Lue keskustelun säännöt.
Tekemäni ruuat eivät kelpaa miehen lapselle
03.03.2025 |
En ole mikään mestarikokki, mutta yritän helpottaa kiireistä miestäni ja laitan ruuat iltapäivisin valmiiksi yhteistä päivällistä varten. Pöydässä istumme minä, puolisoni ja hänen 12-vuotias poikansa. Poika on tottunut syömään vain tyyliin pitsaa, nugetteja, hampurilaisia, tacoja tai lihapullia. Jos teen vaikkapa kanaa ja riisiä tai spagettia, hän ottaa yhden ruokalusikallisen, ronkkii annosta ja vie lopulta roskiin. Mielestäni miehen tulisi puuttua tähän tiukemmin ja sanoa, että tuo on epäkohteliasta. Koska minulle tulee ainakin paha mieli, että mikään ei koskaan kelpaa. Mikä neuvoksi?
Kommentit (181)
Kuka on opettanut lapselle, että ruokaa saa laittaa ROSKIIN? Se on minusta tässä hälyttävintä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeastiko ihmiset on sitä mieltä että ratkaisu tilanteeseen on se, että ap ottaa sen paviaanin mukaan ruokaa laittamaan? Että kun ap tekee ruokaa miehelleen ja tämän jälkeläiselle ollakseen avuksi, niin sen lisäksi pitäisi vielä ottaa se kiukutteleva persläpi säheltämään jalkoihin kun se ruoka valmistuu?
Menkää nyt itseenne hyvät ihmiset. Ruoanlaitto on pääosin aikuisten hommaa, ja mikä tärkeintä, lapsen omien vanhempien. Toisen ihmisen lapsen viihdyttäminen kotitöiden lomassa ei todellakaan kuulu aapeelle. Ja harva sellaista harrastaa edes omien lastensa kanssa kovinkaan usein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysehän ei ole siitä että ruoka olisi pahaa, etkö tosiaan ymmärrä?
Hän ei siedä sinua. Tämä on päivän selvää. Kaikki ruoka mitä teet on pahaa. Aina teet mitä vaan, sitä ei voida myöntää vaikka olisikin jopa oikeasti hyvää. Periaate.
Ei lapset tuolla tavalla kieroile aikuisia kohtaan ja pohdiskele jotain "periaatteita".
Kyllä kiroilee ja pohtii ja heillä on siihen täysi oikeus heittopusseina.
Mä olen itse äärironkelina uusperheessä kasvanut, enkä todellakaan nirsoillut ruoan suhteen minkään periaatteiden takia. Meillä isäpuoli teki paljon välimeren ruokavalioon kuuluvia ruokia, joten ne vaan oli mulle muutenkin nirsona lapsena ihan liikaa. Hän kuitenkin jaksoi jankuttaa lo
Jaa, minulla menee edelleen periaatteet kaiken edelle. Uusperheellisillä ei vissiin ole koskaan mennyt tai sellaisia ei ole koskaan ollutkaan..
Uskokaa tai älkää, ymmärrän kyllä, että kaikki ruuat eivät voikaan maistua ja että ruokaa voi jäädä tai aina ei tee mieli jotain tiettyä lajia. Mutta olen seurannut tätä touhua nyt usean vuoden ja tottumukset eivät muutu, jos niitä ei aktiivisesti muuteta. En ole koskaan kommentoinut lapsen syömistä ääneen. Joskus kysynyt, että ottaisitko maistiaisen. Mies on aina pyytänyt häntä maistamaan, mutta ei puutu siihen, että hän jättää sen tekemättä.
Kärsin itse lapsettomuudesta eli en voi saada omaa lasta, mutta jossain vaiheessa halusin tuoda kasvatukseen sellaisia arvoja, jotka olisivat minulle tärkeitä perheenä elämisessä. Ja ovat edelleen. Yksi näistä on, että ruokailu on päivän yhteinen hetki. Kaikki perheenjäsenet syövät samaa ruokaa tai ovat syömättä. Tämä oli mulle itse asiassa selvääkin, mutta mies oli totuttanut lapsen siihen, että hän valitsee kaupasta omat ruuat. Nykyään tästä on jo päästy onneksi eteenpäin.
Välillä mieskin tekee ruokaa, mutta olen nyt työttömänä kotona, joten miksi en auttaisi kun päivä aikaa. Ja usein teen sellaisia lapsen mieliruokiakin. Valitettavasti olen sen verran itsekäs, että en halua itse syödä kokonaista viikkoa nugetteja ja pitsaa kun on näissä on paljon suolaa ja vähän ravinteita. Ja maksan kuitenkin lähes puolet meidän ruuista myös silloin kun lapsi on meillä, sekin on mielestäni yksi syy siihen, että saan aikuisena päättää. Esimerkiksi viikonloppuisin keskustelemme yhdessä, että mitä syötäisiin. Viikolla yritän tehdä sellaisia perusruokia, jotka mun kokemuksen mukaan maistuvat kaikille ja ovat suht terveellisiä. En haluaisi syöttää pojalle eineksiä senkään takia, että tulisi huono omatunto.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tarina ei voi pitää täysin paikkansa. Jos kerran poika asuu yhden viikon kerrallaan ap:n taloudessa, eikä syö MITÄÄN ap:n ruokia, niin pojan ei pitäisi olla edes elossa enää. Enkä oikein usko, että koulussa on tarjolla aina tacoja, hampurilaisia ja pitsaa, jolla voisi selittää, että lapsi hengittää yhä.
Tätä pohtivalle vastaan, että meillä on esim leipää, kananmunia, nakkeja, muroja ja sellaista, joita poika syö usein sitten illalla vähän isomman annoksen. Ilmeisesti koulussa syö jotain ja välillä käy äidillään koulun jälkeen, ehkä sielläkin napsii jotakin. Kyllä hänelle ostetaan eineksiä myös edelleen ja omia ruokia jääkaappiin siltä varalta, että meidän tekemät ruuat eivät kelpaa. Ja mieheni tekee yleensä sellaisia ruokia, joiden tietää olevan lapsen mieleen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä huoli. Ei ne lapset ikinä syö, varsinkaan mitään itse tehtyä ja vähänkään terveellistä. Älä ota itseesi! On olemassa nirsoja ja vähemmän nirsoja lapsia.
Olen kyllä itsekin pahoittanut mieleni, kun esikoinen on ollut pieni ja kieltäytynyt edes maistamasta tekemääni ruokaa. Nykyään en jaksa välittää. Kyllä ne sit joskus syö, kun nälkä tulee. Mut joka päivä ei tarjota epäterveellisiä herkkuruokia. Lapsen isä voisi kyllä kehottaa edes maistamaan, mutta pakottaminen ei tietenkään ole tätä päivää.
Mitä ihmettä? Minä rauhallisesti selitin aikoinaan lapselleni että sitä syödään mitä on tarjolla ja oikea ruoka on terveellistä ja auttaa kasvamaan. Kerroin myös että kaiken ruuan ei tarvitse olla lempiruokaa. Aina on tyytyväisenä syönyt ja nykyjään kokkaa usein itsekin.
Miksi olet miehen kanssa joka on syöttänyt vain pikaruokamoskaa lapselleen? Onko mies muutenkin juntti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta, jos poika käy teillä vain viikonloppuisin, niin voisi hyvin kysyä häneltä mitä silloin syötäisiin. Joku ehdotti ruuan laittamista yhdessä: sekin voisi lähentää ja luoda kivan hetken. Se, että tietoisesti tekee ruokaa, josta poika ei pidä on minusta turhaa riidan haastamista.
12-vuotias ei ehkä vielä mieti ruuan terveellisyyttä. Mutta kyllä niihin pizzoihin ja nugetteihinkin saa terveellisyyttä lisättyä. Meillä teinit tekee leivitettyjä kanafileitä nugettien sijaan. Tuc suolakekseistä tai juustonaksuista saa vaihtelua korppujauhoon ja uunissa valmistettuna ne on vähemmän rasvaisia. Lisukkeena bataatti-peruna ranskikset tuoreista juureksista ja joku kiva salaatti. Myös burritot on heidän herkkuaan ja niihinkin saa kasviksia ja sydänmerkkiä ujutettua. Pizzasta tykkää kaikki. Sitä on kiva tehdä yhdessä.
Teineillä on ruuan suhteen oma maku, mutta ei se välttämättä ole mikään huono asia tai uhka. Ja he osaa töksäytellä. Oma teinini vieraili mummin luona ja valitti vääränlaisesta maidosta. Mummi juo punaista maitoa. Meillä on kauramaitoa kahviin ja ruokajuomana rasvatonta maitoa. Teini kävi hakemassa kaupasta itselleen omat maidot. Mummia tilanne nauratti. Mutta tärkeintä oli, että kumpikaan ei väheksynyt tai arvostellut toistensa valintoja.
Jos poika ei ole tottunut niihin ruokiin mitä te syötte, niin niitten syöminen voi olla vaikeaa. Vai miltä sinusta tuntuisi syödä koko viikonloppu ruokia, jotka eivät normaalisti kuulu ruokavalioosi?
En usko, että teet pahaa ruokaa. Ruokasi on vain hänen makuunsa omituista. Taustalla voi myös olla surua ja ikävää, joka purkautuu sinuun. Hän yrittää hallita tilannetta. Ole turvallinen aikuinen äläkä provosoidu siitä. Anna teinin osoittaa mieltä, mutta älä itse alennu hänen tasolleen loukkaantumalla tai kostamalla. Isä varmaan näkee lapsensa pahan olon ja hänen on vaikea ojentaa ja kasvattaa poikaa juuri noissa tilanteissa, koska hänhän asemoisi itsensä poikaa vastaan sinun puolelle. Siksi hän ehkä koittaa olla neutraali. Luulen, että ajan myötä asiat helpottuu. Tärkeintä on osoittaa arvostusta ja omalla esimerkillä viedä asioita parempaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuka on opettanut lapselle, että ruokaa saa laittaa ROSKIIN? Se on minusta tässä hälyttävintä.
Nää on näitä nykyajan pilalle lellittyjä kauhukakaroita. Tottakai suurinosa lapsista söisi pelkästää pizzaa, burgeria ja ranskalaisia jos saisivat itse päättää, mutta tuolla ruokavaliolla lihoo ja hankkii diabeteksen, aikuisen tehtävä on huolehtia monipuolisesta ruokavaliosta vaikka lapselle ei aina maistuisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Kuka on opettanut lapselle, että ruokaa saa laittaa ROSKIIN? Se on minusta tässä hälyttävintä.
Miksi lapsi ottaa liikaa ruokaa, kun ei kuitenkaan syö? Jatkossa kannattaisi annostella hänelle pieni annos, ettei menisi hukkaan niin paljon.
Ohje on toimia samalla tavalla kuin toimisit ihan ikioman lapsesi kanssa. Älä yritä niin epätoivoisesti miellyttää vaan päin vastoin, lapsen (ja miehen) pitäisi yrittää olla mieliksi sinulle. Lapsi siis joko syö tai on syömättä. Ei ole oikeastaan sinun ongelmasi vaan hänen isänsä. Sama homma se olisi toisin päin, eli jos miehesi ei olisi sinun lapsesi isä. Ei hän piittaisi pätkääkään siitä, syökö sinun lapsesi tarjolla olevaa ruokaa vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikeastiko ihmiset on sitä mieltä että ratkaisu tilanteeseen on se, että ap ottaa sen paviaanin mukaan ruokaa laittamaan? Että kun ap tekee ruokaa miehelleen ja tämän jälkeläiselle ollakseen avuksi, niin sen lisäksi pitäisi vielä ottaa se kiukutteleva persläpi säheltämään jalkoihin kun se ruoka valmistuu?
Menkää nyt itseenne hyvät ihmiset. Ruoanlaitto on pääosin aikuisten hommaa, ja mikä tärkeintä, lapsen omien vanhempien. Toisen ihmisen lapsen viihdyttäminen kotitöiden lomassa ei todellakaan kuulu aapeelle. Ja harva sellaista harrastaa edes omien lastensa kanssa kovinkaan usein.
Ei se näinkään mene. Toistan tähän aiemmin kirjoittamani: kannattaa toimia samoin kuin oman lapsensa kanssa toimisi. Olen itse ottanut lapseni mukaan ruuanlaittoon, leipomiseen ja muihin keittiötöihin. Nyt lapseni tekevät ruokaa teidänkin lapsillenne.
Perustapojen opettelua tuo vaatii. Eli ensin nyt sitä että ruokaa maistetaan, otetaan sen verran kun maistuu tai jaksaa syödä. Roskiin ei ruokaa heitetä.
Ja jos tarjottu ruoka ei kelpaa, se ei oikeuta korvaamaan ruokaa ylim välipaloin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap. Älä ota itseesi. Et voi muuttaa toisen ennakkoluuloja ja ymmärrän sen turhauttavan. Ole tyytyväinen, jos lapsi maistaa ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Anna sen 12v. ottaa ruokaa itse, älä tee annosta kuin pikkulapselle.
Juuri näin. Sinä teet ruoan, hän ottaa ja syö sen minkä syö. Älä tee numeroa.
Vierailija kirjoitti:
Kuka on opettanut lapselle, että ruokaa saa laittaa ROSKIIN? Se on minusta tässä hälyttävintä.
Varmaan se sama, joka mättää lapsen lautasen täyteen.
12-vuotias osaa annostella itse minkä syö.
Kotiruuat voi tosiaan olla todella erilaisia. Monella aikuisellakin tulis itku, jos pakotettaisiin viikon syömään jonkun toisen perheen ruokia, jotka maistuisi ihan oudolta eikä olisi omaan makuun ollenkaan.
Anna pojan ja isän tehdä itse ruokaa myös, heidän makunsa mukaan. Tehkää vaikka työnjako, että sinä teet ruokaa 2/päivää viikosta ja mies hoitaa pojan kanssa loput. Näin tulee tehtyä kaikkien maun mukaista ruokaa, eikä sun tarvitse uhrautua.
Meillä käy päivittäin lapsen 18-vuotias seurustelukumppani, joka on kasvissyöjä kuten osa meidän perheestä. Kasvisruokaa tai sen aineksia on siis aina kaapissa.
Tämä nuori on kuitenkin hyvin erilainen kasvissyöjä, jolle maistuvat vain kaikenlaiset einekset ja nopeasti tehtävät jutut sekä voileipä ja energiajuoma. Kasviseinekset ovat pääosin aika kamalia (ja tarpeettomia), joten niitä ei meille yleensä osteta.
Nuorella on ilmeisesti syömisen kanssa ongelmia, koska usein löydän täysin asiallista ruokaa heitettynä biojätteeseen. Tyyliin appelsiini veitsellä lohkottuna, yksi lohko syöty ja loput biojätteessä.
Tälläinen käytös ärsyttää. Mitä tekisit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka on opettanut lapselle, että ruokaa saa laittaa ROSKIIN? Se on minusta tässä hälyttävintä.
Miksi lapsi ottaa liikaa ruokaa, kun ei kuitenkaan syö? Jatkossa kannattaisi annostella hänelle pieni annos, ettei menisi hukkaan niin paljon.
Ohje on toimia samalla tavalla kuin toimisit ihan ikioman lapsesi kanssa. Älä yritä niin epätoivoisesti miellyttää vaan päin vastoin, lapsen (ja miehen) pitäisi yrittää olla mieliksi sinulle. Lapsi siis joko syö tai on syömättä. Ei ole oikeastaan sinun ongelmasi vaan hänen isänsä. Sama homma se olisi toisin päin, eli jos miehesi ei olisi sinun lapsesi isä. Ei hän piittaisi pätkääkään siitä, syökö sinun lapsesi tarjolla olevaa ruokaa vai ei.
Mitä sellaisella miehellä tekee, joka ei piittaa pätkääkään?
12-vuotiaalle ei annostella ruokaa, hän ottaa itse.
Mä olen itse äärironkelina uusperheessä kasvanut, enkä todellakaan nirsoillut ruoan suhteen minkään periaatteiden takia. Meillä isäpuoli teki paljon välimeren ruokavalioon kuuluvia ruokia, joten ne vaan oli mulle muutenkin nirsona lapsena ihan liikaa. Hän kuitenkin jaksoi jankuttaa loputtomiin sitä, että "maista edes, maista edes, maista edes". Ja kun tarpeeksi maistoin, aloin tykkäämään. Tottakai siinä kesti vuosikausia, mutta ainakin minusta lopulta kasvoi aikuinen, joka tykkää syödä hyvin monenlaisia eri kulttuurien ruokia ja eritoten terveellisiä, eikä pelkästään jotain friteerattua sontaa. Olen jälkikäteen todella kiitollinen isäpuolelleni, vaikka hän olikin mua kohtaan syömiskouluttamisessa aika julma.
Jos olisin itse saanut päättää mitä syön, olisin varmasti nykyään ylipainoinen ja äitini oli liian nössö pakottamaan mua syömään mitä en halua.