HS: Miesten kirjoittamat 1900-luvun suurteokset ovat romaanin alhaisin muoto, väittää naiskirjailija

Cusk kuvailee, että hänen ensimmäiset teoksensa tuntuivat ikään kuin putoavan jostain taivaasta. Tänä päivänä kirjoitusprosessi tuntuu konkreettisemmalta ja hallittavammalta. Tärkeä ja haastava osa sitä on muodon pohtiminen, kirjailija sanoo.

Edellinen romaani Toinen paikka (2021) hyödynsi kirjemuotoa sekä toisen tekstin päälle kirjoittamista. Taiteesta kertovanKulkueen lähtökohta on kuvataiteessa, jota Cusk sanoo ajattelevansa nykyään enemmän ja enemmän.

Kuvataide on modernia tavalla, jota ihmiset eivät välttämättä aluksi ymmärrä. Nykytaide ei kerro menneestä, vaan se on tämän hetken ja tulevaisuuden rajalla, Cusk sanoo.

Kirjallisuuden sisällä on kuitenkin vaikeampi innovoida, koska lukijan on sitouduttava teokseen pitkäksi aikaa. Mitä haastavampi teos on, sitä useampi putoaa kyydistä, hän sanoo.

En usko, että kukaan enää edes välittää kritiikeistä.

TÄMÄ on näkynyt myös Kulkueen vastaanotossa. The Guardianin arviossateosta kehuttiin loistavaksi ja rohkean omaääniseksi. New York Timesin kriitikkotaas piti teosta teennäisenä ja abstraktina.

Cusk sanoo, ettei lue kritiikkejä tai anna niille mitään painoarvoa. En usko, että kukaan enää edes välittää kritiikeistä, hän sanoo ja jatkaa:

Miksi ketään pitäisi kiinnostaa, mitä joku mies kirjoittaa New York Timesissa? Aika on ajanut sellaisen ohi.

Cuskin mielestä sosiaalinen media on vienyt perinteisen journalismin valtaa.

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun Cuskia on syytetty liiallisesta älyllisyydestä. Hän onaiemmin kertonut melkein lopettaneensa kirjoittamisen kokonaan, koska hänen omelämäkerralliset teoksensa äitiydestä ja avioerosta herättivät niin raivoisaa palautetta.

TUORE romaani Kulkue esittelee joukon erilaisia taiteilijoita, joista ainakin osa viittaa oikean elämän taiteilijoihin, sellaisiin kuten Louise Bourgeois, Georg Baselitz ja Norman Lewis.

Heitä kaikkia kutsutaan vain kirjaimella G.

On mies, joka maalaa vaimostaan nöyryyttäviä muotokuvia. On kuvanveistäjänainen, joka luo suuria sukupuolettomia hahmoja. On naistaiteilija, joka kuolee synnytykseen ja toinen, jonka uran äitiys tuhoaa.

Keskiössä on se, miten sukupuoli määrittelee taiteen tekemisen sisältöjä ja ehtoja. Havainnot kietoutuvat ruumiiseen, äitiyteen ja biologiseen naiseuteen.

Cusk jatkaa naiskokemuksen tutkimista Virginia Woolfin ja Annie Ernauxnviitoittamalla tiellä, mutta hänen sukupuoliajatteluaan on pidetty myös jähmeänä ja vanhahtavana. Esimerkiksi New York Magazinen kriitikko moittiiKulkuetta sukupuolifundamentalismista.

Cusk sanoo, että hän kirjoittaa edelleen naiseudesta, koska se ei ole vieläkään täydellisen vapauden tila. Kulkueessa korostuvat representaation kysymykset. Kirjailijana Cusk kuuluu voimallisesti siihen koulukuntaan, jolle on merkitystä, kuka tarinoita kertoo ja kenestä.

Cuskille kirjoittamisen lähtökohta on mielikuvituksen sijaan autenttisuudessa.

Mielestäni alhaisin romaanin muoto on 1900-luvun amerikkalaisten tai englantilaisten mieskirjailijoiden valtavan paksut kirjat, joissa kuvitellaan menneisyys uudelleen ja kuvataan ihmisiä, joiden kokemuksista kirjailijoilla ei voi olla minkäänlaista käsitystä, hän sanoo ja lisää:

Nykyään varmaan kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että mustat ihmiset voivat kirjoittaa itse omista kokemuksistaan.

Ja joku vielä ihmettelee etteivät nuoret miehet lue???

Tutkimustan mukaan miehet lukevat pääasiassa miesten kirjoittamia kirjoja siinä missä naiset lukevat sekä miesten että naisten kirjoittamia. 

Vierailija kirjoitti:

Mies voi kirjoittaa naisista ja nainen miehistä. Kirjailijalla on vapaus kirjoittaa kaikesta, ja ei mistään. Monenlainen kirjallisuus voi olla hyvää ja merkityksellistä. Sukupuoli ei määritä lahjakkuutta eikä sen tarvitse määrittää edes aiheita, mutta se voi tehdä myös niin. Sekä miesten että naisten kirjoittamissa teoksissa on maailman kirjallisuuden helmiä.

Niin, miten kirjoitetaan romaani ihmisen elämästä, jos toisen sukupuolen kuvaus pitää jättää pois, jos itse ei kuulu siihen sukupuoleen. Myös naiskirjailijat kirjoittavat miestenkin elämästä.

Hehe. Tuo akka ei ole päässyt eteenpäin siitä mitä feminismi oli vuonna 1989 kun kävin sattumalta yliopistolla yhdellä luennolla. Miehet eivät kuulemma voi ikinä ymmärtää naisia, koska heillä ei ole kuukautisia  🤣

Ei Cusk sano, että miehet eivät osaisi kirjoittaa. Enemmin hän kritisoi 1900-luvun miesvaltaista kirjallisuutta, jossa ei ollut tilaa erilaisilla äänille.

Vierailija kirjoitti:

Tutkimustan mukaan miehet lukevat pääasiassa miesten kirjoittamia kirjoja siinä missä naiset lukevat sekä miesten että naisten kirjoittamia. 

Mutta naisten kirjoittamat kirjat kertovat pääosin  naisista. Ja niissä kaikki miehet ovat narsisteja. 

Vierailija kirjoitti:

Ei Cusk sano, että miehet eivät osaisi kirjoittaa. Enemmin hän kritisoi 1900-luvun miesvaltaista kirjallisuutta, jossa ei ollut tilaa erilaisilla äänille.

Cusk ehkä ei mutta telaketjufémakko Eleanoora Riihinen sanoo. 

Oletko lukenut montakin naisten kirjoittamaa kirjaa? Voisit vaikka nimetä muutaman, jossa tämä kavala miesnarsisti hahmona esiintyy...

Uusimmassa Kulkue-teoksessa (suom. Kaisa Kattelus) romaanin perinteisestä muodosta ei ole enää mitään jäljellä. Siinä ei ole juonta, henkilöhahmoja eikä edes kokoavaa kertojaääntä.

Ihme on jos ei tästä tule bestselleriä.

Vierailija kirjoitti:

Hehe. Tuo akka ei ole päässyt eteenpäin siitä mitä feminismi oli vuonna 1989 kun kävin sattumalta yliopistolla yhdellä luennolla. Miehet eivät kuulemma voi ikinä ymmärtää naisia, koska heillä ei ole kuukautisia  🤣

Nykymuoto tuosta on että on jotain nasseilua ruveta väittämään että vain naisella voi olla kuukautiset, kuten rowlingille on huudettu pari vuotta ja koitettu canceloida tuo kaikesta mahdollisesta ilmeisen seinähullun aktivistiporukan toimesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei Cusk sano, että miehet eivät osaisi kirjoittaa. Enemmin hän kritisoi 1900-luvun miesvaltaista kirjallisuutta, jossa ei ollut tilaa erilaisilla äänille.

Cusk ehkä ei mutta telaketjufémakko Eleanoora Riihinen sanoo. 

Cusk ei luultavasti suostunut miestoimittajan haastateltavaksi joten oli pakko lähettää Eleanoora vaikkei toimitus olisi halunnut. 

Vierailija kirjoitti:

Cuskin mestarikurssi ei ollut mikään tyypillinen kirjoittajakoulutus tai -kurssi. Enemmin luento tai tapaaminen, johon valittiin 94 hakijasta jokunen kymmentä, joukossa muun muassa Helsingin kirjamessujen entinen ohjelmajohtaja Ronja Salmi ja kirjailija-toimittaja Adile Sevimli. 

Montako miestä kurssille pääsi?

no kirjottas ite parempaa?

Vierailija kirjoitti:

Mies voi kirjoittaa naisista ja nainen miehistä. Kirjailijalla on vapaus kirjoittaa kaikesta, ja ei mistään. Monenlainen kirjallisuus voi olla hyvää ja merkityksellistä. Sukupuoli ei määritä lahjakkuutta eikä sen tarvitse määrittää edes aiheita, mutta se voi tehdä myös niin. Sekä miesten että naisten kirjoittamissa teoksissa on maailman kirjallisuuden helmiä.

Voi, mutta se kertoo vain kirjailijasta, ei miehistä tai naisista. Ei mies voi koskaan mennä naisen pään sisään tai toisin päin ja on typerryttävää ylimielisyyttä näin ajatella. Jos haluaa oppia tuntemaan miehet, voi avata miehen teoksen ja lukea hänen näkemyksensä elämästä, miehistä ja naisista. Se kuvaa mieheyttä. Sama juttu naisen kohdalla. Naisen kirjoittama mies ei ole mies vaan naisen fantasia miehestä

Olen pitänyt 3 miehen kirjoista ja niistä missään ei puhuttu sanallakaan naisista tai sukupuolisuudesta ylipäätään. Jos mies alentuu sukupuolisuuden tasolle on peli menetetty.

Nykyään sama pätee myös naisiin, en voi sietää myöskään naisten seksuaalisia fantasioita miehistä. Mielestäni jos kirjailija ei muuhun pysty niin ehkä kannattaisi keskittyä ennemmin siihen lisääntymiseen kuin kirjoittamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Oletko lukenut montakin naisten kirjoittamaa kirjaa? Voisit vaikka nimetä muutaman, jossa tämä kavala miesnarsisti hahmona esiintyy...

Kaikki viimeiset Finlandiapalkitut ja -ehdokkaat. 

Chuck Palahniukin jutut ovat hyvää mieslukemista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Cuskin mestarikurssi ei ollut mikään tyypillinen kirjoittajakoulutus tai -kurssi. Enemmin luento tai tapaaminen, johon valittiin 94 hakijasta jokunen kymmentä, joukossa muun muassa Helsingin kirjamessujen entinen ohjelmajohtaja Ronja Salmi ja kirjailija-toimittaja Adile Sevimli. 

Montako miestä kurssille pääsi?

Adile on TODELLA kovan linjan äärifémakko

Vierailija kirjoitti:

Referoi, kiitos. Linkin takaa ei löytynyt otsikkosi väitettä. Maksumuuri?

Mitä selität?! Löytyihän

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies voi kirjoittaa naisista ja nainen miehistä. Kirjailijalla on vapaus kirjoittaa kaikesta, ja ei mistään. Monenlainen kirjallisuus voi olla hyvää ja merkityksellistä. Sukupuoli ei määritä lahjakkuutta eikä sen tarvitse määrittää edes aiheita, mutta se voi tehdä myös niin. Sekä miesten että naisten kirjoittamissa teoksissa on maailman kirjallisuuden helmiä.

Voi, mutta se kertoo vain kirjailijasta, ei miehistä tai naisista. Ei mies voi koskaan mennä naisen pään sisään tai toisin päin ja on typerryttävää ylimielisyyttä näin ajatella. Jos haluaa oppia tuntemaan miehet, voi avata miehen teoksen ja lukea hänen näkemyksensä elämästä, miehistä ja naisista. Se kuvaa mieheyttä. Sama juttu naisen kohdalla. Naisen kirjoittama mies ei ole mies vaan naisen fantasia miehestä

Olen pitänyt 3 miehen kirjoista ja niistä missään ei puhuttu sanallakaan naisista tai sukupu

Mielenkiintoista. Keitä ovat nuo kolme kirjaa?