariinhan pystyi lisäämään kolikoita tarvittaessa.
Tietokonepelit ladattiin kokeneelle korpuilta (useampi disketti pelin koosta riippuen).
Myöhemmin tuli cd-rom:t ja dvd:t
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matkat varattiin matkatoimistosta soittamalla tai menemällä paikan päälle.
Juu äkkilähtö oli nopea poikkeaminen kadulta matkatoimistoon. Impulssiostos :)
Näin. Silloin pystyi tekemään ja tehtiin paljon impulsiivisia ostopäätöksiä. Aamulla ei ollut mitään ajatusta mistään, ja illalla olit Kanarialla kun olit kadulla nähnyt halvan tarjouksen tai peruutuspaikan. Itse päädyin Mombasaan juuri noin. Olin Aleksanterinkadulla matkatoimissa kyselemällä kanarianmatkoja lähiviikoille, niin virkailija kertoi että hei, tossa tuli just peruutuspaikka Mombasaan 1500mk, 10 päivää täyshoito, otatko? Kone lähtee kolmen tunnin päästä. Otin. Äkkiä himaan, nopea pakkaus ja taksilla kentälle.
Eniten ehkä kaipaan juuri tuollaista, ettei mitään tarvinnut varata eikä maksaa etukäteen. Jos sulla oli setelinippu ja passi taskussa, niin maailma oli auki heti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tallentava VHS-laite oli kätevä. Pystyit nauhottamaan kasetille telkkarista sen, mitä halusit, sarjat ja leffat. Kasetteja oli eri pituisia, toisiin kasetteihin mahtui monta tuntia tavaraa, toisiin mahtui vähemmän. Meidän vehje oli 70-luvun lopusta ja siinä oli jopa ajastin, ostettiin satoja tyhjiä kasetteja ja tehtiin omia leffoja telkkarista tulleilla leffoilla eli nauhoitettiin ne suoraan telkkarista itsellemme.
Vasta 80-luvun lopussa kavereidenkin perheet ostivat tallentavan VHS-laitteen.
Sen jälkeen tuli tallentavat DVD-soittimet, mutta ne poistui vähin äänin jonkun tekijänsuojajuttujen takia, muistan äänittäneeni 2000-luvun alussa DVD:lle telkkarista itselleni leffoja. Sitten tuli tallentavat digiboksit, jonne pystyi tallentaa sarjoja ja leffoja telkkarista suoraan.
Ohis: Todettakoon vielä, että kopioivat VHS-nauhurit kahdella kasettipesällä olivat sikakalliita
Siksi aikoinaan hankin kaksi erillistä konetta,piuhat kiinni ja kopioimaan,kyllä silloin VHS nauhat kiersi kaverilta kaverille.
Puhelimilla kehuskeltiin sen perusteella, kenellä on hienoimman värinen pyöriteltävä lankapuhelin. Uusia värejä ilmeisesti ilmestyi aika ajoin.