Tekemäni ruuat eivät kelpaa miehen lapselle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarina ei voi pitää täysin paikkansa. Jos kerran poika asuu yhden viikon kerrallaan ap:n taloudessa, eikä syö MITÄÄN ap:n ruokia, niin pojan ei pitäisi olla edes elossa enää. Enkä oikein usko, että koulussa on tarjolla aina tacoja, hampurilaisia ja pitsaa, jolla voisi selittää, että lapsi hengittää yhä. 

Tätä pohtivalle vastaan, että meillä on esim leipää, kananmunia, nakkeja, muroja ja sellaista, joita poika syö usein sitten illalla vähän isomman annoksen. Ilmeisesti koulussa syö jotain ja välillä käy äidillään koulun jälkeen, ehkä sielläkin napsii jotakin. Kyllä hänelle ostetaan eineksiä myös edelleen ja omia ruokia jääkaappiin siltä varalta, että meidän tekemät ruuat eivät kelpaa. Ja mieheni tekee yleensä sellaisia ruokia, joiden tietää olevan lapsen mieleen. 

Ap

Eli teillä tehdään ruokaa kaksi kertaa illassa? Ensin teet sinä päivällisen ja sitten mies illallisen?

Kuule eiköhän se lapsi saa ihan tarpeeksi ruokaa. Jättää syömättä koska tietää että saa parin tunnin päästä isältään itselleen mieluisaa ruokaa.

Lakkaa miettimästä koko asiaa.

Ei kannata ottaa hernettä nenään, itselläni on ollut poikapuoli ja 3 omaa poikaa ja kyllä niitä nirsoilijoita löytyi omistakin pojista. Syö sen verran kun maistuu ja seuraavalla ruokailulla sitten lisää. Ei täällä Suomessa lapset nälkään kuole. Ei kannata tehdä ruokailusta valtataistelua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka on opettanut lapselle, että ruokaa saa laittaa ROSKIIN? Se on minusta tässä hälyttävintä. 

Miksi lapsi ottaa liikaa ruokaa, kun ei kuitenkaan syö? Jatkossa kannattaisi annostella hänelle pieni annos, ettei menisi hukkaan niin paljon.

Ohje on toimia samalla tavalla kuin toimisit ihan ikioman lapsesi kanssa. Älä yritä niin epätoivoisesti miellyttää vaan päin vastoin, lapsen (ja miehen) pitäisi yrittää olla mieliksi sinulle. Lapsi siis joko syö tai on syömättä. Ei ole oikeastaan sinun ongelmasi vaan hänen isänsä. Sama homma se olisi toisin päin, eli jos miehesi ei olisi sinun lapsesi isä. Ei hän piittaisi pätkääkään siitä, syökö sinun lapsesi tarjolla olevaa ruokaa vai ei.

Ensin annat aloittajalle ohjeen toimia kuin toimisi oman lapsensa kanssa, ja sen jälkeen vielä lisäät, että asia ei ole aloittajan ongelma. Eli sinun käsityksesi on, että ihmiset noin ylipäätään eivät piittaa pätkääkään omien lapsiensa syömisestä? Ei ihme että vanhemmat ja lapset ovat hukassa.

Vierailija kirjoitti:

Uskokaa tai älkää, ymmärrän kyllä, että kaikki ruuat eivät voikaan maistua ja että ruokaa voi jäädä tai aina ei tee mieli jotain tiettyä lajia. Mutta olen seurannut tätä touhua nyt usean vuoden ja tottumukset eivät muutu, jos niitä ei aktiivisesti muuteta. En ole koskaan kommentoinut lapsen syömistä ääneen. Joskus kysynyt, että ottaisitko maistiaisen. Mies on aina pyytänyt häntä maistamaan, mutta ei puutu siihen, että hän jättää sen tekemättä.

Kärsin itse lapsettomuudesta eli en voi saada omaa lasta, mutta jossain vaiheessa halusin tuoda kasvatukseen sellaisia arvoja, jotka olisivat minulle tärkeitä perheenä elämisessä. Ja ovat edelleen. Yksi näistä on, että ruokailu on päivän yhteinen hetki. Kaikki perheenjäsenet syövät samaa ruokaa tai ovat syömättä. Tämä oli mulle itse asiassa selvääkin, mutta mies oli totuttanut lapsen siihen, että hän valitsee kaupasta omat ruuat. Nykyään tästä on jo päästy onneksi eteenpäi

Omat pojat oli aika ronkeleita mutta periaatteni oli että välillä he saa valita ruuan ja välillä minä valitsen. Ruokailupakkoa ei ollut mutta sitä ei sitten korvattu napostelulla jos ruoka ei maistunut.

Hyvin toimi. Ovat nyt  jo aika miehiä ja nykyään maistuu sitten jo kaikki

T: ent yh-iskä

Meillä on sääntö, jos ruoka ei maistu, keittiö on vapaa tehdä parempaa tai jättää syömättä, pöydässä ei ruualla leikitä, yökitä tms siinä puhutaan jonkin aikaa päivän kuulumisia ja sitten kiitetään on syöty tai ei ja viedään lautanen tiskipöydälle tai tiskikoneeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Lakkaa yrittämästä helpottaa kiireisen miehesi elämää. Suotta huomioit häntä kun ei hänkään sinua. Kokatkoon itse kakaralleen.

Jep. Eiköhän jotain syö mieluummin kuin kuolee nälkään. Toki jos teet sillisalaattia tai jotain veripalttua, laitat kymmenen chiliä tai perkaat kalan lapsen edessä. Nii reaktio on ehkä ymmärrettävää. Mutta muuten lapsi on nirso ja oppinut syömään vain lempiruokiaan. Ei lapsen ehdoilla noissa mennä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka on opettanut lapselle, että ruokaa saa laittaa ROSKIIN? Se on minusta tässä hälyttävintä. 

Miksi lapsi ottaa liikaa ruokaa, kun ei kuitenkaan syö? Jatkossa kannattaisi annostella hänelle pieni annos, ettei menisi hukkaan niin paljon.

Ohje on toimia samalla tavalla kuin toimisit ihan ikioman lapsesi kanssa. Älä yritä niin epätoivoisesti miellyttää vaan päin vastoin, lapsen (ja miehen) pitäisi yrittää olla mieliksi sinulle. Lapsi siis joko syö tai on syömättä. Ei ole oikeastaan sinun ongelmasi vaan hänen isänsä. Sama homma se olisi toisin päin, eli jos miehesi ei olisi sinun lapsesi isä. Ei hän piittaisi pätkääkään siitä, syökö sinun lapsesi tarjolla olevaa ruokaa vai ei.

Lapsi haluaa näyttää kuinka hän määrää ja saa kiukuttelullaan tahtonsa läpi. Isukki kiikuttaa Hesburgeriin ja ostaa lapsen lempi donitseja. Lapsi kuulostaa hemmotellulta nirppanokalta.

Meillä yksi lapsista on aika valikoiva syöjä, mutta emme tee eri ruokia. Toki lasten toiveita kuunnellaan, mutta periaate on, että aikuinen valmistaa ruoan ja lapsi päättää, paljon maistamisen jälkeen syö. Salaattia ja korkeintaan pari leipäpalaa saa ottaa ruoalla, mutta ateriaa ei voi korvata välipaloilla tai herkuilla.

Jos lapsi ei tykkää tekemästäni ruoasta, niin sitten ei tykkää, en ala siitä mieltäni pahoittaa. Ihan turha tehdä ruokailuista valtataisteluita, ei sellainen kenenkään ruokahalua lisää.

Vierailija kirjoitti:

Tiedäthän, että tuo määräyksesi vaatia lasta syömään tekemääsi pahaa ruokaa on verrattavissa väkivaltaan, joten lopeta lapsen halveksiminen. Todennäköisesti hän saa äitinsä luona ravitsevaa ja terveellistä ruokaa, ei mitään riisihöttöä.

Ihan hyvältä perusruualta kuulostaa! 

Vierailija kirjoitti:

Tiedäthän, että tuo määräyksesi vaatia lasta syömään tekemääsi pahaa ruokaa on verrattavissa väkivaltaan, joten lopeta lapsen halveksiminen. Todennäköisesti hän saa äitinsä luona ravitsevaa ja terveellistä ruokaa, ei mitään riisihöttöä.

Hampparit, tacot, pizza ym. tais ap mainita.

Vierailija kirjoitti:

No, miehen asiahan truo on. Sano, että alkaa vihdoin kasvattaa poikaansa.

jep. kuuli kaveri-isä olevinaan.

Tarjoa lihapullia sitten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarina ei voi pitää täysin paikkansa. Jos kerran poika asuu yhden viikon kerrallaan ap:n taloudessa, eikä syö MITÄÄN ap:n ruokia, niin pojan ei pitäisi olla edes elossa enää. Enkä oikein usko, että koulussa on tarjolla aina tacoja, hampurilaisia ja pitsaa, jolla voisi selittää, että lapsi hengittää yhä. 

Tätä pohtivalle vastaan, että meillä on esim leipää, kananmunia, nakkeja, muroja ja sellaista, joita poika syö usein sitten illalla vähän isomman annoksen. Ilmeisesti koulussa syö jotain ja välillä käy äidillään koulun jälkeen, ehkä sielläkin napsii jotakin. Kyllä hänelle ostetaan eineksiä myös edelleen ja omia ruokia jääkaappiin siltä varalta, että meidän tekemät ruuat eivät kelpaa. Ja mieheni tekee yleensä sellaisia ruokia, joiden tietää olevan lapsen mieleen. 

Ap

Tässä mennään pieleen, kun ostellaan erikseen omia ruokia jollekin ilman terveysperustetta. Joko mies tekee lapselleen sopivia ruokia tai ostaa itse hänelle mieleisiä. Et sinä ole velvollinen miellyttämään ronkelia teiniä.

Me aikuiset olemme päättäneet ruuista silloinkin, kun kaikki lapset ovat olleet omia yhteisiä. Joskus tehdään mieliruokia jonkun inhokkia silloin, kun hän ei ole syömässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka on opettanut lapselle, että ruokaa saa laittaa ROSKIIN? Se on minusta tässä hälyttävintä. 

Miksi lapsi ottaa liikaa ruokaa, kun ei kuitenkaan syö? Jatkossa kannattaisi annostella hänelle pieni annos, ettei menisi hukkaan niin paljon.

Ohje on toimia samalla tavalla kuin toimisit ihan ikioman lapsesi kanssa. Älä yritä niin epätoivoisesti miellyttää vaan päin vastoin, lapsen (ja miehen) pitäisi yrittää olla mieliksi sinulle. Lapsi siis joko syö tai on syömättä. Ei ole oikeastaan sinun ongelmasi vaan hänen isänsä. Sama homma se olisi toisin päin, eli jos miehesi ei olisi sinun lapsesi isä. Ei hän piittaisi pätkääkään siitä, syökö sinun lapsesi tarjolla olevaa ruokaa vai ei.

Ensin annat aloittajalle ohjeen toimia kuin toimisi oman lapsensa kanssa, ja sen jälkeen vielä lisäät, e

Tarkennan edellistä vastausta: ihmiset piittaavat omien lastensa syömisistä. Oletettavasti myös tuon lapsen isä. Piittaaminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että passaisi ja pahoittaisi mielensä, kun ei palvelu kelpaa. Nirsous ei ole aloittajan ongelma, eikä olisi siinäkään tapauksessa, että olisi hänen oma lapsensa. On lapsen oma valinta olla syömättä, ja sitä edistää se, että tietää tarjolle olevan iltaisin parempia herkkuja.

No mä aikuisena en syö miehen tekemiä kalapihvejä ja perunaa töistä tultuani, kun en kalasta perusta ja tiedän jääkaapissa olevan leipää, leikkeleitä, nakkeja, hedelmiä...eli miksi siis esiteini söisi, jos ruoka ei ole presiis mieleen? Jos on siis koulussa syönyt, ehkä välipalankin ja tietää, että mieluisampaa voi illalla ottaa sitten isomman annoksen.

Lisäksi kotiruuassa on eroja. Siskoni esim. ei erityisen pidä ruuanlaitosta ja se maistuu. Kaikki minkä saa valmiina, kuten kastikkeet, leikkeet, jne. myös valmiina ostaa. Ei koskaan käytä tuoreita yrttejä, ei edes valkosipulia, vaan nekin tulee jauheena purkista. Kyllä sitä nälkäänsä syö jos pakko on, mutta yleensä kiitän kauniisti, otan kupin kahvia ja menen kotiin syömään.

Asiasta ei kannata tehdä ongelmaa. MIehen kanssa voi jutella noin yleisesti siitä, miten ruokapöydässä käyttäydytään. Miksi muuten kaikki hokee lautaselle laittamista, vaikka ap selvästi sanoo, että lapsi itse ottaa vain lusikallisen ja senkin heittää roskiin?

Huonoltahan tuo ruokavalio kyllä vaikuttaa, joten itse vähentäisin nakkien ja murojen tarjoilua ja lisäisin hedelmävateja, eli erilaisia hedelmiä kulhoon illaksi. Leivän syömisen kieltämistä toisaalta en ole ikinä ymmärtänyt, jos se nyt ei hötöä ole, vaan ruis- tai kauraleipää.

Olkoon syömättä. Oppii olemaan.

Tarkoitat hyvää, mutta jos lapsen vanhemmat ovat opettaneet hänet nugeteille ym niin sinun on sivusta mahdotonta pakottaa muuta, varsinkin kun isän mielestä ok, että annos menee roskiin. Itse varmaankin tuossa tilanteessa jättäisin kokkailut isälle tai tekisin juuri sitä ruokaa mitä isä laittaisi. Tee sinä ruokaa silloin kun lapsi ei ole paikalla.

Jos jotain terveellistä haluaa yrittää, niin pilko kasviksia valmiiksi ja lapsi ottaa jos haluaa. Yli jäävät voi säästää seuraavalle päivälle, niin ei tarvi heittää roskiin.

Vierailija kirjoitti:

Mikset tee niitä ruokia, joiden tiedät maistuvan?

Sivusta kommentoin, mutta en itsekään tekisi lapselleni vain tämän lempiruokia. Kun monipuoliseen ruokavalioon on hyvä tottua jo lapsesta pitäen.

Jos jotain terveellistä haluaa yrittää, niin pilko kasviksia valmiiksi ja lapsi ottaa jos haluaa. Yli jäävät voi säästää seuraavalle päivälle, niin ei tarvi heittää roskiin.

Tämä on hyvä neuvo. Teen joka ilta hedelmä- ja kasvislautasen, eli pilkon valmiiksi porkkanoita, kurkkua, paprikaa, banaania, appelsiinia, omenaa jne. ja laitan kevytkermaviilistä dipin viereen. Teen niin ihan itsenikin vuoksi, sillä pitkän päivän jälkeen on kiva illalla napostella jotain ja kokemuksesta tiedän, että ellei vähän näe vaivaa, on liian helppo kaupasta napata sipsipussi. Vaihtelen tietysti dippiä ja muuta sisältöä.  Jos jotain jää yli, hedelmät menee seuraavan aamun aamiaisella ja kasvikset lounaaksi. 

Eipä tuossa tilanteessa kamalasti muuta voi tehdä kuin tarjota jotain terveellistä ja hyvää siihen kylkeen, jos isä on omalla viikollaan päättänyt päästä helpolla ja ostella nakkeja ja eineksiä. Muutenkin kyllä vähän mietin tuota, että onko lapsella edes nälkä välttämättä, jos on äidillä jo koulun jälkeen käynyt syömässä. Eikä kannata valtataistella siitäkään, että on pakko olla joku klo 17 yhteinen ruoka, voihan se olla yhteinen iltapalakin, johon panostaa sitten vähän enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kolme omaa poikaa. Yksi rakastaa yli kaiken sipulia ja valkosipulia, curryja ja chilejä. Toinen ei voi sietää niitä. Kolmas on siltä väliltä. Aina on pöydässä jotain jokaiselle ja suosituksien mukainen määrä kasviksia.

Aloittajaa neuvoisin ihan ekana selvittämään, mikä on pojan maku, jos tosiaan tavoitteena on kokata varta vasten hänelle. Jos tavoitteena on haukkua poikaa, en osaa auttaa.

Eiköhän tarkoitus ole kokata koko perheelle.

En minäkään perheessäni kokkaa varten vasten lapselleni, vaan meille koko perheelle. Ja se mikä on toisen lempiruokaa, voi olla toisen inhokkia. Niin aina nyt ei voi saada sitä lempiruokaansa.