Lue keskustelun säännöt.
Lapsuus 70-luvulla. Aikuiset oli silloin todella ilkeitä lapsille.
15.03.2025 |
Muistoja vähemmän kivasta 70-luvusta?
Ainakin aikuisilla ei ollut mitään pidäkkeitä haukkua lapsia. Sieltäkö juontaa nykyinen huono käytös?
Kommentit (192)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Piiska viuhui. Kaverin perheessä jostain syystä aina perheen vanhin tytär sai kaikki rangaistukset ja pikkuveljeä lellittiin vaikka tämä usein aloitti ne tappelut.
Eikä viuhunut.
t. 70-luvun lapsi
Lue tilastoja. Ruumiillista kuritusta koko todella moni.
Ja sellaiseksi on laskettu myös kevyt tukistus tai näpäytys sormille.
Vähätteletkö tukistusta tms? Väkivaltaa sekin ja halveksittavaa.
En vähättele, mutta kun tässäkin ketjussa väitetään, että piiska on yleisesti viuhunut jne niin ei todellakaan pidä paikkaansa. Monissa perheissä ei ollut ruumiillista kuritusta lainkaan, miksi olisi ollut kun eivät kaikki vanhemmatkaan olleet sitä kokeneet tai jos olivat niin eivät halunneet sitä lapsilleen siirtää. Joissain perheissä oli tuota tukistusta joskus, ei muuta ruumiillista kuritusta. Ja sitten oli ne piiskaajat mutta ei se todellakaan mitään niiiin yleistä ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monikulttuuri nämäkö meidän uusuomalaisten historiallista arvoista tietäisi?Jauhavat kaikkea pahaa tänä woke aikana jolloin perhearvot yritetään tukahduttaa niin kuin kirkkommekin sisältä.
Höpö höpö, aina on ollut huonoja ja hyviä vanhempia niin - 70 luvulla kuin nykyäänkin. Erona on että -70 luvulla vanhemmat oli vanhempia ja heitä toteltiin, lapsia kuunneltiin ja joskus hemmoteltiinkin. Oli selvää että itse mentiin harrastuksiin kuten jalkapalloon tai partioon. Meillä ei käytetty väkivaltaa, jos oli erimielisyyttä niin asioista keskusteltiin. Lapsuudesta ei ole jäänyt traumoja ja vanhempiin on edelleenkin hyvät välit. Näinhän ei kaikilla tietenkään ole, on heitä joilla oli vaikea lapsuus. Kuitenkin vaikuttaa että nykyään on enemmän noita ongelmaperheitä kuin silloin.
Vierailija kirjoitti:
Jotain sekin kertoo että 70-luvun aborttiluvut olivat järjettömän suuria. Suuret ikäluokat eivät juurikaan lapsia halunneet. Vuonna 1973 aborttien lukumäärä oli noin puolet syntyneiden lukumäärästä. Lapsikato näkyi ennätyspieninä ikäluokkina.
Ja jos osaat ajatella ja ees uskot jos haet tietoa.
1973 oli äitiysloma 3 kk, ei ollut mitään hoitovapaita, ei juurikaan päivähoitoakaan. 1974 piteni äitiysloma puoleen vuoteen.
Toiseksi, suuria ikäluokkia oli paljon ( ei ole enää.) Nuoret ovat nuoria, ehkäisyt pettivät, kuitenkin au-lapsia ei oikein vielä hyväksytty vaikka avoliitotkin jo olivat. Itse aloitin avoliiton 1971, vihille kyllä mentiin ja elinikäinen liitto. ?aborttia en ole tarvinnut)
Nuorison varallisuus oli heikkoa, monet olivat köyhyydestä vaikka kaupunkeihin tulleet töihin ja kädestä suuhun eläen. Jokaisen järki sanoo että nykyajan tukien puutteessa ei lapsen hankkiminen järkevä teko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin tunsin sen lapsuudessani ettei lapsia kunnioitettu ihmisinä juurikaan. Puolustuskyvytöntä oli helppo lyödä, häpäistä ja alistaa. Ihmettelyä aihettaa vieläkin kuinka jätettiin ihan oman onnensa nojaan eikä mihinkään mitään tukea saanut kun sitä olisi tarvinnut.
Minäkin olin lapsi 1970-luvulla. Valvoin viime yönä ja jostain syystä lapsuuden kohtelu palasi mieleen. Se, miten omat vanhemmat löivät pienimmästäkin syystä ja miten myös alistivat suusanallisesti arvostelemalla jopa ulkonäköäni. Olin yksinäinen lapsi, koulukiusattukin. Sitäkin käytetty aseena minua vastaan: minua syyllistettiin siitä, että minulla ei ollut kavereita ja että minua kiusattiin. Mummolassa oli tilaisuus tavata serkkuja, ja minua nöyryytettiin heidänkin kuultensa.
Muistan, miten ihmettelin toimintaa serkkujeni perheessä: serkut, jotka olivat suurin piirtein samanikäisiä kuin min
Lähtökohtainen taipumuksemme uskoa siihen, että omaelämäkerralliset muistikuvamme ovat totta. Tosiasiassa muistimme on erittäin häiriöherkkä järjestelmä erityisesti omaelämäkerrallisen muistin osalta. Tunnetila tai sosiaalinen paine vääristäisivät muistikuvaa ja sosiaalinen paine saattavat luoda kokonaan uusia muistikuvia vaikkapa ohitetuista vaikeista tilanteista. Värittävinä tekijöinä ovat tällöin toverihenki ja ylpeys siitää, että esim nyt, lapsuudesta selvittiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain sekin kertoo että 70-luvun aborttiluvut olivat järjettömän suuria. Suuret ikäluokat eivät juurikaan lapsia halunneet. Vuonna 1973 aborttien lukumäärä oli noin puolet syntyneiden lukumäärästä. Lapsikato näkyi ennätyspieninä ikäluokkina.
Voi luoja. Todella moni halusi lapsia. Kenenkään abortintekemisen syyt eivät sinulle kuulu.
Otitko itseesi? Suuret ikäluokat tekivät järjettömästi abortteja, iso osa abortinhakijoista oli naimisissa. Tyypillisesti perheen toinen tai kolmas lapsi abortoitiin.
Vierailija kirjoitti:
Näistä "ennen olivat vanhemmat huonoja" -keskusteluista tulee mieleen miksi nyt on lapsia huostassa ihan ennätysmääriä. Lasten erilaiset hoidot ja terapiat tukossa, lastensuojelu täystyöllistetty.
40-luvulla syntyneen isomummun syytä?
Lue aiheesta ylisukupolvinen trauma. Sota ei kosketa vain sen kokenutta sukupolvea vai paha leviää laajalle, jopa neljänteen polveen. Nyt korjataan "satoa", ja toisaalta nyt saa paremmin apua. Opettele tulkitsemaan tilastoja. Et voi rinnastaa aikakautta jolloin ongelmia ei tunnistettu eikä hoidettu aikakauteen jolloin ongelmat tunnistetaan ja hoidetaan noin suoraviivaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis jos joku on ollut 70-luvulla koulussa tai teini ei hän voi mainostaa olevansa 70-luvulla syntynyt. Naisten tapa heivauttaa itsensä 10 vuotta nuoremmaksi?
No jos on syntynyt vaikka vuonna 1970, niin kouluun on pitänyt mennä jo 70-luvulla, vuonna 1977. Itse olen syntynyt 74 lopulla ja menin kouluun 1981.
Vierailija kirjoitti:
Lasten ja nuorten pahoinvointi ja häiriökäyttäytyminen lähti kasvuun kun kansakuntamme lippulaiva päivähoitojärjestelmä alkoi valtaamaan alaa. Silloin tuli esille se millaisissa oloissa suomalaiset lapset elää.
Itse olen esim toisen sukupolven sotainvalidin lapsi. Suomi unohti ne, jotka sitä sotaa kävivät. Miesten mielenterveysongelmat, päihteidenkäyttö, jne salattiin ja piilotettiin, että maa saataisiin jälleen rakennettua miesten voimin.
Et voisi olla enempää sekaisin ja väärässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oman historian tuntemus.
Maailma muuttuu ja niin on muuttunut myös lapsen asema ja oikeudet 50v, puhumattakaan sadassa vuodessa, samoin naisten, köyhien, vähän koulutettujen jne. Heillä on jopa ihmisarvo ja laki suojelee ja turvaa heidän oikeutensa, toisin kuin vielä 70-luvulla tai sitä aikaisemmin tyttölapset saivat lähteä piiaksi 14v kotoa tai sata vuotta sitten orvot ja köyhien lapset huutokaupattiin työvoimaksi.
Suurimmalla osalla 70-luvun lapsilla oli jo ihan ihan hyvä lapsuus, koska sodan runtelema Suomi oli jälleenrakennettu ja sotavelat maksettu, vienti vapautettu ja elintaso nousi kohisten. Ensimmäinen sukupolvi Suomessa maksuttomaan koulutukseen, harrastuksiin, karkkipäiviin ja omaan huoneisiin, ruumiillinen kuritus kielletty laissa, subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen jne.
Ruumillinen kuritus kiellettiin laissa vasta 1984.
Vierailija kirjoitti:
Ikävää ap, että sinulla on ollut huonoja kokemuksia aikuisista. Älä kuitenkaan yleistä sitä koskemaan kaikkia aikuisia silloin. Huolehtivia, ystävällisiä ja rakastavia vanhempia ja aikuisia silloin on ollut paljon, he eivät vain jää samalla mieleen kuin ikävät tyypit.
Päin vastoin, silloin kun niitä ystävällisiä aikuisia on ollut, he jäävät todella hyvin mieleen. Muistan vuosikymmenten jälkeen todella hyvin ystävälliset opettajat ja ystävälliset kyläläiset samoin kuin ne hirviötkin. Suurin osa aikuisista oli jotain siltä väliltä, ei oltu epäystävällisiä, mutta ei mitenkään ystävällisiäkään. Ja helposti alettiin huutaa ja räyhätä lapsille ja nuorille, nekin, jotka muuten vaikuttivat asiallisista aikuisilta.
Lapsille ja nuorille huudettiin todella paljon myös koulussa, niillekin, jotka eivät olleet tehneet mitään. Kaikki kiltitkin niputettiin samaan nippuun kovisten ja pahisten kanssa. Ai, että teki hyvää jo kotona nujerretulle itsetunnolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain sekin kertoo että 70-luvun aborttiluvut olivat järjettömän suuria. Suuret ikäluokat eivät juurikaan lapsia halunneet. Vuonna 1973 aborttien lukumäärä oli noin puolet syntyneiden lukumäärästä. Lapsikato näkyi ennätyspieninä ikäluokkina.
Voi luoja. Todella moni halusi lapsia. Kenenkään abortintekemisen syyt eivät sinulle kuulu.
Voi luoja. Todella moni ei halunnut lapsia, mutta niitä vaan tuli vaikka ei ollut mitää edellytyksiä vastata niistä ja tätä tapahtuu vielä tänä päivänäkin.#ällöäitimyytti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain sekin kertoo että 70-luvun aborttiluvut olivat järjettömän suuria. Suuret ikäluokat eivät juurikaan lapsia halunneet. Vuonna 1973 aborttien lukumäärä oli noin puolet syntyneiden lukumäärästä. Lapsikato näkyi ennätyspieninä ikäluokkina.
Voi luoja. Todella moni halusi lapsia. Kenenkään abortintekemisen syyt eivät sinulle kuulu.
Otitko itseesi? Suuret ikäluokat tekivät järjettömästi abortteja, iso osa abortinhakijoista oli naimisissa. Tyypillisesti perheen toinen tai kolmas lapsi abortoitiin.
En ottanut itseeni koska en ole aborttia tehnyt, mutta tiedän kaksikin silloin aborttiin päätynyttä naista. Kummallakin syyt olivat terveydelliset. Perheen aiempia lapsia rakastettiin ja kolmaskin olisi ollut tervetullut, mutta kun ehkäisi petti, ei muuta vaihtoehtoa ollut kuin abortti, huomioiden perheen voimavarat.
Asia on edelleen kipeä näille naisille joten jos voisit ystävällisesti olla tekemättä omia valheellisia johtopäätöksiäsi abortin syistä täällä palstalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman historian tuntemus.
Maailma muuttuu ja niin on muuttunut myös lapsen asema ja oikeudet 50v, puhumattakaan sadassa vuodessa, samoin naisten, köyhien, vähän koulutettujen jne. Heillä on jopa ihmisarvo ja laki suojelee ja turvaa heidän oikeutensa, toisin kuin vielä 70-luvulla tai sitä aikaisemmin tyttölapset saivat lähteä piiaksi 14v kotoa tai sata vuotta sitten orvot ja köyhien lapset huutokaupattiin työvoimaksi.
Suurimmalla osalla 70-luvun lapsilla oli jo ihan ihan hyvä lapsuus, koska sodan runtelema Suomi oli jälleenrakennettu ja sotavelat maksettu, vienti vapautettu ja elintaso nousi kohisten. Ensimmäinen sukupolvi Suomessa maksuttomaan koulutukseen, harrastuksiin, karkkipäiviin ja omaan huoneisiin, ruumiillinen kuritus kielletty laissa, subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen jne.
Ruumillinen kuritus kiellettiin laissa vasta 1984.
1979 jo poistettiin vanhempien kuritusoikeus laista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain sekin kertoo että 70-luvun aborttiluvut olivat järjettömän suuria. Suuret ikäluokat eivät juurikaan lapsia halunneet. Vuonna 1973 aborttien lukumäärä oli noin puolet syntyneiden lukumäärästä. Lapsikato näkyi ennätyspieninä ikäluokkina.
Ja jos osaat ajatella ja ees uskot jos haet tietoa.
1973 oli äitiysloma 3 kk, ei ollut mitään hoitovapaita, ei juurikaan päivähoitoakaan. 1974 piteni äitiysloma puoleen vuoteen.
Toiseksi, suuria ikäluokkia oli paljon ( ei ole enää.) Nuoret ovat nuoria, ehkäisyt pettivät, kuitenkin au-lapsia ei oikein vielä hyväksytty vaikka avoliitotkin jo olivat. Itse aloitin avoliiton 1971, vihille kyllä mentiin ja elinikäinen liitto. ?aborttia en ole tarvinnut)
Nuorison varallisuus oli heikkoa, monet olivat köyhyydestä vaikka kaupunkeihin tulleet
Abortteja tehtiin paljon avioliitossa. Tuolloin oli perheverotus ja sen ansiosta oli paljon kotiäitejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Piiska viuhui. Kaverin perheessä jostain syystä aina perheen vanhin tytär sai kaikki rangaistukset ja pikkuveljeä lellittiin vaikka tämä usein aloitti ne tappelut.
Eikä viuhunut.
t. 70-luvun lapsi
Lue tilastoja. Ruumiillista kuritusta koko todella moni.
Ja sellaiseksi on laskettu myös kevyt tukistus tai näpäytys sormille.
Vähätteletkö tukistusta tms? Väkivaltaa sekin ja halveksittavaa.
En vähättele, mutta kun tässäkin ketjussa väitetään, että piiska on yleisesti viuhunut jne niin ei todellakaan pidä paikkaansa. Monissa perheissä ei ollut ruumiillista kur
Olen 40-luvulla syntynyt. En ole saanut piiskaa eikä hakattu. Miestäni oli kuritettu mutta tapa ei siirtynyt yhteiseen kotiimme.
Toki lapsi esim lähti aamulla hoitoon, nyt mennään. Ei jääty eteiseen tunniksi perustelemsan miksi ja mitä varten kuten nykyisin tehdään, vanhemmat ei ehdi töihin eikä lapsi päiväkotiryhmänsä mukaan vaikka retkelle tms.
Minä olen 60-luvun pikkulapsi, kirjoitin -78 ja sitten alkoi oma elämä.
Vanhempien elämä maalla oli tosi rankkaa, kaikilla kyläläisillä oli. Lapset eivät olleet mitään! Vain ruokittavia suita ja ilmaista työvoimaa: heinäpelto, kasvimaa, marjat, sienet, lumityöt.
Minnekään ei kuskattu, ei ollut edes autoja!
Lapset eivät hyppineet silmille tai määräilleet yhtään mitään.
Meistä tulikin ylikilttejä, helppoja suorittajia.
Repikääs siitä, nykyajan kasvatit kaikkine teorioineen.
"Asiat eivät tule käsitellyksi sillä, että ne lakaistaan maton alle. Tämä vai terapia, kumpi on halvempi paikka käsitellä asioita? Jos tämä on lähes ilmainen ja terapia maksaa tuhansia euroja yhteiskunnalle."
Itselläni tämä asenne, että ongelmia vähätellään, on johtanut tunteiden pullottamiseen. Tyhjyyteen. Apatiaan. Tilannetta ei auta se, että olen nuori. Tällä palstalla meidät kyllä muistetaan haukkua. Se saa vain sulkeutumaan enemmän omaan kuoreensa. Kieltämään omia ongelmiaan.
En puhu muille ongelmistani. En näytä negatiivisia tunteitani. Mutta en tunne enää positiivisia tunteitakaan vahvasti.
Herkkyydelle on aina naureskeltu. Lapsesta asti opin olemaan näyttämättä tunteitani. Siitä vain kiusoiteltiin tai huudettiin. Koulussa härnättiin niitä herkkiä lapsia, ja ajattelin heidän silloin olevan tyhmiä, koska näyttivät tunteitaan niin avoimesti. Olisivat olleet kuten minä, pullottajia, niin eivät olisi tulleet kiusatuiksi.
Myös itse olen pikkuhiljaa alkanut vähättelemään mielessäni herkkyyttä ja tunteita. Sisälläni vain pyörittelen silmiä, nauran ja saan kieroa mielihyvää. Empatiaa ei enää moniin asioihin löydy, koska en osaa samaistua. En muista, miltä se tuntui, kun suri ystävänsä menettämistä tai oli rakkaushuolia. Kerran koin ne vahvasti ja pääsin niistä yli. Ei sellaisia tunteita tarvitse enää käsitellä, ystäviä tulee ja menee, ja rakkaus joskus sammuu. Kunhan vain yli pääsee nopeasti. Olen jo unohtanut, miltä tuntui olla joskus masentunut, koska pääsin siitä yli itsekseni. Mielessäni vähättelen: "Jos minäkin olen päässyt yli asioista itsekseni, miksei muutkaan?"
Yhdyn välillä myös niihin "nuoret ovat liian herkkiä" -puheisiin. Tuntuu, että monilta nuorilta puuttuu kokonaan asenne työelämään. En ota burnoutteja tosissani, koska niistä on aina vitsailtu. Ajattelen niiden olevan vain heikkoutta. Jotain, mitä täytyisi hävetä. Olen myös itsepäisen itsenäinen, enkä kehtaa pyytää muilta apua. Ja jos joku tulee minua auttamaan, mielessäni ajattelen, että: "No, olisin pärjännyt itseksenikin."
Mutta ei tämäkään ole varmasti hyvä, että kieltää itseään tuntemasta tunteita. Tuntuu, että kehoni on reagoinut pitkäaikaiseen pullottamiseen. Rinnassani tuntuu olevan möykky, ja on vaikeaa hengittää. Mutta siltikään en tahdo lopettaa.
Lapsia en tule hankkimaan. En halua tehdä heidän elämästään kurjaa olemalla etäinen ja estynyt äiti. Varsinkin, kun äitini puolella esiintyy paljon herkkyyttä ja temperamenttisuutta, jotka olen tukahduttanut itsessäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain sekin kertoo että 70-luvun aborttiluvut olivat järjettömän suuria. Suuret ikäluokat eivät juurikaan lapsia halunneet. Vuonna 1973 aborttien lukumäärä oli noin puolet syntyneiden lukumäärästä. Lapsikato näkyi ennätyspieninä ikäluokkina.
Ja jos osaat ajatella ja ees uskot jos haet tietoa.
1973 oli äitiysloma 3 kk, ei ollut mitään hoitovapaita, ei juurikaan päivähoitoakaan. 1974 piteni äitiysloma puoleen vuoteen.
Toiseksi, suuria ikäluokkia oli paljon ( ei ole enää.) Nuoret ovat nuoria, ehkäisyt pettivät, kuitenkin au-lapsia ei oikein vielä hyväksytty vaikka avoliitotkin jo olivat. Itse aloitin avoliiton 1971, vihille kyllä mentiin ja elinikäinen liitto. ?aborttia en ole tarvinnut)
Nuorison varallisuus oli heikkoa, mo
Kao sulla joku lähde on ja tuohon kotiäitiyteen myös. Kyllä kaikki tuntemani naiset kävivät töissä tai vöhintään pari hoitolasta. Kaupungin lukuisat vaatetustehtaan työllistivät tuhansia naisia, raskaampi teollisuus myös.
Lastensuojelu oli aiemmin todella alkeellista. Ei edes vakavaa väkivaltaa kokeneita lapsia huostaanotettu. Puuttumiskynnys oli täysin toinen.