Ystävälläni on jo toinen varattu mies kierroksissa, en jaksaisi kuunnella tulevia sydänsuruja

Ikävä tilanne.Kerro rajasi.

Itsellä oli niin, että ystävä petti itse miestään ja molemmat mun ystäviä. Jouduin sanomaan, että en halua kuulla sanaakaan tuosta tai petän itsekin hänen miestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut melkein kahden vuoden ajan suhde varatun miehen kanssa. Olen kipuillut asiaa monesti ja viestitellyt paljon miehestä ystäväni kanssa. Jo jonkun aikaa ystävä ei ole enää oikein kommentoinut mitään takaisin. Siksi en enää pahemmin miehestä mitään kirjoita hänelle kun ei selvästi jaksa enää. Kipuilen siis ihan yksin ja rankkaa on. Itken kun mies ei välitä musta kuin seksin verran ja itken omaa tyhmyyttäni, että en osaa lopettaa suhdetta.

Monet naiset ovat mieluummin itseään paremman näköisten miesten panohaaremeissa, kuin seurustelisi oman tasoisen miehen kanssa joka olisi saatavilla.

Seurustelu on verbaalista vuorovikutusta toiseen. Seurustella voi vaikka isovanhempiensa kanssa. Nykymiehet kutsuvat panemista ja s eksiorjuutta "seurusteluksi, friends with benefitsiksi, parisuhteeksi, avoliitoksi" ihan riippuen siitä mikä heitä milloinkin palvelee. Jos omaa mitään moraalia ei lähde mukaan tuollaiseen vaan antaa miesten "seurustella" vaikka keskenään.

Nääh, sen vaimomateriaalin kanssa seurustellaan, mennään naimisiin ja tehdään lapsia ja siinä sivussa on sitten fwbtä joita pelkästään nussitaan. Ap on tätä osastoa

T: Alpha

Mitä jos ap auttaisit ystävääsi pääsemään suhteesta eroon ja käräyttäisit miehen vaimolle? Ehkä myös kaverisi? Ehkä kaverisi oppisi. 

Hänhän on aivan vahingossa ajautunut tilanteeseen eikä tarkoituksella iske varattuja tai tunne heihin aivan erityistä vetoa. Ei koe nautintoa kun pääsee varatun housuihin. Ei koe traagista nautintoa siitä, että ei voi oikeasti saada miestä omaksi. Ottaisi mielellään vapaan, mutta kun ei löydä. Häntä eivät ohjaa traumat, jotka saavat etsimään epäonnea ja draamaa parisuhteista. Epäluotettavia miehiä. 

Ehkä pasqan osuminen tuulettimeen voisi katkaista epäonnen, eikä hän ensi kerralla ottaisikaan miestä, joka osoittautuu varatuksi. Kun hänhän ei mitenkään tarkoituksella iske varattuja, kuten muut kaltaisensa naisetkaan. Kaikki on pelkkää vahinkoa, mutta pieni säikähdys voi auttaa välttämään varattuja vastaisuudessa. 

Varsinainen perhesuhteitten rikkoja tämä ystäväsi. Eikö sinun pitäisi ystävänä sanoa tämä hänelle suoraan.

Kiitoksia vastauksista! Mielenkiintoista lukea samantyyppisistä tapauksista.

Ap

Hän on tarkoituksella sokea. Jos et enää jaksa olla olkapää ja kuuntelija, sano, että voidaan hengailla yhdessä, mutta mieskuvioista et halua enää kuulla. Saatta frendi suuttua ja lähteä, mutta se on hänen valintansa. Et ole velvoitettu kuuntelemaan tyhmän ihmisen itsepetosta.

Vierailija kirjoitti:

Ikävä tilanne.Kerro rajasi.

Itsellä oli niin, että ystävä petti itse miestään ja molemmat mun ystäviä. Jouduin sanomaan, että en halua kuulla sanaakaan tuosta tai petän itsekin hänen miestään.

Tätäkin olen miettinyt, koen olevani osa petosta kun olen siitä tietoinen ja vaikenen. Toisaalta tähän mennessä olen pitänyt lättyni kiinni, sillä en tunne noista touhuista muita osapuolia kuin ystäväni. Nyt kun mietin, hän on myös tarkkaan pitänyt huolen etten tiedä edes miesten sukunimiä, eikä hän ole näyttänyt suoraan heidän someprofiilejaan tai muuta. Mistäköhän se johtuu? Ajatteleekohan hän että on olemassa riski että kerron miesten vaimoille, ken tietää.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut melkein kahden vuoden ajan suhde varatun miehen kanssa. Olen kipuillut asiaa monesti ja viestitellyt paljon miehestä ystäväni kanssa. Jo jonkun aikaa ystävä ei ole enää oikein kommentoinut mitään takaisin. Siksi en enää pahemmin miehestä mitään kirjoita hänelle kun ei selvästi jaksa enää. Kipuilen siis ihan yksin ja rankkaa on. Itken kun mies ei välitä musta kuin seksin verran ja itken omaa tyhmyyttäni, että en osaa lopettaa suhdetta.

Monet naiset ovat mieluummin itseään paremman näköisten miesten panohaaremeissa, kuin seurustelisi oman tasoisen miehen kanssa joka olisi saatavilla.

Seurustelu on verbaalista vuorovikutusta toiseen. Seurustella voi vaikka isovanhempiensa kanssa. Nykymiehet kutsuvat panemista ja s eksiorjuutta "seurusteluksi,

En usko. Olen onnellisesti naimisissa, tai ainakin tietääkseni onnellisesti. Varattuihin en ole ikinä koskenut kepilläkään, vaikka pari yrittäjää aikanaan oli.

Ap

Soita sille ystäväsi miesystävän vaimolle ja kerro totuus. Loppuu suhde ennen kuin ennättää kehittyä liian pitkälle ja jää sydänsurutkin vähemmäksi. Tai sitten loppuu avioliitto ja ystäväsi saa unelmien miehensä - siihen saakka kunnes mies löytää taas uuden ja mukavamman. Kerran pettää, aina pettää...

Vierailija kirjoitti:

Ystävyys on mielestäni sitä, että ollaan ihmisinä riittävän samankaltaisia. On luonnostaan sielujen sympatiaa ja vahva luottamus ja ymmärrys. Miten sitä löytäisi sellaisen kanssa, joka metsästää ja yrittää viedä varattuja miehiä, eikä ilmeisesti tule edes ajatelleeksi minkä tempun tekee vaimolle, joka lienee tietämätön asiasta?

Miten voit itse luottaa ystävääsi, jos hänellä tuppaa menemään lupaa kysymättä ja muiden tunteista välittämättä sekaisin omat ja muiden? Toki siellä voi varatulla miehellä olla oikeasti joku sopimus, vaimo tietää ja suvaitsee, rehellistä jos niin on. Ilmeisesti niin ei ole, vaan höpöjä puhutaan sekä tavarantoimittajalle että omalle vaimolle.

Eikö vaimon tulisi saada tietää? Voisi sitten antaa tuoreen parin saada toisensa ja aloittaa itse omaa elämää ilman selän takana vehtaajaa, eikä tarvitsisi tietämättään ottaa tauteja kotiin joltain pesänjakajalta.

Mulla on 40 vuotta vanhoja ystävyyssuhteita, joissa on ollut monenlaisia vaiheita, eikä ystävyyteen ole todella tehnyt mitään pitkäaikaista lommoa, jos minkäänlaista, se ettei ystävä toimi kuten minä toimisin jossain tilanteessa.

Yksi ystävä kyllä kuoli 36 vuotiaana, että se päätti siihen asti lähes 30 vuotta eläneen ystävyyssuhteen...

Kannattaisiko vähän rajoittaa tuota moraalipaniikkia ja lumihiutaleen leikkimistä ja todeta että ihmiselämä on (jos olemme onnekkaita) niin pitkä, että me kaikki ehditään tekemään monenlaista virhettä sen kestäessä. Olisipa "kiva" ajatella, että ystävät pitää jotain pistetaulukkoa ja huonoista pisteistä se on sitten ulos! juuri muutenkin vaikealla tai stressaavalla hetkellä elämässä.

Minun ystäväni eivät ole olleet rakkaudessa, erossa ja uudessa rakkaudessa yhtä onnekkaita kuin minä. Elämäni on ollut monesti hyvin tasaista kun heillä on ollut suhdedraamaa, joten sitten on puhuttu enemmän siitä ja vähemmän minun ei-niin-tapahtumarikkaasta elämästäni. Pidän tätä hyvin luonnollisena. Siitäkin huolimatta että itse olisin monesti pannut tyhmän äijän mäkeen ja topannut draaman siihen, mutta minä kun en sitä valitse kehen ystäväni rakastuu.

Vierailija kirjoitti:

Soita sille ystäväsi miesystävän vaimolle ja kerro totuus. Loppuu suhde ennen kuin ennättää kehittyä liian pitkälle ja jää sydänsurutkin vähemmäksi. Tai sitten loppuu avioliitto ja ystäväsi saa unelmien miehensä - siihen saakka kunnes mies löytää taas uuden ja mukavamman. Kerran pettää, aina pettää...

En tunne miesystävää kuin etunimeltä.

Ap

Töissä yksi työkaveri selitti pyytämättä yhtenään miten hän on jonkun naimisissa olevan salarakas ja avoimesti ylpeä siitä. Odottaa, että mies jättää vaimonsa ja perheensä tämän takia mutta näin ei ole vieläkään käynyt ja tuskin käy koskaan..

Itse sanoin jo jossain vaiheessa suoraan etteikö löytyisi jotain vapaata miestä ja taidat vain nauttia huomiosta kun olet moiseen soppaan lusikkasi tunkenut eikä ukko selvästi aio ikinä erota. Eipähän tarvitse kuunnella niitä aivottomia juttuja enää kun ei kehtaa enää mulle niitä jauhaa kun en lähtenyt hehkutukseen mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, sano suoraan ystävällesi. Minä ainakin haluaisin herätyksen oman toimintani järjettömyyteen. Tapailin narsistista miestä ja hävettää jälkikäteen kaikki se turha kuona mitä tuli vuodatettua ystäväni niskaan. Olisipa hän sanonut, vaikka toki olemme samassa veneessä. Hänen miehensä on alkoholisti ja yritän tukea. Naurattaa ajatus kun tuntuu että olemme molemmat tuuliajolla, vaikka veneessä on airot ja moottori...

 

Mutta mitä sanoa? Lopeta tuo, se on hölmöä eikä johda mihinkään ja sattuu vain? Jotenkin vaikea uskoa että suoraan sanominenkaan auttaisi. Toisaalta en voi tietää ennen kuin kokeilen.

Te sentään tuitte toisianne, eli kuonanvuodatus oli molemminpuolista.

 

Ap

 

No jotenki

 

23: itse olin kolmiodraamassa missä mies sai vatvottua eroaan 10 kk. Tiesin koko ajan että hän todella haluaa sen eron. Nyt molemmat ensimmäisessä avioliitossamme, elettyämme ensin yhdessä 9 vuotta. 

Vierailija kirjoitti:

Soita sille ystäväsi miesystävän vaimolle ja kerro totuus. Loppuu suhde ennen kuin ennättää kehittyä liian pitkälle ja jää sydänsurutkin vähemmäksi. Tai sitten loppuu avioliitto ja ystäväsi saa unelmien miehensä - siihen saakka kunnes mies löytää taas uuden ja mukavamman. Kerran pettää, aina pettää...

Höpö höpö. Tollaisiin soittelujuttuihin ei pidä mennä. Antaa ihmisten hoitaa asiansa itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voit ihan hyvällä omallatunnolla tehdä hänelle selväksi ettet tule kuuntelemaan avautumisiaan etkä itkujaan aiheesta eikä sinua kannata kosiskella terapeutikseen. 

 

 

Nyt kun mietin niin kai se on pakko. Ehkä nyt tässä vaiheessa on tilaisuuteni, kun uusi suhde on vasta aluillaan. Voisin vaikka sanoa että olin iloinen kun hän näytti voivan paremmin edellisen suhteen päätyttyä, enkä halua enää uudestaan saman pyörremyrskyn silmään. Puhutaan jostain muusta. Mahtaisiko toimia?

 

Ap

Ei tuohon ole vaihtoehtoja. Tulee tekemään tuota niin kauan kunnes joku tekee hänelle samoin. Sitä ennen ei näe eikä tajua kuinka on yhtä paha olla osallisena petokseen kuin itse päätekijäkin. Ja sitten kun se ripuli valuukin ikäväntuntuisesti pitkin omia kinttuja

Mua on petetty pitkässä parisuhteessa. Mitä siitä sinun mielestäsi olisi pitänyt oppia?

Minä opin ettei suhdetta voi perustaa kaveruudelle vaan siinä pitää huolehtia myös romantiikasta ja erotiikasta. Ainakin niin kauan kun ollaan jotakuinkin nuoria ihmisiä. Jokainen mieskin haluaa tuntea olevansa haluttu, entinen puolisoni ei varmasti kanssani sitä tuntenut. Työmatkoilla tapasi monenmaalaisia naisia, joista moni varmasti sai hänet tuntemaan itsensä todelliseksi saaliiksi.

Talo, perhe ym kulissit pitää yhdessä ja melko tehokkaasti vakuuttaa jatkamaan yhdessä vaikkei muuta yhteistä enää oikein olisi. Joku herätehän siihen tarvittiin, että uskallettiin tuo kuvio hajottaa.

Pahoittelen että tuotan pettymyksen draamantajuttomuudellani kaikille teille, joille kaiken tuon edellämainitun menettäminen olisi yhtäkuin elämänhalun menettäminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen jo hajottanut itseäni. En vain silti pysty lopettamaan. Tiedän olevani tyhmä kun jatkan edelleen suhdetta. Tänäänkin suunnitelmissa tavata. Ei miehellä ole aikomustakaan erota avovaimostaan. Enkä kyllä loppujen lopuksi tiedä, että jos mies eroaisikin ja haluaisi olla mun kanssa, niin pystyisinkö mä luottamaan häneen. Tuskin. 

 

Kai ymmärrät ettei tuolla sinun touhullasi ole mitään tekemistä tuon miehen tai rakkauden kanssa. Syy siihen ettet "pysty" lopettamaan on ihan muualla. Sinuna miettisin tarkkaan mikä on se syy joka saa sinut haluamaan satuttamaan itseäsi kerta toisensa jälkeen. Onko se pelko siitä ettei sinulla ole ketään vai onko sinulla tarve saada draamaa ja sydänsurua elämääsi. Onko riipivä rakkaus se joka

Njaa. Minä kyllä rakastuin ihan tiettyyn varattuun mieheen kun häneen työssä tutustuin ja kun tunne oli molemminpuolinen niin hän erosi. En yhäkään, 11v myöhemmin, tiedosta siinä terapoineeni mitään silloin tai terapoivani myöksään nyt tässä suhteessa joka yhä elää ja voi hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut melkein kahden vuoden ajan suhde varatun miehen kanssa. Olen kipuillut asiaa monesti ja viestitellyt paljon miehestä ystäväni kanssa. Jo jonkun aikaa ystävä ei ole enää oikein kommentoinut mitään takaisin. Siksi en enää pahemmin miehestä mitään kirjoita hänelle kun ei selvästi jaksa enää. Kipuilen siis ihan yksin ja rankkaa on. Itken kun mies ei välitä musta kuin seksin verran ja itken omaa tyhmyyttäni, että en osaa lopettaa suhdetta.

Monet naiset ovat mieluummin itseään paremman näköisten miesten panohaaremeissa, kuin seurustelisi oman tasoisen miehen kanssa joka olisi saatavilla.

Ap. miksi olet tämän miehen sivupano etkä hanki miestä joka haluaisi seurustella kanssa?

Koetko että et voi saada seurustelusuhteeseen yhtä tasokasta miestä vapailta markkinoilta kuin hän on?

Vierailija kirjoitti:

Rakastuminen varattuun, saavuttamattomaan henkilöön on alitajuista. Se kumpuaa lapsuuden hylkäyskokemuksista. Alitajuisesti yrität toistaa sitä lapsuuden vaille jäämisen kokemusta, jossa olet kokenut, että sut on hylätty joko fyysisesti tai henkisesti tai sekä että. Yrität tällä kertaa saada sen "saavuttamattoman", yrität tällä kertaa saada tarinalle onnellisen lopun. Että tällä kertaa saatkin sen, mistä jäät paitsi. Tämmöiset ihmiset kaukorakastuu, ihastuu saavuttamattomiin, torjuviin ja kylmiin. Jopa varattuihin. 

Hohhoijjjaa ja huoh. Meitä on varmaan monia, jotka on ihastuneet ja rakastuneet sen puolen tusinaa kertaa ihan vapaaseen ihmiseen ja aloittaneet seurustelun jos tunteet ovat kohdanneet. Sitten on kerran rakastunut ihmiseen joka sattuu olemaan jo valmiiksi parisuhteessa, niin onkin heti lapsuuden traumojen perusteella terapian tarpeessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen jo hajottanut itseäni. En vain silti pysty lopettamaan. Tiedän olevani tyhmä kun jatkan edelleen suhdetta. Tänäänkin suunnitelmissa tavata. Ei miehellä ole aikomustakaan erota avovaimostaan. Enkä kyllä loppujen lopuksi tiedä, että jos mies eroaisikin ja haluaisi olla mun kanssa, niin pystyisinkö mä luottamaan häneen. Tuskin. 

 

Mistä päättelet että mies edes olisi sinun kanssa jos eroaisi avovaimostaan. Ehkä hän ei edes haluaisi olla sinun kanssa, olet vain hänelle reikä jota panna. Miehet pystyvät täysin erottamaan tunteet ja seksin, vaikka se naisista tuntuukin käsittämättömältä. Monet miehet pystyvät helposti erottelemaan mielessään vain pantavat ja potentiaaliset kumppanit. Jos mies sanoo että suhde on vain se

Tämä. Kouluaikaisen parhaan ystäväni vanhemmilla oli huono suhde ja isänsä kävi vuosien ajan erään naisen luona. Lopulta vanhemmat saivat erottua (suuren omaisuuden takia otti aikaa). Isä löysi uuden fiksun, akateemisen puolison rinnalleen. Puolisoksi ei päätynyt se vuosien panokaveri. Ei mies lort*oa vie vihille, vaimon on oltava kunnollinen nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen jo hajottanut itseäni. En vain silti pysty lopettamaan. Tiedän olevani tyhmä kun jatkan edelleen suhdetta. Tänäänkin suunnitelmissa tavata. Ei miehellä ole aikomustakaan erota avovaimostaan. Enkä kyllä loppujen lopuksi tiedä, että jos mies eroaisikin ja haluaisi olla mun kanssa, niin pystyisinkö mä luottamaan häneen. Tuskin. 

 

Mistä päättelet että mies edes olisi sinun kanssa jos eroaisi avovaimostaan. Ehkä hän ei edes haluaisi olla sinun kanssa, olet vain hänelle reikä jota panna. Miehet pystyvät täysin erottamaan tunteet ja seksin, vaikka se naisista tuntuukin käsittämättömältä. Monet miehet pystyvät helposti erottelemaan mielessään vain pantavat ja potentiaali

103: vuosia otti aikaa erota "omaisuuden takia". Yeah right.

Ja tälle porukka sitten nyökyttelee kuin jonkin kosmisen hyvityksen saaneena, että kyllä kyllä, lumppu sai nenilleen kun ei kunnon mies sellaista vie vihille tietenkään. Ja joojoo, kyllä se oli vuosien sivustuhteesta riippumatta kunnollinen mies, koska iso yhteinen omaisuus jarrutti eroa VUOSIA, eikä sentään ottanut lopuksi sitä lotkoa kumppaniksi, joka onkin tässä kaikkein tärkeintä.

Yleensä se ero kestää kun isojen päätöksien tekeminen oman elämän suhteen on toisille vaikeampaa kuin toisille. Pelottaa että tekeekö virheen, tuleeko draamaa, miten kestää sen jos ex-kumppania yhä ikävöi ja entä jos se uusi ei viekään samalla mihinkään. Ja se omaisuuskin tietysti, lemmikkien huoltajuus, lapset, you name it. Palstamammojen mukaan kaikki nuo heikkoja tekosyitä niin kauan kunhan mies eroaa ja samalla pudottaa sen sivuhoidon.

Jos ei ole vielä eronnut = ei aiokaan erota.

Jos eroaa mutta jatkaa suhdetta virallisesti aiemman sivuhoidon kanssa = ensinnäkään näin ei lähes koskaan käy ja jos käykin niin joku muu syy sillä miehellä oli erota kuin tuo toinen nainen, joka tulee itsekin olemaan lopulta pettämisen uhri.

Jos eroaa mutta jättää samalla myös toisen naisen = kunnon mies jolla ero vaan otti aikaa syystä x, y tai , mutta pääasia on toki se, että toinen nainen sai nenilleen

Ja vielä viitsitte väittää, että tässä olisi kyse mistään muusta kuin naisten keskinäisestä kilpailusta, kateudesta ja heikoista egoista.