Lue keskustelun säännöt.
Lapsuus 70-luvulla. Aikuiset oli silloin todella ilkeitä lapsille.
15.03.2025 |
Muistoja vähemmän kivasta 70-luvusta?
Ainakin aikuisilla ei ollut mitään pidäkkeitä haukkua lapsia. Sieltäkö juontaa nykyinen huono käytös?
Kommentit (192)
Siis jos joku on ollut 70-luvulla koulussa tai teini ei hän voi mainostaa olevansa 70-luvulla syntynyt. Naisten tapa heivauttaa itsensä 10 vuotta nuoremmaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin tunsin sen lapsuudessani ettei lapsia kunnioitettu ihmisinä juurikaan. Puolustuskyvytöntä oli helppo lyödä, häpäistä ja alistaa. Ihmettelyä aihettaa vieläkin kuinka jätettiin ihan oman onnensa nojaan eikä mihinkään mitään tukea saanut kun sitä olisi tarvinnut.
Minäkin olin lapsi 1970-luvulla. Valvoin viime yönä ja jostain syystä lapsuuden kohtelu palasi mieleen. Se, miten omat vanhemmat löivät pienimmästäkin syystä ja miten myös alistivat suusanallisesti arvostelemalla jopa ulkonäköäni. Olin yksinäinen lapsi, koulukiusattukin. Sitäkin käytetty aseena minua vastaan: minua syyllistettiin siitä, että minulla ei ollut kavereita ja että minua kiusattiin. Mummolassa oli tilaisuus tavata serkkuja, ja minua nöyryytettiin heidänkin kuultensa.
Muistan, miten ihmettelin toimintaa serkkujeni perheessä: serkut, jotka olivat suurin piirtein samanikäisiä kuin minä, kutsuivat vanhempiaan etunimeltä ja keskustelivat heidän kanssaan vapautuneesti ja ihmeellisen tasaveroisesti. Ei minulla ollut sellaista. Riitti, että kysyin mitä tahansa, vaikka sitä, milloinka tänään saunotaan, ja minulle alettiin rähjätä.
Minuun ei myöskään haluttu käyttää rahaa. Vaatteet ostettiin halpamyymälästä, kengät kasvuvaraa ajatellen pari numeroa liian isoina, kasvaessani sänkyäni pidennettiin naulaamalla jatkoksi lankun palanen eikä mitään harrastuksia kustannettu. Kuitenkin valtio maksoi minustakin lapsilisää. Mutta se raha tallettiin nimissäni olevalle tilille, jonka vanhempani kuitenkin tyhjensivät, kun ostivat uuden talon.
Jotain hyvää tuosta kohtelusta seurasi. Opin kätkemään tunteeni, koska surua ja murhetta ei kannattanut näyttää - se vain olisi ruokkinut pilkkaamista entistä enemmän. Työelämässä on joskus tullut vastaan ahdistavia tilanteita, mutta olen osannut esiintyä silloin aivan tyynenä.
Koin tuon ajankohdan turvallisena kasvaa. Miksi? Koska aikuinen oli aikuinen, eikä leikkinyt jotain ikiteiniä jonka ei tarvitse ottaa vastuuta edes lastensa kasvatuksesta, vaan jota pitää ymmärtää ja kannatella. Nykyään niin vanhempana, päiväkodissa kuin työelämässäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvattaminen ja rajaaminen ei ole ilkeyttä. Jos koti ei asettanut lapselle rajoja, tarvittaessa sen teki muut välittävät aikuiset. Nykyisin vastaavankaltaiset tilanteet hoitaa lastensuojelu, sosiaalitoimi sekä poliisi.
Kyllä osa aikuisista oli ilkeitä 1970-luvulla. Narsisteja. Sodan lapsuudessaan kokeneita ja siitä traumatisoituneita. Itsekin kävin alakoulun, jonka opettaja haukkui meitä lapsia yksitellen tyhmiksi. Toinen vanhempani huusi ja haukkui minua ties millä nimillä, vaikka olin ujo ja arka, koulukiusattu. Ei se ollut kasvattamista ja rajojen asettamista vaan henkistä väkivaltaa.
Ja nyt yhteiskunta on sinulle jotain velkaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Piiska viuhui. Kaverin perheessä jostain syystä aina perheen vanhin tytär sai kaikki rangaistukset ja pikkuveljeä lellittiin vaikka tämä usein aloitti ne tappelut.
Eikä viuhunut.
t. 70-luvun lapsi
Lue tilastoja. Ruumiillista kuritusta koko todella moni.
Mistä sinä sen tiedät?
Luen tutkimuksia, en yleistä omasta mielipiteestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten ja nuorten pahoinvointi ja häiriökäyttäytyminen lähti kasvuun kun kansakuntamme lippulaiva päivähoitojärjestelmä alkoi valtaamaan alaa. Silloin tuli esille se millaisissa oloissa suomalaiset lapset elää.
Itse olen esim toisen sukupolven sotainvalidin lapsi. Suomi unohti ne, jotka sitä sotaa kävivät. Miesten mielenterveysongelmat, päihteidenkäyttö, jne salattiin ja piilotettiin, että maa saataisiin jälleen rakennettua miesten voimin.
Hys hys, suomalainen mies on etuoikeutettu ja naiset näiden etuoikeuksien uhreja.
Ei ole yllättävää, että kun ääliöliberaali yhteiskunta on nostanut yksilön tunteet kaiken keskiöön, niitä myös käytetään. Jos monista aikuisistakin on tullut kuin uudelleen pikkulapsia, jotka tarvitsevat tukea ikävien tuntei
"Vaatiminen" on usein kaksisuuntaista.
Toinen vaatii toiselta jotain sellaista mitä tämä ei voi tarjota.
Toinen taas vaatii toiselta hyväksyntää ja ymmärrystä. Usein hän vaatii toista olemaan hiljaa epäkohdista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla syntyneet sai nuorena huutoa vanhoilta, nyt ne saa huutoa nuorilta.
Ikinä ei ole sellaista aikaa ettei joutuisi kuuntelemaan huutoa.
Uhriudu vähän lisää.
Olen syntynyt 90-luvulla.
Vielä pahempaa siis. Toisten puolesta uhriutuminen on kaikkein naurettavinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Piiska viuhui. Kaverin perheessä jostain syystä aina perheen vanhin tytär sai kaikki rangaistukset ja pikkuveljeä lellittiin vaikka tämä usein aloitti ne tappelut.
Eikä viuhunut.
t. 70-luvun lapsi
Lue tilastoja. Ruumiillista kuritusta koko todella moni.
Ja sellaiseksi on laskettu myös kevyt tukistus tai näpäytys sormille.
Vierailija kirjoitti:
Silloin oli vähemmän mielenterveysongelmia. Ei nämä nykyiset "turvalliset tilat" ja mikroaggressioihin puuttumiset edistä mielenterveyttä. Kaikenlainen pienenkin epämukavuuden välttely tekee sen että ei kestä maailmaa, koska siihen kuuluu aina epämukavuusalueet. Jos jää kotiin kyhjöttämään siinä pelossa että ulkomaailma on kamala, tulee lopulta hulluksi.
Ei pidä paikkaansa. Silloin oli sodan jäljiltä ja 40 - 50 -lukujen rankan jälleen- rakennusvaiheen jäljiltä ja muutenkin todella paljon mielenterveysongelmia, ne vain pidettiin piilossa eikä niistä puhuttu tai kirjoitettu missään. Mielenterveysongelmaiset vanhemmat hakkasivat lapsiaan, koska heitä oli hakattu, koulukiusaaminen oli aivan järkyttävää eikä siihen puututtu mitenkään. Sodassa traumatisoituneita ihmisiä ei hoidettu, osasta tuli alkoholisteja siltojen alle ym.ym.
Silloin oli kuulemani mukaan helpompi saada hoitoa ja parempaa hoitoa esim.masennukseen ainakin suurissa kaupungeissa eikä esim.terapian kestoa oltu rajoitettu ja se oli maksutonta. Ongelmana oli, että ihmiset eivät hakeutuneet hoitoon, vaikka tarvetta olisi ollut. Ongelmat kätkettiin häpeän ja stigman takia ja paineet purettiin sitten alkoholin voimalla tai ilman puolisoon ja lapsiin, .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näistä "ennen olivat vanhemmat huonoja" -keskusteluista tulee mieleen miksi nyt on lapsia huostassa ihan ennätysmääriä. Lasten erilaiset hoidot ja terapiat tukossa, lastensuojelu täystyöllistetty.
40-luvulla syntyneen isomummun syytä?
Jotain sekin kertoo että 70-luvun aborttiluvut olivat järjettömän suuria. Suuret ikäluokat eivät juurikaan lapsia halunneet. Vuonna 1973 aborttien lukumäärä oli noin puolet syntyneiden lukumäärästä. Lapsikato näkyi ennätyspieninä ikäluokkina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ikinä vaihtaisi lapsuuttani 70- ja 80-luvuilla tähän päivään. Silloin sai elää turvallisemmassa maailmassa. Virikkeitä oli vähemmän, ei nettiä ja somea, mutta kuitenkin juuri sopivasti ettei tylsää ollut. Kotona ei todellakaan ollut väkivaltaa. Koulussa minua tosin kiusattiin, se oli kamalaa. Lapset osaavat olla todella ilkeitä. Ja ilmeisesti sama jatkuu monessa koulussa edelleen vaikka on KiVa-koulut ja muut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvattaminen ja rajaaminen ei ole ilkeyttä. Jos koti ei asettanut lapselle rajoja, tarvittaessa sen teki muut välittävät aikuiset. Nykyisin vastaavankaltaiset tilanteet hoitaa lastensuojelu, sosiaalitoimi sekä poliisi.
Kyllä osa aikuisista oli ilkeitä 1970-luvulla. Narsisteja. Sodan lapsuudessaan kokeneita ja siitä traumatisoituneita. Itsekin kävin alakoulun, jonka opettaja haukkui meitä lapsia yksitellen tyhmiksi. Toinen vanhempani huusi ja haukkui minua ties millä nimillä, vaikka olin ujo ja arka, koulukiusattu. Ei se ollut kasvattamista ja rajojen asettamista vaan henkistä väkivaltaa.
Ja nyt yhteiskunta on sinulle jotain velkaa?
Niinhän en sanonut missään, tulkitset nyt omiasi. Vai projisoitko, koetko näin omalla kohdallasi?
Yhteiskunta ja sen ihmiset tutkivat näitä asioita, tiedostavat ja oppivat. Henkisestä väkivallasta, narsismista ja koulukiusaamisesta on tärkeä puhua, jotta kehittyisimme ihmisinä ja - yhteiskuntana. Maailma muuttuu kohti parempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Piiska viuhui. Kaverin perheessä jostain syystä aina perheen vanhin tytär sai kaikki rangaistukset ja pikkuveljeä lellittiin vaikka tämä usein aloitti ne tappelut.
Eikä viuhunut.
t. 70-luvun lapsi
Lue tilastoja. Ruumiillista kuritusta koko todella moni.
Mistä sinä sen tiedät?
Lue historiaa, perspektiivi auttaa. Vielä tänäkin päivänä kurituksen hyväksyy 15% suomalaisista. 2000-luvun alussa prosentit oli 34.
Vieläkin noin neljäsosa vanhemmista kertoo tukistavansa lastaan ja väkivallalla uhkaamista käyttää kasvatuskeinona ainakin yksi kymmenestä vanhemmasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Piiska viuhui. Kaverin perheessä jostain syystä aina perheen vanhin tytär sai kaikki rangaistukset ja pikkuveljeä lellittiin vaikka tämä usein aloitti ne tappelut.
Eikä viuhunut.
t. 70-luvun lapsi
Lue tilastoja. Ruumiillista kuritusta koko todella moni.
Ja sellaiseksi on laskettu myös kevyt tukistus tai näpäytys sormille.
Vähätteletkö tukistusta tms? Väkivaltaa sekin ja halveksittavaa.
Vierailija kirjoitti:
Jotain sekin kertoo että 70-luvun aborttiluvut olivat järjettömän suuria. Suuret ikäluokat eivät juurikaan lapsia halunneet. Vuonna 1973 aborttien lukumäärä oli noin puolet syntyneiden lukumäärästä. Lapsikato näkyi ennätyspieninä ikäluokkina.
Voi luoja. Todella moni halusi lapsia. Kenenkään abortintekemisen syyt eivät sinulle kuulu.
Luunappeja ja tukkapöllyä, eikä ollut edes syytä.
Itse on koskaan omalle lapselle ole antanut.
Oman historian tuntemus.
Maailma muuttuu ja niin on muuttunut myös lapsen asema ja oikeudet 50v, puhumattakaan sadassa vuodessa, samoin naisten, köyhien, vähän koulutettujen jne. Heillä on jopa ihmisarvo ja laki suojelee ja turvaa heidän oikeutensa, toisin kuin vielä 70-luvulla tai sitä aikaisemmin tyttölapset saivat lähteä piiaksi 14v kotoa tai sata vuotta sitten orvot ja köyhien lapset huutokaupattiin työvoimaksi.
Suurimmalla osalla 70-luvun lapsilla oli jo ihan ihan hyvä lapsuus, koska sodan runtelema Suomi oli jälleenrakennettu ja sotavelat maksettu, vienti vapautettu ja elintaso nousi kohisten. Ensimmäinen sukupolvi Suomessa maksuttomaan koulutukseen, harrastuksiin, karkkipäiviin ja omaan huoneisiin, ruumiillinen kuritus kielletty laissa, subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen jne.
No ei minua ainakaan, kotona oli selvät ruoka-ajat jos et silloin ollut jäit ilman. Ulkona me lapset oltiin päivät myös talvella, ei paljon aikuisia näkynyt kuin silloin jos jonkun kieli oli jossain kiinni pakkasella
Minullakin on kuitenkin myös paljon hyviäkin muistoja. Synnyin perheeseen ja sukuun, kasvuympäristöön, jossa ei ollut köyhyyttä, alkoholiongelmia tai lyöty lapsia. Mutta jälkikäteen yleisilmapiiri 70-luvusta ei ollut ainakaan naisen näkökulmasta mikään kovin hääppöinen.