Taiteilijat ovat täysin erkaantuneita todellisuudesta
Eksyin taas lähipiirissä olevan ihan tunnetun taitelijan juhliin, jossa tapasin muita taitelijoita. Ei ole toista ammattiryhmää, jota kohtaan tunnen samanlaista päänsärkyä. Keskustelut on aina about samanlaisia.
Yritin kertoa työstressistäni ja siitä, kuinka työ vie kaiken energiani. Modernia taidetta hemmetin oudolla tavalla tekevä - jopa apurahan saanut - taiteilija kertoi ylimielisesti kuinka hän taas pitää työelämästä, koska se tuo hänelle merkitystä elämään. Kysyin, mitä hän tarkoitti työelämällä. "Mä tykkään siitä, että mulla on oman kiinnostuksen mukainen projekti, jonka vaan mä saan itse luoda oman näkemyksen pohjalta."
Taidemaalarille tuli yllätyksenä se, että työpaikkaan vaaditaan työterveystarkastus. "Ai, mä luulin, että se tehdään vain lentäjille, tai poliiseille."
Näyttelijä taas kertoi, kuinka on yrittänyt luopua älypuhelimesta (ja kuinka muidenkin pitäisi), koska "taitelijana on tosi tärkeetä että se oma sisäinen kanava on niinku auki". Miten kerrot, että monessa työssä on pakko tuijottaa sitä ruutua monta tuntia päivässä?
Oman kutsumuksen mukaiset projektiluontoiset työt eivät ole verrattavissa siihen, että joutuu käyttämään viikossa 37 tuntia, vuodesta toiseen siihen, että yrityksen osakkeenomistajat saavat mahdollisimman paljon voittoa.
Sitten joku näistä valopäistä julkaisee teoksen, joka käsittelee sitä, kuinka nykyihminen on kadottanut sisäisen äänensä. Antakaa mun kaikki kestää!
Kommentit (251)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on valintoja. Sinä valitset oman työsi.
Ihanko muka oikeasti? Nykyään ala pitää valita jo lukioikäisinä (ensikertalaisuuskiintiöt, yo-todistuksella sisään, mitkä aineet kirjoitat, valinnat tehdään jo ekana vuotena). Otetaan opintolaina ja ollaan kesät harkoissa. Pian saadaan vakituinen työpaikka ja maksetaan lainaa pois.
Onko ihminen muka ihan vakavasti ottaen vapaa valitsemaan uutta alaa. Tarvitset ajan, jolla lukea pääsykokeisiin, uuden opintolainan, uudet harkat yms.
Alan vaihto ei todellakaan ole mikään itsepähän valitset.
Ihan oikeasti.
Omat aikalaiset ovat harvoin ymmärtäneet aikansa suurimpia neroja, olivatpa he tieteilijöitä, taiteilijoita tai muuten suuria ajattelijoita.
Taiteella voi olla erilaisia ulottuvuuksia: Se voi olla arkielämän omalaatuista tulkintaa, sen ilmiöiden tarkkailua ja esittämistä uusista ja innostavista näkökulmista. Se voi olla yhteiskunnan ja elämän epäkohtien sarkastista parodisointia. Se voi pyrkiä herättelemään voimakkaita tunne-elämyksiä tai uudenlaisia ajatuksia. Se voi olla tekniseen täydellisyyteen pyrkivää suorittamista. Se voi pyrkiä ilmaisemaan sisäistä näkemystä äärimmäisestä kauneudesta tai jostakin visiosta. Se on varmasti useimmiten kuiskausta sellaiselta abstraktion tasolta, jonne kaikilla ei ole kulkukorttia, siksi sitä ei myöskään ole aina kovin helppoa ymmärtää.
Taide on tärkeä osa kulttuuria. Mitä olisi vaikkapa suomalainen kulttuuri ilman Seitsemää Veljestä, Tuntematonta Sotilasta, Sibeliusta tai Eino Leinoa? Taide ilmentää usein sitä me olemme, mitä me syvässä sisimmässämme tunnemme omaksemme. Tämän se tekee usein vieläpä upean monitulkintaisesti, kuten Tuntematon Sotilas, joka sotaisuudestaan huolimatta on syvemmin tulkittaessa rauhansanoman manifesti. Taide voi vaikuttaa ajatteluumme: joskus suorasti, joskus epäsuorasti. Riippuen taiteilijan nerokkuudesta.
Kaikki tuskin tekevät taidetta myöskään samojen vaikuttimien tai päämäärien ajamana: Jotkut käsittelevät sen avulla omia traumojaan, pelkojaan ja unelmiaan, käyttävät siis taideilmaisua terapiana. Jotkut haluavat olla esillä, tai tavoittelevat mainetta ja menestystä. Jotkut haluavat ottaa kantaa tai vaikuttaa yhteiskuntaan. Jotkut tahtovat leikitellä, luoda naurua ja iloa. Joillekin karikatyyrinen taiteellinen elämäntapa ja sen sosiaaliset verkostot ovat ehkä tärkeämpiä kuin itse taiteen tekeminen, he pyrkivät ehkä itse tiedostamattaankin muuttumaan käveleviksi taideteoksiksi. Joku myy taiteellisen potentiaalinsa liike-elämän tai teollisuuden kaupalliseen hyötykäyttöön. Tässä vain joitakin vaikuttimia, ja moni taiteilja varmaankin tavoittelee niistä monia ja myös monia joita en maininnut.
Ei ole yhtä oikeaa tai väärää tapaa olla taiteilija tai tehdä taidetta. Jos luovuuden yrittää asettaa ahtaisiin raameihin, se kuihtuu ja kuolee pois. Valitettavasti juuri siihen suuntaan taiteen kaupallistaminen monesti pyrkii kehittymään, sillä se yrittää myydä mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman paljon. Tällainen taide on (yleensä) suhteellisen yksinkertaista, tosin voi myyväkin taide olla laadukasta. On kuitenkin todella tärkeää, että on olemassa säätiöitä, jotka jakavat apurahoja heille, joiden taide ei laadustaan huolimatta myy vielä suurelle yleisölle, mutta on sitäkin merkityksellisempää pienemmälle yleisölle. Juuri tällaisen taiteen parista voi nousta tulevien sukupolvien korkeakulttuuria.
Vierailija kirjoitti:
Omat aikalaiset ovat harvoin ymmärtäneet aikansa suurimpia neroja, olivatpa he tieteilijöitä, taiteilijoita tai muuten suuria ajattelijoita.
Taiteella voi olla erilaisia ulottuvuuksia: Se voi olla arkielämän omalaatuista tulkintaa, sen ilmiöiden tarkkailua ja esittämistä uusista ja innostavista näkökulmista. Se voi olla yhteiskunnan ja elämän epäkohtien sarkastista parodisointia. Se voi pyrkiä herättelemään voimakkaita tunne-elämyksiä tai uudenlaisia ajatuksia. Se voi olla tekniseen täydellisyyteen pyrkivää suorittamista. Se voi pyrkiä ilmaisemaan sisäistä näkemystä äärimmäisestä kauneudesta tai jostakin visiosta. Se on varmasti useimmiten kuiskausta sellaiselta abstraktion tasolta, jonne kaikilla ei ole kulkukorttia, siksi sitä ei myöskään ole aina kovin helppoa ymmärtää.
Taide on tärkeä osa kulttuuria. Mitä olisi vaikkapa suomalainen kulttuuri ilman Seitsemää Veljestä, Tuntematonta Sotilasta, Sibeliusta t
Hienosti kiteytetty taiteen merkitys! Kiitos!
Jokaisella on oma todellisuutensa, eikä siitä kertominen ole lähtökohtaisesti kannanotto toisen elämään.
Kannattaa löytää keino siihen, ettei takerru muiden sanomisiin. On aika raskasta jos viattomat kommentit herättävät tuollaisen reaktion.
Oletetaan, että asia on niin kuin väität (taiteilijat ovat vieraantuneita todellisuudesta) niin mitä siitä? Mitä merkitystä sillä on SINUN elämässäsi?
Jokainen palkansaaja voi kokeilla miten helppoa taiteilijan elämä on: ei työsuhdetta, ei kuukausipalkkaa, ei palkallisia vapaapäiviä eikä lomia. Kaikki työvälineet on hankittava itse. Jatkuva epävarmuus toimeentulosta. Se on taiteilijoiden todellisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Omat aikalaiset ovat harvoin ymmärtäneet aikansa suurimpia neroja, olivatpa he tieteilijöitä, taiteilijoita tai muuten suuria ajattelijoita.
Taiteella voi olla erilaisia ulottuvuuksia: Se voi olla arkielämän omalaatuista tulkintaa, sen ilmiöiden tarkkailua ja esittämistä uusista ja innostavista näkökulmista. Se voi olla yhteiskunnan ja elämän epäkohtien sarkastista parodisointia. Se voi pyrkiä herättelemään voimakkaita tunne-elämyksiä tai uudenlaisia ajatuksia. Se voi olla tekniseen täydellisyyteen pyrkivää suorittamista. Se voi pyrkiä ilmaisemaan sisäistä näkemystä äärimmäisestä kauneudesta tai jostakin visiosta. Se on varmasti useimmiten kuiskausta sellaiselta abstraktion tasolta, jonne kaikilla ei ole kulkukorttia, siksi sitä ei myöskään ole aina kovin helppoa ymmärtää.
Taide on tärkeä osa kulttuuria. Mitä olisi vaikkapa suomalainen kulttuuri ilman Seitsemää Veljestä, Tuntematonta Sotilasta, Sibeliusta t
Olipas hyvä teksti. Jännä, miten siinä oli asioita jotka ei tullu mitenkään uutena, mutta joita ei olis itse osannu laittaa tuolleen sanoiksi.
Tuntuu että taidetta tehdään vain toisille taiteilijoille. Muu kansa ei ole siitä kiinnostunut.
Jos taiteen rahoituksesta järjestettäisiin kansanäänestys, loppuisi apurahat.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että taidetta tehdään vain toisille taiteilijoille. Muu kansa ei ole siitä kiinnostunut.
Jos taiteen rahoituksesta järjestettäisiin kansanäänestys, loppuisi apurahat.
Tässäpä tämä, miksi sitten suomalaiset eivät ole kiinnostuneita taiteesta, kun muualla Euroopassa kyllä ollaan?
Vierailija kirjoitti:
Mikä on pointtisi? Maailmassa on erilaisia töitä.
Kuvataiteilija tai näyttelijä ei välttämättä ymmärrä lapiohommista mitään.
Eikä lähihoitaja tai insinööri välttämättä ymmärrä maalaamisesta tai näyttelemisestä mitään.
Tuntemani insinöörit ja sairaanhoitajat eivät myöskään osaa yhtään mitään kädentaitoja. Edes lapiohommia.
Kyllä, taidetta ja kulttuuria tarvitaan mutta nyt on kysymys siitä kuka sen maksaa ja miten.
Miksi taidetta joka ei myy tai kiinnosta tuetaan?
Tämä. Suomalaiset on edelleen tosi takapajuisia kulttuurin tuntemisessa, kateellisia myös. Pitäisi saada kouluihin reippaasti lisää kulttuurikasvatusta. Ei tästä muuten mitään tule.