Taiteilijat ovat täysin erkaantuneita todellisuudesta

Vierailija kirjoitti:

Jos taiteilija on niin äärimmäisen lahjakas, että kaikki haluavat ostaa hänen töitään ja hän oikeasti pystyy elättämään itsensä taiteellaan, niin hyvä. 

Hyvin suuri osa taiteilijoista kuitenkin elää apurahoilla, jotka yhteiskunta (=veronmaksajat ) maksaa. Lisäksi he ovat rasittavia yrittäessään jatkuvasti kaupustella töherryksiään kaikille tuttavilleen eikä kukaan kehtaa sanoa heille totuutta: että kuka tahansa päiväkoti-ikäinenkin osaa sotkea värejä paperille.

Etkö päässyt taidekouluun vai mistä moinen katkeruus? Olitko huono kuviksessa ja kaverit nauroivat?

Vierailija kirjoitti:

Se mitä minä ite en ymmärrä ei ole taidetta - siinä näiden keskustelujen vahva argumentti😅

Ja sitten ovat ne wannabe-taiteilijat joiden mielestä koko taidemaailma on mätä koska minä ite en päässyt taiteilijaksi kuten se lahjaton kaverini tai muu noubadi 😅

Se ei tee sinusta lahjakasta että teet jotain paskaa mitä minä en ymmärrä. 

Taitelijoille sanoisin että askartelu on vaan huono syy olla tekemättä oikeita töitä. Työn vieroksujia ja outolintuja suurin osa sanon minä. Tehkää teos MENKÄÄ TÖIHIN! niin tulen heti ostamaan sen.  Työ mihin on oikeasti käytetty aikaa, hikeä ja verta.

Ikävää, että nämä kakkataide-trollailijat  ovat taas täällä. Mutta persuillahan on aikaa... 

Harmillista, että taidekeskustelut tällä palstalla ovat mitä ovat. Apinan kanssa on niin vaikeaa keskustella. Mutta jippikaijei: sen voi viedä puistoon ja jos laittaa vaipan niin varmaan persujen kokoukseen.

Musta olis ihanaa olla taiteilija.

Onkohan toisen juhlat oikea paikka mennä valittamaan omasta työstressistä? Tai jos oma työ kiristää niin, ettei oikein kestä sitä, että jotkut nauttii töistä, pitäisikö alkaa miettimään jotain plan B:tä?

Vierailija kirjoitti:

Musta olis ihanaa olla taiteilija.

Niin minustakin. Jos olisi joku iso tehdashalli. Siellä soisi joku outo musiikki ja lipittäisin siellä viinaa hassuissa vaatteissani ja tekisin outoja teoksiani. Tyhjiä kalja ja viinapulloja olisi lattiat täynnä. Oikein kunnon fiilistelyä ja kurjuuden maksimointia. 

Vierailija kirjoitti:

Onkohan toisen juhlat oikea paikka mennä valittamaan omasta työstressistä? Tai jos oma työ kiristää niin, ettei oikein kestä sitä, että jotkut nauttii töistä, pitäisikö alkaa miettimään jotain plan B:tä?

Mitä stressiä taitelijalla voi olla? Luomisen tuskaa? Tukirahojen riittämättömyys viinaan? 

Vierailija kirjoitti:

Mikä on pointtisi? Maailmassa on erilaisia töitä.

Kuvataiteilija tai näyttelijä ei välttämättä ymmärrä lapiohommista mitään.

Eikä lähihoitaja tai insinööri välttämättä ymmärrä maalaamisesta tai näyttelemisestä mitään.

Ainoastaan kahta näistä tarvitaan sitten tosielämässä. Nimittäin insinöörejä ja lähihoitajia (ja he eivät mitään apurahoja saa siitä, etteivät pysty itseään elättämään vaan kengän kuvan perseeseen).

Vierailija kirjoitti:

Taiteen tulee olla sellaista että se kiinnosta ihmisiä ja se myy itse itsensä.

Miksi meidän tulee tukea taidetta joka ei kiinnosta ostajia?

Onko taiteen mahdollista olla sellaista, joka myy itse itseään?

Ehkä sinä voisit ehdottaa voittojen sijoittamista yrityksen kasvuun, kehittämiseen ja työntekijöiden palkitsemiseen, osinkojen sijaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on pointtisi? Maailmassa on erilaisia töitä.

Kuvataiteilija tai näyttelijä ei välttämättä ymmärrä lapiohommista mitään.

Eikä lähihoitaja tai insinööri välttämättä ymmärrä maalaamisesta tai näyttelemisestä mitään.

Ainoastaan kahta näistä tarvitaan sitten tosielämässä. Nimittäin insinöörejä ja lähihoitajia (ja he eivät mitään apurahoja saa siitä, etteivät pysty itseään elättämään vaan kengän kuvan perseeseen).

Suomi ei olisi olemassa ilman kulttuuria ja taidetta

Suomi olisi olemassa ilman insinöörejä ja lähihoitajia, kurjempana paikkana vain

Joidenkin mielestä on parempia ja huonompia töitä. Mutta miksi se on usein taiteilija, jota vastaan hyökätään sanoen "Mene oikeisiin töihin..."?

Miksei vaikka viinin tai suklaanmaistaja? Pelisisällön tuottaja? Koska ihmiset haluavat juoda viiniä ja syödä suklaata? Onko se välttämätöntä? Pelata yötämyöten?

Taidettakin ostetaan, musiikkia kuunnellaan. Eivätkä ne sentään aiheota maksakirroosia.

Hurskastellaan, että laitoshuoltajaparka se raataa ja todella ansaitsee palkkansa.

Taide on tarpeetonta pas,Kaa. Usein.

Työtä hekin tekee. Voisit kokeilla niin tiedät että siinäkin väsyy. Vaativaa on kun itse aloitin maalaamisen ja nyt ymmärrän paljon paremmin taiteilijoita.

Olen ollut urheilukaupan kassalla, taiteilijana - (tanssijana ja koreografina) ja insinöörinä. Yritin jopa yhdistää insinööriyden ja taiteen.

Taiteilijana elämä oli sata kertaa mukavampaa, vaikka ei sillä elänyt. Siksi menin palkkatyöhön. Hengailen usein vanhoissa piireissä edelleen. Kyllä se vähän vtuttaa kun ei voi koskaan lähteä istumaan iltaa, koska aamulla on töitä. Enemmän vtuttaa se, että siihen painostetaan, koska ei meinata ymmärtää, että aamulla on tosiaan herättävä kello 6.

Ennen ihmiset tekivät itse taiteensa, oli kaikenlaisia näytelmäpiirejä ja kuoroja kansakouluilla. Luulenpa että se oli terveellisempää kuin katsoa muiden tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Taiteilijoiden seura on piristävää. Kun hengaa hetken heidän porukoissaan ja palaa sitten omaan arkeensa, kuuntelee vaikka työpaikan kahvitunnilla tavanomaisten tympeiden perheenäitien kertovan viikonloppuna kohokohdista, miettiii, että voi h e l v e t t I, pakko itsekin päästä pois näistä kuvioista.

Tämäpä juuri, mikään ei ole niin tylsää kuin ne ahdasmieliset töissä kahvitauolla, joiden mieli ei ole avoin kovinkaan monelle asialle ja voidaan keskustella suurin piirtein vain säästä. Silloin on aika sama pitää tauot yksin, lukea vaikka mieluummin jotain. Taiteilijat ei suinkaan ole erkaantuneita todellisuudesta, vaan nimenomaan elävät sitä ja ovat kosketuksissa usein itseensä ja ympäristöönsä. Heitä ei kiinnosta tehdä jotain vain rahan vuoksi, he tekevät asioita joista pitävät. Toki moni taiteilija käy myös päivätöissä tai osa-aikatöissä itsensä elättääkseen, mutta usein se ei ole heille kutsumus ja siksi heille ei ole maailmanloppu jos se työ joskus loppuu, aina löytyy jotain uutta millä elättää itsensä. Sillä se usein riittää että elää ok tai mukavasti, taide on se pääasia, ei ole tarkoitus tienata miljoonia ainakaan useimmilla. Vaikka ei sillä, etteikö taiteilijakin haluaisi maksimoida tulonsa, kuten kuka tahansa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä on valintoja. Sinä valitset oman työsi. 

Ihanko muka oikeasti? Nykyään ala pitää valita jo lukioikäisinä (ensikertalaisuuskiintiöt, yo-todistuksella sisään, mitkä aineet kirjoitat, valinnat tehdään jo ekana vuotena). Otetaan opintolaina ja ollaan kesät harkoissa. Pian saadaan vakituinen työpaikka ja maksetaan lainaa pois. 

Onko ihminen muka ihan vakavasti ottaen vapaa valitsemaan uutta alaa. Tarvitset ajan, jolla lukea pääsykokeisiin, uuden opintolainan, uudet harkat yms. 

Alan vaihto ei todellakaan ole mikään itsepähän valitset.

No kuka muu valitsee ja vaihtaa kuin itse? Ihan itse nuo pakkosi ja raamisi sinulle luot, ei kukaan muu. Olet vapaa vaihtamaan alaa, opiskelemaan, vaihtamaan työtä tms mitä vain haluat jos niin tahdot ja päätät. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on pointtisi? Maailmassa on erilaisia töitä.

Kuvataiteilija tai näyttelijä ei välttämättä ymmärrä lapiohommista mitään.

Eikä lähihoitaja tai insinööri välttämättä ymmärrä maalaamisesta tai näyttelemisestä mitään.

Ainoastaan kahta näistä tarvitaan sitten tosielämässä. Nimittäin insinöörejä ja lähihoitajia (ja he eivät mitään apurahoja saa siitä, etteivät pysty itseään elättämään vaan kengän kuvan perseeseen).

 

Niin se taiteilija voi tehdä päivätöikseen tai osa-aikaisena vaikka mitä, aivan turhaan te yritätte iskeä jotain leimoja kaikille taitelijoille otsaan vain apurahoja toivovina, elämäntapatyöttöminä baskeripäinä.