Listatkaa konkreettisia esimerkkejä, joissa arvot ei kohdanneet deittikumppanin kanssa

Elämäni ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen sokkodeitti vuosia sitten. Mies tarvitsi parin koulutukseensa kuuluvaan juhlatilaisuuteen ja yhteinen tuttumme kysyi minua.

Kävimme katsomassa treffeillä teatteriesityksen. Se oli hänen mielestään paras ikinä ja minusta surkein näkemäni. Emme puhuneet politiikasta, mutta tuli tunne keskustellessamme, että olemme vastakkaisilla laidoilla. Hän lopulta totesi, etten pääse juhlatilaisuuteen hänen kanssaan ellen suostu yöpymään samassa huoneessa tilaisuuden jälkeen. Teki mieli nauraa päin naamaa, niin kuin 1. en tunne sinua 2. en koe sinuun henkistä enkä fyysistä vetoa 3. en ole mikään kurjalan tuhkimo jonka mielestä pukujuhlat olisi unelmien täyttymys minkä eteen tehdä uhrauksia

Avoimuus. Kysyin tuleeko hänen mielestään pettämisestä kertoa avoimesti, jos aikoo jatkaa suhteessa petetyn kanssa. Hänen mielestä ei tarvitse kertoa, koska ei se hyödytä mitään. Olin eri mieltä, joten ei jatkoon.

Onpa täällä osalla kamalia kertomuksia. Minulla mm. tällaisia:

Mies oli sitä mieltä että kondomi on turha kapistus. Samalla miehellä lapsi erittäin hankalan, mt-ongelmaisen naisen kanssa. Oli lisäksi hirveän loukkaantunut siitä kun jotkut eivät käytä maskia julkisella paikalla (koronan jälkimainingeissa). Maskin käytöstä olin samaa mieltä mutta nämä muut asiat ja kokonaisuuden ristiriitaisuus tuntuivat liian hankalalta.

Mies koki ongelmana sen, että tulen hyvin toimeen entisen kumppanin kanssa.

Mies oli sitä mieltä että hänen ei kuulu joutua ilmaisemaan mielipiteitään ja toiveitaan, vaan minun tulisi pyrkiä päättelemään näitä jotenkin hienovaraisesti ilman keskustelua. Itse uskon systeemiin jossa kumpikin ilmaisee omat toiveet ja tarpeet selkeästi ja toisen vastuulle jää sitten kerrottujen asioiden huomioiminen. Jos ei ole koskaan kertonut toiveistaan, ei saa loukkaantua siitä jos toinen ei automaattisesti osaa niitä täyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asennevamma korkeaa koulutusta kohtaan. Monet yliopistotutkinnot oli hänen mielestään 'käsienheiluttelua'

Aika monella akateemisella on tämä asenne duunareita kohtaan.

Sen vuoksi onkin hyvä pariutua suunnilleen samantasoisesti koulutetun kanssa.

Tai sitten sellaisen ihmisen kanssa, joka kunnioittaa myös niitä ihmisiä, jotka ovat tehneet erilaisia valintoja kuin hän itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei totellut miestä (minua).

 

           Tapailiko alalikäistä, vai miksi  kuvitelet että pitäisi totella ? 🙄😡

Vai koiraa? 

- Oli kiinnostunut materiasta niin paljon, että suurin osa keskusteluista oli hyvin konkreettisiin esineisiin liittyvää, kun itse keskustelen mieluummin abstraktilla tasolla ilmiöistä ja asioista, eikä suhteen peruspilarina ok-talo (jonka tämä mies olisi ollut yksin valmis maksamaan) ole mielestäni hyvä.

- Mies, jota tapailin, kertoi nukkuvansa lattialla patjalla. En päässyt koskaan hänen luokseen vierailulle. Tämä oli ehkä jo vähän liian boheemia ja antimaterialistista minulle. Häneltä oli jäänyt lukion jälkeinen tutkinto kesken, kun itse taas tein jatkotutkintoa yliopistossa. Olimme päämäärätietoisuudessa erilaisia.

- Mies ajatteli, että parempi hallittu turkistarhaus Suomessa kuin epäeettinen tuonti Kiinasta. Siis oikein hyvin perusteltu, mutta kun itselleni turkikset ovat vain EI. Ei se lohduta, että Suomessa ovat saaneet kasvaa kuution kokoisessa häkissä.