Listatkaa konkreettisia esimerkkejä, joissa arvot ei kohdanneet deittikumppanin kanssa
Kommentit (207)
Mä luulen että olen sen verrain avoin itse, että ei minun kanssani sellaiset täysin erilaiset arvot omaavat naiset edes lähde deittailemaan. Eli ei oikein mitään tähän sopivia tarinoita ole. Kerran nuorempana oli tilanne jossa jo yhteen muutettuamme todettiin että haluamme edetä niin eri tahtia, että yhteistä tulevaisuutta ei ole. Itse olin vasta rakentamassa yritystäni, kun hän taas oli jo valmistunut ammattiinsa ja halusi ruveta perustamaan perhettä. Kun liikettä ei tapahtunut puoleen vuoteen, veti hän siitä johtopäätöksensä. En voi häntä siitä moittia, löysi pian uuden miehen joka oli valmis siihen.
No kerran oli myös eräs sinänsä monilahjakas tyyppi, erittäin karismaattinen ja älykäs, huumorimme sopivat loistavasti yhteen.. mutta oli akateemisen uran lisäksi kovin boheemi taiteilija, ja kovin sotkuinen ja viinaan menevä. Kotinsa oli kuin sikolätti, eikä se haitannut häntä lainkaan. Totesin että en minä sellaisen kanssa voisi elää, vaikka hänen kanssaan oli äärimmäisen hauskaa viettää aikaa.
Treffeillä mies kehui ja kiitteli ulkomuotoani ja asuani kauniiksi ja viehättäväksi ja jatkoi "ja mulla on tunnetusti rima korkealla!"
Sitten hieman myöhemmin hän kuitenkin puhui jokaikisestä exästään (sekä ihmisestä että suhteesta) todella ikävään, katkeraan ja vähättelevään sävyyn. Ilmeisesti hänen rimansa oli noussut "tunnetusti korkealle" vasta noiden exien jälkeen? Itsehän hän oli kuitenkin heidät aikanaan valinnut... Tai sitten vaan lähtenyt aina innokkaimpien tyrkkyjen mukaan imarreltuna?
Mene ja tiedä, mutta ihminen, jolla on noin paljon käsittelemättömiä tunnetason haavoja ja joka ei kanna menneisyyttään arvokkaasti, ei pääse jatkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väitti jenkkien aiheuttaneen Ukrainan sodan, kun provosoi NATOn laajenemista, vaikka Putler varoitti ettei kannata🤦
Oli koronarokotevastainen eikä ymmärtänyt että jotkut joutui ottaa sen että pääsi töihin ja muihin paikkoihin.
Halusi ehdottomasti 2 lasta, kummallakin ikää n. 40v.
Koitti määräillä ja omia minut ekoilla treffeillä, yritti järjestää 2. treffit hänen luonaan.
Ei jatkoon.
Naurahdin tolle että ihmiset uskoivat k rokotteen tehoon, kiltti pikku lammas nää bää🤣 muuten ei jatkoon.
Mies se tulee räkänokastakin, muttei tyhjän naurajasta,
Aika monessa vastauksessa toistuu sama kaava.
Mies kritisoi ulkonäköä -> vaikka mies ei itse ollut komea.
Miehellä oli kokoomuslainen asenne rahaan -> vaikka mies oli itse köyhä.
Mutta näinhän se menee. Mitä komeampi ja rikkaampi mies on, sitä enemmän naiset katsovat läpi sormien. Eri miehille on eri säännöt.
Mies kertoi,että hänen tuleva vaimonsa ei saa mennä töihin,eikä meillä vietetä joulua.
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä on nirsoa porukkaa. Ei kyllä ihme, että jäädään yksin.
No ei tämä ketju ole mikään kaikki kommentit pätevät kaikille. Nuo ovat nyt vaan yksittäisiä tapauksia, jossa jokin ei mätsännyt.
Siskonsa oli hankkinut koiranpennun. Kun ekan kerran kävimme siskon luona pentu tietysti alkoi haukkumaan itselleen tuntemattomia ihmisiä. Mies alkoi huutaa ja komentaa pentua, sille piti kuulemma näyttää kuka on alfauros ja hänelle ei mitkään piskit räksytä... Sanoin miehelle heippa ja vannotin siskoa ettei päästä veljeään traumatisoimaan pientä pentua.
Päätöksen tehnyt, että yhden joutunut jättämään taakse ja häntäkin elämä jo toisille vesille kuljettanut.
Vahvimmin kanssaan ei kohdanneet nämä hengelliset näkemykset. Minä uskon ja hän agnostikko ja kun kerran näistä asioista puhuin ja omasta taustasta asian kanssa niin totesi, että en näe asioita ihan noin. Toistaiseksi ei ole kumppanin kanssa väliä uskooko vai ei. Muutkin mielenkiinnon kohteet esim. musiikin ja muiden kanssa niin etäällä toisistaan ja tuntuu, että onko pumpulissa kasvanut kun ei tunnistanut ihan näitä tunnettujakaan, juttelut ollut luokkaa Kuka Pate Mustajärvi, en ole kuullut, kuka Vesa-Matti Loiri, en ole kuullut koskaan, kuka Neumann, en ole kuullut. Kummelista totesi, että joku komediaryhmä se kai on ja tehneet jonkun hyvän elokuvan joskus, mutta siinä se. Niin ja kyseessä 4 vuotta nuorempi tyyppi, ei 15-20 vuotta nuorempi. No senkin ikäluokan kavereita on, mutta heidän kanssa näistä henkilöistä ihan vaivattomasti pystynyt juttelemaan. Me kummatkin siis 80-luvun puolella synnytty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhtautuminen ylipainoon ja siihen että elämässä olisi hyvä jotain osatakin.
t. Mies
Ylipaino ei haittaa ollenkaan, mutta ylipainoisen kanssa arvot ei vaan kohtaa.
Mitä arvoja päättelet ylipainoisilla sitten olevan? Vai kuvitteletko, että ylipainoiset eivät liiku tai syö terveellisesti? Vähänpä tiedät.
Asenne, että vain tosiuskovaiset ovat oikeita, hyviä ihmisiä.
Olin tuolloin itsekin vielä uskovainen, mutta minulla oli läheisiä ja rakkaita ihmisiä, jotka eivät olleet uskovaisia.
Viherpiipertäjän kanssa. Lähdin ensitapaamisella heti, kun kuulin mielipiteitään.
Vierailija kirjoitti:
Suhtautuminen liikuntaan. Minulle se on välttämätön paha. Käyn lenkillä pari kertaa viikossa ja salilla kerran viikossa. Inhoan hikiliikuntaa periaatteesta. En tykkää lasketella, hiihtää, luistella tai uida.
Lasten hankinta. Minulle ehdoton kyllä lastenhankkimiseen. Mies jota tapailin, sanoi ensin, että ei ole miettinyt asiaa. Myöhemmin hänen suustaan lipsahti, että ihmiset sekoittaa elämänsä hankkimalla lapsia ja vapaus menee. Se mies asui itse omien vanhempiensa kanssa samassa talossa, päätysiivessä, ja kävi usein syömässä äitinsä laittamat pöperöt. Eli oli hyvin vapaaherra.
Ohis, mutta miten inhotaan periaatteesta? Eikö se inhon tunne kumpua automaattisesti?
Olen kolmekymppinen, liikunnallinen ja työtä tekevä mies. Kymmenisen vuotta sitten löysin suomi24-treffeistä erään sairaalloisesti ylipainoisen naisen, jonka kanssa sovittiin treffit. Sanotaan, ettei ulkonäön perusteella saisi profiloida ja lokeroida ketään, mutta tämän kyseisen tyypin kanssa kyllä lihavuus korreloi oikein hyvin hänen maailmankuvaa ja elämäntyyliä. Wt-elämänkoululaisuus korostui hänestä oikein voimakkaasti: hän ei ollut koskaan tehnyt elämässä mitään muuta kuin elänyt kelan tuilla. Edes ammattitutkintoa häneltä ei löytynyt. Hän poltti runsaasti tupakkaa, eli epäterveellisesti eineksiä ja karkkia ahmien. Muutenkin yleissivistystaso ja käytöstavat olivat kuin alakoululaisella. Hän oli joutunut käsittääkseni lapsena perheväkivallan uhriksi ja vielä joutunut peruskoulussa kiusatuksi ylipainon takia. Ei ollut saanut hyväksyntää juuri keltään.
Tein hänelle alusta alkaen selväksi, etten halua hänen kanssaan mitään vakavaa suhdetta, lapsista puhumattakaan. Jostainsyystä se ei mennyt jakeluun. Hän raivostui minulle suunnattomasti, kun sanoin, etten halua tavata enään häntä.
Deitti järjesteli työkseen tuotantoeläinten kuljetuksia esim. teurastamoon. Itse olin eläinrakas kasvissyöjä. Ei nähty niiden yksien treffien jälkeen.
Minulle tärkeää on uskollisuus.
Seurustelukumppaniksi yrittäneelle irtosuhteet.
Fiksu ja kiinnostava mies sai pitää veneeriset tautinsa.
"Siskonsa oli hankkinut koiranpennun. Kun ekan kerran kävimme siskon luona pentu tietysti alkoi haukkumaan itselleen tuntemattomia ihmisiä. Mies alkoi huutaa ja komentaa pentua, sille piti kuulemma näyttää kuka on alfauros ja hänelle ei mitkään piskit räksytä... Sanoin miehelle heippa ja vannotin siskoa ettei päästä veljeään traumatisoimaan pientä pentua."
Joo, se miten ihminen suhtautuu eläimiin kertoo kyllä usein paljon. Ei eläimistä ole pakko pitää mutta jos niitä kohtelee millään tavalla huonosti niin se on todella huono merkki kyllä ainaki itselle.
Sitten on taas päinvastaisi tapauksia kuten nykyinen mieheni. Minuun teki kyllä todella ison vaikutuksen miten hienosti hän osaa olla koirien kanssa vaikka hänellä itsellään ei olekaan koiraa. Suunnilleen jokainen koira tykkää hänestä ja myös tottelee häntä vaikka hän ei ole niille mitenkään sinällään tiukka. Hänellä on vaan sellainen oikea lämmin mutta jämäkkä ote eläimiin. Ja yhtä hienosti hän kyllä kohtelee myös ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä osalla kamalia kertomuksia. Minulla mm. tällaisia:
Mies oli sitä mieltä että kondomi on turha kapistus. Samalla miehellä lapsi erittäin hankalan, mt-ongelmaisen naisen kanssa. Oli lisäksi hirveän loukkaantunut siitä kun jotkut eivät käytä maskia julkisella paikalla (koronan jälkimainingeissa). Maskin käytöstä olin samaa mieltä mutta nämä muut asiat ja kokonaisuuden ristiriitaisuus tuntuivat liian hankalalta.
Mies koki ongelmana sen, että tulen hyvin toimeen entisen kumppanin kanssa.
Mies oli sitä mieltä että hänen ei kuulu joutua ilmaisemaan mielipiteitään ja toiveitaan, vaan minun tulisi pyrkiä päättelemään näitä jotenkin hienovaraisesti ilman keskustelua. Itse uskon systeemiin jossa kumpikin ilmaisee omat toiveet ja tarpeet selkeästi ja toisen vastuulle jää sitten kerrottujen asioiden huomioiminen. Jos ei ole koskaan kertonut toiveistaan, ei saa loukkaantua siitä jos toinen ei automaattisesti osaa niitä täyttää.
Totuus maskinkäytöstä on kuitenkin se, että Korona voi olla jopa hengenvaarallinen joillekkin. Sukupuolitautien kanssa voi elää ihan normaalia elämää.
Ei ehkä suoraan arvojen ristiriita mutta ainakin yhdessä suhteessa huomasin että olimme vain niin eri taustoista tulleita että meidän oli vähän hankala vain olla samalla kartalla asioista. Tahtoi tulla tilanteita jossa jompi kumpi piti itsestäänselvänä että tämä asia tietenkin tehdään aina näin ja toinen oli ihan ymmällään että ei meillä vaan ole koskaan noin tehty. Ihan vaikka miten eri juhlia vietetään, käydäänkö kylässä, miten vietetään vapaa-aikaa, matkustellaanko jne. Jotenkin vaan kaikki oli juuri eri tavalla meillä mielessä ja se alkoi sitten tuntua rasitteelta vaikka ei siinä mitään henkien taistoa käyty ja kumpikin oli sinällään valmis joustamaan. Liikaa vain ehkä joutui tekemään koko ajan kompromisseja ja siihen vähän väsyi. Aloin miettimään että jos tähän vielä tehdään joskus lapsia niin voi tulla sitten vielä kaksinverroin näitä asioita eteen. Lähdettiin sitten ihan sopuisasti eri teille.
Yks oli viherpiiperö, toinen oli kovin vasemmistolainen, yksi harrasti liikaa "hyväntekeväisyyttä", yksi oli täynnä koulutustaan oli niin maailman tärkein, nenärengas, liikaa tatuointeja,