Ystävälläni on jo toinen varattu mies kierroksissa, en jaksaisi kuunnella tulevia sydänsuruja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet ystävällesi vain roskakori, jonne hän kaataa murheensa ja vieläpä asioista, joissa toistaa virheitään ja tekee itsestään tyhmän kerta toisensa jälkeen. En minäkään jaksaisi. Jos teillä on sellaiset välit, että voit sanoa suoraan kannattaa nostaa kissa pöydälle. Jos ystäväsi sitten suuttuu et todennäköisesti menetä mitään, saat vain lisää rauhallista omaa aikaa ilman jatkuvaa suhdevuodatusta.

 

Taidat olla oikeassa. Tässä hämää se, että kun edellinen suhdesekoilu loppui, välit ystävääni palautuivat ns. entiselleen joksikin aikaa. Sain tavallaan takaisin sen ihanan ystävän jonka olen tuntenut iät ja ajat. Mutta nyt taas mennään. Tai ainakin pelkään niin.

 

Ap

Minä ainakin sanoisin tuolle ystävälle, etten hyväksy varattujen kanssa vertaamista. Piste. Siitä on turha mulle puhua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen pahoillani, ettet ole kokenut rakastumista, jossa ei ole tavoitteena suhteen tavoitteleminen alunperinkään. Siksi kai meillä on treffipalvelut ja sovellukset olemassa, että valtaosalle ei käy se onni että rakkauden kohtaisi ihan luontevasti elämässään sitä erityisesti etsimättä. Aina puhutaan, että ihmiselle on maailmassa yksi ainoa oikea ihminen, no ennen vanhaan oli ihmisillä satumainen tuuri, että se yksi ainoa oikea löytyi aina oman kylä nuorten joukosta. Sitähän se on, luonto ajaa tikanpojan hakemalla hakemaan kumppania ja sitten suhde saadaan rakennettua jonkun riittävän miellyttävän tapaamiskumppanin kanssa, syntyy ihastus ja sitten syntyy rakkaus. En tiedä voiko rakkauksia yleisesti arvottaa parempiin tai vähemmän hyviin, mutta itse koen valtavana voimavarana historiassani tuon rakkauden joka syntyi ilman mitään odotusta rakkauden kohteen

Ei kai aivokemia ihmisten välillä eroa kovin dramaattisesti, samat välittäjäaineet hoitavat rakastumiset ja riippuvuudet (tosin eri intensiteetillä ja määrällä yksilöiden välillä). Mutta selvästi me kaksi rakastumme eri tavoin, jos sinulla se käy hups tuosta noin vaan ja johtaa toimintaan ja minä tarvitsen sekä vastakaikua että kahdenkeskistä aikaa rakastuakseni. Ja pohjalle tietysi ihastumisen tunteen.

Se on ihan ok, ihmiset ovat monella tapaa erilaisia. Kommenttisi avaavat ihan kiinnostavasti sitä, miten jotkut vain ajautuvat sivusuhteisiin (ehkä useamminkin kuin kerran), ja toisille ei tuota vaikeuksia pysyä pois varattujen pedeistä ja peleistä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Soita sille ystäväsi miesystävän vaimolle ja kerro totuus. Loppuu suhde ennen kuin ennättää kehittyä liian pitkälle ja jää sydänsurutkin vähemmäksi. Tai sitten loppuu avioliitto ja ystäväsi saa unelmien miehensä - siihen saakka kunnes mies löytää taas uuden ja mukavamman. Kerran pettää, aina pettää...

 

En tunne miesystävää kuin etunimeltä.

 

Ap

Kyllä se mies on helposti selvitettävissä. Katsot ystäväsi sometykkäykset ja kommentit läpi, löytyykö mies niiden joukosta?

Aina joku tietää koko nimen, jos somesta ei löydykkään.

Varmaankin salapoliisityöllä saisin kyllä selville miehen ja varmaan vaimonkin, mutta en kyllä aio käräyttää ketään. Tilanne olisi eri jos tuntisin jomman kumman.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos ap auttaisit ystävääsi pääsemään suhteesta eroon ja käräyttäisit miehen vaimolle? Ehkä myös kaverisi? Ehkä kaverisi oppisi. 

Hänhän on aivan vahingossa ajautunut tilanteeseen eikä tarkoituksella iske varattuja tai tunne heihin aivan erityistä vetoa. Ei koe nautintoa kun pääsee varatun housuihin. Ei koe traagista nautintoa siitä, että ei voi oikeasti saada miestä omaksi. Ottaisi mielellään vapaan, mutta kun ei löydä. Häntä eivät ohjaa traumat, jotka saavat etsimään epäonnea ja draamaa parisuhteista. Epäluotettavia miehiä. 

Ehkä pasqan osuminen tuulettimeen voisi katkaista epäonnen, eikä hän ensi kerralla ottaisikaan miestä, joka osoittautuu varatuksi. Kun hänhän ei mitenkään tarkoituksella iske varattuja, kuten muut kaltaisensa naisetkaan. Kaikki on pelkkää vahinkoa, mutta pieni säikähdys voi auttaa välttämään varattuja vastaisuudessa. 

Juurikin näin. Nyt ripeämmät otteet käyttöön. Vaikenemalla hyväksyt tuollaisen käytöksen.

Joskus, arvoristiriidan kyseessä ollessa, saatan ottaa läheiseenkin ystävään etäisyyttä. En pystyisi itse moraaliristiriidan takia olla hyvänä tukena ystävälleni. 

Olisipa ihanaa sanoa, että "Sano suoraan ystävällesi, etten jaksa nyt olla tukena", mutta eihän se oikeassa elämässä niin mene. Ystävä loukkaantuisi, tulisi takuulla riita.

Joskus kauan sitten minäkin luulin, että voin sanoa suoraan ystävälleni, joka sanoi minulle aina kovin suoraan kaiken. Ystävä loukkaantui ja katosi lopullisesti.

Etäisyys on ainoa, mikä ehkä auttaisi. Eri asia toki, jos olette tosi läheiset, huomaahan hän silloin heti että jokin on vialla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, sano suoraan ystävällesi. Minä ainakin haluaisin herätyksen oman toimintani järjettömyyteen. Tapailin narsistista miestä ja hävettää jälkikäteen kaikki se turha kuona mitä tuli vuodatettua ystäväni niskaan. Olisipa hän sanonut, vaikka toki olemme samassa veneessä. Hänen miehensä on alkoholisti ja yritän tukea. Naurattaa ajatus kun tuntuu että olemme molemmat tuuliajolla, vaikka veneessä on airot ja moottori...

 

Mutta mitä sanoa? Lopeta tuo, se on hölmöä eikä johda mihinkään ja sattuu vain? Jotenkin vaikea uskoa että suoraan sanominenkaan auttaisi. Toisaalta en voi tietää ennen kuin kokeilen.

Te sentään tuitte toisianne, eli kuonanvuodatus

Oletko ihan varma, että mies ei ole kehitellyt jostain seuraavaa salasuhdetta, jolle vatvoo muka eroa SINUN kanssasi..?

Jaa'a, olen eri mutta totean että mistäpä tuota tietää minkään kumppanin kohdalla. Jos tulee ero niin sitten se ero tulee. Parisuhde on vain yksi, joskin tärkeä, kappale elämän palapelissä. Väestöliiton kysely toi ilmi että kaksi kolmannesta miehestä on joskus pettänyt kumppaniaan. Näistä todennäköisyyksistä kun lähdetään niin ehkä ei kannata elämäänsä ja identiteettiään rakentaa ihan pelkästään parisuhteen varaan. Itseasiassa kun parisuhde toimii sellaisen riippumattomuuden ja rehellisyyden tasolla, jossa on mahdollista kertoa myös negatiivisista tunteista ja epäröinnistä ilman sitä seuraavaa draamaa, se todennäköisemmin myös korjaa suhteen sisäisiä ongelmia nopeammin, sekä  antaa tilaa rehellisemmin ja avoimemmin tehtävälle erolle jos niikseen.

Mulle asia ei olisi muuten moraalinen kuin siten, että kokisin olevani hyväksikäytetty. Mulla oli aikoinaan ystävä, jolla suhde varattuun vuosikaupalla ja aina tuli niitä vatvomaan unineen päivineen. Nyt ovat naimisissa kyllä. Kyllä rasitti. Kun ei ihmisen mieleen muuta mahtunut. Menkööt terapiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen jo hajottanut itseäni. En vain silti pysty lopettamaan. Tiedän olevani tyhmä kun jatkan edelleen suhdetta. Tänäänkin suunnitelmissa tavata. Ei miehellä ole aikomustakaan erota avovaimostaan. Enkä kyllä loppujen lopuksi tiedä, että jos mies eroaisikin ja haluaisi olla mun kanssa, niin pystyisinkö mä luottamaan häneen. Tuskin. 

 

Kai ymmärrät ettei tuolla sinun touhullasi ole mitään tekemistä tuon miehen tai rakkauden kanssa. Syy siihen ettet "pysty" lopettamaan on ihan muualla. Sinuna miettisin tarkkaan mikä on se syy joka saa sinut haluamaan satuttamaan itseäsi kerta toisensa jälkeen. Onko se pelko siitä ettei sinulla ole

Njaa, koskakohan selviää, että miehelläsi on työpaikallaan joku naikkonen, jonka kanssa tunne on myös ah niin molemminpuolinen ja suuri rakkaustarina tulossa.  

Niinkin voi käydä. Minun tunteeni ovat minun tunteeni, jos mieheni ei enää niitä jaa, suhteemme päättyy. Täysin yhdentekevää kannaltani päättyykö yhteiselämämme koska hän ei enää halua minua elämäänsä, vai päättyykö se koska hän ei enää halua minua, vaan haluaakin jonkun toisen. Toki toivon ja luotan että keskusteluyhteytemme on sen verran avoin ja luottamuksentäyteinen että hän uskaltaa tunteistaan olla rehellinen. Tähän saakka olemme puhuneet myös ikävistä tunteista ja kokemuksista, siitä on ollut sekin hyöty, että harmittavia asioita on päästy yhdessä korjaamaan heti, ennen kuin ne tekevät vahinkoa suhteeseemme.

Sanon nyt kaikille täälläkin oleville "annas olla" -kommentoijille vain sen asian, että se, että totean itsestäni sellaisen ominaispiirteen, että minä a. en petä ja b. en hyväksy pettämistä, ei ole ylemmyydentuntoa, pyhimysmäisyyttä, hurskastelua eikä mitään muuta sellaista, miksi olette sitä yrittäneet väittää.

Se on vain fakta. Vähän samaan tapaan kun totean että olen ruskeasilmäinen ja vasenkätinen. Se on muuttumaton tosiasia, kiinteä persoonani osa, eikä mikään määrä varoittelua, uhittelua eikä naureskelua sitä pysty muuttamaan.

Olen kokenut elämäni aikana niin paljon ja oppinut tuntemaan itseni niin perinpohjaisesti, etten tule koskaan tietoisesti hankkiutumaan minkäänlaisiin salasuhteisiin tai muihin vastaavanlaisiin virityksiin. Mikään muna maan päällä ei ole niin taivaallista että se saisi minut poikkeamaan periaatteistani, vaan päin vastoin, jos koen että kiinnostava mies antaa ymmärtää että haluaisi alkaa kanssani jotakin peliä, muuttuu hän välittömästi vastenmieliseksi silmissäni.

En myöskään hyväksy tietoista pettämistä suuntaan enkä toiseen lähipiirissäni. You are the company you keep, seura tekee kaltaisekseen.

En pystyis olemaan tollasen kanssa, mutta ennen lähtöäni sanoisin aivan suoraan, millainen luuseri hän on.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut melkein kahden vuoden ajan suhde varatun miehen kanssa. Olen kipuillut asiaa monesti ja viestitellyt paljon miehestä ystäväni kanssa. Jo jonkun aikaa ystävä ei ole enää oikein kommentoinut mitään takaisin. Siksi en enää pahemmin miehestä mitään kirjoita hänelle kun ei selvästi jaksa enää. Kipuilen siis ihan yksin ja rankkaa on. Itken kun mies ei välitä musta kuin seksin verran ja itken omaa tyhmyyttäni, että en osaa lopettaa suhdetta.

 

Oletko ajatellut, että kutsuisit miehen ja hänen avokkinsa yhteiselle fretinhankintaretkelle ja frettipaistiaterialle ja tämän herkutteluhetken lomassa päättäisitte sopuisasti, miten nämä teidän suhdesotkunne selvitetään.

Alkuruuaksi voisit tarjota kissanlihakeittoa.

Hyvä ruoka, parempi mieli = helppo sopia vaikeatkin asiat.

Tuo on mainio ajatus. Kiitos vinkistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen pahoillani, ettet ole kokenut rakastumista, jossa ei ole tavoitteena suhteen tavoitteleminen alunperinkään. Siksi kai meillä on treffipalvelut ja sovellukset olemassa, että valtaosalle ei käy se onni että rakkauden kohtaisi ihan luontevasti elämässään sitä erityisesti etsimättä. Aina puhutaan, että ihmiselle on maailmassa yksi ainoa oikea ihminen, no ennen vanhaan oli ihmisillä satumainen tuuri, että se yksi ainoa oikea löytyi aina oman kylä nuorten joukosta. Sitähän se on, luonto ajaa tikanpojan hakemalla hakemaan kumppania ja sitten suhde saadaan rakennettua jonkun riittävän miellyttävän tapaamiskumppanin kanssa, syntyy ihastus ja sitten syntyy rakkaus. En tiedä voiko rakkauksia yleisesti arvottaa parempiin tai vähemmän hyviin, mutta itse koen valtavana voimavarana historiassani tuon rakkauden jo

"Kommenttisi avaavat ihan kiinnostavasti sitä, miten jotkut vain ajautuvat sivusuhteisiin (ehkä useamminkin kuin kerran), ja toisille ei tuota vaikeuksia pysyä pois varattujen pedeistä ja peleistä."

Sinun kommenttisi avaa ihan kiinnostavasti sitä kuinka ohut elämänkokemus aikaansaa tuollaista ehdotonta oikeassa olemisen harhaa ja kuinka ihminen elämänkokemuksen puutteessa kokee toisenlaiset ajatukset sillä lailla uhkaavaksi että näkee tarpeelliseksi asettaa niiden esittäjien päälle ominaisuuksia ja leimoja joita ei tosiasiallisesti tiedä näissä ihmisissä olevan.

Millä lailla sinun näkemykseesi ihmissuhteista, rakastumisesta ja uskollisuudesta sopii esim se hyvin tavallinen (Väestöliiton tutkimuksen mukaan) tarina jossa ihminen on kerran elämässään pettänyt yhtä elämässään ollutta kumppania? 70 vuotta, eli lähes 25'000 päivää parisuhdeuskollista päivää ja joukossa 30 päivän jakso, 30 vuotta sitten, kun oli aiempaa puolisoaan kohtaan uskoton. = 'hups vaan sinne tänne rakastuva tyyppi joka hops vaan ajautuu sivusuhteisiin'?

Monesti katselen ihmisiä täällä paikallisessa hypermarketissa ja mietin että se on ihan fuulaa ettei tavalliset talliaiset: lyhyet ja naiselliset miehet; lihavat ja väsyneen näköiset naiset; tyylittömät pienituloiset; kaikki, löytäisi kumppania ihan siinä missä laatikkoleuat ja fitness-pimutkin.

Useimmilla meistä ei näkemäni perusteella ehkä ole tilaisuutta hups vaan livetä varattujen peteihin ja peleihin (ehkä useammankin kerran), joku taas saattaa livetä kerran vaikka tilaisuuksia olisi toistuvasti, joku ei koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Joskus, arvoristiriidan kyseessä ollessa, saatan ottaa läheiseenkin ystävään etäisyyttä. En pystyisi itse moraaliristiriidan takia olla hyvänä tukena ystävälleni. 

Olisipa ihanaa sanoa, että "Sano suoraan ystävällesi, etten jaksa nyt olla tukena", mutta eihän se oikeassa elämässä niin mene. Ystävä loukkaantuisi, tulisi takuulla riita.

Joskus kauan sitten minäkin luulin, että voin sanoa suoraan ystävälleni, joka sanoi minulle aina kovin suoraan kaiken. Ystävä loukkaantui ja katosi lopullisesti.

Etäisyys on ainoa, mikä ehkä auttaisi. Eri asia toki, jos olette tosi läheiset, huomaahan hän silloin heti että jokin on vialla.

Vai niin. Ystävyyksiä on toki monenlaisia. Meidän kolmikossa-nelikossa on kyllä sanottu ihan napakasti että siirrytäänpä nyt iloisempiin aiheisiin jos meinaa mennä jonkun suhdekriisin vatvomiseksi. Ihan hyvin on onnistunut, eikä ole tarvinnut hakea ystävän haukkumiseen säestäjää joltain keskustelupalstalta.

149: Tuo olisi niin paljon helpompi ottaa jonain gospelina, jos ei tuota olisi kuullut jo sen 20 kertaa elämänsä aikana ja sitten joutunut huokaamaan syvään kun jälleen kerran kertojan itsensä tilanne olikin ihan eri asia ja poikkeus säännössä. On mulla myös valtava lauma tuttuja, jotka ei koskaan ole kokeneet tarvetta julistaa tuota asiaa, eivätkä toisaalta ole sortuneet uskottomuuteen.

Hirveän harvoin tapaa ihmistä joka sanoisi että olin väärässä, jouduin menemään itseeni, en enää käy neuvomaan muita.. Sanansa syöjiä ja niitä joille se oma tilanne on aina jotenkin eri asia, niitä riittää kyllä, mutta hyvin hyvin harvoin heidän kuulee tunnustavan ääneen että tuomitsinpa tässä liian aikaisin :) Ehkä 2-3 kertaa olen elämässäni tällaisen ihmeellisen nöyryyden ilmentymän kohdannut.

Itseasiassa syvimmin pettämisen tuomitsi henkilö joka itse oli pettänyt aiempaa aviomiestään, jätti tämän, silti ajoi tämän miehen autolla, asui tämän miehen asunnossa jne. Mutta sehän oli toki ihan eri asia. Varmaan koska siinä sattui jotain muuta ja jos häntä olisi petetty, olisi sattunut häntä itseään :)

Tuleepa mieleeni kuinka helppoa mun on sanoa, etten koskaan pettäisi tai ihastuisi toiseen (tai vaikka ihastuisin niin en koskaan toimisi sen pohjalta).

Ai miksi on?

No, ensinnäkin mulla on elämänkumppani, en ole 45 ja yksin. Mieheni on komea. Hän on kiltti, huomaavainen ja joustava. Hän on todella hauskaa seuraa. Älykäs keskustelija. Hänellä on juuri oikean kokoinen ja muotoinen, täydellinen, toimiva elin. Hän mielellään viettää aikaa lakanoissa muussakin touhussa kuin yksin yhdynnässä. Harrastamme yhdessä, viihdymme yhdessä, seksi on ihanaa. Elämässämme ei ole vaikeuksia, molemmilla hyvät työurat, sopivasti sosiaalista elämää, lapsella sujuu koulut ja harrastukset ja meillä on jo paljon kahdenkeskistä aikaa koska lapsi on jo paljon omissa menoissaan.

Mulle on tullut ihan jackpot elämässä juuri nyt. En tietenkään tekisi mitään mikä vaarantaisi sen, ei edes houkuta yhtään tai koskaan.

Olisipa helppoa esitellä moraalista ylemmyyttä, todella onnekkaasta asemastani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietyn iän jälkeen vapaita miehiä on vähän ja sitä rakastuu, kehen rakastuu.

Isona tyttönä osaat vaihtaa puheenaihetta, jos joku aihe ei kiinnosta.

 

Olen yrittänyt. Monesti on tuntunut että ystävä haluaa nähdä lähinnä purkaakseen suhdekuvioitaan. Puheenaiheen vaihtaminen ei todellakaan onnistu.

 

Ap

Voit mielestäni sanoa ystävällesi suoraan, että ystävyyden kuuluisi olla kaksisuuntaista. Voit kuunnella hetken aikaa hänen ajankohtaisia asioitaan ja sen jälkeen on sinun vuorosi. Jos ei ymmärrä yskää, Voit sanoa suoraan sen jälkeen, että mielestäsi ystävyys on vuorovaikutteista ja siten sinun tehtäväsi ei ole olla vain hänen terapeuttinsa. 

Vaikuttaisi vähän siltä, että hän tulee sitä tarvitsemaan vielä, koska toistaa omia virheitään jostain syystä. Ystävä voi kuunnella, mutta hän on liian subjektiivinen auttamaan.

Jännä juttu. Kirjoitin viestin ja sitten viesti 155 jälleen todisti sanani oikeaksi: se, että ei hyväksy pettämistä tai petä itse, onkin moraalista ylemmyyttä.

Kai se on sitten otettava niin, että olen moraalisesti ylempänä muita \_()_/

Vierailija kirjoitti:

Jännä juttu. Kirjoitin viestin ja sitten viesti 155 jälleen todisti sanani oikeaksi: se, että ei hyväksy pettämistä tai petä itse, onkin moraalista ylemmyyttä.

Kai se on sitten otettava niin, että olen moraalisesti ylempänä muita \_()_/

Ai, oliko se kirjoitus kohdistettu sulle?

Oletko lukenut muita kommentteja? Et varmaankaan, monesti ihmisillä on niin kiire päästä sanomaan oma asiansa, etteivät he ehdi kuunnella toisten :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen jo hajottanut itseäni. En vain silti pysty lopettamaan. Tiedän olevani tyhmä kun jatkan edelleen suhdetta. Tänäänkin suunnitelmissa tavata. Ei miehellä ole aikomustakaan erota avovaimostaan. Enkä kyllä loppujen lopuksi tiedä, että jos mies eroaisikin ja haluaisi olla mun kanssa, niin pystyisinkö mä luottamaan häneen. Tuskin.

Täällä yksi avovaimo, jonka miehellä tyttöystävä. Näitä tulee ja menee. Olen patistanut eroamaan, mutta ei. Ei sitten millään. Laittaa poikki ja ottaa uuden, kun kyllästyy taas meidän juttuun. Olisi onnenpotku, jos joku tyttis tulisi hakemaan miehen omakseen, kun ei tuo reppana saa aikaiseksi. Jos minä sanon, että haluan eron, niin alkaa uhriutuminen ja itsetuhoinen käytös.

Taidat olla trolli, muuten olisit jo lähtenyt. Avosuhteesta eroaminen ei muuta vaadi kuin että jompikumpi (tai molemmat) muuttaa uuteen osoitteeseen, joka on eri kuin exällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietyn iän jälkeen vapaita miehiä on vähän ja sitä rakastuu, kehen rakastuu.

Isona tyttönä osaat vaihtaa puheenaihetta, jos joku aihe ei kiinnosta.

 

Olen yrittänyt. Monesti on tuntunut että ystävä haluaa nähdä lähinnä purkaakseen suhdekuvioitaan. Puheenaiheen vaihtaminen ei todellakaan onnistu.

 

Ap

Voit mielestäni sanoa ystävällesi suoraan, että ystävyyden kuuluisi olla kaksisuuntaista. Voit kuunnella hetken aikaa hänen ajankohtaisia asioitaan ja sen jälkeen on sinun vuorosi. Jos ei ymmärrä yskää, Voit sanoa suoraan sen jälkeen, että mielestäsi ystävyys on vuorovaikutteista ja siten sinun tehtäväsi ei ole olla vain hänen terapeuttinsa. 

Vaikuttaisi vähän siltä, että hän tulee sitä tarvitsemaan vielä, koska toistaa omia virhei

Just näin. Ystävyyttä on sanoa suoraan, eikä puhua selän takana.

Ystävyyttä on myös arvostaa toisen suoraa puhetta. Ehkä siihen ei heti pysty oman elämäntilanteen ristiriitaisuuden vuoksi, mutta kun aikaa kuluu niin varmasti ystävä osaa myös kiittää suorasta palautteesta.