Lapsuus 70-luvulla. Aikuiset oli silloin todella ilkeitä lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotain sekin kertoo että 70-luvun aborttiluvut olivat järjettömän suuria. Suuret ikäluokat eivät juurikaan lapsia halunneet. Vuonna 1973 aborttien lukumäärä oli noin puolet syntyneiden lukumäärästä. Lapsikato näkyi ennätyspieninä ikäluokkina. 

 

 

 

Ja jos osaat ajatella ja ees uskot jos haet tietoa.

1973 oli äitiysloma 3 kk, ei ollut mitään hoitovapaita, ei juurikaan päivähoitoakaan.  1974 piteni äitiysloma puoleen vuoteen.

Toiseksi, suuria ikäluokkia oli paljon ( ei ole enää.)  Nuoret ovat nuoria, ehkäisyt pettivät, kuitenkin au-lapsia ei oikein vielä hyväksytty vaikka avoliitotkin jo olivat. Itse aloitin avoliiton 1971, vihille kyllä mentiin

Nyt meni ehkä muistikuvat sekaisin.  40-luvulla ei ollut huutolaiskäytäntöä enää.   Nuorena toki työnteko aloitettiin.

Oli jo oppivelvollisuuskin, 8 vuotta piti käydä kansakoukua 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen 60-luvun pikkulapsi, kirjoitin -78 ja sitten alkoi oma elämä.

Vanhempien elämä maalla oli tosi rankkaa, kaikilla kyläläisillä oli. Lapset eivät olleet mitään! Vain ruokittavia suita ja ilmaista työvoimaa: heinäpelto, kasvimaa, marjat, sienet, lumityöt.

Minnekään ei kuskattu, ei ollut edes autoja!

Lapset eivät hyppineet silmille tai määräilleet yhtään mitään.

Meistä tulikin ylikilttejä, helppoja suorittajia.

Repikääs siitä, nykyajan kasvatit kaikkine teorioineen.

Olet luultavasti saman ikäinen kuin äitini, joka on syntynyt -59. Tuo tiivistelmä lapsuudestasi on kuin hänen omaa kertomaansa (sillä erotuksella, että hän ei käynyt lukiota vaan amiksen). Hän on kärsinyt ihan älyttömästi köyhästä lapsuudesta maaseudulla. Yritti olla parempi äiti kuin oma äitinsä, mutta välillä ne traumat puskevat päälle. Esim. on kärsinyt lyhyestä pinnasta ja masennuksesta niin kauan, kun muistan. Narisee usein meille aikuisille lapsille elämänsä surkeutta, kuinka köyhyys vei häneltä mahdollisuuden kouluttautua pidemmälle ja ulkomaille muutto jäi haaveeksi. Oli vannonut 16-vuotiaana, että ei enää ikinä amiksen jälkeen muuta kotikyläänsä tai muuallekaan maaseudulle. No, muutti sitten naapurikylään parikymppisenä saatuaan vakituisen "eläkeviran" kunnalliskodista. Tuokin oli työtä, mitä hän inhosi sydämensä pohjasta, mutta kun pitää olla varmat tulot. Hän tunnusti myös kerran, että ei oikeasti olisi koskaan halunnut mennä naimisiin ja hankkia lapsiakaan. Mutta se köyhä tausta: pitää olla mies joka elättää ja lapset jotka huolehtivat sitten, kun tulee vanhaksi. Uhriutuu myös vaikka minkälaisista muistakin asioita. Tyypillinen kiltiksi kasvatettu 60-luvun "Näkymätön Ninni" täynnä patoutunutta raivoa. Välillä säälin häntä, välillä en. Hänellä oli 70-luvulla jo se mahdollisuus muuttaa elämänsä suuntaa. Yhteiskunta oli jo suht tasa-arvoinen, hän oli myös ensimmäisiä peruskoulua käyneitä.

Köyhyys ja tunnekylmä kasvatus luo näköalattomuutta, mutta jostain syystä meillä 90-luvulla syntyneillä on ollut helpompaa päästää irti ylisukupolvisista traumoista. Ei tulisi kuuloonkaan elää elämää, joka ei ole oman näköistä. OK, joskus se on vaikeaa, mutta sieltä voi ponnistaa myös pois ja esim. vihan tunnetta voi kanavoida vaikka liikuntaan tai jonkun uuden asian opetteluun.

"aborttilainsäädäntö on tehty vuonna 1970. Syntyessään se oli melko liberaali. Aborttilakia on kyetty tulkitsemaan vuosikymmenet melko löyhästi ja laissa mainittu sosiaalinen peruste keskeytyksen syynä on tarkoittnut käytännössä usein samaa kuin raskaana olevan tahto"

Esimerkiksi vuonna 1975 raskaudenkeskeytyksiä tehtiin yli 21 000." 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman historian tuntemus.

Maailma muuttuu ja niin on muuttunut myös lapsen asema ja oikeudet 50v, puhumattakaan sadassa vuodessa, samoin naisten, köyhien, vähän koulutettujen jne. Heillä on jopa ihmisarvo ja laki suojelee ja turvaa heidän oikeutensa, toisin kuin vielä 70-luvulla tai sitä aikaisemmin tyttölapset saivat lähteä piiaksi 14v kotoa tai sata vuotta sitten orvot ja köyhien lapset huutokaupattiin työvoimaksi.

Suurimmalla osalla 70-luvun lapsilla oli jo ihan  ihan hyvä lapsuus, koska sodan runtelema Suomi oli jälleenrakennettu ja sotavelat maksettu, vienti vapautettu ja elintaso nousi kohisten. Ensimmäinen sukupolvi Suomessa maksuttomaan koulutukseen, harrastuksiin, karkkipäiviin ja omaan huoneisiin, ruumiillinen kuritus kielletty laissa, subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen jne. 

Ruumiillinen kurit

 

Ei se, että ruumiillinen kuritus ollut jo vuosia laissa kiellettyä tarkoita sitä, että sitä ei enää lapsiin käytettäisi. 

Lapseni ovat syntyneet 1970-luvulla,  pitääpä kysyä heiltä, kuinka ilkeitä olimme. Ainakin meillä on hyvin läheiset välit, myös puolisoihin ja lapsiin. Teemme yhteisiä matkoja, olen heidän kanssaan mökillä jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman historian tuntemus.

Maailma muuttuu ja niin on muuttunut myös lapsen asema ja oikeudet 50v, puhumattakaan sadassa vuodessa, samoin naisten, köyhien, vähän koulutettujen jne. Heillä on jopa ihmisarvo ja laki suojelee ja turvaa heidän oikeutensa, toisin kuin vielä 70-luvulla tai sitä aikaisemmin tyttölapset saivat lähteä piiaksi 14v kotoa tai sata vuotta sitten orvot ja köyhien lapset huutokaupattiin työvoimaksi.

Suurimmalla osalla 70-luvun lapsilla oli jo ihan  ihan hyvä lapsuus, koska sodan runtelema Suomi oli jälleenrakennettu ja sotavelat maksettu, vienti vapautettu ja elintaso nousi kohisten. Ensimmäinen sukupolvi Suomessa maksuttomaan koulutukseen, harrastuksiin, karkkipäiviin ja omaan huoneisiin, ruumiillinen kuritus kielletty laissa, subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen jne. 

Ruumiillinen kurit

Kansalaiskoulu oli sitä pakollista oppivelvollisuutta eli sisältyi 8-vuotiseen kansakouluun.

Aloitin ammattikoulun1963, kauppakoulun.  Kyllä siellä oli lukukausimaksu, kirjat piti ostaa itse.  Opintovelkaa sain valtiolta 60 markkaa  lukukautta kohti eli 240 markkaa yhteensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näistä "ennen olivat vanhemmat huonoja" -keskusteluista tulee mieleen miksi nyt on lapsia huostassa ihan ennätysmääriä. Lasten erilaiset hoidot ja terapiat tukossa, lastensuojelu täystyöllistetty.

40-luvulla syntyneen isomummun syytä?

Lastensuojelu oli aiemmin todella alkeellista. Ei edes vakavaa väkivaltaa kokeneita lapsia huostaanotettu. Puuttumiskynnys oli täysin toinen. 

Ensimmäinen lastensuojelulaki saatiin säädettyä 1936. Tämän jälkeen laki on uudistettu vain kahdesti, vuosina 1983 ja 2007, eli lakimme perustuu edelleen tuohon vuoden 1936 lakiin. Miksi lapsi olisi otettu huostaan, kun lapseen kohdistuva väkivalta kiellettiin vasta vuonna 1984? Sen sijaan otettiin huostaan väkivaltaisia lapsia, irtolaisia, seksuaalisesti aktiivisia, jne. 

Oikeus ruumiilliseen kuritukseen ei tarkoita sitä, että lasta saa vaikka vetää turpaan jos lapsen naama ärsyttää.

Nykyään on tapana rinnastaa kaikki kipua tuottava toiminta "pahoinpitelyksi" oli se siten luunappi tai puukon isku, ja täysin riippumatta toimintaan liittyvistä oheistekijöistä. Mutta ei tämä ole se tapa miten asiat perinteisesti miellettiin. Siihen aikaan ruumiillisen kurituksen koettiin olevan rangaistus samalla tavalla kuin vaikkapa sakko on rangaistus. Ei siis mielivaltaista ja oikeudetonta toimintaa kuin vaikkapa varkaus tai ryöstö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotain sekin kertoo että 70-luvun aborttiluvut olivat järjettömän suuria. Suuret ikäluokat eivät juurikaan lapsia halunneet. Vuonna 1973 aborttien lukumäärä oli noin puolet syntyneiden lukumäärästä. Lapsikato näkyi ennätyspieninä ikäluokkina. 

 

 

 

Ja jos osaat ajatella ja ees uskot jos haet tietoa.

1973 oli äitiysloma 3 kk, ei ollut mitään hoitovapaita, ei juurikaan päivähoitoakaan.  1974 piteni äitiysloma puoleen vuoteen.

Toiseksi, suuria ikäluokkia oli paljon ( ei ole enää.)  Nuoret ovat nuoria, ehkäisyt pettivät, kuitenkin au-lapsia ei oikein vielä hyväksytty vaikka avoliitotkin jo olivat.

 

Nyt meni ehkä muistikuvat sekaisin.  40-luvulla ei ollut huutolaiskäytäntöä enää.   Nuorena toki työnteko aloitettiin.

Oli jo oppivelvollisuuskin, 8 vuotta piti käydä kansakoukua 

Se ettei joku käytäntö ole enää voimassa tai on voimassa joku laki ei tarkoita sitä ettei tiettyjä asioista enää tapahdu. Käytännöt muuttuu hitaasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman historian tuntemus.

Maailma muuttuu ja niin on muuttunut myös lapsen asema ja oikeudet 50v, puhumattakaan sadassa vuodessa, samoin naisten, köyhien, vähän koulutettujen jne. Heillä on jopa ihmisarvo ja laki suojelee ja turvaa heidän oikeutensa, toisin kuin vielä 70-luvulla tai sitä aikaisemmin tyttölapset saivat lähteä piiaksi 14v kotoa tai sata vuotta sitten orvot ja köyhien lapset huutokaupattiin työvoimaksi.

Suurimmalla osalla 70-luvun lapsilla oli jo ihan  ihan hyvä lapsuus, koska sodan runtelema Suomi oli jälleenrakennettu ja sotavelat maksettu, vienti vapautettu ja elintaso nousi kohisten. Ensimmäinen sukupolvi Suomessa maksuttomaan koulutukseen, harrastuksiin, karkkipäiviin ja omaan huoneisiin, ruumiillinen kuritus kielletty laissa, subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen jne. 

Ruumiillinen kuritus oli 70-luvulla sallittua. Se kiellettiin vasta 19

"Etkä sinä voi mitenkään tietää suurimman osan 70-luvulla lapsuuden eläneiden lapsien lapsuudesta pelkän mutu-tuntuman perusteella. Osa 70-luvulla lapsuutta eläneitä oli syntynyt -60 -luvulla. Varmaan monella oli asiat todella hyvin, mutta ei todellakaan kaikilla. Energiakriisin vaikutukset tuntuivat vielä pitkään ja köyhyys oli tavallista."

Satun nyt vain tietämään, kun olen syntynyt v. 1953 ja 60-70-luvulla olin kotiapulaisena useammassa perheessä ja olen perheen 7 lapsesta nuori eli havaintoja myös vanhempien sisarusten lapsista, jotka syntyneet 70-luvulla. Ehkä kokemusta enemmän kuin sinulla.

Ja kun olin kotiapulaisena 60- ja 70-luvulla, niin kaikissa perheissä lasten ruumiillinen kuritus oli ankarasta kielletty, eikä sitä tehneet myös vanhemmat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotain sekin kertoo että 70-luvun aborttiluvut olivat järjettömän suuria. Suuret ikäluokat eivät juurikaan lapsia halunneet. Vuonna 1973 aborttien lukumäärä oli noin puolet syntyneiden lukumäärästä. Lapsikato näkyi ennätyspieninä ikäluokkina. 

 

 

 

Ja jos osaat ajatella ja ees uskot jos haet tietoa.

1973 oli äitiysloma 3 kk, ei ollut mitään hoitovapaita, ei juurikaan päivähoitoakaan.  1974 piteni äitiysloma puoleen vuoteen.

Toiseksi, suuria ikäluokkia oli paljon ( ei ole enää.)  Nuoret ovat nuoria, ehkäisyt pettivät, kuitenkin au-lapsia ei oikei

Ihaan varmaan 40-luvulla lapsi on voitu sijaiskotiin sijoittaa ja kunta maksanut kuten nykyisinkin.  Lapsen muistikiva voi olla piiaksi.

Kuitenkaan ei enää huutolaiskauppaa ollut ja 40-luvulla  oli pakollinen oppivelvollisuus.   Siitä vaan jos kertoja on syntynyt 60-luvulla 17-vuotiaalle äidille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotain sekin kertoo että 70-luvun aborttiluvut olivat järjettömän suuria. Suuret ikäluokat eivät juurikaan lapsia halunneet. Vuonna 1973 aborttien lukumäärä oli noin puolet syntyneiden lukumäärästä. Lapsikato näkyi ennätyspieninä ikäluokkina. 

 

 

 

Ja jos osaat ajatella ja ees uskot jos haet tietoa.

1973 oli äitiysloma 3 kk, ei ollut mitään hoitovapaita, ei juurikaan päivähoitoakaan.  1974 piteni äitiysloma puoleen vuoteen.

Toiseksi, suuria ikäluokkia oli paljon ( ei ole enää.)  Nuoret ovat nuoria, ehkäisyt pettivät, kuitenkin au-lapsia ei oikei

 

Se ettei joku käytäntö ole enää voimassa tai on voimassa joku laki ei tarkoita sitä ettei tiettyjä asioista enää tapahdu. Käytännöt muuttuu hitaasti. 

Isäni on syntynyt -54 ja hänet annettiin ottolapseksi, joka käytännössä tarkoitti ihan jotain muuta, kuin lapsen oikeuksia. 

Huutolais-huutokaupat on kielletty lailla 1923. Kuitenkin kunnat niitä järjestivät. Viimeisin tiedetty 1935. (Wikipedia) siellä myös kerrottiin että isännät velvoitettiin ostamansa lapset laittamaan kansakouluun 

Ah, oli se aikaa. Naapurin ihanan sedän kanssa aheinäladossa leikittiin suloisia leikkejä. Vannottiin kaikki salaisuudeksi. Ja on pitänyt. Muistoja muistoja ...

Mulle i kyllä kukaan aikuinen ollut ilkeä. En ainakaan muista sellaista. Olen syntynyt -68.

"kansalaiskoulu oli sitä pakollista oppivelvollisuutta eli sisältyi 8-vuotiseen kansakouluun.

Aloitin ammattikoulun1963, kauppakoulun.  Kyllä siellä oli lukukausimaksu, kirjat piti ostaa itse.  Opintovelkaa sain valtiolta 60 markkaa  lukukautta kohti eli 240 markkaa yhteensä."

Minä aloitin kauppakoulun 1969 ja silloin se oli maksuton, vain kirjat ostettiin ja sain pientä. opintotukea. 

Armeijassa 70-luvulla vääpelit ja sotilasmestarit oli kuulemma ankaria

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta, itse työnsin 4 vuotiaana hiuspinni pistorasiaan sai kovan tärskyn, vieraana ollut äitini ystävätär kauhisteli asiaa, äitini tokaisi siinähän oppii kannataako

 

Olin varmaan samoja ikiä 70-luvun lopussa kun löysin rikkinäisen leluauton metallisen akselin, jonka toisesta päästä puuttui pyörä. Jostain syystä alkoi tehdä mieli työntää se metallitanko pistorasiaan, mutta en sitten kumminkaan uskaltanut, jotenkin tiesin että se on vaarallista. Onneksi ei tullut tehtyä sitä, olisi voinut vaikka henki lähteä.

Olisit vaan työntänyt......

Antakaa ilmi tämä valehteluketju!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotain sekin kertoo että 70-luvun aborttiluvut olivat järjettömän suuria. Suuret ikäluokat eivät juurikaan lapsia halunneet. Vuonna 1973 aborttien lukumäärä oli noin puolet syntyneiden lukumäärästä. Lapsikato näkyi ennätyspieninä ikäluokkina. 

 

 

 

Ja jos osaat ajatella ja ees uskot jos haet tietoa.

1973 oli äitiysloma 3 kk, ei ollut mitään hoitovapaita, ei juurikaan päivähoitoakaan.  1974 piteni äitiysloma puoleen vuoteen.

Toiseksi, suuria ikäluokkia oli paljon ( ei ole enää.)  Nuoret ovat nuori

Isäni on syntynyt -54 ja hänet annettiin ottolapseksi, joka käytännössä tarkoitti ihan jotain muuta, kuin lapsen oikeuksia. 

Noita lasten oikeuksia on ihan liikaa. Lapsista on tullut perheissä, kouluissa ja tarhoissa kuninkaita niiden myötä.

Vierailija kirjoitti:

"kansalaiskoulu oli sitä pakollista oppivelvollisuutta eli sisältyi 8-vuotiseen kansakouluun.

Aloitin ammattikoulun1963, kauppakoulun.  Kyllä siellä oli lukukausimaksu, kirjat piti ostaa itse.  Opintovelkaa sain valtiolta 60 markkaa  lukukautta kohti eli 240 markkaa yhteensä."

Minä aloitin kauppakoulun 1969 ja silloin se oli maksuton, vain kirjat ostettiin ja sain pientä. opintotukea. 

Eri kunnat.  Ja mun käymä  kauppakoulu oli yhdistyksen omistama, ei kunnan. Kai se tukia sai kunnalta ja valtiolta. Pikkukaupunki,  veljieni käymä sähkö/metalliamis  oli kunnan. Ei mielikuvaa maksuista

Jossain uudistuksessahan tuli toinen aste kunnalliseksi , myös entinen kauppaopisto toiseksi asteeksi.