Lapsuus 70-luvulla. Aikuiset oli silloin todella ilkeitä lapsille.
Muistoja vähemmän kivasta 70-luvusta?
Ainakin aikuisilla ei ollut mitään pidäkkeitä haukkua lapsia. Sieltäkö juontaa nykyinen huono käytös?
Kommentit (192)
Olen syntynyt 60-luvulla, viettänyt lapsuuden 70-luvulla ja nuoruuden 80-luvulla. Minulla on pääasiassa vain positiivisia muistoja. Minun lähipiirissä ei haukuttu lapsia. Ei pitäisi yleistää.
Tuo pistorasiaan työntely. Sain esikoisen 70 -luvulla, kyllä meillä oli pistokkeissa, jotka ei käytössä, semmoset kakspiikkiset turvatulpat.
Tietysti myös lasta kiellettiin ja varoiteltiin. Täytyykin kysyä mitkä traumat kun ei saanut rämpätä television nappeja tai ksivells kukkaruukun multia tms
Vierailija kirjoitti:
Tietysti myös lasta kiellettiin ja varoiteltiin. Täytyykin kysyä mitkä traumat kun ei saanut rämpätä television nappeja tai ksivells kukkaruukun multia tms
Siihen aikaan ei ollut lastenoikeuksia joten lapset eivät tajunneet traumaantua vaikka vanhemmat kielsivät heiltä asioita.
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla syntyneen teini-ikä oli 80-luvulla. Luin tuon pitkän keskustelun, naiset kävivät töissä, olivat siistejä mutta nuo kirjoittajat kuvailivat äitejään n. 1920 luvun naisiksi jotka virkkasivat siteet, eivät tienneet että kaupassa tarvikkeet, siteet ja tampponit.
Moni kertoo saaneensa trauman kun äiti vei hoitoon, ei rakastanut lastaan jotta olisi käänyt kotiin hoitamaan. Kovasti paheksuneet 70-luvun ansioäitejä.
Olen syntynyt 70-luvulla ja olin teini 90-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Kasvattaminen ja rajaaminen ei ole ilkeyttä. Jos koti ei asettanut lapselle rajoja, tarvittaessa sen teki muut välittävät aikuiset. Nykyisin vastaavankaltaiset tilanteet hoitaa lastensuojelu, sosiaalitoimi sekä poliisi.
Tai opettaja. Mutta eihän Seppo-Juliaa saisi kieltää.
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla syntyneen teini-ikä oli 80-luvulla. Luin tuon pitkän keskustelun, naiset kävivät töissä, olivat siistejä mutta nuo kirjoittajat kuvailivat äitejään n. 1920 luvun naisiksi jotka virkkasivat siteet, eivät tienneet että kaupassa tarvikkeet, siteet ja tampponit.
Moni kertoo saaneensa trauman kun äiti vei hoitoon, ei rakastanut lastaan jotta olisi käänyt kotiin hoitamaan. Kovasti paheksuneet 70-luvun ansioäitejä.
Mummo syntyi 1920-luvulla, äiti 1940-luvulla, minä 1970-luvulla ja tyttäreni 2010-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla syntyneet sai nuorena huutoa vanhoilta, nyt ne saa huutoa nuorilta.
Ikinä ei ole sellaista aikaa ettei joutuisi kuuntelemaan huutoa.
Uhriudu vähän lisää.
Olen syntynyt 90-luvulla.
Vielä pahempaa siis. Toisten puolesta uhriutuminen on kaikkein naurettavinta.
Mitä väliä sillä on mikä jonkun vauva.fi kallun mielestä on naurettavaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ah, oli se aikaa. Naapurin ihanan sedän kanssa aheinäladossa leikittiin suloisia leikkejä. Vannottiin kaikki salaisuudeksi. Ja on pitänyt. Muistoja muistoja ...
Itse muistan kun naapurin setä antoi risua pikkutytön pyllylleni. Sain kuin pieniä sähköiskuja nivusiin. Se oli ensimmäinen orgasmini 8-vuotiaana.
Arajärvi soitti. Tiedät varmaan miksi.
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla syntyneen teini-ikä oli 80-luvulla. Luin tuon pitkän keskustelun, naiset kävivät töissä, olivat siistejä mutta nuo kirjoittajat kuvailivat äitejään n. 1920 luvun naisiksi jotka virkkasivat siteet, eivät tienneet että kaupassa tarvikkeet, siteet ja tampponit.
Moni kertoo saaneensa trauman kun äiti vei hoitoon, ei rakastanut lastaan jotta olisi käänyt kotiin hoitamaan. Kovasti paheksuneet 70-luvun ansioäitejä.
40-luvulla syntynyt äitini oli n. 37-vuotias kun minulla alkoi kuukautiset. Sen sijaan, että hän olisi käynyt kaupassa ostamassa minulle jotain nykyaikaisia ohuita siteitä, tuuppasi hän käyttööni jotain 60-luvun paksuja ilman teippikiinitystä olevia jotain sidevyöllä käytettäviä hirvityksiä.
Särkylääkettä en saanut, koska kuukautiskipu oli hänen mielestään psykosomaatista kipua. Onneksi isällä oli aina särkylääkettä, jota myös sain ottaa.
En ihan ymmärrä mitä tuon tyypin päässä pyöri. Kun oma tytär lähestyi murrosikää näytin missä kotona on erityyppisiä siteitä ja pikkuhousunsuojia. Kuukautisten alettua ostettiin sitten, niitä mitkä olivat sopivia. Särkylääkkeitä luonnollisesti sai. Kuten myös ajan gynekologilla, kun kivut olivat sitä luokkaa että oli syytä epäillä endometrioosia.
Joku äidin työssäyminen ei liittynyt mitenkään siihen, miten pimeästi hän kohteli tyttäriään.
Jännä ilmiö, miten juuri 70-luvun lapset ovat tyytymättömiä lapsuuteen ja vanhemmuuteen, vaikka ovat ensimmäinen sukupolvi, joka syntyi vaurauteen.
Lähes kaikissa kodeissa oli jo 70-luvulla tv, puhelin, pyykinpesukoneet, suihkut ja sisävessat, jotka olivat tulleet muutamaa vuotta aikaisemmin, Samoin kodin lastenhuoneet täyttyivät tehtaassa valmistetuista leluista ja lasten vaatteita oli jo kaupoissa tarjolla, ettei tarvinnut pitää paperikenkiä tai suutarin tekemiä.
Äitiysloma oli jo 6kk, päiväkoteja rakennettiin, koulussa annettiin tukiopetusta ja vanhemmilla oli lapsilleen ruhtinaallisesti aikaa, kun pyykinpesuun ei enää mennyt kokonaista päivää, tuli 5pv työviikko ja useamman viikon kesälomat. Lapsille oli tarjolla leirejä ja kerhoja. Ja silti, 70-luvun lapset ovat tyytymättömiä, toisin kuin aikaisemmat sukupolvet, kuten 60-luvalla syntyneet. Miksi, vaikka samat vanhemmat?
Vierailija kirjoitti:
Elämä ollut alkeellisempaa mitä oikeasti ollut kun on sitten sepitetyt tarinat kun välttämättä tuolloin edes syntynyt.
Jep mä muutin v 81, 14 vuotiaana kerrostaloon, sitä ennen ulkohuussi ja kantovesi ja puulämmitys, pakkasaamuina sisällä oli tosi kylmä
90-luvun alussahan Suomi allekirjoitti lasten oikeuksien julistuksen koskemaan kaikkia alle 18 vuotiaita, en tiedä oliko ennen sitä "lapsuudella" jokin alhaisempi ikäraja. Itse täytin 18v 1992 lopulla, joten taisi se laki keritä minuakin koskemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietysti myös lasta kiellettiin ja varoiteltiin. Täytyykin kysyä mitkä traumat kun ei saanut rämpätä television nappeja tai ksivells kukkaruukun multia tms
Siihen aikaan ei ollut lastenoikeuksia joten lapset eivät tajunneet traumaantua vaikka vanhemmat kielsivät heiltä asioita.
Lasten väkivaltakuolleisuus v.1970 oli 10 kertainen nykypäivään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä ollut alkeellisempaa mitä oikeasti ollut kun on sitten sepitetyt tarinat kun välttämättä tuolloin edes syntynyt.
Jep mä muutin v 81, 14 vuotiaana kerrostaloon, sitä ennen ulkohuussi ja kantovesi ja puulämmitys, pakkasaamuina sisällä oli tosi kylmä
Niin varmaan. Ja kouluun mennessä oli ylämäki mennen tullen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietysti myös lasta kiellettiin ja varoiteltiin. Täytyykin kysyä mitkä traumat kun ei saanut rämpätä television nappeja tai ksivells kukkaruukun multia tms
Siihen aikaan ei ollut lastenoikeuksia joten lapset eivät tajunneet traumaantua vaikka vanhemmat kielsivät heiltä asioita.
Lasten väkivaltakuolleisuus v.1970 oli 10 kertainen nykypäivään.
Lähde?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä ollut alkeellisempaa mitä oikeasti ollut kun on sitten sepitetyt tarinat kun välttämättä tuolloin edes syntynyt.
Jep mä muutin v 81, 14 vuotiaana kerrostaloon, sitä ennen ulkohuussi ja kantovesi ja puulämmitys, pakkasaamuina sisällä oli tosi kylmä
Niin varmaan. Ja kouluun mennessä oli ylämäki mennen tullen.
Hiihettiin kouluun kesät talvet, karhuja ja susia vastaan piti tapella paljain nyrkein, matkaa oli 100km suuntaansa ja tosiaan ylämäekä oli molempiin suuntiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä ollut alkeellisempaa mitä oikeasti ollut kun on sitten sepitetyt tarinat kun välttämättä tuolloin edes syntynyt.
Jep mä muutin v 81, 14 vuotiaana kerrostaloon, sitä ennen ulkohuussi ja kantovesi ja puulämmitys, pakkasaamuina sisällä oli tosi kylmä
Niin varmaan. Ja kouluun mennessä oli ylämäki mennen tullen.
Hiihettiin kouluun kesät talvet, karhuja ja susia vastaan piti tapella paljain nyrkein, matkaa oli 100km suuntaansa ja tosiaan ylämäekä oli molempiin suuntiin.
Tiesin!
Vierailija kirjoitti:
Tämä foorumi on kyllä yhtä suurta itsestä yleistämisen juhlaa.
Jokainen kynnelle kykenevä urpo tulee tänne vinqmaan omia henkilökohtaisia traumojaan siinä uskossa että 1970-luvulla koko Suomi ellei peräti maailma ollut juuri tällainen.
Ei ollut. Se olit vain sinä.
Totta🥰
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain sekin kertoo että 70-luvun aborttiluvut olivat järjettömän suuria. Suuret ikäluokat eivät juurikaan lapsia halunneet. Vuonna 1973 aborttien lukumäärä oli noin puolet syntyneiden lukumäärästä. Lapsikato näkyi ennätyspieninä ikäluokkina.
Voi luoja. Todella moni halusi lapsia. Kenenkään abortintekemisen syyt eivät sinulle kuulu.
Otitko itseesi? Suuret ikäluokat tekivät järjettömästi abortteja, iso osa abortinhakijoista oli naimisissa. Tyypillisesti perheen toinen tai kolmas lapsi abortoitiin.
En ottanut itseeni koska en ole aborttia tehnyt, mutta tiedän kaksikin silloin aborttiin päätynyttä naista. Kummallakin syyt
50-luvulla vertailuvuonna tehtiin 8000 laillista aborttia ja 40 000 laitonta.
"
Vuonna 1970 voimaan astui uusi aborttilaki, jonka mukaan sosiaalisin perustein abortin saa tehdä alle 17-vuotias, yli 40-vuotias, tai jos äiti on synnyttänyt jo neljä lasta. Abortin piti olla täysin vapaasti saatavissa naimattomille, leskille ja eronneille.
Käytännössä jokainen, joka pyytää abortin ennen 12. raskausviikkoa, myös saa sen. Jos abortin haluaa tehdä myöhemmin, raskaudenkeskeytykseen tarvitaan Valviran myöntämä lupa.
Vuonna 1973 tehtiin 23000 aborttia ja sen jälkeen määrä on lähtenyt laskuun.
THL:n tilaston mukaan viime vuonna tehtiin vähiten raskaudenkeskeytyksiä vuosikymmeniin. Raskaudenkeskeytyksiä tehtiin 9360."
-kaleva.fi- (2018)
Minun kasvatuspiirissäni vanhemmat ja opettajat antoivat rajoja. Vanhemmat myös rakkautta. Meistä tuli ihan ok ihmisiä. Narkkareita ja ihmispelkoisia oli vähemmän kuin nykyään.