Lue keskustelun säännöt.
Lapsuus 70-luvulla. Aikuiset oli silloin todella ilkeitä lapsille.
15.03.2025 |
Muistoja vähemmän kivasta 70-luvusta?
Ainakin aikuisilla ei ollut mitään pidäkkeitä haukkua lapsia. Sieltäkö juontaa nykyinen huono käytös?
Kommentit (192)
Vierailija kirjoitti:
Ainakin meidän koulussa 70- luvulla opettajan kommentti kiusaamiseen oli, että " rakkaudesta se hevonenkin potkii". Ehkä on vähän tultu eteenpäin...
Sama juttu. Ja jotkut opettajat olivat tuolloin itse varsinaisia kiusaajia. Liikunnanopettajat olivat meidän koulussa pahimpia, mutta kyllä eka- ja tokaluokan naisopettajakin osasi homman. Järkyttäviä kiusaajia, jotka aiheuttivat monelle elinikäisiä traumoja.
No, ainakin yhdelle liikuntanatsille karma kosti vuosien päästä.
Muutenkin jotkut aikuiset olivat 70-luvulla todellakin ilkeitä. Varsinkin tuppukylässä juoruiltiin ja haukuttiin lapsen vanhempia lapsen kuullen esim.kaupassa, asemalla matkalipun myyjä oli tosi v-mäinen ym.ym.
Varsinkin aroille, ujoille ja köyhänoloisille lapsille oltiin ilkeitä, ihan vieraatkin ihmiset saattoivat kohdella törkeästi tuntematonta kouluikäistä. Samoin karjalaisevakkojen jälkeläiset saivat noissa tuppukylissä huonoa kohtelua vielä 70- luvullakin.
Sitten oli ystävällisiä aikuisia, mutta ainakin meillä päin heitä oli vähemmistö. Toisaalta omatkin perheenjäsenet ja sukulaiset kohtelivat huonosti. Pahinta itselläni oli äidin v-mäinen avopuoliso, ukko suoraan helvetistä. No, elämä antoi myöhemmin ukolle palkan pahoista teoista.
Lapsia ei arvostettu, ja joissain perheissä heitä pidettiin lähinnä riesana, vaikka ei olisi hakattukaan.
Onneksi noista ajoista on tilanne parantunut. Nykyään on sentään koulussakin aikuisia, joille voi mennä kertomaan asioista. 70- luvulla ei aikuisille uskaltanut puhua mistään kaltoinkohtelusta tms., kaikki olisi väännetty lapset tai nuoren syyksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla syntyneen teini-ikä oli 80-luvulla. Luin tuon pitkän keskustelun, naiset kävivät töissä, olivat siistejä mutta nuo kirjoittajat kuvailivat äitejään n. 1920 luvun naisiksi jotka virkkasivat siteet, eivät tienneet että kaupassa tarvikkeet, siteet ja tampponit.
Moni kertoo saaneensa trauman kun äiti vei hoitoon, ei rakastanut lastaan jotta olisi käänyt kotiin hoitamaan. Kovasti paheksuneet 70-luvun ansioäitejä.
Olet lukenut varmaan eri ketjua. Ne 40-luvulla syntyneet äidit oli jotenkin ihan sekaisin siinä naiseudessaan kun kuukautiset oli häpeän asia eikä niistä kyetty keskustelemaan tyttärien kanssa. Mistään virkatuista siteistä ei ollut kyse vaan asenneongelmasta.
60-luku, kun neljäkytluvulla syntyneet olivat nuoria, tuli e-pillerit,
Mä sain äidikseni kommunikaatiokyvyttömän häpeäjän. Niitä oli sen ketjun mukaan paljon, tiedä sitten miksi.
Allergisille naurettiin, he olivat ihme valittajia ja heikkoja.
Vierailija kirjoitti:
Piiska viuhui. Kaverin perheessä jostain syystä aina perheen vanhin tytär sai kaikki rangaistukset ja pikkuveljeä lellittiin vaikka tämä usein aloitti ne tappelut.
Eikä viuhunut.
t. 70-luvun lapsi
Vierailija kirjoitti:
Silloin oli vähemmän mielenterveysongelmia.
Hullujenhuoneissa väkeä piisasi. Kylähullujakin kulki kiusaamassa lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Silloin oli vähemmän mielenterveysongelmia. Ei nämä nykyiset "turvalliset tilat" ja mikroaggressioihin puuttumiset edistä mielenterveyttä. Kaikenlainen pienenkin epämukavuuden välttely tekee sen että ei kestä maailmaa, koska siihen kuuluu aina epämukavuusalueet. Jos jää kotiin kyhjöttämään siinä pelossa että ulkomaailma on kamala, tulee lopulta hulluksi.
Ihan yhtä paljon oli mt-ongelmia ellei enemmän sodan läheisyyden takia. Niitä ei vain diagnosoitu, tiedostettu ja ymmärretty mistä johtuu, vaan kaikki hullut olivat vaan "sellaisia luonteeltaan", "se nyt on vaan tollainen". Oli itsensä paljastajia ja hyväksikäytyäviä. Miehet puhuivat naisille törkeästi ja kähmivät ilman mitäön holttia. Aika kurja maailma. Minut pelasti yksi hyvä ja empaattinen aikuinen.
Ikävää ap, että sinulla on ollut huonoja kokemuksia aikuisista. Älä kuitenkaan yleistä sitä koskemaan kaikkia aikuisia silloin. Huolehtivia, ystävällisiä ja rakastavia vanhempia ja aikuisia silloin on ollut paljon, he eivät vain jää samalla mieleen kuin ikävät tyypit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Piiska viuhui. Kaverin perheessä jostain syystä aina perheen vanhin tytär sai kaikki rangaistukset ja pikkuveljeä lellittiin vaikka tämä usein aloitti ne tappelut.
Eikä viuhunut.
t. 70-luvun lapsi
Lue tilastoja. Ruumiillista kuritusta koko todella moni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten ja nuorten pahoinvointi ja häiriökäyttäytyminen lähti kasvuun kun kansakuntamme lippulaiva päivähoitojärjestelmä alkoi valtaamaan alaa. Silloin tuli esille se millaisissa oloissa suomalaiset lapset elää.
Itse olen esim toisen sukupolven sotainvalidin lapsi. Suomi unohti ne, jotka sitä sotaa kävivät. Miesten mielenterveysongelmat, päihteidenkäyttö, jne salattiin ja piilotettiin, että maa saataisiin jälleen rakennettua miesten voimin.
Hys hys, suomalainen mies on etuoikeutettu ja naiset näiden etuoikeuksien uhreja.
Ei ole yllättävää, että kun ääliöliberaali yhteiskunta on nostanut yksilön tunteet kaiken keskiöön, niitä myös käytetään. Jos monista aikuisistakin on tullut kuin uudelleen pikkulapsia, jotka tarvitsevat tukea ikävien tuntei
On hienoa, että ihmiset uskaltavat nykyään puhua avoimemmin heikkouksistaan ja vaikeuksistaan. Tästä moni ammattimarisija on tullut harhakäsitykseen, jonka mukaan ihminen, joka jankuttaa joka paikassa, kuinka kaikki aina tuntuu väärältä, olisi mielenkiintoinen. Ei ole.
Meillä on kaksi pandemiaa ylitse muiden, ylipaino ja mielenterveysongelmat ja paino tutkitusti vaikuttaa mielenterveyteen, mutta ylipainon saa lakaista maton alle kaiken maailman kehoneutraalius-kampanjoilla?
Suomesta on tullut tunne- ja terapiayhteuskunta ja nykyihmistä paapotaan ihan liikaa. Empatiaa ja myötäelämistä suorastaan vaaditaan ja itse seistään piiska kourassa vaatimassa paljon tekemättä itse mitään.
Olemme siirtyneet maailmaan, jossa omasta tunteesta on tullut ilmoitusasia, jolla voi ilmoittaa faktan.
Tunnumme kansana keskittyvän ongelmien osoitteluun ja kilpailuun siitä, kenellä menee surkeimmin ja kenellä on sitä kautta isoin oikeus valittaa. Maailman onnellisin kansa -titteli on suorastaan loukkaus. Suurinta sisua on nähtävissä silloin, kun etsitään vastapuolesta heikkoja kohtia ilkuttavaksi ja puolustetaan omaa oikeassa olemista tai oikeutta uhriutua.
Tavallinen arkikin tuntuu olevan loputonta kärsimystä, töissä on kamalaa, perhe-elämä on ankeaa ja ihmissuhteet ahdistavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla syntyneen teini-ikä oli 80-luvulla. Luin tuon pitkän keskustelun, naiset kävivät töissä, olivat siistejä mutta nuo kirjoittajat kuvailivat äitejään n. 1920 luvun naisiksi jotka virkkasivat siteet, eivät tienneet että kaupassa tarvikkeet, siteet ja tampponit.
Moni kertoo saaneensa trauman kun äiti vei hoitoon, ei rakastanut lastaan jotta olisi käänyt kotiin hoitamaan. Kovasti paheksuneet 70-luvun ansioäitejä.
Olet lukenut varmaan eri ketjua. Ne 40-luvulla syntyneet äidit oli jotenkin ihan sekaisin siinä naiseudessaan kun kuukautiset oli häpeän asia eikä niistä kyetty keskustelemaan tyttärien kanssa. Mistään virkatuista siteistä ei ollut kyse vaan asenneongelmasta.
60-luku, kun neljäkytluv
Asenteet ei riipu syntymävuodesta, vaan siitä millainen kasvukokemus kullakin on ollut ja mitä sen jälkeen on tehnyt kasvunsa eteen. On erilaista omata nuoret vanhemmat ja isovanhemmat, tai sitten vanhoja uskovaisia ihmisiä, joille kaikki on syntiä. Nuoremmille polville on ollut jo mahdollista päästä pitkään terapiaan työstämään traumojaan.
Vierailija kirjoitti:
Silloin oli vähemmän mielenterveysongelmia. Ei nämä nykyiset "turvalliset tilat" ja mikroaggressioihin puuttumiset edistä mielenterveyttä. Kaikenlainen pienenkin epämukavuuden välttely tekee sen että ei kestä maailmaa, koska siihen kuuluu aina epämukavuusalueet. Jos jää kotiin kyhjöttämään siinä pelossa että ulkomaailma on kamala, tulee lopulta hulluksi.
Elämme harhassa, että mielenterveysongelmien määrä on kasvanut. Siitä ei ole pienintäkään todistetta. Voimme kyllä päästä tutkimaan ennen eläneiden ihmisten kroppaa, mutta emme sitä, mitä mielessä liikkui. Ihminen ei ole onnellisuuskone. Ihminen on hengissäselviämiskone.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan 70-luvun lopulta kun tuttavia tuli kylään ja niiden isäntä luki lehdestä jonkun jutun jossa joku oli nostanut lapsen hiuksista ilmaan ja se oli heidän mielestään niin hauska juttu että nauroivat kovaan ääneen. Minä alta 5v kauhistelin itse mielessäni moista, siinä ei ole mitään hauskaa!
Oli myös todella sovinistista, perheen pojille oli paljon lähemmät säännöt kuin tytöille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oli myös todella sovinistista, perheen pojille oli paljon lähemmät säännöt kuin tytöille.
*löyhemmät
Googlaapa 1960-luvulla syntyneiden jutut lapsuudesta ja nuoruudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Piiska viuhui. Kaverin perheessä jostain syystä aina perheen vanhin tytär sai kaikki rangaistukset ja pikkuveljeä lellittiin vaikka tämä usein aloitti ne tappelut.
Eikä viuhunut.
t. 70-luvun lapsi
Lue tilastoja. Ruumiillista kuritusta koko todella moni.
Mistä sinä sen tiedät?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla syntyneen teini-ikä oli 80-luvulla. Luin tuon pitkän keskustelun, naiset kävivät töissä, olivat siistejä mutta nuo kirjoittajat kuvailivat äitejään n. 1920 luvun naisiksi jotka virkkasivat siteet, eivät tienneet että kaupassa tarvikkeet, siteet ja tampponit.
Moni kertoo saaneensa trauman kun äiti vei hoitoon, ei rakastanut lastaan jotta olisi käänyt kotiin hoitamaan. Kovasti paheksuneet 70-luvun ansioäitejä.
Olet lukenut varmaan eri ketjua. Ne 40-luvulla syntyneet äidit oli jotenkin ihan sekaisin siinä naiseudessaan kun kuukautiset oli häpeän asia eikä niistä kyetty keskustelemaan tyttärien kanssa. Mistään virkatuista siteistä ei ollut kyse vaan asenneongelmasta.
60-luku, kun neljäkytluv
Kuka eli 60-luvulla, sinä vai minä? Tanssiravintoloita oli paljon, niihin pääsi, tietysti piti olla pikkukengät . Nykyihmiset ei ees tiedä mitä on ravintolatanssit. Miehillä kravatti. Tietenkään ei kaupungin parempaan ravintola/yökerhoon päässyt kuin miesseurassa.
Elämä ollut alkeellisempaa mitä oikeasti ollut kun on sitten sepitetyt tarinat kun välttämättä tuolloin edes syntynyt.
Ennen 2000-lukua lapset ainakin vielä pelonsekaisesti kunnioittivat vanhempia ihmisiä, nykyään käytöstavat ovat aivan vituroillaan.
Jaa-a. Olen syntynyt -81 ja äiti -50. Ja mulle ei puhuttu sanaakaan seksistä tai menkoista. En mä tiedä mikä siinä on, että jäin ihan itse selviytymään niistä asioista. Lapsi kun olin, niin en kehdannut edes lähikaupasta siteitä ostaa. Ostin kauempaa. Olis ollu iso apu, jos äiti ois auttanu.
Ehkä se vapaa seksi oli jotain pinnallista vouhotusta, eihän nykyäänkään jokainen nuori nainen tee somea työkseen tai harrastuksenaan, vaikka siltä vaikuttaa ja tämä aika tullaan muistamaan somevaikuttajista.