Nuorten kauniiden naisten keskuudessa nostaa päätään kotirouvailmiö, jossa nainen hankkii elättäjämiehen ja jättäytyy pois työelämästä.

Nämä kotia leikkivät somevaikuttajat todennäköisesti nauravat matkalla pankkiin Mielestäni on vastuutonta yrittää saada muita mukaan tällaiseen ja vielä hymyissä suin. Onko kotipiikana oleminen niin auvoista? En usko.

Ikävää, jos tämän takia ryhdytään kotirouvaksi, jolle ei kerry työeläkettä eikä hän osallistu myöskään veronmaksuun, koska ei ole omia ansioita. Tippuvat pahimmassa tapauksessa köyhyyteen. Vaikka omaisuutta jäisi, siitäkin voi tulla kuluja. Ja jos sitä taloa ei saa kaupaksi jne. 

""Ikävää, jos tämän takia ryhdytään kotirouvaksi, jolle ei kerry työeläkettä eikä hän osallistu myöskään veronmaksuun, koska ei ole omia ansioita. Tippuvat pahimmassa tapauksessa köyhyyteen. Vaikka omaisuutta jäisi, siitäkin voi tulla kuluja. Ja jos sitä taloa ei saa kaupaksi...""

Lohduttaudu nyt vaikkapa sillä tiedolla, että parhaimmassa tapauksessa kotirouvan jäätyään yksin hänelle jää lapsettomina perinnökseen kaikki yhteisestä omaisuudesta ja vaikkapa leskeksi jäätyään nainen saa enemmän leskeneläkettä kuin sellainen pikkupalkkaisen edesmenehtyneen  miehen pikkupalkkainen töissä käyvä työmyyrän leskinainen tai ikisinkkunainen konsanaan  palkkaa tai työeläkettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset täällä vihaamassa naisia. Onpa taas yllättävää. Tätä se feminismi on!

Miten keskustelu naisten mahdollisuuksista yhteiskunnassa on vihaamista? 

 

Sitäkö tää ketju sun mielestä on? Avaa silmäsi. Täällä naiset haukkuu ja arvostelee toisiaan. Naisviha rehottaa vaan.

Hieno tapa kääntää kaikki arvostelu naisvihaksi.

Ei mua haittaa, jos joku nuori naikkonen jää kotirouvan päiville.  Puolisonsahan elättää naisen. Ei hän ole veronmaksajien elätti. 

Varmasti on miehensä kanssa ja mahdollisten yhteisten lastensa kanssa moninkertaisesti antoisampaa elämää kuin työssä käyvän kanssasisaruksensa työntäytteinen elämä ottaen huomioon vieläpä sekin, että useammalla naisella ei ole se palkkatyö mitenkään monipuolista ja itseään kehittävää saatika palkat eivät päätä huimaa.

Voi että, minä niin olisin halunnut olla kotirouva ja hoitaa lapset kotona ja tehdä ruokaa kaikessa rauhassa, olla nättinä kun mies tulee kotiin, tarjota ruokaa ja juomaa leppoisassa ilmapiirissä. 

Entä jos nainen ei halua lapsia? En ole kyllä enää nuori, mutta näytän ikäistäni nuoremmalta ja olen normaalipainoinen, naisellinen jne. Lähtisin mieluummin Etelä-Eurooppaan. Voisin hoitaa kodin kyllä. Kummoinen ruoanlaittaja en ole, mutta sitäkin voi kehittää. 

Vierailija kirjoitti:

"Tässä on tietty arvokkuus". No sitäpä kun siinä ei tippaakaan ole. 

Tuo on vain tyhjäpäiden tekosyy olla tekemättä mitään. (Mikä olikaan peruskoulun päästötodistuksen keskiarvo? Lukion?)

Haluaisiko kukaan, joka on oikeasti älykäs ja lahjakas, heittää kaikki lahjansa hukkaan, ja vain syödä suklaata kaiket päivät. No ei. Yleensä  sellaisia ihmisiä ihan oikeasti kiinnostaa opiskella asioita ja tehdä työtä. Joko ihan oman ammatillisen kunnianhimon vuoksi tai yhteiskunnan rakentamiseksi tai molempia. 

 

Nyt oli puhe naisista eikä miehistä.

Olen mies, mutta haluaisin olla kotirouva. En tiedä mikä tuolle nimikkeelle olisi miesvastine, mutta ei minua myöskään kirvelisi sanoa olevani kotirouva. Ovathan monet naisetin olleet aivan vasta viimevuosiin asti puhemiehiä, esimiehiä jne.

Pidän kotitöistä ja olen hyvä niissä. Olen myös ihan kelvollinen kokki. Olisi kiva mahdollistaa naisystävän ura ja pitää arki siinä kunnossa, että hän pystyy keskittymään työhönsä täysipainoisesti. Harmi vaan, kun emme ole lapsia tekemässä ja naisystävänikään ei ole mitenkään uraorientoitunut, vaan enemmän nälkätaiteilija. Itse en ole nuori ja nätti, mikä tässä ilmeisesti oli myös ehtona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tässä on tietty arvokkuus". No sitäpä kun siinä ei tippaakaan ole. 

Tuo on vain tyhjäpäiden tekosyy olla tekemättä mitään. (Mikä olikaan peruskoulun päästötodistuksen keskiarvo? Lukion?)

Haluaisiko kukaan, joka on oikeasti älykäs ja lahjakas, heittää kaikki lahjansa hukkaan, ja vain syödä suklaata kaiket päivät. No ei. Yleensä  sellaisia ihmisiä ihan oikeasti kiinnostaa opiskella asioita ja tehdä työtä. Joko ihan oman ammatillisen kunnianhimon vuoksi tai yhteiskunnan rakentamiseksi tai molempia. 

 

Nyt oli puhe naisista eikä miehistä.

Tuo kommentti sekä otsikon kuvaus "kauniista" naisista, kertoo kaiken tarpeellisen aiheesta. 

Vierailija kirjoitti:

Varmaankin on ihan mahtavaa jättäytyä jälleen pikkulapseksi, olla taloudellisesti vahvemman vallan alla, ruinata rahaa omiin menoihin, pelätä tuskan hiki otsalla, että elättäjä tympääntyy ja etsii jonkun toisen, jne, jne. 🥵

Aivan aivan.

Ja sitten siellä kotona vielä pitäisi siivota, ruokkia lapset, tiskata ja pestä pyykkiä!

Ethän sinä mikään piika ole.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma ei ole siinä, etteikö esim. lapsien kasvatus olisi antoisaa.

Ongelma on siinä, että se mies, joka tuo elannon on se suurin riski.

Entä jos mies alkaakin käyttäytyä väkivaltaisesti, harjoittaa esim fyysistä, henkistä tai taloudellista väkivaltaa? Nainen ei saa päättää mistään raha-asioista tai mennä mihinkään.

Tai entäpä jos mies alkaa pettämään? Millä rahalla nainen kolmen muksun kanssa lähtee ilman rahaa ja töitä?

Tai mitä jos mies päättää yhtäkkiä erota? Millä rahalla nainen taistelee omasta oikeuksistaan, lapsistaan ja lapsiaansa elättää?

Tai entäpä, kun lapset on jo täysi-ikäisiä ja muuttaneet omilleen ja silloin mies päättää erota? Millä tavalla nainen löytää 50v ikäsenä töitä ilman koulutusta ja työkokemusta? Millä tavalla hän itseäänsä elättää?

Tai entä jos se mies alkaakin juopoksi ja tuhlaa koko perheen rahat ties mihin? Millä tavalla he selviävät?

Hyviä pohdintoja.

Mä jäin kotiäidiksi ja mies sitten alkoi pettämään ja sitten jätti. Yhdessä olimme sentään 17 vuotta. Jäin täysin pulaan rahallisesti ja tosiaan tuohon listaan voi lisätä tuon, ettei eläkettä ole juuri kertynyt. 

Täytyy olla realisti. Vaikka kuinka olisit kotiäiti, hoitaisit kodin ja lapset, mies oikeasti voi sut silti jättää.

Onhan se selvä, ettei kaikki ihmiset sovi nykyisen kaltaiseen työelämään. Hyvä, jos nämä ihmiset tekevät miehensä onnelliseksi ja molemmat ovat tyytyväisiä järjestelyyn. Olisi typerää tuomita sitä, että joku haluaa elää eri tavalla kuin itse.

Issslamistimaiden ihmeet tekee näin: kusettttaaa kelaa ollen yh, oikeasti ukko punkkaaa samaa asuntoa. Lapsia 5-20, niin tulee tonneja eläreitä ja korotuksia. 

 

paljon lisää lapsia rikollisuengeihin ja tytöille hakevat ukoon omasta maasta, serkkunsa, 

Suomi nousuun ja pascatt housuun.

Haluaisin olla kotimies. Tykkään treenata ja pitää itsestä huolta. Siivouksesta ja pyykkäämisestä olen kans tykännyt, mutta ruuanlaittoa pitäisi opetella.

Stressaavassa asiantuntijatyössä työskentelevälle naiselle voisin taata siistin kodin ja ylläpidon. Illalla saisit nauttia siististä kodista ja urheilullisesta miesvartalosta. Avioehtoon voidaan laittaa vaatimus esim. rasvaprosentista ja näkyvästä pyykkilautavatsasta.

M29v

Ymmärrän tämän hyvin. Minulle olisi tosi houkuttava unelma huolehtia kodista ja miehestä ja luottaa siihen että mies elättää. Ei tarvitsisi opiskella, ei kilpailla verissä päin vähistä työpaikoista, ei kehittyä uralla, ei painaa pitkää päivää töissä. Itse rakastan sisustusta ja ruuanlaittoa. Olen hyvin huolehtiva ja muutenkin sellainen kodin hengetär -tyyppinen nainen, joka tykkää myös laittautumisesta ja huolehtii ulkonäöstään. Olisin paljon mieluummin kotona kuin uraputkessa.

Mutta ajatuksessa tökkii tuo luottamus. Miten voi kukaan antaa koko elämänsä toisen käsiin? Ei se ole niin kaukaa haettua, että jossain kohtaa avioliitto rakoilee ja joko mies jättää tai itse haluaa lähteä. Mitäs sitten tehdään? Ei ole ammattia, ei työkokemusta, ei omaa omaisuutta, mies tekee kaikkensa että jäät puille paljaille. Aika raaka todellisuus alkaa nelikymppisenä opiskella nopeasti edes jotain ammattia millä voisi elättää itsensä.

Itse muutin aikoinaan pysyvästi ulkomaille varakkaan suvun, varakkaan miehen puolisoksi. Koska minulla oli hyvä koulutus etc. halusin kuitenkin hakeutua töihin niin pian kuin mahdollista. Näin teinkin. Muuttaessani, uudessa kotimaassani minua odotti velaton, täysin uusi ja kaunis koti. Sisustuksen suunnittelu jäi minulle. Kotiapua oli saatavilla heti eka hetkestä lähtien. Jne.jne. Vuosien mittään minun ei olisi ollut tarvetta käydä töissä päivääkään; töissä olen kuitenkin edelleen. 

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin olla kotimies. Tykkään treenata ja pitää itsestä huolta. Siivouksesta ja pyykkäämisestä olen kans tykännyt, mutta ruuanlaittoa pitäisi opetella.

Stressaavassa asiantuntijatyössä työskentelevälle naiselle voisin taata siistin kodin ja ylläpidon. Illalla saisit nauttia siististä kodista ja urheilullisesta miesvartalosta. Avioehtoon voidaan laittaa vaatimus esim. rasvaprosentista ja näkyvästä pyykkilautavatsasta.

M29v

Miehille seksi on niin tärkeää, että ovat valmiita vaikka maksamaan siitä. Saattaa olla hieman vaikeampi löytää naista, joka ylläpitäisi miestä, mutta ei toki mahdotonta.

Vierailija kirjoitti:

Issslamistimaiden ihmeet tekee näin: kusettttaaa kelaa ollen yh, oikeasti ukko punkkaaa samaa asuntoa. Lapsia 5-20, niin tulee tonneja eläreitä ja korotuksia. 

 

paljon lisää lapsia rikollisuengeihin ja tytöille hakevat ukoon omasta maasta, serkkunsa, 

 

Suomi nousuun ja pascatt housuun.

Ihan tilastoista tämä fakta löytyy.

Yh tuet voi lakkauttaa ja varsinkin saaataanaanpalvoja izzzlamisteilta ja pelllestiina sakilta

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän tämän hyvin. Minulle olisi tosi houkuttava unelma huolehtia kodista ja miehestä ja luottaa siihen että mies elättää. Ei tarvitsisi opiskella, ei kilpailla verissä päin vähistä työpaikoista, ei kehittyä uralla, ei painaa pitkää päivää töissä. Itse rakastan sisustusta ja ruuanlaittoa. Olen hyvin huolehtiva ja muutenkin sellainen kodin hengetär -tyyppinen nainen, joka tykkää myös laittautumisesta ja huolehtii ulkonäöstään. Olisin paljon mieluummin kotona kuin uraputkessa.

Mutta ajatuksessa tökkii tuo luottamus. Miten voi kukaan antaa koko elämänsä toisen käsiin? Ei se ole niin kaukaa haettua, että jossain kohtaa avioliitto rakoilee ja joko mies jättää tai itse haluaa lähteä. Mitäs sitten tehdään? Ei ole ammattia, ei työkokemusta, ei omaa omaisuutta, mies tekee kaikkensa että jäät puille paljaille. Aika raaka todellisuus alkaa nelikymppisenä opiskella nopeasti edes jotain ammattia millä voisi elättää itsensä.

Tietysti omaa omaisuutta tulisi kertyä.

Vierailija kirjoitti:

Varmaankin on ihan mahtavaa jättäytyä jälleen pikkulapseksi, olla taloudellisesti vahvemman vallan alla, ruinata rahaa omiin menoihin, pelätä tuskan hiki otsalla, että elättäjä tympääntyy ja etsii jonkun toisen, jne, jne. 🥵

Yhtä hämmentävää on, että niin moni mies haaveilee tällaisesta tahdottomasta pikkulapsinaisesta joka olisi samalla miehelle se hoivaava äitihahmo.