HS: Miesten kirjoittamat 1900-luvun suurteokset ovat romaanin alhaisin muoto, väittää naiskirjailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies voi kirjoittaa naisista ja nainen miehistä. Kirjailijalla on vapaus kirjoittaa kaikesta, ja ei mistään. Monenlainen kirjallisuus voi olla hyvää ja merkityksellistä. Sukupuoli ei määritä lahjakkuutta eikä sen tarvitse määrittää edes aiheita, mutta se voi tehdä myös niin. Sekä miesten että naisten kirjoittamissa teoksissa on maailman kirjallisuuden helmiä.

Niin, miten kirjoitetaan romaani ihmisen elämästä, jos toisen sukupuolen kuvaus pitää jättää pois, jos itse ei kuulu siihen sukupuoleen. Myös naiskirjailijat kirjoittavat miestenkin elämästä.

 

Ei tarvitse yrittää mennä kohteen pään sisälle. Voi katsoa tämän toimintaa ja kertoa näkemästään.

Esim. Mieskirjailija kertoo huoneeseen astuneen isohinkkisen naisen. = ok

Mieskirjailija spekuloi huoneeseen astuneen isohinkkisen naisen haluavan häntä. = laittaa omia miesseksuaalisia ajatuksiaan naishahmon päähän

Tuo ei kerro naisista vaan kirjailijasta ja hänen psykooseistaan. Normaali ihminen ymmärtää etteivät omat kuvitelmat toisista ja heidän motiiveistaan ole kuin heijasteita omista motiiveista ja kuvitelmista. Empatia ei ole keksittyjä fantasioita, vaan esim. Sen kohteen haastattelua ja kuuntelua.

Mieskirjailija haastattelemassa naista, mitä isohinkkinen huoneeseen astuva nainen ajattelee, olisi osoitus empatiasta. Tapahtuuko tätä? Ei. Miksi miehet sitten lukevat vain näitä fantasiakirjoja? Koska eivät edes halua kohdata todellisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkimustan mukaan miehet lukevat pääasiassa miesten kirjoittamia kirjoja siinä missä naiset lukevat sekä miesten että naisten kirjoittamia. 

Mutta naisten kirjoittamat kirjat kertovat pääosin  naisista. Ja niissä kaikki miehet ovat narsisteja. 

Machiavellilaienn tulinen kostaja saapuu aina ikkunasta yöisin zorro-naamiossaan ja verhot heiluvat.

Nevöhööd feministi pääsi 15 minuutiksi medioihin toitottamaan maailmankuvaansa.

Harmittaa etten joskus 25 vuotta sitten ryhtynyt systemaattisesti keräämään Hesarin miesviha artikkeleita talteen. Ne tuhannet jutut olisi kiva julkaista uudelleen niin että miehen ja naisen vaihtaisi jutuissa toistensa tilalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isäni joka luki paljon kirjoja sanoi aina, ettei mielellään lue naisten kirjoittamia kirjoja. Eivät olleet hänen mielestään niin hyviä kuin miesten kirjoittamat.

 

:D

Väittäisin että miehet pitävät luonnostaan miesten kirjoituksista ja naiset naisten kirjoituksista ja se on OK

Väittäisin ettei suurinta osaa lukijoista kiinnosta pätkääkään mitkä värkit kirjoittajan jalkojen välissä on. Vain ääriaktivistit näkee koko maailman täynnä kaltaisiaan.

Kuten nyt vaikka politiikassa ehkä 10% pitää tärkeimpänä ominaisuutena ihmisessä sitä mitä ideologiaa kannattaa, mutta noita on suorastaan yliannostus esim. mediassa ja politiikan aktiiveissa ja nuo koittaa antaa maailmasta kuvaa että kaikki on samanlaisia tai ainakin pitäisi olla.

Yksi syy maailman tämänhetkiselle nyrjähtämiselle on just se, että joka asiaa koitetaan ideologisoida puoliväkisin tuon media/politiikka-aktiiviköörin toimesta seurauksista piittaamatta. 

Flashman -romaanit ovat mainioita ja suorastaan raikkaita nykyilmastossa.

Vierailija kirjoitti:

Oletko lukenut montakin naisten kirjoittamaa kirjaa? Voisit vaikka nimetä muutaman, jossa tämä kavala miesnarsisti hahmona esiintyy...

Kiviniemi Jenni

Toivu satuttavasta suhteesta

Narsisti Sylva Harmajan tutkimukset

Piirtola, Marikki

Uutismaailman voi aina napsauttaa pois päältä: ei vain seuraa uutisia eikä ole henkisesti riippuvainen mitä uutisissa tapahtuu. Linnut lentelevät taivaalla eivätkä tiedä mitä uutisissa tapahtuu eivätkä tule koskaan tietämäänkään, eivätkä pilvet. Kuu ja aurinko, ne eivät välitä eivätkä ole koskaan välittäneetkään.

"Miksi ketään pitäisi kiinnostaa, mitä joku mies kirjoittaa New York Timesissa? Aika on ajanut sellaisen ohi."

Tällaisia teinimäisiä mielipiteitä voi lukea tältä palstalta, mutta että aikuinen nainen?

USA:n hyvin sovinistinen kulttuuritraditio on kierouttanut naisten ja miesten suhteet siellä  piloille, ja valitettavasti suomalaiset ilmeisen sivistymättömät nuorfeministit omaksuu sieltä argumenttinsa ja käsitteistönsä. Pitäisi vähän katsoa ympärilleen tarkemmin. 

Me emme ole USA, meidän maassamme miesten ja naisten suhteet ovat järjestyneet toisella tavalla ensinnäkin yhteisen köyhyyden takia, toiseksi käytyjen sotien takia, jotka ovat vaatineet naisia astumaan esiin miesten rinnalle. Kotirouvakulttuuri on täällä ollut aika lyhyt ajanjakso.

Lisäksi tuo romaanin muodon uudistaminen tapahtui jo 1922, kun James Joyce julkaisi romaanin rakennetta muokanneen teoksensa Ulysses (Odysseys), jossa rikotaan kronologinen kerronta ja perinteinen henkilökuvaus. Se menee pään sisäiseen maailmaan enemmän kuin siihen saakka oli totuttu. Tämä kirjailija ei tunne ilmeisesti kirjallisuuden historiaa lainkaan.

Modernismi 1900-luvun alusta alkaen nimenomaan uudisti romaanimuotoa, koska piti sitä riittämättömänä kuvaamaan ihmisen mielen ja todellisuuden monikerroksisuutta. Keinoiksi tulivat simultaanisuus, rinnastaminen ja montaasi, paradoksaalisuus ja moniselitteisyys. Myös totuuden epävarmuus on modernismin ominaispiirre. Modernistinen kerronta käyttää lainauksia, myyttisiä arkkityyppejä, motiiveja ja symboleja. Kaikkitietävää kertojaa ei enää ole, ja aika lakkaa olemasta kronologinen. Sijalle tulee tajunnanvirta ja näkökulmatekniikka.

Luuleeko tämä nainen tosiaan keksineensä jotain ihan itse ja yksin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isäni joka luki paljon kirjoja sanoi aina, ettei mielellään lue naisten kirjoittamia kirjoja. Eivät olleet hänen mielestään niin hyviä kuin miesten kirjoittamat.

 

:D

Väittäisin että miehet pitävät luonnostaan miesten kirjoituksista ja naiset naisten kirjoituksista ja se on OK

Väittäisin ettei suurinta osaa lukijoista kiinnosta pätkääkään mitkä värkit kirjoittajan jalkojen välissä on. Vain ääriaktivistit näkee koko maailman täynnä kaltaisiaan.

Kuten nyt vaikka politiikassa ehkä 10% pitää tärkeimpänä ominaisuutena ihmisessä sitä mitä ideologiaa kannattaa, mutta noita on suorastaan yliannostus esim. mediassa ja politiikan aktiiveissa ja nuo koittaa antaa maailmasta kuvaa että kaikki on samanlaisia tai ainakin pitäisi olla.

Yksi syy maailman tämänhetki

Ei kiinnostakaan, mutta sisältö on pääsääntöisesti luotaantyöntävää ja epämielenkiintoista, jopa misogynististä monilla mieskirjailijoilla. Jos on yhtään selaillut kirjoja niin aika nopeasti oppii vetämään langat yhteen. Esimerkiksi sotakirjallisuudesta suurin osa on miesten tuottamaa.

Miten kirjailija määrittelee 1900-luvun alun? Esimerkiksi onko hänen mielestään Franz Kafka surkea?  Nyt tuntuu skootteri (vaaleanpunainen) karanneen käsistä. 

Vierailija kirjoitti:

"Miksi ketään pitäisi kiinnostaa, mitä joku mies kirjoittaa New York Timesissa? Aika on ajanut sellaisen ohi."

Tällaisia teinimäisiä mielipiteitä voi lukea tältä palstalta, mutta että aikuinen nainen?

USA:n hyvin sovinistinen kulttuuritraditio on kierouttanut naisten ja miesten suhteet siellä  piloille, ja valitettavasti suomalaiset ilmeisen sivistymättömät nuorfeministit omaksuu sieltä argumenttinsa ja käsitteistönsä. Pitäisi vähän katsoa ympärilleen tarkemmin. 

Me emme ole USA, meidän maassamme miesten ja naisten suhteet ovat järjestyneet toisella tavalla ensinnäkin yhteisen köyhyyden takia, toiseksi käytyjen sotien takia, jotka ovat vaatineet naisia astumaan esiin miesten rinnalle. Kotirouvakulttuuri on täällä ollut aika lyhyt ajanjakso.

Lisäksi tuo romaanin muodon uudistaminen tapahtui jo 1922, kun James Joyce julkaisi romaanin rakennetta muokanneen teokse

Höpsis, suomessa naisen on oktava entistä enemmän varpaillaan sillä täällä on naiseus kielletty. "Vaatineet" astumaan miesten rinnalle? Höpön pöpön, täällä vaan vihataan naiseutta ja jos nainen ei ole 50/50 orja niin miehellä palaa päre. Johan se näkyy siinäkin, että lainsäädäntö ei tunne äidin eli naarasnisäkkään ja vauvan erityistä suhdetta, vaan siittäjä on samanveroisessa asemassa vauvaa 0-vuotiaasta lähtien.

Kun oli puhe siitä empatiakyvyttömyydestä niin tuo on juuri sitä. Ei tuo nainen voi olla nainen kun minäkään en ole!!

Kirjailijat ovat erkaantuneet maailmassa täysin omaksi kuplautuneeksi anarkistipiirikseen. Kirjoittavat toisille naiskirjailijoille ja -toimittajille. Paljon enemmän kuin vaikka taidemusiikin säveltäjät, joita on perinteisesti haukuttu siltä kantilta. 

Kirjallisuuden kuolema on paljon lähempänä kuin minkään muun taidemuodon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies voi kirjoittaa naisista ja nainen miehistä. Kirjailijalla on vapaus kirjoittaa kaikesta, ja ei mistään. Monenlainen kirjallisuus voi olla hyvää ja merkityksellistä. Sukupuoli ei määritä lahjakkuutta eikä sen tarvitse määrittää edes aiheita, mutta se voi tehdä myös niin. Sekä miesten että naisten kirjoittamissa teoksissa on maailman kirjallisuuden helmiä.

Niin, miten kirjoitetaan romaani ihmisen elämästä, jos toisen sukupuolen kuvaus pitää jättää pois, jos itse ei kuulu siihen sukupuoleen. Myös naiskirjailijat kirjoittavat miestenkin elämästä.

 

Ei tarvitse yrittää mennä kohteen pään sisälle. Voi katsoa tämän toimintaa ja kertoa näkemästään.

Esim. Mieskirjailija kertoo huoneeseen astuneen isohinkkisen naisen. = ok

Mieskirjailija spekuloi huoneeseen astuneen isohinkkisen naisen haluavan häntä. = laittaa omia miesseksuaalisia ajatuksiaan naishahmon päähän

Et ole tajunnut yhtä kirjallisuudentutkimuksen perusasiaa: tarinan kertojaminä ei ole sama kuin kirjailijan minä.  Ei mieskirjailija spekuloi tekstissä naisen haluavan häntä, vaan kirjoittaa romaaninsa henkilön spekuloivan, että nainen haluaisi häntä! Tässä sinulla näkyy tottumattomuus lukea fiktiota, luet sitä "totena" yksi yhteen.

Jos romaanin miespuolinen henkilöhahmo spekuloi, että huoneeseen astunut isorintainen nainen haluaa häntä, niin kirjailija on ehkä halunnut laittaa henkilönsä ironiseen ristivaloon, tai yksinkertaisesti kuvata miestä, jolla on tällaisia ajatuksia, joita nimität "miesseksuaaleiksi".  Eikö sellaisia miehiä saisi siis lainkaan kuvata? Eikö miestä toiveajattelemassa seksiä saisi siis kuvata, vaikka se on sinun käsityksesi mukaan ilmeisesti keskeinen osa "miehen" psyykeä?

Vierailija kirjoitti:

Hesarin kulttuuritoimitus on niin laadukas, että ihan itku tulee.

Hesarin kulttuuritoimitushan tässä vain kertoo kirjailijan ajatuksista. Sensuroidako pitäisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Miksi ketään pitäisi kiinnostaa, mitä joku mies kirjoittaa New York Timesissa? Aika on ajanut sellaisen ohi."

Tällaisia teinimäisiä mielipiteitä voi lukea tältä palstalta, mutta että aikuinen nainen?

USA:n hyvin sovinistinen kulttuuritraditio on kierouttanut naisten ja miesten suhteet siellä  piloille, ja valitettavasti suomalaiset ilmeisen sivistymättömät nuorfeministit omaksuu sieltä argumenttinsa ja käsitteistönsä. Pitäisi vähän katsoa ympärilleen tarkemmin. 

Me emme ole USA, meidän maassamme miesten ja naisten suhteet ovat järjestyneet toisella tavalla ensinnäkin yhteisen köyhyyden takia, toiseksi käytyjen sotien takia, jotka ovat vaatineet naisia astumaan esiin miesten rinnalle. Kotirouvakulttuuri on täällä ollut aika lyhyt ajanjakso.

Lisäksi tuo romaanin muodon uudistaminen tapahtui jo 1922, kun James

Kun oli puhe siitä empatiakyvyttömyydestä niin tuo on juuri sitä. Ei tuo nainen voi olla nainen kun minäkään en ole!!

 Mitä ihmettä tarkoitat? Missä kohdassa tekstiäni kielsin kirjailijan naiseuden? Sen keksit ihan omasta päästäsi, en käsitellyt sitä kysymystä lainkaan! Pohdin kulttuurisia eroja Suomen ja USA:n välillä.

Sinun pitäisi olla tarkempi luetun ymmärtämisen kanssa, nyt omat ennakkoasenteesi ja ideologiasi heikentävät oivalluskykyäsi.

. "Vaatineet" astumaan miesten rinnalle? Höpön pöpön, täällä vaan vihataan naiseutta ja jos nainen ei ole 50/50 orja niin miehellä palaa päre

Siis on ihan historiallinen tosiasia, että naiset astuivat työelämään enemmän sodan aikana, kun miehet olivat rintamalla. Ja sinne ne jäivät miesten palattua, miesten oli vaikea löytää töitä monilta aloilta, kun naiset olivat vieneet työpaikat. Oletko viettänyt historian tuntisi somessa?

Myös kotirintamalla naiset joutuivat ottamaan vastuun taloista, joiden johtaminen ja viljeleminen oli ollut miesten töitä. Nuorten poikien ja vanhojen ukkojen kanssa talojen emännät selvisivät niistä vuosista kun miesvoimaa ei ollut raskaissa töissä käytettävänä.

"ROMAANI on kirjallisuuden muotona jäänyt menneisyyden vangiksi. Elämä ei seuraa draaman kaarta, jossa lopussa odottaa jonkinlainen tyydytys tai lunastus.

Oikeasti me vain kuolemme."

Minun on vaikea ymmärtää kyseisen oivalluksen esittäjän olevan "viiltävän älykäs". Pitäisikö jokaisessa romaanissa päähenkilön viimeisessä kappaleessa kuolla? Tai tapahtua jokin muu antikliimax?

Voi hyvänen aika, siksihän valtaosa ihmisistä maailmankirjallisuutta lukee, että ne nostavat meitä arjen yläpuolelle. Niissä on kunniakkaita loppuja, onnellisia loppuja, rakastavia, opettavaisia, kauniita loppuja. Ne nimenomaan eivät noudata elämän väistämätöntä lakia vaan tarjoavat meille hetkellistä pakoa maailman raadollisuudesta. Tietenkään kaikkien teosten ei tarvitse sisältää draaman kaarta, mutta ei suinkaan ole sattumaa, että sellainen on keskeiseksi osaksi kirjallisuuden valtavirtaa juurtunut.

"Miksi ketään pitäisi kiinnostaa, mitä joku mies kirjoittaa New York Timesissa? Aika on ajanut sellaisen ohi."

Miksi ketään pitäisi kiinnostaa, mitä joku feministi kirjoittaa romaaneissaan?