Lapsuus 70-luvulla. Aikuiset oli silloin todella ilkeitä lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Luunappeja ja tukkapöllyä, eikä ollut edes syytä.

Itse on koskaan omalle lapselle ole antanut.

😅

Luunappeja ja tukkapöllyä. Repeen... 🤣🤣🤣

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotain sekin kertoo että 70-luvun aborttiluvut olivat järjettömän suuria. Suuret ikäluokat eivät juurikaan lapsia halunneet. Vuonna 1973 aborttien lukumäärä oli noin puolet syntyneiden lukumäärästä. Lapsikato näkyi ennätyspieninä ikäluokkina. 

Voi luoja. Todella moni halusi lapsia. Kenenkään abortintekemisen syyt eivät sinulle kuulu.

Otitko itseesi? Suuret ikäluokat tekivät järjettömästi abortteja, iso osa abortinhakijoista oli naimisissa. Tyypillisesti perheen toinen tai kolmas lapsi abortoitiin.

En ottanut itseeni koska en ole aborttia tehnyt, mutta tiedän kaksikin silloin aborttiin päätynyttä naista. Kummallakin syyt olivat terveydelliset. Perheen aiempia lapsia rakastettiin ja kolmaskin olisi ollut tervetullut, mutta k

Oli myös paljon täysin terveitä abortinhakijoita jotka eivät vaan halunneet enemmän kuin 1-2 lasta. Abortin sai 70-luvulla todella helposti. Osin kyse oli yhteiskunnallisesta asenteesta, naiset haluttiin töihin. 

Abortti-intoilijalle.  Se ei ollut 70-luvulla niin että mentiin sanomaan että tahon abortin.

Itselle ei ole tehty mutta siihen piti olla vankat perustelut, lääkärin suositus tms.  Aviomiehen suostumuskin kai.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näistä "ennen olivat vanhemmat huonoja" -keskusteluista tulee mieleen miksi nyt on lapsia huostassa ihan ennätysmääriä. Lasten erilaiset hoidot ja terapiat tukossa, lastensuojelu täystyöllistetty.

40-luvulla syntyneen isomummun syytä?

Lastensuojelu oli aiemmin todella alkeellista. Ei edes vakavaa väkivaltaa kokeneita lapsia huostaanotettu. Puuttumiskynnys oli täysin toinen. 

Ensimmäinen lastensuojelulaki saatiin säädettyä 1936. Tämän jälkeen laki on uudistettu vain kahdesti, vuosina 1983 ja 2007, eli lakimme perustuu edelleen tuohon vuoden 1936 lakiin. Miksi lapsi olisi otettu huostaan, kun lapseen kohdistuva väkivalta kiellettiin vasta vuonna 1984? Sen sijaan otettiin huostaan väkivaltaisia lapsia, irtolaisia, seksuaalisesti aktiivisia, jne. 

Olen 70-luvulla syntynyt, lapsuus lähinnä kasarilla. Ainakaan silloin toi ei ollut ollenkaan oma kokemukseni. Lähipiirin aikuiset oli mukavia ja lämminhenkisiä. Tarhassa oli muutamia ikäviä hoitajia. Koulun opettajista taas mulla on lähinnä hyviä kokemuksia. Jotkut oli hyvinkin erikoisia, mutta ilkeyttä en kokenut. 

Vierailija kirjoitti:

Oman historian tuntemus.

Maailma muuttuu ja niin on muuttunut myös lapsen asema ja oikeudet 50v, puhumattakaan sadassa vuodessa, samoin naisten, köyhien, vähän koulutettujen jne. Heillä on jopa ihmisarvo ja laki suojelee ja turvaa heidän oikeutensa, toisin kuin vielä 70-luvulla tai sitä aikaisemmin tyttölapset saivat lähteä piiaksi 14v kotoa tai sata vuotta sitten orvot ja köyhien lapset huutokaupattiin työvoimaksi.

Suurimmalla osalla 70-luvun lapsilla oli jo ihan  ihan hyvä lapsuus, koska sodan runtelema Suomi oli jälleenrakennettu ja sotavelat maksettu, vienti vapautettu ja elintaso nousi kohisten. Ensimmäinen sukupolvi Suomessa maksuttomaan koulutukseen, harrastuksiin, karkkipäiviin ja omaan huoneisiin, ruumiillinen kuritus kielletty laissa, subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen jne. 

Ruumiillinen kuritus oli 70-luvulla sallittua. Se kiellettiin vasta 1984. Eikä koulutus ollut vielä 70-luvulla maksutonta. Peruskoulu tuli moneen paikkaan vasta v.-76 syksyllä, pääkaupunkiseudulle vasta syksyllä -77. Siihen saakka maksettiin oppikoulussa lukukausimaksu, ruoka ja kirjat sekä bussimatkat, jos asui maaseudulla. Lukukausimaksusta sai köyhä vapautuksen anomalla vapaaoppilaspaikkaa. Lukiokoulutus oli maksullista vielä sen jälkeenkin.

Etkä sinä voi mitenkään tietää suurimman osan 70-luvulla lapsuuden eläneiden lapsien lapsuudesta pelkän mutu-tuntuman perusteella. Osa 70-luvulla lapsuutta eläneitä oli syntynyt -60 -luvulla. Varmaan monella oli asiat todella hyvin, mutta ei todellakaan kaikilla. Energiakriisin vaikutukset tuntuivat vielä pitkään ja köyhyys oli tavallista.

Sinun kirjoituksesi kuvaa paremmin -80 -luvulla ja sen jälkeen lapsuutensa eläneiden elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luunappeja ja tukkapöllyä, eikä ollut edes syytä.

Itse on koskaan omalle lapselle ole antanut.

😅

Luunappeja ja tukkapöllyä. Repeen... 🤣🤣🤣

Varmasti kaljua 50+ miestä repeilytyttää tämäkin tässä vaiheessa. Muuten jäät melko yksin repeilemään. Taitaa olla jo tuttu tunne.

Totta. Naapurin ukko tuli huutamaan että menkää kakarat helvetiin ja potki pyörämme kumoon,äiti kuittasi että mitäs olitte tiellä ja ihan taloyhtiön pihalla leikittiin.

Opettajat löi karttakepeillä ja raahasi hiuksista nurkkaan,turha siitäkään oli itkeä vanhemmille.

Ei mikään ihme että kerran läksin kaverin kanssa kivan,karkkia tarjonneen sedän kansa katsomaan  telkkaa sen asuntoon.. ei tunnettu koko ukkoa mutta puhui meille kiltisti mikä oli harvinaista.  Joku pervohan se oli, muttei onneksi koskenut kuin hiuksiin ja päästiin  hengissä ulos. Ei ikinä kerrottu vanhemmille eikä ne kysyneet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman historian tuntemus.

Maailma muuttuu ja niin on muuttunut myös lapsen asema ja oikeudet 50v, puhumattakaan sadassa vuodessa, samoin naisten, köyhien, vähän koulutettujen jne. Heillä on jopa ihmisarvo ja laki suojelee ja turvaa heidän oikeutensa, toisin kuin vielä 70-luvulla tai sitä aikaisemmin tyttölapset saivat lähteä piiaksi 14v kotoa tai sata vuotta sitten orvot ja köyhien lapset huutokaupattiin työvoimaksi.

Suurimmalla osalla 70-luvun lapsilla oli jo ihan  ihan hyvä lapsuus, koska sodan runtelema Suomi oli jälleenrakennettu ja sotavelat maksettu, vienti vapautettu ja elintaso nousi kohisten. Ensimmäinen sukupolvi Suomessa maksuttomaan koulutukseen, harrastuksiin, karkkipäiviin ja omaan huoneisiin, ruumiillinen kuritus kielletty laissa, subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen jne. 

Ruumillinen kuritus kiellettiin laissa vasta 1984. 

Olen syntynyt 50-luvulla ja koskaan ei ole ruumiillisesti kuritettu, vaikka perheessä 7 lasta. Enkä muista kavereidenkaan saaneen piiskaa.

Sen muistan, joskus 60-luvulla, kun naapuriin muutti perhe. jonka poikaa piiskattiin ja niin vanhempani ja ystäväperhe paheksui suuresti ja siihen aikaan ruumiillinen kuritus oli joku vähemmän koulutettujen juttu, jota keskiluokka paheksui eli ruumiillisen kurituksen ilmapiiri oli kielteinen jo 60-luvulla, mutta laki valmistui siitä 1984.

Ihan sama ilmiö oli myös perheväkivallassa, sitä paheksuttiin,  mutta harvoin siihen kukaan puuttui, koska se oli perheen asia. 

Vierailija kirjoitti:

Abortti-intoilijalle.  Se ei ollut 70-luvulla niin että mentiin sanomaan että tahon abortin.

Itselle ei ole tehty mutta siihen piti olla vankat perustelut, lääkärin suositus tms.  Aviomiehen suostumuskin kai.

Aborttilaki muuttui tiukemmaksi vasta 1979. "Uuden lain mukaan raskauden keskeytys on tehtävä ennen 12:ttä raskausviikkoa. Lakimuutoksella haluttiin vaikuttaa aborttien suuren määrään."

Aborttien määrä oli siis räjähtänyt niin suureksi 70-luvulla että lakia piti muuttaa. 70-luvulla oli aborttien huippuvuodet, nykyisin suhteutettuna naisten määrään vain pieni murto-osa siitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Piiska viuhui. Kaverin perheessä jostain syystä aina perheen vanhin tytär sai kaikki rangaistukset ja pikkuveljeä lellittiin vaikka tämä usein aloitti ne tappelut. 

Eikä viuhunut.

t. 70-luvun lapsi

Lue tilastoja. Ruumiillista kuritusta koko todella moni. 

Ja sellaiseksi on laskettu myös kevyt tukistus tai näpäytys sormille.

Vähätteletkö tukistusta tms? Väkivaltaa sekin ja halveksittavaa. 

Mäkin sain tukkapöllyä, mutta en koe siitä mitenkään traumatisoituneeni. Se nyt oli ajan tapa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman historian tuntemus.

Maailma muuttuu ja niin on muuttunut myös lapsen asema ja oikeudet 50v, puhumattakaan sadassa vuodessa, samoin naisten, köyhien, vähän koulutettujen jne. Heillä on jopa ihmisarvo ja laki suojelee ja turvaa heidän oikeutensa, toisin kuin vielä 70-luvulla tai sitä aikaisemmin tyttölapset saivat lähteä piiaksi 14v kotoa tai sata vuotta sitten orvot ja köyhien lapset huutokaupattiin työvoimaksi.

Suurimmalla osalla 70-luvun lapsilla oli jo ihan  ihan hyvä lapsuus, koska sodan runtelema Suomi oli jälleenrakennettu ja sotavelat maksettu, vienti vapautettu ja elintaso nousi kohisten. Ensimmäinen sukupolvi Suomessa maksuttomaan koulutukseen, harrastuksiin, karkkipäiviin ja omaan huoneisiin, ruumiillinen kuritus kielletty laissa, subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen jne. 

Ruumiillinen kuritus oli 70-luvulla sallittua. Se kiellettiin vasta 19

Ei se, ettei ruumiillinen kuritus ollut vielä laissa kiellettyä tarkoita sitä, että sitä olisi automaattisesti käytetty. Joissain perheissä toki, muttei todellakaan kaikissa. Yleinen ilmapiiri oli alkanut muuttua jo 60-luvulta lähtien ainakin kaupungeissa. 70-luvulla oltiin nykyaikaisissa perheissä hyvinkin tietoisia lapsen oikeuksista. Yritettiin parasta, ihan niin kuin nykyään. Toisille on sitten vaan osunut vanhemmat, jotka ovat tehneet lähes kaiken pieleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotain sekin kertoo että 70-luvun aborttiluvut olivat järjettömän suuria. Suuret ikäluokat eivät juurikaan lapsia halunneet. Vuonna 1973 aborttien lukumäärä oli noin puolet syntyneiden lukumäärästä. Lapsikato näkyi ennätyspieninä ikäluokkina. 

 

 

 

Ja jos osaat ajatella ja ees uskot jos haet tietoa.

1973 oli äitiysloma 3 kk, ei ollut mitään hoitovapaita, ei juurikaan päivähoitoakaan.  1974 piteni äitiysloma puoleen vuoteen.

Toiseksi, suuria ikäluokkia oli paljon ( ei ole enää.)  Nuoret ovat nuoria, ehkäisyt pettivät, kuitenkin au-lapsia ei oikein vielä hyväksytty vaikka avoliitotkin jo olivat. Itse aloitin avoliiton 1971, vihille kyllä mentiin ja elinikäinen liitto. ?aborttia en ole tarvinnut) 

Nuorison varallisuus oli heikkoa, mo

Luepa aborttilaki 70-luvulta. Avioliitossa sai neljä lasta synnytettyään abortin.  Tai taloudellisten tai terveydellisten seikkojen takia.  Eli piti köyhyys todistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotain sekin kertoo että 70-luvun aborttiluvut olivat järjettömän suuria. Suuret ikäluokat eivät juurikaan lapsia halunneet. Vuonna 1973 aborttien lukumäärä oli noin puolet syntyneiden lukumäärästä. Lapsikato näkyi ennätyspieninä ikäluokkina. 

Voi luoja. Todella moni halusi lapsia. Kenenkään abortintekemisen syyt eivät sinulle kuulu.

Otitko itseesi? Suuret ikäluokat tekivät järjettömästi abortteja, iso osa abortinhakijoista oli naimisissa. Tyypillisesti perheen toinen tai kolmas lapsi abortoitiin.

En ottanut itseeni koska en ole aborttia tehnyt, mutta tiedän kaksikin silloin aborttiin päätynyttä naista. Kummallakin syyt olivat terveydelliset. Perheen aiempia lapsia rakast

50-lvulla syntyneenä en ymmärrä kommentiasi. Onko sinulla lähdettä väitteilesi? Ja missä ne suuret aborttimäärät olisi edes tehty, kun sairaaloita vähän. Abortin sijaan, pakkoavioliitot olivat yleisiä. Naimisiin mentiin, oli rakkautta tai ei. Sillä äiti yksin lapsen kanssa oli suuri häpeä koko suvulle ja halveksettu. Eikä tukia ollut ja äiti oli toisen luokan kansalainen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotain sekin kertoo että 70-luvun aborttiluvut olivat järjettömän suuria. Suuret ikäluokat eivät juurikaan lapsia halunneet. Vuonna 1973 aborttien lukumäärä oli noin puolet syntyneiden lukumäärästä. Lapsikato näkyi ennätyspieninä ikäluokkina. 

 

 

 

Ja jos osaat ajatella ja ees uskot jos haet tietoa.

1973 oli äitiysloma 3 kk, ei ollut mitään hoitovapaita, ei juurikaan päivähoitoakaan.  1974 piteni äitiysloma puoleen vuoteen.

Toiseksi, suuria ikäluokkia oli paljon ( ei ole enää.)  Nuoret ovat nuoria, ehkäisyt pettivät, kuitenkin au-lapsia ei oikein vielä hyväksytty vaikka avoliitotkin jo olivat. Itse aloitin avoliiton 1971, vihille kyllä mentiin ja elinikäinen liitto. ?aborttia en ole tarvinnut)&

 

Kao sulla joku lähde on ja tuohon kotiäitiyteen myös.  Kyllä kaikki tuntemani naiset kävivät töissä tai vöhintään pari hoitolasta.  Kaupungin lukuisat vaatetustehtaan työllistivät tuhansia naisia, raskaampi teollisuus myös

Joillakin naisilla on kertomus siitä, että naiset ovat vasta pääsemässä miesten rinnalle työelämään. Suomea ei kuitenkaan pidetty 50-luvulla tasa-arvoisena maana, koska naiset olivat töissä, eikä kotona. 

Oma äitini huutokaupattiin 7-vuotiaana maaseutupitäjässä piiaksi. Ja 60-luvulla hän oli 17-vuotiaana keittäjänä silakkanuotalla, kutsuma nimeltään hän oli kyrpätynnäri. Ei siltä paljoa kyselty, kun isännät häntä paino. Siinä kävi sitten miten yleensä käy, eli minähän sieltä olin tulollaan. Yksi Matti äidin sitten nai, kun oli nuotan ainoa poikamies. Vaikka kohtaloni oli katkerat sanat läpi lapsuuden olen silti helvetin onnellinen, että synnyin 60-luvun lopussa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Abortti-intoilijalle.  Se ei ollut 70-luvulla niin että mentiin sanomaan että tahon abortin.

Itselle ei ole tehty mutta siihen piti olla vankat perustelut, lääkärin suositus tms.  Aviomiehen suostumuskin kai.

Aborttilaki muuttui tiukemmaksi vasta 1979. "Uuden lain mukaan raskauden keskeytys on tehtävä ennen 12:ttä raskausviikkoa. Lakimuutoksella haluttiin vaikuttaa aborttien suuren määrään."

Aborttien määrä oli siis räjähtänyt niin suureksi 70-luvulla että lakia piti muuttaa. 70-luvulla oli aborttien huippuvuodet, nykyisin suhteutettuna naisten määrään vain pieni murto-osa siitä. 

Ehkäisy ei ehkä vielä niin yoimivaa.  Silloiset e-pillerit eivät sopineet kaikille.  Tosin tuli ehkäisyneuvolat, minulle laitettiin kierukka siellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten ja nuorten pahoinvointi ja häiriökäyttäytyminen lähti kasvuun kun kansakuntamme lippulaiva päivähoitojärjestelmä alkoi valtaamaan alaa. Silloin tuli esille se millaisissa oloissa suomalaiset lapset elää.

Itse olen esim toisen sukupolven sotainvalidin lapsi. Suomi unohti ne, jotka sitä sotaa kävivät. Miesten mielenterveysongelmat, päihteidenkäyttö, jne salattiin ja piilotettiin, että maa saataisiin jälleen rakennettua miesten voimin. 

Hys hys, suomalainen mies on etuoikeutettu ja naiset näiden etuoikeuksien uhreja. 

Ei ole yllättävää, että kun ääliöliberaali yhteiskunta on nostanut yksilön tunteet kaiken keskiöön, niitä myös käytetään. Jos monista aikuisistakin on tullut kuin uudelleen pikkulapsia, jotka tarvitsevat tukea ikävien tunteiden kestämiseen ja valtiota kantamaan vastuuta, onk

Ei paljoa äly sinullakaan päätä pakota jos sekoitat kannustuksen tyhjään kehumiseen. Aina pitää kannustaa eikä lannistaa, kuten sinun ikäpolvesi on toiminut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotain sekin kertoo että 70-luvun aborttiluvut olivat järjettömän suuria. Suuret ikäluokat eivät juurikaan lapsia halunneet. Vuonna 1973 aborttien lukumäärä oli noin puolet syntyneiden lukumäärästä. Lapsikato näkyi ennätyspieninä ikäluokkina. 

 

 

 

Ja jos osaat ajatella ja ees uskot jos haet tietoa.

1973 oli äitiysloma 3 kk, ei ollut mitään hoitovapaita, ei juurikaan päivähoitoakaan.  1974 piteni äitiysloma puoleen vuoteen.

Toiseksi, suuria ikäluokkia oli paljon ( ei ole enää.)  Nuoret ovat nuoria, ehkäisyt pettivät, kuitenkin au-lapsia ei oikein vielä hyväksytty vaikka avoliitotkin jo olivat. Itse aloitin avoliiton 1971, vihille kyllä mentiin ja elinikäinen liitto. ?aborttia en ole tarvinnut)&

Anoppi teetti abortin 1974, syyksi riitti se että työ oli osa-aikainen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotain sekin kertoo että 70-luvun aborttiluvut olivat järjettömän suuria. Suuret ikäluokat eivät juurikaan lapsia halunneet. Vuonna 1973 aborttien lukumäärä oli noin puolet syntyneiden lukumäärästä. Lapsikato näkyi ennätyspieninä ikäluokkina. 

 

 

 

Ja jos osaat ajatella ja ees uskot jos haet tietoa.

1973 oli äitiysloma 3 kk, ei ollut mitään hoitovapaita, ei juurikaan päivähoitoakaan.  1974 piteni äitiysloma puoleen vuoteen.

Toiseksi, suuria ikäluokkia oli paljon ( ei ole enää.)  Nuoret ovat nuoria, ehkäisyt pettivät, kuitenkin au-lapsia ei oikein vielä hyväksytty vaikka avoliitotkin jo olivat. Itse aloitin avoliiton 1971, vihille kyllä mentiin ja elinikäinen liitto. ?aborttia en ole tarvinnut)&

"Aborttilakia on kyetty tulkitsemaan  vuosikymmenet melko löyhästi ja laissa mainittu sosiaalinen peruste keskeytyksen syynä on tarkoittanut käytännössä samaa kuin raskaana olevan tahto" 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman historian tuntemus.

Maailma muuttuu ja niin on muuttunut myös lapsen asema ja oikeudet 50v, puhumattakaan sadassa vuodessa, samoin naisten, köyhien, vähän koulutettujen jne. Heillä on jopa ihmisarvo ja laki suojelee ja turvaa heidän oikeutensa, toisin kuin vielä 70-luvulla tai sitä aikaisemmin tyttölapset saivat lähteä piiaksi 14v kotoa tai sata vuotta sitten orvot ja köyhien lapset huutokaupattiin työvoimaksi.

Suurimmalla osalla 70-luvun lapsilla oli jo ihan  ihan hyvä lapsuus, koska sodan runtelema Suomi oli jälleenrakennettu ja sotavelat maksettu, vienti vapautettu ja elintaso nousi kohisten. Ensimmäinen sukupolvi Suomessa maksuttomaan koulutukseen, harrastuksiin, karkkipäiviin ja omaan huoneisiin, ruumiillinen kuritus kielletty laissa, subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen jne. 

Ruumiillinen kuritus oli 70-luvulla sallittua. Se kiellettiin vasta 19

Kyllä kansakoulu oli maksuton, samoin kansalaiskoulu ja jo 50-luvun lapsilla oli mahdollisuus ilmaiseen kansa- ja kansakouluun 60-luvulla 10v. Samoin ammattikoulu oli maksuton, vain kirjat maksettiin. Ja v vähävaraiset saivat opintotukea. 

Oppikoulu oli maksullinen.