Meillä on naisporukka, jossa tavataan 1-2 kertaa vuodessa, yksi heistä keksii aina jotain huomautettavaa

 Mä sain kerran vastaavan hiljenemään, kun heitin vaan, että nyt kyllä kommentti kertoo enemmän sanojastaan kuin minusta.

Mulla oli tällainen porukka ja olin just samalla tavalla yhden näistä naisista maalitauluna. Milloin mitäkin. Aloin jännittää, mitähän seuraavaksi tulee. Aina hymyssäsuin hän laukoi jotain ikävää. Olin ainoa, jota hän piikitteli. Siitä on yli 10 vuotta, kun jättäydyin tästä porukasta pois. Se harmittaa lyhyesti joskus vieläkin, mutta olen saanut uusia kavereita ja olen mennyt elämässäni eteenpäin. 

Mä kyllä kuittaisin tollaset about olankohautuksella. Jos olisin ihan kypsä jatkuvaan huomautteluun, saattaisin naurahtaen tokaista, että kaikkea säkin mietit, eiköhän se nyt ole aika sama minkä värinen uimapuku tai minkä mallinen lentolaukku kelläkin on ja osoittaa näin, että vika on huomauttelijassa, ei minussa.

Ja jos kerran tiedetään, että yhdellä on tapana aukoa päätä joka asiasta, niin en todellakaan alkaisi kyseenalaistaa omia valintojani. Aina se jonkun asian keksii mistä sanoa, vaikkei mitään todellista syytä ole.

Sano, että säästät mustat uikkarit hautajaisiisi. Jos ne pidetään vaikka kylpylässä. 

Nahkaiset viikonloppulaukut ovat liian hienoja peruskylpylöihin. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli tällainen porukka ja olin just samalla tavalla yhden näistä naisista maalitauluna. Milloin mitäkin. Aloin jännittää, mitähän seuraavaksi tulee. Aina hymyssäsuin hän laukoi jotain ikävää. Olin ainoa, jota hän piikitteli. Siitä on yli 10 vuotta, kun jättäydyin tästä porukasta pois. Se harmittaa lyhyesti joskus vieläkin, mutta olen saanut uusia kavereita ja olen mennyt elämässäni eteenpäin. 

 

Jatkan vielä, että se oljenkorsi, joka katkaisi kamelin selän oli hänen huomautukseni silloin 10-vuotiaasta pojastani. Hän oli seurannut poikani ja tämän 3-4 muun kaverin leikkiä ja hymyssäsuin sanoi minulle: "Se sinun poikasi oli kuin ei olisi ollut ollenkaan lapsi, vaan kuin joku professorisetä" ja naurua päälle. Silloin päätin, että nyt riitti. Itseeni kohdistuvaa kuittailua olin vielä yrittänyt sietää, mutten lapseeni kohdistuvaa. 

Ap, mulla täysin sama dilemma. Olen tullut siihen lopputulokseen että lopulta tuollaisten ns. kavereiden kanssa ei ole kuin kaksi vaihtoehtoa. Joko 1) lopetat ja/tai minimoit koko yhteydenpidon, tai 2) laitat todella selkeät rajat sellaisella itsellesi ennennäkemättömällä tyylillä, ettet yksinkertasesti anna toisen enää jatkaa huonoa käytöstä sua kohtaan ja valmistaudut siihen että tämäkin saattaa maksaa välit tuohon porukkaan. Se mitä tuo rajojen veto sitten vaatii, onkin sitten ihan tyypistä ja tilanteesta kiinni. Joskus voi riittää hyvin suora ja rehellinen keskustelu siitä, mitä kaveri saa näillä kommenteillaan aikaan jos keskustelussa tekee selväksi sen, että ystävyys loppuu ellei kunnioitusta ala löytymään. Joskus taas kiusaaja tarvitsee itsekin vähintään yhtä loukkaavan nälväisyn ja nöyryytyksen tunteen välittömästi takaisin, että tajuaa vihjeen.

 

Täytyy kuitenkin muistaa, että valitettavasti on olemassa myös sillä tavalla häiriintyneitä ja lapsen tasolle jääneitä aikuisia, ettei mikään määrä rajoja tai suoria keskusteluja auta. Joskus tuollaiset ystäväporukat siis perustuvat siihen vinksahtaneeseen dynamiikkaan, että joku suostuu olemaan kynnysmattona. Silloin jos kynnysmatto saa tarpeekseen, löytää rohkeutta sanoa vastaan ja uhkaa tuota porukan sanomatonta arvojärjestystä, voi olla ettei koko porukka enää ns. toimi, koska sen perusta ei ollutkaan terveellä vaan epäterveellä pohjalla. Joskus tilalle etsitään joku uusi sylkykuppi, sillä tuollaiset tyypit eivät välttämättä edes osaa tai kestä mennä itseensä. On helpompaa ympäröidä itsensä sellaisilla ihmisillä, jotka normalisoivat omaa huonoa käytöstä. Toki myös Ap sinun on syytä tutkiskella nyt itseäsi ja arvojasi tarkkaan, onko tuo varmasti sellaista ystävyyttä jota haluat elämääsi? 

 

Monella kiusaajaluonteella on yleensä itsellään huono itsetunto sen kuorensa alla, sillä itseensä tyytyväiset ja onnelliset aikuiset eivät yksinkertaisesti koe tarvetta kiusata ystäviään. Nämä yleensä hakeutuvat jollain tapaa itseään herkempien ja kilttien ihmisten seuraan, joka saatat Ap sinäkin olla kun olet jaksanut katsella tuollaista käytöstä. Kiusaajat siis yleensä tulkitsevat herkkyyden jollain tapaa hauraudeksi, heikkoudeksi tms. ja käyvät kiinni siihen. Oikeasti herkällä ihmisellä voi olla tosi hyvä itsetunto, mutta se punnitaan tilanteissa kun katsotaan miten annat kohdella itseäsi. Älä alistu siihen, sillä tuo selvästi vaikuttaa sinuun. Ethän muuten kirjoittaisi aiheesta tänne. 

 

Muuta siis omaa käytöstäsi ja reaktiotasi ja katso mitä tapahtuu. Joko ystäväsi tajuaa, että oho, tuosta näköjään löytyykin vastusta ja jättää sinut rauhaan. Tai sitten saat itse tarpeeksesi, jos kunnioitusta ei tuosta huolimatta ala herumaan tai jos porukka on sen verran lapsellista että rajojen vetosi saa vain kyräilyä aikaan. Asennoidu niin, että tuo paska loppuu nyt silti tavalla tai toisella. Keräät itsesi, keksit itsellesi sopivan tavan pitää puolesi ja sitten joko puolustaudut tai jätät koko tyypin omaan arvoonsa. Itse olen tehnyt vastaavan päätöksen ja olen päässyt sellaiseen mielentilaan, etten malta edes odottaa että kyseinen tyyppi aukoo jotain seuraavan kerran. Aion yllättää sekä hänet että itseni sillä, että nostan kissan pöydälle samantien. Jos tämä ei auta, ei haittaa sillä olen käsitellyt senkin mahdollisuuden jo valmiiksi päässäni ja valmis tarvittaessa jättämään hänet elämästäni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kaveriporukassa yksi ap:n kaltainen. Siksi me muu porukka vietämme iltoja ja viikonloppuja yhdessä 5-6 kertaa vuodessa, tuo kaveri kutsutaan mukaan vain kerran. Silloin on etukäteen sovittu, että ei puhuta oikeastaan mistään, koska jokainen sanottu lause voidaan kokea loukkauksena.

Ai sulla on punainen uimapuku, ihan kuin siinä tv-sarjassa - selkeä loukkaus, kukaan ei sano noin kaverille eihän? Siksi me olemme aika vaitonaisia kaikesta, korkeintaan puhutaan katujen auraamisesta tai siitä, onko kevät aikaisessa vai myöhässä. Kaikki yksilöihin liittyvä, olipa se sitten ero tai lapsen ensimmäiset sanat, on pahasta, koska tämä yksi loukkaantuu kaikesta. Viimeksi todella siitä, kun joku kertoi lapsensa sanoneen kaksisanaisen lauseen jo ennen 1v ikää ja tämä loukkaantuja suuttui heti, koska nyt hänen lastaa verrattiin tähän toiseen, vaikka kukaan ei ollut sanallakaan hänen lapsistaan puhun

Mutta mieti - kaltaisellani päsmärillä on kaveriporukka, joka hyväksyy minut 5-6 kertaa vuodessa yhteiseen ajanviettoon toisin kuin sillä ikuisella ahdistujalla, joka pääsee mukaan vain kerran!

Jos ihan oikeasti kokee loukkauksena sen, että joku sanoo uimapuvun olevan punainen, niin minusta sietääkin olla yksin ja muiden piikittelyn kohteena. Eihän tuollaisen ihmisen lähellä halua kukaan olla.

Jättäisin tapaamiset väliin. Hän on narsisti, pysy kaukana.

Jos ollaan yhdessä jossain kaukana kotoa ja sitä alkaakin puolustautua jossain kylpylän altaan reunalla, tilanne on vähän hankala. Tilanne voikin jollain tavalla mennä lukkoon, tulla kiusallinen hiljaisuus jne. Miten sitten jatkaa yhdessäoloa, kun on yrittänyt puolustautua, muttei porukan dynamiikka salli sitä, että se kiusattu nouseekin nyt ykskaks vastarintaan. Tulee vain syvä hiljaisuus. Miten jatkaa siitä sitä yhteistä viikonloppua? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sano mieluummin suoraan, että no ei tuo nyt ollut kovin kivasti sanottu. Jos haluat siis olla ystäviä. Kaikki eivät tajua loukkaavansa. En ymmärrä, miten voit loukkaantua laukkuasiasta. Meidän porukassa voisi hyvin sanoa, että jaha, rouva on pakannut näköjään koko garderoobin mukaan. Ja kaikki nauraisivat, koska se oli vain vitsi.

Tuossa ei ollut pointtina se, kuinka paljon olin pakannut mukaan (en yhtään enempää kuin muutkaan), vaan se että se pieni lentolaukku on nolo kaikkialla muualla kuin lentokoneessa. Ap

Miksi et ap puolustaudu? Kysyt, että onko tämä sun mielestä nolo laukku, olenko minä mielestäsi nolo. Sanot, että tämä oli kätevä ja sain tähän hyvin tavarani mahtumaan, ei kiinnosta muu.

Eli aina kun hän sanoo jotain mielestäsi loukkaavaa, kysyt miksi hän sanoo niin ja onko joku nyt huonosti.

Mitä tekee kaveriporukalla jossa yksi nälvii ja toiset antavat sen tapahtua? Kukaan ei huolestu siitä miksi se yksi käyttäytyy noin? Voi selkeästi pahoin. 

Vierailija kirjoitti:

Mä kyllä kuittaisin tollaset about olankohautuksella. Jos olisin ihan kypsä jatkuvaan huomautteluun, saattaisin naurahtaen tokaista, että kaikkea säkin mietit, eiköhän se nyt ole aika sama minkä värinen uimapuku tai minkä mallinen lentolaukku kelläkin on ja osoittaa näin, että vika on huomauttelijassa, ei minussa.

Ja jos kerran tiedetään, että yhdellä on tapana aukoa päätä joka asiasta, niin en todellakaan alkaisi kyseenalaistaa omia valintojani. Aina se jonkun asian keksii mistä sanoa, vaikkei mitään todellista syytä ole.

Loputon suo yleensä jos alkaa kommentoida järkevästi takaisin, menee lopulta omien valintojensa puolusteluksi. Siihen narsisti pyrkii. Mikä on täysin absurdia kun kyseessä on vaikka juuri uimapuvun väri. Narsisti ei lopeta koskaan. Ei kannata.

Minä käännän peilin narskulle. En suosittele muille, mutta näin teen itse. Matkin hänen sanomaansa, kunnes oppii. Jos hän sanoo miksi minulla on punainen uimapuku, minä vastaan miksi sinulla on musta, sehän on hautajaisväri. Eli menen samalle pelletasolle. Välillä en vastaa mitään ja annan narsistin päästää höyryjään, sitten hymyilen päälle. Tämä etenkin jos läsnä on muita, koska narsisti luulee minun toimivan taas kuten pelle, matkivan. Lopulta huomaa nolaavansa itsensä seurassani joka kerta, ja lopettaa.

Oletteko te jotain ajatustenlukijoita, kun osaat kertoa, mitä toinen on miettinyt tai mille nauraa?

Vai keksitkö itse, teetä nyt se varmaan miettii noin, kun se katsoo minua?

Narsistit hakevat riitaa, ja haluavat jonkun loukkaavan ja pilkkaavan, sanovan heille vastaan. Etsiytyvät siihen lapsuuden kokemukseensa, kun aikuinen on alistanut heitä. Haluatko olla narsistin itseruoskinnan instrumentti vai et, kannattaa pohtia. Siksi he yrittävät provosoida pilkkaamalla muita. Päästäkseen takaisin lapsuuteensa.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko te jotain ajatustenlukijoita, kun osaat kertoa, mitä toinen on miettinyt tai mille nauraa?

Vai keksitkö itse, teetä nyt se varmaan miettii noin, kun se katsoo minua?

Mistä puhut? Tässä ketjussa on kerrottu esimerkkejä  ääneen sanotuista piikittelyistä.  

Siis mikä tässä nyt oli ongelma

Vierailija kirjoitti:

Jos ollaan yhdessä jossain kaukana kotoa ja sitä alkaakin puolustautua jossain kylpylän altaan reunalla, tilanne on vähän hankala. Tilanne voikin jollain tavalla mennä lukkoon, tulla kiusallinen hiljaisuus jne. Miten sitten jatkaa yhdessäoloa, kun on yrittänyt puolustautua, muttei porukan dynamiikka salli sitä, että se kiusattu nouseekin nyt ykskaks vastarintaan. Tulee vain syvä hiljaisuus. Miten jatkaa siitä sitä yhteistä viikonloppua? 

Antaa takaisin sillä samalla kepeällä sävyllä, jolla vittuilijakin operoi. Hymyssä suin samalla mitalla sivallus takaisin. Läpällä vaan kato. Jos on sellainen, että menee helposti loukkauksista lukkoon, niin kannattaa etukäteen miettiä pari hyvää heittoa ja olla valppaana.

Jos porukka pitää yhtä jonain hyväksyttynä kiusaamiskohteena eikä ei salli takaisin antamista, niin sitten on väärä porukka.

Vierailija kirjoitti:

Jos ollaan yhdessä jossain kaukana kotoa ja sitä alkaakin puolustautua jossain kylpylän altaan reunalla, tilanne on vähän hankala. Tilanne voikin jollain tavalla mennä lukkoon, tulla kiusallinen hiljaisuus jne. Miten sitten jatkaa yhdessäoloa, kun on yrittänyt puolustautua, muttei porukan dynamiikka salli sitä, että se kiusattu nouseekin nyt ykskaks vastarintaan. Tulee vain syvä hiljaisuus. Miten jatkaa siitä sitä yhteistä viikonloppua? 

Siinä pitää valita kumpaa epämukavuutta haluaa kestää. Hetkellistä kiusallista hiljaisuutta seurauksena siitä, että pidit puolesi ja hiljaiseksi mennyt osapuoli joutuukin menemään itseensä. Vai pidempikestoista epämukavuutta joka seuraa siitä, kun antaa muiden kohdella itseään huonosti. Ei ole sinun vastuulla kantaa toisen puolesta HÄNELLE kuuluvaa epämukavuutta, eli vastuuta omista sanomisistaan. Vaikka koko porukan fiilis menisi tuosta niin sittenpähän menee, koska se rohkeus laittaa kuitenkin varmasti monen ajattelemaan. Tähän juuri se naisporukoiden toksisuus monesti perustuu, kun on kirjoittamaton sääntö että hyvää fiilistä on pidettävä näennäisesti yllä vaikka väkisin, vaikka joku oikeasti hiljaa kärsisi ihan turhaan. On olemassa pikkumaisia syitä ns. pilata tunnelma, mutta tuo ei ole sellainen. Ainakin itsellä tulee turvallisempi olo sellaisessa porukassa, josta tiedän että tarpeen vaatiessa kyseiset ihmiset kestäisivät ne epämukavat ja vaikeatkin keskustelut. Mulla ei ole turvallista sellaisissa pinnallisen hauskanpidon ystävyyksissä, joista aistii että koko korttitalo kaatuu jos joku uskaltaa puhua suoraan tunteistaan. Sellaiset suhteet päättyy tai myrkyttyy joka tapauksessa ennen pitkää. 

Sitä voisi kysyä, että miksi esittelet kamelinvarpaitasi joka paikassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ollaan yhdessä jossain kaukana kotoa ja sitä alkaakin puolustautua jossain kylpylän altaan reunalla, tilanne on vähän hankala. Tilanne voikin jollain tavalla mennä lukkoon, tulla kiusallinen hiljaisuus jne. Miten sitten jatkaa yhdessäoloa, kun on yrittänyt puolustautua, muttei porukan dynamiikka salli sitä, että se kiusattu nouseekin nyt ykskaks vastarintaan. Tulee vain syvä hiljaisuus. Miten jatkaa siitä sitä yhteistä viikonloppua? 

Antaa takaisin sillä samalla kepeällä sävyllä, jolla vittuilijakin operoi. Hymyssä suin samalla mitalla sivallus takaisin. Läpällä vaan kato. Jos on sellainen, että menee helposti loukkauksista lukkoon, niin kannattaa etukäteen miettiä pari hyvää heittoa ja olla valppaana.

Jos porukka pitää yhtä jonain hyväksyttynä kiusaamiskohteena eikä ei salli takaisin antamista, niin sitten on väärä porukka.

Tässä kuitenkin narsisti voittaa. Hän kontrolloi tilannetta siihen pisteeseen, että joudut hänen seurassaan muuttamaan omaa luontaista käytöstäsi. Muuttumaan eri ihmiseksi. On melkeinpä parempi olla hiljaa ja poistua vaan paikalta. Joskus hiljaisuus on tehokkain keino puolustautua.