Taiteilijat ovat täysin erkaantuneita todellisuudesta
Eksyin taas lähipiirissä olevan ihan tunnetun taitelijan juhliin, jossa tapasin muita taitelijoita. Ei ole toista ammattiryhmää, jota kohtaan tunnen samanlaista päänsärkyä. Keskustelut on aina about samanlaisia.
Yritin kertoa työstressistäni ja siitä, kuinka työ vie kaiken energiani. Modernia taidetta hemmetin oudolla tavalla tekevä - jopa apurahan saanut - taiteilija kertoi ylimielisesti kuinka hän taas pitää työelämästä, koska se tuo hänelle merkitystä elämään. Kysyin, mitä hän tarkoitti työelämällä. "Mä tykkään siitä, että mulla on oman kiinnostuksen mukainen projekti, jonka vaan mä saan itse luoda oman näkemyksen pohjalta."
Taidemaalarille tuli yllätyksenä se, että työpaikkaan vaaditaan työterveystarkastus. "Ai, mä luulin, että se tehdään vain lentäjille, tai poliiseille."
Näyttelijä taas kertoi, kuinka on yrittänyt luopua älypuhelimesta (ja kuinka muidenkin pitäisi), koska "taitelijana on tosi tärkeetä että se oma sisäinen kanava on niinku auki". Miten kerrot, että monessa työssä on pakko tuijottaa sitä ruutua monta tuntia päivässä?
Oman kutsumuksen mukaiset projektiluontoiset työt eivät ole verrattavissa siihen, että joutuu käyttämään viikossa 37 tuntia, vuodesta toiseen siihen, että yrityksen osakkeenomistajat saavat mahdollisimman paljon voittoa.
Sitten joku näistä valopäistä julkaisee teoksen, joka käsittelee sitä, kuinka nykyihminen on kadottanut sisäisen äänensä. Antakaa mun kaikki kestää!
Kommentit (251)
On myös taiteilijoita, jotka työskentelevät instituutioissa, kuten näyttelijät ja orkesterimuusikot. Tarvitsemme taidetta ja on hienoa, että sitä tuetaan.
Ap kuulostaa itse aika rasittavalta ihmiseltä jos odottaa rennoissa juhlissa oksentavansa stressinsä ja pahan olonsa toisten päälle ja sitten loukkaantuu kun heillä itsellään ei ole stressi ja paha olo työelämästä.
"Onko hän luonut sinun tarinasi varastaen myrkkyä tihkuvan ulisija-hahmon."
Heh, sama tuli mieleen, onhan monilla taiteilijoilla myös kadehtijoita. Todennäköisesti joku wannabe tämäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taiteilijan valitettavasti pitääkin olla aika irrallaan todellisuudesta voidakseen luoda. Olen ajatellut, että he uhraavat itsensä, jotta me turvattua, tasapainoista elämää elävät ihmiset saamme sitten nauttia heidän taskukokoon puristamistaan tunteista ja kokemuksista, joidenlaisia emme jalat maassa elävinä kykene itse kokemaan.
Eiköhön se laitoshuoltaja surkealla palkalla uhraa itsensä paljon enemmän kuin itseään toteuttava taiteilija. Nämä myytit eivät palvele ketään, eivät edes sitä taiteileijaa.
Ihan vain huomiona, että taide usein myös kuvaa todellisuutta. Vaikea sitä on kuvata, jos siitä on irrallaan. Abstraktiot toki eri asia.
Ei automaattisesti tai yhtään. Riippuu ihmisestä. Jos on hyvin luova ja artistinen tuo rutiinityö voi olla sekä puuduttavan tylsää pitkittyessään mutta myös ihanaa aivolepoa, hyvä vastapaino jos varsinkin voi tehdä sitä joustavasti. Pelkällä taiteella voi joutua kitkuttamaan niin että se itsessään masentaa. Riippumatta edes onko hyvä. Nykyään vaikuttaa jopa siltä että ihan tuuba nostetaan kovastikin esille, tyrkylle ja helposti mukaan lähteväksi kun se vähän haastavampi laatu jää varjoon.
Tuon sietäminen se vasta luonnetta vaatii. Ei jokin puuduttava tylsyys edellytä muuta kuon kykyä turruttaa itseään. Toiset jopa rakastavat sitä.
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Mäkin tunnen taiteilijoita ja koen, et just he on kiinni todellisuudessa ja kosketuksessa itseensä.
Taiteella ei oo helppo elää, mut silti he pitää kiinni siitä mitä haluavat tehdä
Tunnen kaksi taiteilijaa ja kummatkin omistavat 4 asuntoa. Kumpikin on rikastunut vain taiteella. Lahinna erinakoisilla apurahoilla
Vierailija kirjoitti:
"Onko hän luonut sinun tarinasi varastaen myrkkyä tihkuvan ulisija-hahmon."
Suomen lainsäädännössä on tietyt määreet sille, mitä ja miten saa kirjoittaa, jos käyttää teksteissään toisten ihmisten sanomaa,kokemuksia,elämäntarinaa. Joten kyllä-hän on myös minun (en ole ainoa) elämäntarinaani häikäilemättömästi hyödyntänyt "omina kokemuksinaan ja oivalluksinaan", narsisti ja rahanahne kun on, että mikä oli sinun ongelmasi? Oletko samanlainen, muita hyväksikäyttävä "herkkä kukkanen" ja "todellinen taiteilija", jolta uupuu itsereflektion taito ja kaikki käsitys moraalista?
Siis mitä ihmettä. Pitäisikö kirjailijan mielestäsi kirjoittaa vain omista kokemuksistaan? Eiköhän jokaiselle ole itsestäänselvää, että kirjailija voi ja hänen pitääkin kirjoittaa kaikesta mitä on kuullut, nähnyt tai vaikka lukenut muualta. Siitä hän luo oman versionsa.
Minusta tylsintä kirjallisuutta on useimmiten sellainen, jossa pyöritään vain omissa kokemuksissa eli omaelämäkerrallinen kirjallisuus.
Katkeruus ja kateus ei muuten kaunista ketään.
Okei. Eli olet tosi kateellinen taiteilijoille heidän ammatistaan? Voit hakea itsekin opiskelemaan taidetta ja apurahojakin voivat hakea myös siviilit. Siitä vaan siis lopettamaan duunisi ja mukaan taiteilijaelämään
Vierailija kirjoitti:
Ap kuulostaa itse aika rasittavalta ihmiseltä jos odottaa rennoissa juhlissa oksentavansa stressinsä ja pahan olonsa toisten päälle ja sitten loukkaantuu kun heillä itsellään ei ole stressi ja paha olo työelämästä.
Juuri niin, mietin samaa. Menee juhliin trauma dumppaamaan työstressiään :D ei varmaan tule toiste kutsua
Ovat herkkiä indikaattoreille, mutta ei maailma kuitenkaan sellaiseksi päädy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taiteilijan valitettavasti pitääkin olla aika irrallaan todellisuudesta voidakseen luoda. Olen ajatellut, että he uhraavat itsensä, jotta me turvattua, tasapainoista elämää elävät ihmiset saamme sitten nauttia heidän taskukokoon puristamistaan tunteista ja kokemuksista, joidenlaisia emme jalat maassa elävinä kykene itse kokemaan.
ÖÖ? Kylläpä oli taas sellaista taiteilijuuden romantisointia ettei ole hetkeen kuultukaan.
Niinhän se jordan petersonkin sanoi, että taitelijat ovat siellä tuntemattoman reunalla tekemässä mustasta valkoista. Luovat todellisuutta, siinä missä muut kuluttavat sitä
(Luovuutta on kylläkin monella alalla. Esim. kaikki diagnostiikka ym. puppu on keksittyä, eli sinänsä omanlaistaan taidetta)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen erään "kirjailijan" joka sai kirjaansa ideat muilta, käytti muiden ihmisten kertomia ajatuksia kirjassaan suoraan ominaan, elää "nuppivikaisuutensa" vuoksi eläkkeellä, koska "pappa betalar" kaiken-vanhempiensa sosiaalisten piirien avulla hän on päässyt kultalusikka per..ssään suoraan ns. taiteelliseen sisäpiiriin ja joskus eräissä teosten julkistamistilaisuuksissa käyneenä tunsin oksennuksen nousevan kurkkuuni katsellessani ja kuunnellessani sitä teennäistä tekotaiteellista pas..aa ja teeskenneltyä suitsutusta mitä nuo ihmiset toisilleen suoltavat. Minusta ei olisi taiteilijaksi, jos sellaiseksi ryhtyminen edellyttää narsismia ja sosiaalista pyrkyryyttä siinä mittakaavassa,mitä olen tuon henkilön kohdalla joutunut todistamaan.
Olipa katkeraa tekstiä.
Jos sinua on plagioitu tai sinulta varastettu, niin tee ihmeessä rikosilmoitus. Tosiasiassa näin ei todennäköisesti kuitenkaan ole
Esimerkiksi Marimekkohan oli vähän aikaa sitten oikeudessa jostakin kuosista, joka oli piirretty "kopioimalla" valokuvasta. Oikeus katsoi että tuotos oli omaperäinen, koska taiteilija oli lisännyt siihen oman pääomansa (kynän jälki). Taiteilija saa siis käyttää olemassaolevaa substanssia, kunhan ei esimerkiksi siteeraa sitä sanatarkasti tai käytä jotakin kuvaa sellaisenaan. Se on tekijänoikeusrikos eli tavallaan tuo varkaus mistä puhut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on pointtisi? Maailmassa on erilaisia töitä.
Kuvataiteilija tai näyttelijä ei välttämättä ymmärrä lapiohommista mitään.
Eikä lähihoitaja tai insinööri välttämättä ymmärrä maalaamisesta tai näyttelemisestä mitään.
Pointtini: Työ, joka on projektiluontoista itseilmaisua ei ole verrattavissa tavalliseen palkkatyöhön, joka on kuluttavaa ja usein merkityksetöntä ja joka tehdään muiden taloudellisten tavoitteiden hyväksi.
ap
Kukaan ei pakota sinua tekemään paskaa, merkityksetöntä työtä muiden taloudellisten intressien nimissä. Ota äkkiä loparit jos tuo on työsi, sellaiset paikat pitää saada kitkettyä yhteiskunnasta kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Mäkin tunnen taiteilijoita ja koen, et just he on kiinni todellisuudessa ja kosketuksessa itseensä.
Taiteella ei oo helppo elää, mut silti he pitää kiinni siitä mitä haluavat tehdä
Tunnen kaksi taiteilijaa ja kummatkin omistavat 4 asuntoa. Kumpikin on rikastunut vain taiteella. Lahinna erinakoisilla apurahoilla
Apurahat ovat kuukausimääräisiä ja korkeimmat taitavat olla alle 4000 euroa kuukaudessa, eikä apurahalla voi työskennellä läpi elämän. Aloittelevat aloittavat alle 3000 eurosta. Ei tuolla palkalla neljää asuntoa osteta, eli jostain muualta ne rahat ovat tulleet.
Mun tuntemat taiteilijat on kyllä ihan todellisuudessa kiinni. Yhden kuvataiteilijan harrastukset on maanpuolustus ja metsästys. Klassinen muusikko on kaupungin työntekijä, puoliso freelance. Perheellä omanlaisensa lastenhoitojärjestelyt mm. vuoropäiväkoti
"Jos sinua on plagioitu tai sinulta varastettu, niin tee ihmeessä rikosilmoitus. Tosiasiassa näin ei todennäköisesti kuitenkaan ole
Esimerkiksi Marimekkohan oli vähän aikaa sitten oikeudessa jostakin kuosista, joka oli piirretty "kopioimalla" valokuvasta. Oikeus katsoi että tuotos oli omaperäinen, koska taiteilija oli lisännyt siihen oman pääomansa (kynän jälki). Taiteilija saa siis käyttää olemassaolevaa substanssia, kunhan ei esimerkiksi siteeraa sitä sanatarkasti tai käytä jotakin kuvaa sellaisenaan. Se on tekijänoikeusrikos eli tavallaan tuo varkaus mistä puhut"
Tuo kommentoijahan puhui siitä, että kirjailija on käyttänyt muiden ajatuksia, sanomisia ja elämäntarinoita työssään. Ja aika vähäiseksi ja tylsäksi kutistuisi kirjallisuus, jos se olisi kiellettyä.
Mutta kyseisellä kirjoittajalla on hyvin kielteinen kanta taiteilijoihin yleensä, he ovat jopa rikollisia jossain kommenteissa.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän kaikkia oikeasti vtuta elämän realiteeteista erkaantuneet ihmiset. Oli kyse taiteilijasta, vanhasta sedästä tai ponin omistavasta espoolaisesta.
Samalla tavalla kapitalismin oravanpyörässä on irtaannuttu todellisuudesta. On aivan uskomatonta, että on asunnottomuutta, vaikka asuntoja olisi kyllä kaikille. Tai nälkää, vaikka markettien hyllyt notkuvat tavarasta ja sitä heitetään roskiin. Rahan valtaa, vaikka sillä ei todellisuudessa ole mitään merkitystä, ihmisen keksimä juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän kaikkia oikeasti vtuta elämän realiteeteista erkaantuneet ihmiset. Oli kyse taiteilijasta, vanhasta sedästä tai ponin omistavasta espoolaisesta.
Samalla tavalla kapitalismin oravanpyörässä on irtaannuttu todellisuudesta. On aivan uskomatonta, että on asunnottomuutta, vaikka asuntoja olisi kyllä kaikille. Tai nälkää, vaikka markettien hyllyt notkuvat tavarasta ja sitä heitetään roskiin. Rahan valtaa, vaikka sillä ei todellisuudessa ole mitään merkitystä, ihmisen keksimä juttu.
Oon eri, mutta miten niin tuo on todellisuudesta irtaantumista? Ennemminkin inhimillisyydestä irtaantumista, mutta tuo on sitä todellisuutta.
1. Kuka menee juhliin avautumaan työstressistään ja pitää sitten ylimielisenä, kun joku vastaa hänelle kohteliaasti omasta työelämästään? Sehän se vasta on ylimielistä, että odottaa vastaukseksi mitään muuta.
2. Joku kertoo älypuhelimesta luopumisen yrityksestään, joka tietenkin tulkitaan myös niin, että sitä suositellaan myös muille. Voihan se toki olla, että niin on tapahtunut, mutta monesti on myös havaittu, että tuo aihe tulkitaan niin helposti muiden käytökseen puuttumisena, vaikka puhuisi vain omasta kokemuksesta. Halutessaan voi tosiaan kertoa, että monissa töissä ruudun tuijottaminen on välttämättömyys.
3. Nykyihminen tosiaan herkästi kadottaa sen "sisäisen äänensä" esim työskennellessään näyttöpäätteiden parissa, ja tuottamassa yrityksille ja osakkeenomistajille voittoa.
Aloittaja vaikuttaa tosiaan stressaantuneelta.
Ja millainen on se taiteilija.