Ystävälläni on jo toinen varattu mies kierroksissa, en jaksaisi kuunnella tulevia sydänsuruja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen jo hajottanut itseäni. En vain silti pysty lopettamaan. Tiedän olevani tyhmä kun jatkan edelleen suhdetta. Tänäänkin suunnitelmissa tavata. Ei miehellä ole aikomustakaan erota avovaimostaan. Enkä kyllä loppujen lopuksi tiedä, että jos mies eroaisikin ja haluaisi olla mun kanssa, niin pystyisinkö mä luottamaan häneen. Tuskin.

Täällä yksi avovaimo, jonka miehellä tyttöystävä. Näitä tulee ja menee. Olen patistanut eroamaan, mutta ei. Ei sitten millään. Laittaa poikki ja ottaa uuden, kun kyllästyy taas meidän juttuun. Olisi onnenpotku, jos joku tyttis tulisi hakemaan miehen omakseen, kun ei tuo reppana saa aikaiseksi. Jos minä sanon, että haluan eron, niin alkaa uhriutuminen ja itsetuhoinen käytös.

Taidat olla trolli, muuten olisit jo lähtenyt. Avosuhteesta eroaminen ei muuta vaadi kuin että jo

On niitä kyllä ihan käsittämättömiä taistelupareja olemassa. Liian läheltä päässyt sellaista seuraamaankin lapsesta asti niin sellaiset on nyt helppo tunnistaa. Siihen dynamiikkaan on pakko jäädä jotenkin koukkuun, miksi joku muuten jaksaisi pitää sellaista yllä.

Sitten on ihan hyviä suhteita ja puolisoita mistä toinen osapuoli puhuu koko ajan vähättelevästi. Tätä en oo koskaan ymmärtänyt. "pakko kai se on lähteä kotiin kun ei se yksi siellä saa edes iltapalaa tehtyä itselleen". -Voi olla niinkin, mutta ihanko oikeasti sanoit just noin ääneen? Mitäpä jos pitäisit omana tietonasi ja kyllä se "vätys" sieltä löytää tiensä jääkaapille kun nälkä tulee, ehkäpä voisit itse vähän hellittää tuon holhoamisen kanssa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ottaisin ystävän kanssa asian puheeksi jos sama vatvomisrumba jatkuu. Kysyisin ihan suoraan että näkeekö hän itse jotain yhtäläisyyksiä edelliseen tapaukseen ja huomaako hän itse että hän päätyy samaan tilanteeseen aina vain uudelleen ja uudelleen. Neuvoisin häntä katkaisemaan välit mieheen niin pitkäksi aikaa kunnes miehen ero on tosiasia. Sinun itsesi kannattaa miettiä kuinka tärkeä tämä ystävyys on sinulle ja onko tämä ystävyys tasapainossa. Saatko sinä siitä yhtä paljon kuin tämä toinen osapuoli vai onko ystäväsi aina saamapuolella ja sinä miinuspuolella. Saatko sinä tästä ystävyydestä enemmän kuin annat?

 

 

Hyvä kysymys. Edellisen suhteen aikana ystäväni ei kertaakaan, siis oikeasti kertaakaan kysynyt tavatessamme tai viestitellessämme että mitä minulle kuuluu. Se alkoi tökkiä aika pahasti siinä noin vuoden jälkeen.<

Jospa pitäisit hajurakoa ystävääsi ja näkisit häntä nyt taas vähemmän kun hänellä on uusi varattu mies kehissä. Keksi itsellesi harrastus johon voi vedota ettei nyt ole aikaa nähdä. Jos soittelette paljon niin se että kaverin jaarituksen kesken nukahtaa, kertoo kaverillesi miten vähän asia sinua kiinnostaa. Mulla oli vasta eronneen kaverin kanssa sama tilanne, hän meni ihastumaan varattuun mieheen (tosin tässä tilanteessa se varattu mies jahtasi kaveriani kunnes meni ja ihastu häneen ja sitten mies dumppasi). Limitoin kaverini näkemistä kun en jaksanut vatvoa kaiken maailman analyysejä tekstiviesteistä ja siitä mitä mies oli sanonut jne.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen jo hajottanut itseäni. En vain silti pysty lopettamaan. Tiedän olevani tyhmä kun jatkan edelleen suhdetta. Tänäänkin suunnitelmissa tavata. Ei miehellä ole aikomustakaan erota avovaimostaan. Enkä kyllä loppujen lopuksi tiedä, että jos mies eroaisikin ja haluaisi olla mun kanssa, niin pystyisinkö mä luottamaan häneen. Tuskin. 

 

Kai ymmärrät ettei tuolla sinun touhullasi ole mitään tekemistä tuon miehen tai rakkauden kanssa. Syy siihen ettet "pysty" lopettamaan on ihan muualla. Sinuna miettisin tarkkaan mikä on se syy joka saa sinut haluamaan satuttamaan itseäsi kerta toisensa jälkeen. Onko se pelko siitä ettei sinulla ole ketään vai onko sinulla tarve saada draamaa ja syd

Toisilla ihmisillä on kyky tunnistaa ihastuksen alussa realiteetit parisuhteen kehittymiselle ja siihen, missä asemassa suhteessa tulee olemaan ns.  toisena. Kysehän on alussa vain omista mielikuvista toisesta ihmisestä, kun häntä ei vielä tunne. Toisen ihmisen tunteminen vie huomattavasti aikaa, joten kyllä siinä ehtii jo tekemään päätöksen, ettei leikkiin lähde. Se, ettei kykene siihen niin ei kykene. Kyllä, olen ollut ihastunut toiseen ihmiseen, mutten tehnyt asialle mitään. Kaikille mielihaluilleen ja himoilleen ei aina kannata tehdä mitään ;) -eri

Vai niin. Ystävyyksiä on toki monenlaisia. Meidän kolmikossa-nelikossa on kyllä sanottu ihan napakasti että siirrytäänpä nyt iloisempiin aiheisiin jos meinaa mennä jonkun suhdekriisin vatvomiseksi. Ihan hyvin on onnistunut, eikä ole tarvinnut hakea ystävän haukkumiseen säestäjää joltain keskustelupalstalta.

Sama. Meillä on ollut 7 henkilön tiivis ystäväporukka jo vuosikymmeniä. Tänä aikana on elämään mahtunut niin syntymät, kuolemat, sairaudet, liitot, erot, salasuhteet ja ulkomailla asumisetkin. Ei ole tullut mieleenkään hylätä ystäviä heidän elämän kohtaloiden vuoksi. Tuetaan toisiamme niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin. 

Aika saastainen munahaukka toi sun kaveris, en kyllä kattelis omassa lähipiirissäni. Hyhhyh

Toisilla ihmisillä on kyky tunnistaa ihastuksen alussa realiteetit parisuhteen kehittymiselle ja siihen, missä asemassa suhteessa tulee olemaan ns.  toisena. Kysehän on alussa vain omista mielikuvista toisesta ihmisestä, kun häntä ei vielä tunne. Toisen ihmisen tunteminen vie huomattavasti aikaa, joten kyllä siinä ehtii jo tekemään päätöksen, ettei leikkiin lähde. Se, ettei kykene siihen niin ei kykene. Kyllä, olen ollut ihastunut toiseen ihmiseen, mutten tehnyt asialle mitään. Kaikille mielihaluilleen ja himoilleen ei aina kannata tehdä mitään ;) -eri

Kyse on haluttomuudesta vastustaa mielihaluja ja sen vahvistaminen opituilla miraalitonta toimintaa tukevilla lausahduksilla kuten ei ihminen voi tunteilleen mitään, ei voi päättää keneen rakastuu. 

Erittäin harva pettäjä suostuisi kuitenkaan aloittamaan suhdetta ihastuttavan ihmisen kanssa, jos tämä on esim. oman sisaruksen puoliso. Koska kappas - ihminen pystyy kyllä halutessaan vastustamaan ihastuksen kehittymistä ja haaveilua.



Kyse on siis älyllisestä laiskuudesta  ja ennen kaikkea heikosta moraalista. Ihminen oppii vastustamaan houkutuksia jo lapsena ja tekee sen, jos siihen on riittävän paljon motivaatiota. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen pahoillani, ettet ole kokenut rakastumista, jossa ei ole tavoitteena suhteen tavoitteleminen alunperinkään. Siksi kai meillä on treffipalvelut ja sovellukset olemassa, että valtaosalle ei käy se onni että rakkauden kohtaisi ihan luontevasti elämässään sitä erityisesti etsimättä. Aina puhutaan, että ihmiselle on maailmassa yksi ainoa oikea ihminen, no ennen vanhaan oli ihmisillä satumainen tuuri, että se yksi ainoa oikea löytyi aina oman kylä nuorten joukosta. Sitähän se on, luonto ajaa tikanpojan hakemalla hakemaan kumppania ja sitten suhde saadaan rakennettua jonkun riittävän miellyttävän tapaamiskumppanin kanssa, syntyy ihastus ja sitten syntyy rakkaus. En tiedä voiko rakkauksia yleisesti arvottaa parempiin tai vähemmän hyviin, mutta itse koen v

Väestöliiton tutkimuksissa uskottomuus ei tarkoita automaattisesti sivusuhdetta. Uskoton voi olla myös kertaluontoisesti vaikka pikkujouluissa. Se on aivan eri asia, vaikkakin toki mulkku temppu sekin eivätkä läheskään kaikki sellaistakaan tee.

Voit yrittää selittää uskottomuutesi itsellesi elämänkokemuksella ja muulla höpöhöpöllä jos se auttaa, mutta se ei tee minusta pettäjää nyt eikä vanhemmalla iällä. Siinä me olemme erilaisia, ja se sinun on vain hyväksyttävä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vai niin. Ystävyyksiä on toki monenlaisia. Meidän kolmikossa-nelikossa on kyllä sanottu ihan napakasti että siirrytäänpä nyt iloisempiin aiheisiin jos meinaa mennä jonkun suhdekriisin vatvomiseksi. Ihan hyvin on onnistunut, eikä ole tarvinnut hakea ystävän haukkumiseen säestäjää joltain keskustelupalstalta.

 

Sama. Meillä on ollut 7 henkilön tiivis ystäväporukka jo vuosikymmeniä. Tänä aikana on elämään mahtunut niin syntymät, kuolemat, sairaudet, liitot, erot, salasuhteet ja ulkomailla asumisetkin. Ei ole tullut mieleenkään hylätä ystäviä heidän elämän kohtaloiden vuoksi. Tuetaan toisiamme niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin. 

Minäkin tuen ystäviäni monissa tilanteissa. Tätäkin ystävää olen tukenut lapsen sairastaessa, eron koittaessa ja yhteishuoltajuuden vaikeuksissa. Ja sitten tässä salasuhdevatvomisessa, tahtomattani tosin.

On eri asia kuunnella ja tukea, kuin toimia likasankona toiselle joka kerta toisensa jälkeen ampuu itseään jalkaan tarkoituksella eikä muusta enää puhu.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ottaisin ystävän kanssa asian puheeksi jos sama vatvomisrumba jatkuu. Kysyisin ihan suoraan että näkeekö hän itse jotain yhtäläisyyksiä edelliseen tapaukseen ja huomaako hän itse että hän päätyy samaan tilanteeseen aina vain uudelleen ja uudelleen. Neuvoisin häntä katkaisemaan välit mieheen niin pitkäksi aikaa kunnes miehen ero on tosiasia. Sinun itsesi kannattaa miettiä kuinka tärkeä tämä ystävyys on sinulle ja onko tämä ystävyys tasapainossa. Saatko sinä siitä yhtä paljon kuin tämä toinen osapuoli vai onko ystäväsi aina saamapuolella ja sinä miinuspuolella. Saatko sinä tästä ystävyydestä enemmän kuin annat?

 

 

Hyvä kysymys. Edellisen suhteen aikana ystäväni ei kertaakaan, siis oikeasti kertaakaan kysynyt tavatessamme tai viestitellessämme että mitä minulle kuuluu. Se alkoi

Ei onneksi tavata tai soitella erityisen usein, mutta hyvin säännöllisesti kuitenkin. Ehkä siksikin oli kurjaa ettei ystävä ikinä kysynyt mitä minulle on tapahtunut tapaamisten välissä. Istuimme pöytään ja sitten se alkoi. "Huoh, siitä onkin taas hetki, mihin viimeksi jäimmekään". Sitten käytiin hänen puhelimestaan läpi kaikki viestit mitä mies on sillä välin lähettänyt, mitä emojeita hän on käyttänyt ja mihin kellon aikaan kertonut mitäkin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Toisilla ihmisillä on kyky tunnistaa ihastuksen alussa realiteetit parisuhteen kehittymiselle ja siihen, missä asemassa suhteessa tulee olemaan ns.  toisena. Kysehän on alussa vain omista mielikuvista toisesta ihmisestä, kun häntä ei vielä tunne. Toisen ihmisen tunteminen vie huomattavasti aikaa, joten kyllä siinä ehtii jo tekemään päätöksen, ettei leikkiin lähde. Se, ettei kykene siihen niin ei kykene. Kyllä, olen ollut ihastunut toiseen ihmiseen, mutten tehnyt asialle mitään. Kaikille mielihaluilleen ja himoilleen ei aina kannata tehdä mitään ;) -eri

Kyse on haluttomuudesta vastustaa mielihaluja ja sen vahvistaminen opituilla miraalitonta toimintaa tukevilla lausahduksilla kuten ei ihminen voi tunteilleen mitään, ei voi päättää keneen rakastuu. 

Erittäin harva pettäjä suostuisi kuitenkaan aloittamaan suhdetta ihastuttavan ihmisen kanssa, jos tämä on esim. oman sisar

Parempi vaan hyväksyä ettei kaikkia kiinnosta vieraiden ihmisten parisuhteen menestyminen tai menestymättömyys. Siskon liitto on tietenkin tyystin eri tilanne; siskoaan rakastaa (yleensä) eikä siskoa loukkaisi tai sisarussuhdetta vaarantaisi mistään hinnasta. Jonkun Pirjon tai elinan suhde ei taas kiinnosta pätkääkään. Minä en ainakaan tunne solidaarisuutta ketään kohtaan pelkän sukupuolen perusteella. Naisten välistä solidaarisuutta ei muutenkaan näe missään, ihan täysi myytti kaikilla muilla elämän osa-alueilla, miksi suhdeasiat olisi joku poikkeus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen pahoillani, ettet ole kokenut rakastumista, jossa ei ole tavoitteena suhteen tavoitteleminen alunperinkään. Siksi kai meillä on treffipalvelut ja sovellukset olemassa, että valtaosalle ei käy se onni että rakkauden kohtaisi ihan luontevasti elämässään sitä erityisesti etsimättä. Aina puhutaan, että ihmiselle on maailmassa yksi ainoa oikea ihminen, no ennen vanhaan oli ihmisillä satumainen tuuri, että se yksi ainoa oikea löytyi aina oman kylä nuorten joukosta. Sitähän se on, luonto ajaa tikanpojan hakemalla hakemaan kumppania ja sitten suhde saadaan rakennettua jonkun riittävän miellyttävän tapaamiskumppanin kanssa, syntyy ihastus ja sitten syntyy rakkaus. En tiedä voiko rakkauksia yleisesti arvotta

Sieltä tuli ensimmäinen "aivan eri asia".

Juuri minun kriteerini. Minun arvoni. Minun mittarini. Minun speksini. Minä 100% oikeassa,  muut väärässä. Ja ihan eri asia, koska minä sanon niin 

Oot varmaan superleppoisa ystävä muutenkin kuin siltä pohjalta että etsit täällä nimettömänä jotain kenen kanssa sättiä "ystävääsi" 🤗

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai niin. Ystävyyksiä on toki monenlaisia. Meidän kolmikossa-nelikossa on kyllä sanottu ihan napakasti että siirrytäänpä nyt iloisempiin aiheisiin jos meinaa mennä jonkun suhdekriisin vatvomiseksi. Ihan hyvin on onnistunut, eikä ole tarvinnut hakea ystävän haukkumiseen säestäjää joltain keskustelupalstalta.

 

Sama. Meillä on ollut 7 henkilön tiivis ystäväporukka jo vuosikymmeniä. Tänä aikana on elämään mahtunut niin syntymät, kuolemat, sairaudet, liitot, erot, salasuhteet ja ulkomailla asumisetkin. Ei ole tullut mieleenkään hylätä ystäviä heidän elämän kohtaloiden vuoksi. Tuetaan toisiamme niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin. 

 

Minäkin tuen ystäviäni monissa tilanteissa. Tätäkin ystävää olen tukenut lapsen sairastaessa, eron koittaessa ja yhteishuoltajuuden vaikeuksissa. Ja sitten tässä salasuhdevatvomisessa, t

Mitä sinä oot tästä keskustelusta tarkalleen ottaen vailla? Sulta tulee tosi kitkerä kommentti joka poikkipuoliseen sanaan tai ystävälliseen neuvoon joka ei miellytä, Oot selvästi linjasi jo itsellesi selvittänyt, joten mitä tämä keskustelu sulle tuo enää?

Tuossa ap:n tilanteessa alkaisin ehdotella kaikkea töysin järjetöntä kuten hei, kirjoitetaan sille vaimolle kirje! Tai pitäiskö sun mennä istumaan siihen sun rakastajan kotitalon eteen vaikka katukivetykselle ja katsoa reagoiko hän millä tavalla kun näkee sut yllättäen siinä! Varmaan jättää sillä sekunnilla vaimonsa kun tajuaa kuinka onnellinen on sun kanssa.

Veikkaan et ei enää vuodattais sulle niin paljoa. 

Mun yksi ystävä kävi p*neskelemassa tinderin avulla varattuja miehiä ja sitten surkutteli kun hän ei löydä ketään oikeesti merkityksellistä.... ei hänkään ottanut neuvoja kuuleviin korviinsa.

Mitä sitä sanottiinkaan lusikasta ja kauhasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen pahoillani, ettet ole kokenut rakastumista, jossa ei ole tavoitteena suhteen tavoitteleminen alunperinkään. Siksi kai meillä on treffipalvelut ja sovellukset olemassa, että valtaosalle ei käy se onni että rakkauden kohtaisi ihan luontevasti elämässään sitä erityisesti etsimättä. Aina puhutaan, että ihmiselle on maailmassa yksi ainoa oikea ihminen, no ennen vanhaan oli ihmisillä satumainen tuuri, että se yksi ainoa oikea löytyi aina oman kylä nuorten joukosta. Sitähän se on, luonto ajaa tikanpojan hakemalla hakemaan kumppania ja sitten suhde saadaan rakennettua jonkun riittävän miellyttävän tapaamiskumppanin kanssa, syntyy ihastus ja sitten syntyy r

Oletan että lainasit minua, lainaukset eivät näy kunnolla.

Miksi ajattelet että haluaisin sättiä ystävääni? Ja mikä saa sinut ajattelemaan että uskollisuuteni tekee minusta ylimielisen?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai niin. Ystävyyksiä on toki monenlaisia. Meidän kolmikossa-nelikossa on kyllä sanottu ihan napakasti että siirrytäänpä nyt iloisempiin aiheisiin jos meinaa mennä jonkun suhdekriisin vatvomiseksi. Ihan hyvin on onnistunut, eikä ole tarvinnut hakea ystävän haukkumiseen säestäjää joltain keskustelupalstalta.

 

Sama. Meillä on ollut 7 henkilön tiivis ystäväporukka jo vuosikymmeniä. Tänä aikana on elämään mahtunut niin syntymät, kuolemat, sairaudet, liitot, erot, salasuhteet ja ulkomailla asumisetkin. Ei ole tullut mieleenkään hylätä ystäviä heidän elämän kohtaloiden vuoksi. Tuetaan toisiamme niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin. 

 

Minäkin tuen ystäviäni monissa tilanteissa. Tätäkin ystävää olen tukenut lapsen sairastaessa, eron koittaessa ja yhteishuoltajuuden vaik

Mitä kummaa? Minähän kiitin neuvoista tuolla aiemmin. En edelleenkään tiedä asian suhteen omaa linjaani. Kiinnostavaa kuulla miten muut ovat vastaavissa tilanteissa toimineet.

Voisitko antaa esimerkin yhdestä kitkerästä kommentista?

Ap