Lue keskustelun säännöt.
HS: Miesten kirjoittamat 1900-luvun suurteokset ovat romaanin alhaisin muoto, väittää naiskirjailija
16.03.2025 |
https://www.hs.fi/taide/art-2000011066151.html
Siitäs miehet kuulitte. Vain naiset osaavat kirjoittaa.
Kommentit (105)
Sen jutun kommenteissa on muuten hyvä kertomus siitä että näillä kirjailijoiden järjestämillä kursseilla käyvät naiset eivät koskaan pysty julkaisemaan mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ainakin Cuskin kurssilla olleista useampi on jo julkaissut kirjailija. Ja nimenomaan nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Referoi, kiitos. Linkin takaa ei löytynyt otsikkosi väitettä. Maksumuuri?
Miehet kirjoittivat naisten tunteista. Sama kuin mies kirjoittaisi naisen ison O:n tunteesta. Eli mies kirjailijoilla ei ollut mitään hajua naisen ajatuksista ja tunteista.
Naisen O rinnastuu lähinnä aivastuksen sekaiseen hikkaan. Tai niin sen olisin romaanissa kuvannut - ja saatanpa vielä niin tehdäkin.
Vierailija kirjoitti:
Miehet ovat kyllä valmiita kirjoittamaan naisten kokemuksista ja tunteista, mutta eivät lukemaan niistä naisten kirjoittamana.
Kun on lukenut yhden uhriutumisautofiktion jonka juoni menee Uupuu-eroaa miehestä-menee terapiaan-voimaantuu-kokeilee lesboilua-alkaa kirjoittaa, on lukenut kaikki.
Vierailija kirjoitti:
No ainakin Cuskin kurssilla olleista useampi on jo julkaissut kirjailija. Ja nimenomaan nainen.
Ei todellakaan ole. Mutta naisia ne kyllä on. Miksi mies menisi tuonne vihattavaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ainakin Cuskin kurssilla olleista useampi on jo julkaissut kirjailija. Ja nimenomaan nainen.
Odotamme vielä ensimmäistä joka vetäisi vertoja edes yhdelle Cuskin viittaamista herroista.
Tämä väite kertoo enemmän naisista kuin miesten kirjoittamista suurteoksista. Naisia jurppii miesten ylivoima kaikessa. Siitä tämäkin kertoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Referoi, kiitos. Linkin takaa ei löytynyt otsikkosi väitettä. Maksumuuri?
Miehet kirjoittivat naisten tunteista. Sama kuin mies kirjoittaisi naisen ison O:n tunteesta. Eli mies kirjailijoilla ei ollut mitään hajua naisen ajatuksista ja tunteista.
Naisen O rinnastuu lähinnä aivastuksen sekaiseen hikkaan. Tai niin sen olisin romaanissa kuvannut - ja saatanpa vielä niin tehdäkin.
Ai sen takia Miki Liukkosella oli se O.
Joku neverheard kirjoittaa "uutta" ja "kokeellista" ja tuntuu luulevan olevansa joku kirjallisuusjeesus.
Joo ei. Palataan asiaan sitten kun joku tuon kirjoja lukeekin toimituksen ulkopuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen pitänyt
- latenkirjallisuudesta
- kulttuuria laajalti käsittelevästä ei-kertomakirjallisuudesta, muttei myöskään tiedeviitekehyksestä kirjoitetusta, vaan ennemminkin kirjailijan näkemys keräämistään tiedoista ja kokemuksista
Aikuisille suunnattu kertomakirjallisuus, historia, tiede, ym. Muu hömppä on kaikki aivan paskaa. Jäykänpönäkät vanhat mieskirjailijat etupäässä. Anna kareninan taisin lukea ja sen jälkeen en ole kuin selannut ja yökännyt mieskirjoille
Yllättäen iso osa kommentoijista ei edes lukenut artikkelia, vaan uskoi heti AP:n vääristelyn totuudeksi. Ja sitten ihmetellään, miksi nykyään on niin paljon ihmisiä, jotka uskovat kaikenlaisia salaliittoteorioita...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onpa typerä kommentti.
Esim. monet venäläisten kirjailijoiden romaanit tuolta ajalta ovat upeita klassikkoja.
T. Nainen, feministi muttei wokeilija
Vierailija kirjoitti:
No ainakin Cuskin kurssilla olleista useampi on jo julkaissut kirjailija. Ja nimenomaan nainen.
Niin, sanoohan henkilö siinä kommentissa että yksi on jotain tehnyt myöhäisessä iässä pitkään kursseilla käytyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies voi kirjoittaa naisista ja nainen miehistä. Kirjailijalla on vapaus kirjoittaa kaikesta, ja ei mistään. Monenlainen kirjallisuus voi olla hyvää ja merkityksellistä. Sukupuoli ei määritä lahjakkuutta eikä sen tarvitse määrittää edes aiheita, mutta se voi tehdä myös niin. Sekä miesten että naisten kirjoittamissa teoksissa on maailman kirjallisuuden helmiä.
Vierailija kirjoitti:
Yllättäen iso osa kommentoijista ei edes lukenut artikkelia, vaan uskoi heti AP:n vääristelyn totuudeksi. Ja sitten ihmetellään, miksi nykyään on niin paljon ihmisiä, jotka uskovat kaikenlaisia salaliittoteorioita...
Kyllä artikkeli meni kuten aloitus sanoo.
ROMAANI on kirjallisuuden muotona jäänyt menneisyyden vangiksi. Elämä ei seuraa draaman kaarta, jossa lopussa odottaa jonkinlainen tyydytys tai lunastus.
Oikeasti me vain kuolemme.
Kaikki, jotka ovat lukeneet brittiläisen Rachel Cuskin teoksia tietävät, ettei hänellä ole tapana kaunistella asioita. Hänen kirjallisuutensa suhde totuuteen on suorastaan ankara.
Cusk alkoi haastaa perinteistä fiktiota Ääriviivat-trilogiassa (2018-2020), joka häivytti päähenkilön taustalle. Viiltävän älykäs romaanisarja nosti hänet kansainväliseen menestykseen.
Uusimmassa Kulkue-teoksessa (suom. Kaisa Kattelus) romaanin perinteisestä muodosta ei ole enää mitään jäljellä. Siinä ei ole juonta, henkilöhahmoja eikä edes kokoavaa kertojaääntä.
CUSK kertoo uudesta romaanistaan hotellin hiljaisessa aulatilassa Helsingin Rautatieaseman kupeessa. Kokomustiin pukeutunut kirjailija lataa sähkösavukkeensa ja vastaa kysymyksiin rutinoituneen oloisesti.
Tätä hän on tehnyt viimeiset kymmenen vuotta: kiertänyt ympäri maailmaa puhumassa kirjallisuudesta lukijoille, kirjailijoille ja toimittajille. Cusk on tullut Helsinkiin, koska pitää kaunokirjallisuuden mestarikurssin pienelle joukolle kirjoittajia.
Cusk on Kulttuuriyhdistys Konstsamfundet ja Helsinki Lit -kirjallisuusfestivaalin järjestämän Masterclass-sarjan ensimmäinen kirjailijavieras. Mestarikurssille tuli suurin piirtein sata hakemusta, joiden joukosta valittiin tilaisuuteen noin 30 onnekasta.
KIRJAILIJUUDESTA haaveilevat kuulevat usein neuvoja siitä, miten kirjailijan on elettävä kirjailijan elämä tai että kirjailijaksi tulee lukemalla.
Harvemmin kuulee kerrottavan, että kirjallisuudesta puhuminen tekee kirjailijan. Cuskille juuri se on ollut käänteentekevää.
Kun olen joutunut kommunikoimaan sitä, miksi kirjoitan niin kuin kirjoitan, se on muuttanut työtäni vaistonvaraisesta tekemisestä enemmän eräänlaiseksi tieteeksi, jossa on omat tekniset lainalaisuutensa ja moraaliset puitteensa.
Cusk kuvailee, että hänen ensimmäiset teoksensa tuntuivat ikään kuin putoavan jostain taivaasta. Tänä päivänä kirjoitusprosessi tuntuu konkreettisemmalta ja hallittavammalta. Tärkeä ja haastava osa sitä on muodon pohtiminen, kirjailija sanoo.
Edellinen romaani Toinen paikka (2021) hyödynsi kirjemuotoa sekä toisen tekstin päälle kirjoittamista. Taiteesta kertovanKulkueen lähtökohta on kuvataiteessa, jota Cusk sanoo ajattelevansa nykyään enemmän ja enemmän.
Kuvataide on modernia tavalla, jota ihmiset eivät välttämättä aluksi ymmärrä. Nykytaide ei kerro menneestä, vaan se on tämän hetken ja tulevaisuuden rajalla, Cusk sanoo.
Kirjallisuuden sisällä on kuitenkin vaikeampi innovoida, koska lukijan on sitouduttava teokseen pitkäksi aikaa. Mitä haastavampi teos on, sitä useampi putoaa kyydistä, hän sanoo.
En usko että mikään taide voi olla kovin hyvää jos jos se valjastetaan palvelemaan mitään agendaa.
Cuskin mestarikurssi ei ollut mikään tyypillinen kirjoittajakoulutus tai -kurssi. Enemmin luento tai tapaaminen, johon valittiin 94 hakijasta jokunen kymmentä, joukossa muun muassa Helsingin kirjamessujen entinen ohjelmajohtaja Ronja Salmi ja kirjailija-toimittaja Adile Sevimli.
Vierailija kirjoitti:
Isäni joka luki paljon kirjoja sanoi aina, ettei mielellään lue naisten kirjoittamia kirjoja. Eivät olleet hänen mielestään niin hyviä kuin miesten kirjoittamat.
:D
Väittäisin että miehet pitävät luonnostaan miesten kirjoituksista ja naiset naisten kirjoituksista ja se on OK
Naiset ovat miesvihan kyllästämiä feminatseja.
Aika harva mies on kirjailija.