Lue keskustelun säännöt.
Ystävälläni on jo toinen varattu mies kierroksissa, en jaksaisi kuunnella tulevia sydänsuruja
25.03.2025 |
Edellisessä roikkui melkein 3 vuotta. Kuuntelin pitkiä analyysejä miehen viesteistä ja ilmeistä. Mies asui avovaimonsa kanssa yhdessä, mutta oli omien sanojensa mukaan eronnut. Ei halunnut julkistaa suhdetta ystävääni jottei ex-avokki loukkaantuisi. Kaiken vatvomisen jälkeen mies dumppasi ystäväni kylmästi, oletettavasti vaimo sai vihiä ja salasuhde piti päättää.
Hiljattain ystäväni on löytänyt uuden miehen ja julistaa onnessaan miten on vihdoin päässyt "eksästä" yli. Tämä mies on naimisissa mutta kuulemma juuri aikeissa erota kun tosi huonosti menee suhteessa. Ainakin somen perusteella viettävät kuitenkin ihan tavallista parisuhdearkea keskenään edelleen. Veikkaanpa ettei tälläkään vaimolla ole mitään hajua mistään eroaikeista. Tuskin niitä onkaan.
En tiedä pitäisikö sanoa suoraan etten jaksa lähteä samaan vatvomisrumbaan enää uudestaan. Tuntuu hölmöltä analysoida ja ihmetellä miesten aivoituksia kun itse ajattelen ettei mitään parisuhdetta edes ole. Mitä tekisit tilanteessani? En haluaisi viilentää välejä sillä olemme lapsuudenystäviä.
(Yksityiskohtia muutettu.)
Kommentit (175)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut melkein kahden vuoden ajan suhde varatun miehen kanssa. Olen kipuillut asiaa monesti ja viestitellyt paljon miehestä ystäväni kanssa. Jo jonkun aikaa ystävä ei ole enää oikein kommentoinut mitään takaisin. Siksi en enää pahemmin miehestä mitään kirjoita hänelle kun ei selvästi jaksa enää. Kipuilen siis ihan yksin ja rankkaa on. Itken kun mies ei välitä musta kuin seksin verran ja itken omaa tyhmyyttäni, että en osaa lopettaa suhdetta.
Terapia tekisi hyvää. Ehkä siellä ymmärtäisit miksi käyttäydyt noin. Varatut miehet kierretään kaukaa.
No en todellakaan mene mikään helvetin terapiaan. Ei jumaliste teitä. Joka helvetin asiaan pitäisi käyttää terapiaa. Mene itse sinne märisemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut melkein kahden vuoden ajan suhde varatun miehen kanssa. Olen kipuillut asiaa monesti ja viestitellyt paljon miehestä ystäväni kanssa. Jo jonkun aikaa ystävä ei ole enää oikein kommentoinut mitään takaisin. Siksi en enää pahemmin miehestä mitään kirjoita hänelle kun ei selvästi jaksa enää. Kipuilen siis ihan yksin ja rankkaa on. Itken kun mies ei välitä musta kuin seksin verran ja itken omaa tyhmyyttäni, että en osaa lopettaa suhdetta.
Ehkä ystäväsi sai tarpeekseen kuten minäkin. Kukaan ei jaksa kuunnella samaa valitusta jatkuvasti, etenkin kun harmin aihe on vältettävissä ihan yksinkertaisella keinolla. Ei kivuttomalla, mutta yksinkertaisella.
Hajotat itsesi tuossa, kuten ystäväniki
Ja mitä tarkalleen ottaen tapahtuu, jos et "seuraa tunteitasi" eli pane sitä varattua? Kuoletko? Estot päälle vaan ja omaa elämää eteenpäin.
Rakastuminen varattuun, saavuttamattomaan henkilöön on alitajuista. Se kumpuaa lapsuuden hylkäyskokemuksista. Alitajuisesti yrität toistaa sitä lapsuuden vaille jäämisen kokemusta, jossa olet kokenut, että sut on hylätty joko fyysisesti tai henkisesti tai sekä että. Yrität tällä kertaa saada sen "saavuttamattoman", yrität tällä kertaa saada tarinalle onnellisen lopun. Että tällä kertaa saatkin sen, mistä jäät paitsi. Tämmöiset ihmiset kaukorakastuu, ihastuu saavuttamattomiin, torjuviin ja kylmiin. Jopa varattuihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävyys on mielestäni sitä, että ollaan ihmisinä riittävän samankaltaisia. On luonnostaan sielujen sympatiaa ja vahva luottamus ja ymmärrys. Miten sitä löytäisi sellaisen kanssa, joka metsästää ja yrittää viedä varattuja miehiä, eikä ilmeisesti tule edes ajatelleeksi minkä tempun tekee vaimolle, joka lienee tietämätön asiasta?
Miten voit itse luottaa ystävääsi, jos hänellä tuppaa menemään lupaa kysymättä ja muiden tunteista välittämättä sekaisin omat ja muiden? Toki siellä voi varatulla miehellä olla oikeasti joku sopimus, vaimo tietää ja suvaitsee, rehellistä jos niin on. Ilmeisesti niin ei ole, vaan höpöjä puhutaan sekä tavarantoimittajalle että omalle vaimolle.
Eikö vaimon tulisi saada tietää? Voisi sitten antaa tuoreen parin saada toisensa ja aloittaa itse
Halusit tai et niin petollisuus kuuluu oleellisemmin toisen sukupuolen toimintaan, koska on sille huomattavasti helpompaa ja turvallisempaa, kuin toiselle. Vai katsovatko naisetkin 365 päivää vuodessa porno eri miehen kanssa sukuelintään hipelöiden, koska se tuntuu niin kivalta ja luonnolliselta? Tuskinpa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut melkein kahden vuoden ajan suhde varatun miehen kanssa. Olen kipuillut asiaa monesti ja viestitellyt paljon miehestä ystäväni kanssa. Jo jonkun aikaa ystävä ei ole enää oikein kommentoinut mitään takaisin. Siksi en enää pahemmin miehestä mitään kirjoita hänelle kun ei selvästi jaksa enää. Kipuilen siis ihan yksin ja rankkaa on. Itken kun mies ei välitä musta kuin seksin verran ja itken omaa tyhmyyttäni, että en osaa lopettaa suhdetta.
Terapia tekisi hyvää. Ehkä siellä ymmärtäisit miksi käyttäydyt noin. Varatut miehet kierretään kaukaa.
No en todellakaan mene mikään helvetin terapiaan. Ei jumaliste teitä. Joka helvetin asiaan pitäisi käyttää terapiaa. Mene itse sinne märisemään.
Ehkä hän on käynytkin ja siksi tunnistaa sinun käytöksessäsi tietyn kaavan. Omaa hyvinvointia tuhoavaan käytökseen ja siihen ettei voi luopua tästä käytöksestä vaikka tietää sen vahingoittavan itseään on yleensä jokin syvempi syy. Rakkaus ei ole "riittävä" syy vaikka niin kuvittelet. Pohjalla on jokin huomattavasti voimakkaampi syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut melkein kahden vuoden ajan suhde varatun miehen kanssa. Olen kipuillut asiaa monesti ja viestitellyt paljon miehestä ystäväni kanssa. Jo jonkun aikaa ystävä ei ole enää oikein kommentoinut mitään takaisin. Siksi en enää pahemmin miehestä mitään kirjoita hänelle kun ei selvästi jaksa enää. Kipuilen siis ihan yksin ja rankkaa on. Itken kun mies ei välitä musta kuin seksin verran ja itken omaa tyhmyyttäni, että en osaa lopettaa suhdetta.
Terapia tekisi hyvää. Ehkä siellä ymmärtäisit miksi käyttäydyt noin. Varatut miehet kierretään kaukaa.
No en todellakaan mene mikään helvetin terapiaan. Ei jumaliste teitä. Joka helvetin asiaan pitäisi käyttää terapiaa. Mene itse sinne märisemään.
Märiset siis kotona? Suomessa on sinkkuniehiäkin.
Vierailija kirjoitti:
En pystyisi olemaan noin petollisen ihmisen ystävä. Todennäköisesti hän yrittää iskeä miehesi, kun silmä välttää ja saa sopivan tilaisuuden. Mitään moraalia hänellä ei ole, joten kunnolla etäisyyttä vain.
Mun ystävällä oli aikanaan samanlainen tilanne kuin aloituksessa. Eikä tullut mieleenkään ajatella, että ystäväni alkaisi iskemään miestäni! Ei hän ole yhtään mikään flirtti tai miestennielijä, vaan ennemminkin sinisilmäisyyttään rakastui varattuun. Onneksi tuli lopulta järkiinsä, ja tajusi millainen mies oikeasti on. Oli sitä raskasta kuunnella silloinkun oli ihastus pahimmillaan, mutta itse puhuin suoraan ja pyysin että on varovainen. Nyt vuosia myöhemmin hän on tukenut puolestaan minua omissa eroajatuksissa, ja voin kuvitella, että vatvomistani on välillä ollut tylsää ja ärsyttävää kuunnella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rakastuminen varattuun, saavuttamattomaan henkilöön on alitajuista. Se kumpuaa lapsuuden hylkäyskokemuksista. Alitajuisesti yrität toistaa sitä lapsuuden vaille jäämisen kokemusta, jossa olet kokenut, että sut on hylätty joko fyysisesti tai henkisesti tai sekä että. Yrität tällä kertaa saada sen "saavuttamattoman", yrität tällä kertaa saada tarinalle onnellisen lopun. Että tällä kertaa saatkin sen, mistä jäät paitsi. Tämmöiset ihmiset kaukorakastuu, ihastuu saavuttamattomiin, torjuviin ja kylmiin. Jopa varattuihin.
Se on juurikin näin. Mutta kyllä ap:n mummon naapuri oli oikeassa siinä, että mieli rauhoittuu, kun saa syödä vatsan täyteen hyvää keittoa. En ole löytänyt sitä mummon neuvoa mistään muustakaan ketjusta, mutta kyllä tuo lyhyt selostus, jonka joku siitä antoi, minustakin tutulta tuntuu.
Yhdestä vanhasta ketjusta löytyi tämä resepti. Ehkä siitä on apua niille, jotka näiden varattuihin liittyvien suhdeongelmien kanssa painiskelevat.
Kissanlihakeitto
400 g kissan lihaa (lapaa, etuselkää tai kylkeä)
1 l vettä
1 tl suolaa
1 tl kokonaisia maustepippureita
1 laakerinlehti
1 sipuli
3 porkkanaa
100 lanttua
50 g palsternakkaa
50 g juuriselleriä
6 perunaa
10 cm purjoa
2 rkl tuoretta persiljaa
Minulla oli ystävä (nainen) jolla oli suhde toisen miehen kanssa. Vaikeata oli kuunnella hehkutusta kun tunsin hänen avomiehensä, jonka tunsin hyvin. Sanoin etten halua kuulla asiasta. Ystävyys sai kolauksen, koska ystävä valitti myöhemmin kuinka en ymmärtänyt häntä ja hänen rakkauttaan. En kadu sitä että sanoin mielipiteeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä ruoka, parempi mieli. Nyt uskon, että tähänkin tarinaan saadaan onnellinen loppu
Ei noihin pettämisjuttuihin kannata ottaa sen kummemmin kantaa. Ensinnäkin siksi, että se on niin yleistä sekä miehillä että naisilla ja toiseksi antaa ihmisen lyödä päätään seinään, jos alkaa suhteen varatun kanssa. Ei uskollisuutta tänä päivänä pidetä hyveenä eikä varsinkaan pakollisena asiana avio- tai avosuhteessa. Yksi naisystäväni oli suhteessa varattuun mieheen vuosikymmeniä. Kaikki osapuolet ilmeisesti hyväksyivät tilanteen eikä tätä vatvottu, tyytyväisiltä vaikuttivat. Suhde päättyi toisen osapuolen menehtymiseen.
Toinen naisystäväni oli avoliitossa ja seurusteli lisäksi naimisissa olevan miehen kanssa. Kerran taisi sanoa mulle, että tämä naimisissa oleva mies on kertonut eroavansa, kun lapset on isompia. Sanoin kaverilleni, että älä nyt kaikkea usko, tämän jälkeen asiasta ei puhuttu. En tiedä, vieläkö tuo ralli jatkuu. Jos aloittaja lukee näitä kommentteja toteaisin, että voit hyvinkin antaa kaverisi ymmärtää, että sinä et puutu hänen miesvalintoihin ja että et ole erityisen halukas keskustelemaan koko aiheesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut melkein kahden vuoden ajan suhde varatun miehen kanssa. Olen kipuillut asiaa monesti ja viestitellyt paljon miehestä ystäväni kanssa. Jo jonkun aikaa ystävä ei ole enää oikein kommentoinut mitään takaisin. Siksi en enää pahemmin miehestä mitään kirjoita hänelle kun ei selvästi jaksa enää. Kipuilen siis ihan yksin ja rankkaa on. Itken kun mies ei välitä musta kuin seksin verran ja itken omaa tyhmyyttäni, että en osaa lopettaa suhdetta.
Terapia tekisi hyvää. Ehkä siellä ymmärtäisit miksi käyttäydyt noin. Varatut miehet kierretään kaukaa.
No en todellakaan mene mikään helvetin terapiaan. Ei jumaliste teitä. Joka helvetin asiaan pitäisi käyttää terapiaa. Mene itse sinne märisemään.
Noh ei ole tervettä
- himoita toisen miestä
- osallistua pettämiseen
- olla täysin tunteidensa vietävissä
- roikkua suhteessa missä ei saa aitoa rakkautta, kunnioitusta ja arvostusta
Noissa kaikissa on kyse jostakin perustavanlatuisesta itsekunnioituksen ja toisten kunnioituksen puutteesta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pystyisi olemaan noin petollisen ihmisen ystävä. Todennäköisesti hän yrittää iskeä miehesi, kun silmä välttää ja saa sopivan tilaisuuden. Mitään moraalia hänellä ei ole, joten kunnolla etäisyyttä vain.
Mun ystävällä oli aikanaan samanlainen tilanne kuin aloituksessa. Eikä tullut mieleenkään ajatella, että ystäväni alkaisi iskemään miestäni! Ei hän ole yhtään mikään flirtti tai miestennielijä, vaan ennemminkin sinisilmäisyyttään rakastui varattuun. Onneksi tuli lopulta järkiinsä, ja tajusi millainen mies oikeasti on. Oli sitä raskasta kuunnella silloinkun oli ihastus pahimmillaan, mutta itse puhuin suoraan ja pyysin että on varovainen. Nyt vuosia myöhemmin hän on tukenut puolestaan minua omissa eroajatuksissa, ja voin kuvitella, että vatvomistani on välillä ollut tylsää ja ärsyttävää kuunnella.
Jos hän päätyy uudelleen varattua itkemään, oletko edelleen sitä mieltä, että hän on sinisilmäinen? Ehkä olet siinä tapauksessa itse sinisilmäinen. Useimmat ihmiset pysähtyvät siihen sormukseen alun perin. Kertakompastumisen varattuun syliin voi ehkä ymmärtää, ei sitä toista kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut melkein kahden vuoden ajan suhde varatun miehen kanssa. Olen kipuillut asiaa monesti ja viestitellyt paljon miehestä ystäväni kanssa. Jo jonkun aikaa ystävä ei ole enää oikein kommentoinut mitään takaisin. Siksi en enää pahemmin miehestä mitään kirjoita hänelle kun ei selvästi jaksa enää. Kipuilen siis ihan yksin ja rankkaa on. Itken kun mies ei välitä musta kuin seksin verran ja itken omaa tyhmyyttäni, että en osaa lopettaa suhdetta.
Monet naiset ovat mieluummin itseään paremman näköisten miesten panohaaremeissa, kuin seurustelisi oman tasoisen miehen kanssa joka olisi saatavilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen jo hajottanut itseäni. En vain silti pysty lopettamaan. Tiedän olevani tyhmä kun jatkan edelleen suhdetta. Tänäänkin suunnitelmissa tavata. Ei miehellä ole aikomustakaan erota avovaimostaan. Enkä kyllä loppujen lopuksi tiedä, että jos mies eroaisikin ja haluaisi olla mun kanssa, niin pystyisinkö mä luottamaan häneen. Tuskin.
Mistä päättelet että mies edes olisi sinun kanssa jos eroaisi avovaimostaan. Ehkä hän ei edes haluaisi olla sinun kanssa, olet vain hänelle reikä jota panna. Miehet pystyvät täysin erottamaan tunteet ja seksin, vaikka se naisista tuntuukin käsittämättömältä. Monet miehet pystyvät helposti erottelemaan mielessään vain pantavat ja potentiaaliset kumppanit. Jos mies sanoo että suhde on vain seksiä niin sitten se on sitä. Kannattaa uskoa eikä kuvitella muuta.
"Ei noihin pettämisjuttuihin kannata ottaa sen kummemmin kantaa. Ensinnäkin siksi, että se on niin yleistä sekä miehillä että naisilla ja toiseksi antaa ihmisen lyödä päätään seinään, jos alkaa suhteen varatun kanssa. Ei uskollisuutta tänä päivänä pidetä hyveenä eikä varsinkaan pakollisena asiana avio- tai avosuhteessa. Yksi naisystäväni oli suhteessa varattuun mieheen vuosikymmeniä. Kaikki osapuolet ilmeisesti hyväksyivät tilanteen eikä tätä vatvottu, tyytyväisiltä vaikuttivat. Suhde päättyi toisen osapuolen menehtymiseen.
Toinen naisystäväni oli avoliitossa ja seurusteli lisäksi naimisissa olevan miehen kanssa. Kerran taisi sanoa mulle, että tämä naimisissa oleva mies on kertonut eroavansa, kun lapset on isompia. Sanoin kaverilleni, että älä nyt kaikkea usko, tämän jälkeen asiasta ei puhuttu. En tiedä, vieläkö tuo ralli jatkuu. Jos aloittaja lukee näitä kommentteja toteaisin, että voit hyvinkin antaa kaverisi ymmärtää, että sinä et puutu hänen miesvalintoihin ja että et ole erityisen halukas keskustelemaan koko aiheesta. "
Polygamiset apinat sekoilkoot omissa orgiapalleroissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut melkein kahden vuoden ajan suhde varatun miehen kanssa. Olen kipuillut asiaa monesti ja viestitellyt paljon miehestä ystäväni kanssa. Jo jonkun aikaa ystävä ei ole enää oikein kommentoinut mitään takaisin. Siksi en enää pahemmin miehestä mitään kirjoita hänelle kun ei selvästi jaksa enää. Kipuilen siis ihan yksin ja rankkaa on. Itken kun mies ei välitä musta kuin seksin verran ja itken omaa tyhmyyttäni, että en osaa lopettaa suhdetta.
Monet naiset ovat mieluummin itseään paremman näköisten miesten panohaaremeissa, kuin seurustelisi oman tasoisen miehen kanssa joka olisi saatavilla.
Seurustelu on verbaalista vuorovikutusta toiseen. Seurustella voi vaikka isovanhempiensa kanssa. Nykymiehet kutsuvat panemista ja s eksiorjuutta "seurusteluksi, friends with benefitsiksi, parisuhteeksi, avoliitoksi" ihan riippuen siitä mikä heitä milloinkin palvelee. Jos omaa mitään moraalia ei lähde mukaan tuollaiseen vaan antaa miesten "seurustella" vaikka keskenään.
Ystäväsi on sitten valinnut uran retkipatjana ja kuvittelee olevansa se numero ykkönen suhteessa.
Tyhjennysastia hän on pettäjälle...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävyys on mielestäni sitä, että ollaan ihmisinä riittävän samankaltaisia. On luonnostaan sielujen sympatiaa ja vahva luottamus ja ymmärrys. Miten sitä löytäisi sellaisen kanssa, joka metsästää ja yrittää viedä varattuja miehiä, eikä ilmeisesti tule edes ajatelleeksi minkä tempun tekee vaimolle, joka lienee tietämätön asiasta?
Miten voit itse luottaa ystävääsi, jos hänellä tuppaa menemään lupaa kysymättä ja muiden tunteista välittämättä sekaisin omat ja muiden? Toki siellä voi varatulla miehellä olla oikeasti joku sopimus, vaimo tietää ja suvaitsee, rehellistä jos niin on. Ilmeisesti niin ei ole, vaan höpöjä puhutaan sekä tavarantoimittajalle että omalle vaimolle.
Eikö vaimon tulisi saada tietää? Voisi sitten antaa tuoreen parin saada toisensa ja aloittaa itse omaa elämää ilman selän takana vehtaajaa, eikä tarvitsisi tietämättään ottaa tauteja kotiin jol
Olen itse aikanani tietoisesti hiivuttanut erään ystävyyssuhteen juuri tällaisen kuvatun laisen käytöksen takia.
En vain voinut enää kunnioittaa ystävääni (entistä), joka kerta toisensa jälkeen tietoisesti hankkiutui suhteisiin varattujen miesten kanssa. "En mä ole sen miehen vaimolle mitään velkaa", just joo. Eli huono käytös on hyväksyttävää silloin, jos ei ole sille kolmannelle osapuolelle mitään velkaa?
Muutenkin ystävän käytös taantui taaperon tasolle, mutku mä haluun ja mutku mulla on oikeus. Uuvutti lopulta niin että lopetin, ja hyvä niin.
Terapia tekisi hyvää. Ehkä siellä ymmärtäisit miksi käyttäydyt noin. Varatut miehet kierretään kaukaa.