Ystävälläni on jo toinen varattu mies kierroksissa, en jaksaisi kuunnella tulevia sydänsuruja

Tietyn iän jälkeen vapaita miehiä on vähän ja sitä rakastuu, kehen rakastuu.

Isona tyttönä osaat vaihtaa puheenaihetta, jos joku aihe ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Tietyn iän jälkeen vapaita miehiä on vähän ja sitä rakastuu, kehen rakastuu.

Isona tyttönä osaat vaihtaa puheenaihetta, jos joku aihe ei kiinnosta.

Olen yrittänyt. Monesti on tuntunut että ystävä haluaa nähdä lähinnä purkaakseen suhdekuvioitaan. Puheenaiheen vaihtaminen ei todellakaan onnistu.

Ap

Olet ystävällesi vain roskakori, jonne hän kaataa murheensa ja vieläpä asioista, joissa toistaa virheitään ja tekee itsestään tyhmän kerta toisensa jälkeen. En minäkään jaksaisi. Jos teillä on sellaiset välit, että voit sanoa suoraan kannattaa nostaa kissa pöydälle. Jos ystäväsi sitten suuttuu et todennäköisesti menetä mitään, saat vain lisää rauhallista omaa aikaa ilman jatkuvaa suhdevuodatusta.

Itse ottaisin ystävän kanssa asian puheeksi jos sama vatvomisrumba jatkuu. Kysyisin ihan suoraan että näkeekö hän itse jotain yhtäläisyyksiä edelliseen tapaukseen ja huomaako hän itse että hän päätyy samaan tilanteeseen aina vain uudelleen ja uudelleen. Neuvoisin häntä katkaisemaan välit mieheen niin pitkäksi aikaa kunnes miehen ero on tosiasia. Sinun itsesi kannattaa miettiä kuinka tärkeä tämä ystävyys on sinulle ja onko tämä ystävyys tasapainossa. Saatko sinä siitä yhtä paljon kuin tämä toinen osapuoli vai onko ystäväsi aina saamapuolella ja sinä miinuspuolella. Saatko sinä tästä ystävyydestä enemmän kuin annat?

Vierailija kirjoitti:

Olet ystävällesi vain roskakori, jonne hän kaataa murheensa ja vieläpä asioista, joissa toistaa virheitään ja tekee itsestään tyhmän kerta toisensa jälkeen. En minäkään jaksaisi. Jos teillä on sellaiset välit, että voit sanoa suoraan kannattaa nostaa kissa pöydälle. Jos ystäväsi sitten suuttuu et todennäköisesti menetä mitään, saat vain lisää rauhallista omaa aikaa ilman jatkuvaa suhdevuodatusta.

Taidat olla oikeassa. Tässä hämää se, että kun edellinen suhdesekoilu loppui, välit ystävääni palautuivat ns. entiselleen joksikin aikaa. Sain tavallaan takaisin sen ihanan ystävän jonka olen tuntenut iät ja ajat. Mutta nyt taas mennään. Tai ainakin pelkään niin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Itse ottaisin ystävän kanssa asian puheeksi jos sama vatvomisrumba jatkuu. Kysyisin ihan suoraan että näkeekö hän itse jotain yhtäläisyyksiä edelliseen tapaukseen ja huomaako hän itse että hän päätyy samaan tilanteeseen aina vain uudelleen ja uudelleen. Neuvoisin häntä katkaisemaan välit mieheen niin pitkäksi aikaa kunnes miehen ero on tosiasia. Sinun itsesi kannattaa miettiä kuinka tärkeä tämä ystävyys on sinulle ja onko tämä ystävyys tasapainossa. Saatko sinä siitä yhtä paljon kuin tämä toinen osapuoli vai onko ystäväsi aina saamapuolella ja sinä miinuspuolella. Saatko sinä tästä ystävyydestä enemmän kuin annat?

Hyvä kysymys. Edellisen suhteen aikana ystäväni ei kertaakaan, siis oikeasti kertaakaan kysynyt tavatessamme tai viestitellessämme että mitä minulle kuuluu. Se alkoi tökkiä aika pahasti siinä noin vuoden jälkeen.

Sanoin jo kerran suoraan että ole nyt varovainen ja itse en ottaisi mieheen yhteyttä ennen kuin ero on varma ja taputeltu. Se kaikui kuuroille korville, kun ero kuulemma on jo käytännössä melkein varma mutta ei sitten kuitenkaan ihan vielä. Eli ihan sivuseikka vain, heidän suhteessaan on aitoa välittämistä, miehen avioliitossa ei.

Ap

Mulla on ollut melkein kahden vuoden ajan suhde varatun miehen kanssa. Olen kipuillut asiaa monesti ja viestitellyt paljon miehestä ystäväni kanssa. Jo jonkun aikaa ystävä ei ole enää oikein kommentoinut mitään takaisin. Siksi en enää pahemmin miehestä mitään kirjoita hänelle kun ei selvästi jaksa enää. Kipuilen siis ihan yksin ja rankkaa on. Itken kun mies ei välitä musta kuin seksin verran ja itken omaa tyhmyyttäni, että en osaa lopettaa suhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut melkein kahden vuoden ajan suhde varatun miehen kanssa. Olen kipuillut asiaa monesti ja viestitellyt paljon miehestä ystäväni kanssa. Jo jonkun aikaa ystävä ei ole enää oikein kommentoinut mitään takaisin. Siksi en enää pahemmin miehestä mitään kirjoita hänelle kun ei selvästi jaksa enää. Kipuilen siis ihan yksin ja rankkaa on. Itken kun mies ei välitä musta kuin seksin verran ja itken omaa tyhmyyttäni, että en osaa lopettaa suhdetta.

Ehkä ystäväsi sai tarpeekseen kuten minäkin. Kukaan ei jaksa kuunnella samaa valitusta jatkuvasti, etenkin kun harmin aihe on vältettävissä ihan yksinkertaisella keinolla. Ei kivuttomalla, mutta yksinkertaisella.

Hajotat itsesi tuossa, kuten ystävänikin meinasi. Sitä oli surkeaa katsoa sivusta silloin, ja tulee olemaan surkeaa nytkin. Pahoin pelkään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut melkein kahden vuoden ajan suhde varatun miehen kanssa. Olen kipuillut asiaa monesti ja viestitellyt paljon miehestä ystäväni kanssa. Jo jonkun aikaa ystävä ei ole enää oikein kommentoinut mitään takaisin. Siksi en enää pahemmin miehestä mitään kirjoita hänelle kun ei selvästi jaksa enää. Kipuilen siis ihan yksin ja rankkaa on. Itken kun mies ei välitä musta kuin seksin verran ja itken omaa tyhmyyttäni, että en osaa lopettaa suhdetta.

 

Ehkä ystäväsi sai tarpeekseen kuten minäkin. Kukaan ei jaksa kuunnella samaa valitusta jatkuvasti, etenkin kun harmin aihe on vältettävissä ihan yksinkertaisella keinolla. Ei kivuttomalla, mutta yksinkertaisella.

Hajotat itsesi tuossa, kuten ystävänikin meinasi. Sitä oli surkeaa katsoa sivusta silloin, ja tulee olemaan surkeaa nytkin. Pahoin pelkään.

 

Ap

Mä olen jo hajottanut itseäni. En vain silti pysty lopettamaan. Tiedän olevani tyhmä kun jatkan edelleen suhdetta. Tänäänkin suunnitelmissa tavata. Ei miehellä ole aikomustakaan erota avovaimostaan. Enkä kyllä loppujen lopuksi tiedä, että jos mies eroaisikin ja haluaisi olla mun kanssa, niin pystyisinkö mä luottamaan häneen. Tuskin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut melkein kahden vuoden ajan suhde varatun miehen kanssa. Olen kipuillut asiaa monesti ja viestitellyt paljon miehestä ystäväni kanssa. Jo jonkun aikaa ystävä ei ole enää oikein kommentoinut mitään takaisin. Siksi en enää pahemmin miehestä mitään kirjoita hänelle kun ei selvästi jaksa enää. Kipuilen siis ihan yksin ja rankkaa on. Itken kun mies ei välitä musta kuin seksin verran ja itken omaa tyhmyyttäni, että en osaa lopettaa suhdetta.

 

Ehkä ystäväsi sai tarpeekseen kuten minäkin. Kukaan ei jaksa kuunnella samaa valitusta jatkuvasti, etenkin kun harmin aihe on vältettävissä ihan yksinkertaisella keinolla. Ei kivuttomalla, mutta yksinkertaisella.

Hajotat itsesi tuossa, kuten ystävänikin meinasi. Sitä oli surkeaa katsoa sivusta silloin, ja tulee olemaan surkeaa nytkin. Pahoin pelkään.<

Tähän en nyt enää lähde. :D Olen vatvonut samaa kuviota riittävästi vuosien varrella. Kannattaa ehkä kokeilla vaikka ihan ammattiapua, tarvitset omanarvontuntosi takaisin.

Ap

Minkä ikäisiä olette?

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä olette?

Yli 30, selvästi alle 40.

Ap

Joo, sano suoraan ystävällesi. Minä ainakin haluaisin herätyksen oman toimintani järjettömyyteen. Tapailin narsistista miestä ja hävettää jälkikäteen kaikki se turha kuona mitä tuli vuodatettua ystäväni niskaan. Olisipa hän sanonut, vaikka toki olemme samassa veneessä. Hänen miehensä on alkoholisti ja yritän tukea. Naurattaa ajatus kun tuntuu että olemme molemmat tuuliajolla, vaikka veneessä on airot ja moottori...

Voit ihan hyvällä omallatunnolla tehdä hänelle selväksi ettet tule kuuntelemaan avautumisiaan etkä itkujaan aiheesta eikä sinua kannata kosiskella terapeutikseen. 

Vierailija kirjoitti:

Joo, sano suoraan ystävällesi. Minä ainakin haluaisin herätyksen oman toimintani järjettömyyteen. Tapailin narsistista miestä ja hävettää jälkikäteen kaikki se turha kuona mitä tuli vuodatettua ystäväni niskaan. Olisipa hän sanonut, vaikka toki olemme samassa veneessä. Hänen miehensä on alkoholisti ja yritän tukea. Naurattaa ajatus kun tuntuu että olemme molemmat tuuliajolla, vaikka veneessä on airot ja moottori...

Mutta mitä sanoa? Lopeta tuo, se on hölmöä eikä johda mihinkään ja sattuu vain? Jotenkin vaikea uskoa että suoraan sanominenkaan auttaisi. Toisaalta en voi tietää ennen kuin kokeilen.

Te sentään tuitte toisianne, eli kuonanvuodatus oli molemminpuolista.

Ap

Ap, mielestäni vastasit jo itse kysymykseesi. Et jaksa enää vatvoa ihmissuhteita, joissa toinen toistaa samaa virhettä uudelleen ja uudelleen. Lisäksi tuo ystäväsi vellominen ja ylianalysointi syö ystävyyttänne, kun toisen kaikki energia menee tuohon mahdottomaan suhteeseen. Ikävä tilanne sinänsä, kun on lapsuudenystävä ja varmasti tärkeä ihminen sinulle. 

Ottaisin asian puheeksi ja sanoisin ihan suoraan, mitä ajattelen tuosta. Ottaisin myös etäisyyttä, koska selvästi tuo kuluttaa myös sinua, kun joudut kuuntelemaan jatkuvaa vuodatusta. Voi olla ystävällesikin silmiä avaava kokemus ja antaa ajattelemisen aihetta. 

Vierailija kirjoitti:

Voit ihan hyvällä omallatunnolla tehdä hänelle selväksi ettet tule kuuntelemaan avautumisiaan etkä itkujaan aiheesta eikä sinua kannata kosiskella terapeutikseen. 

Nyt kun mietin niin kai se on pakko. Ehkä nyt tässä vaiheessa on tilaisuuteni, kun uusi suhde on vasta aluillaan. Voisin vaikka sanoa että olin iloinen kun hän näytti voivan paremmin edellisen suhteen päätyttyä, enkä halua enää uudestaan saman pyörremyrskyn silmään. Puhutaan jostain muusta. Mahtaisiko toimia?

Ap

Ystävyys on mielestäni sitä, että ollaan ihmisinä riittävän samankaltaisia. On luonnostaan sielujen sympatiaa ja vahva luottamus ja ymmärrys. Miten sitä löytäisi sellaisen kanssa, joka metsästää ja yrittää viedä varattuja miehiä, eikä ilmeisesti tule edes ajatelleeksi minkä tempun tekee vaimolle, joka lienee tietämätön asiasta?

Miten voit itse luottaa ystävääsi, jos hänellä tuppaa menemään lupaa kysymättä ja muiden tunteista välittämättä sekaisin omat ja muiden? Toki siellä voi varatulla miehellä olla oikeasti joku sopimus, vaimo tietää ja suvaitsee, rehellistä jos niin on. Ilmeisesti niin ei ole, vaan höpöjä puhutaan sekä tavarantoimittajalle että omalle vaimolle.

Eikö vaimon tulisi saada tietää? Voisi sitten antaa tuoreen parin saada toisensa ja aloittaa itse omaa elämää ilman selän takana vehtaajaa, eikä tarvitsisi tietämättään ottaa tauteja kotiin joltain pesänjakajalta.

Vierailija kirjoitti:

Ap, mielestäni vastasit jo itse kysymykseesi. Et jaksa enää vatvoa ihmissuhteita, joissa toinen toistaa samaa virhettä uudelleen ja uudelleen. Lisäksi tuo ystäväsi vellominen ja ylianalysointi syö ystävyyttänne, kun toisen kaikki energia menee tuohon mahdottomaan suhteeseen. Ikävä tilanne sinänsä, kun on lapsuudenystävä ja varmasti tärkeä ihminen sinulle. 

Ottaisin asian puheeksi ja sanoisin ihan suoraan, mitä ajattelen tuosta. Ottaisin myös etäisyyttä, koska selvästi tuo kuluttaa myös sinua, kun joudut kuuntelemaan jatkuvaa vuodatusta. Voi olla ystävällesikin silmiä avaava kokemus ja antaa ajattelemisen aihetta. 

Totta, olet oikeassa. Ei kai auta muu kuin puhua suoraan. Tuntuu yllättävän vaikealta, kun olen usein se jolle avaudutaan ja huomaan miten tärkeää puhuminen (ja myös ajoittainen vatvominen) monille on. Mutta raja kai tulee kaikilla jossain vaiheessa vastaan. Jos toinen kokoajan hakkaa päätään seinään niin en jaksa kuunnella jatkuvaa vuodatusta siitä miten pää särkee...

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, sano suoraan ystävällesi. Minä ainakin haluaisin herätyksen oman toimintani järjettömyyteen. Tapailin narsistista miestä ja hävettää jälkikäteen kaikki se turha kuona mitä tuli vuodatettua ystäväni niskaan. Olisipa hän sanonut, vaikka toki olemme samassa veneessä. Hänen miehensä on alkoholisti ja yritän tukea. Naurattaa ajatus kun tuntuu että olemme molemmat tuuliajolla, vaikka veneessä on airot ja moottori...

 

Mutta mitä sanoa? Lopeta tuo, se on hölmöä eikä johda mihinkään ja sattuu vain? Jotenkin vaikea uskoa että suoraan sanominenkaan auttaisi. Toisaalta en voi tietää ennen kuin kokeilen.

Te sentään tuitte toisianne, eli kuonanvuodatus oli molemminpuolista.

 

Ap

No jotenkin noin. Oletko ajatellut, että kaava toistaa itseään etkä halua että häneen taas sattuu. Jos mies olisi eroamassa, olisi hän sen jo tehnyt. Ystäväsi on varavaihtoehto miehelle, mikäli vaimo jättää. Ja jos ei jätä niin käy kuten viimeksi.

Sano että voit olla tukena, mutta kuormitut tästä jatkuvasta analysoinnista ja vastaat esim. Viesteihin harvemmin tai lyhyemmin koska sinulla on omiakin murheita. Voi olla että loukkaantuu, mutta Ystäväsi ei näe mitä menettää roikkuessaan tuossa viritelmässä ja se säälittää sinua. Voi olla ettei herää, mutta jospa kolmatta kertaa ei kävisi näin...