Taloudellinen eriarvoisuus suhteessa, mikä on reilu ratkaisu?

No toinen ketju täällä

https://www.vauva.fi/keskustelu/5952692/miten-jakaa-asumiskulut-parisuh…

kaikki huutaa kurkku suorana, että mies ei saa taloudellisesti hyötyä siitä, että muuttaa naisen kaksioon.

Että tuntuu niillä sukupuolilla vaan olevan merkitystä. Minä naisena en ymmärrä yhtään, jos ap ei keskustele miehen kanssa siitä, miten hyvitetään ainakin osa miehen maksamista suurista summista. Se on sitä yhteistä vastuunottoa, ei se, että toinen on siivellä elätettävänä kuin lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äm mät aina itkee tasa-arvo tasa-arvo. Tässä ketjussa ei tasa-arvo yllättäen taas käykään 😅 

Mitä tasa-arvoa se on, että toinen osapuoli nalkuttaa yhtenään rahasta?

Nalkuttaa siksi että toinen osapuoli ei ole maksanut 50-50. Itse en kannata tasa-arvoa koska se on vale. Maksan lähes kaiken vaikka myös vaimoni käy töissä.

Mä ihmettelen tässä kyllä, että onko oikeasti olemassa vanhempia, joita ei harmittaisi se, että oma lapsi maksaa leijonanosan ja toinen vielä suoraan ajattelee, että se on oikein, koska te olette antaneet lapselle sijoitussalkun ja teiltä jää perintoä?

En ikinä menisi itse sekaantumaan asiaan, mutta vaikea se olisi tuntea isoa sympatiaa jne, tunteita, joita lapsen puolisoon haluaisin tuntea, jos asenne on tuo. Aika lailla saisi hammasta purra, että ei mitään lapselle sanoisi ja vähän ihmettelisi, että meinaatko siis loppuelämäsi maksella, vaikka teillä on sama palkka. Eli toinen tienaa siinä kuin sinäkin.

Nalkuttaa siksi että toinen osapuoli ei ole maksanut 50-50. Itse en kannata tasa-arvoa koska se on vale. Maksan lähes kaiken vaikka myös vaimoni käy töissä.

Ei ole. Itse olet vaimosi ja asenteesi valinnut. Meillä on aina mennyt yhteinen talous kaiken muun yli, eli pienestäkin tienestistä on maksettu ensin yhteiset menot ja sitten vasta omat mieliteot. Jos toinen on tienannut selvästi enemmän, on sitten maksellut matkoja jne toiselle, mutta kumpikin on hoitanut lainat, sähköt jne aina 50/50.

Ja se kumpi tienaa milloinkin enemmän vaihtelee vuosien varrella erilaisten elämäntapahtumien kautta, milloin opiskellaan, milloin ollaan hyvin palkatuissa töissä, milloin on työttömyysjakso, jne. Ei niitä tarvitse pelätä, toisessa on aina tuki, mutta lähtökohta tosiaan on, että ensin yhteinen tili, sitten vasta oma.

Vierailija kirjoitti:

No toinen ketju täällä

https://www.vauva.fi/keskustelu/5952692/miten-jakaa-asumiskulut-parisuh…

kaikki huutaa kurkku suorana, että mies ei saa taloudellisesti hyötyä siitä, että muuttaa naisen kaksioon.

Että tuntuu niillä sukupuolilla vaan olevan merkitystä. Minä naisena en ymmärrä yhtään, jos ap ei keskustele miehen kanssa siitä, miten hyvitetään ainakin osa miehen maksamista suurista summista. Se on sitä yhteistä vastuunottoa, ei se, että toinen on siivellä elätettävänä kuin lapsi.

Just tämä. Kamala huoli siellä, että mies pääsee lokkeilemaan kaksioon. Apn mies on tainnut tarjota vähän paremmat puitteet.

Ei kannata lasta tehdä tuohon kuvioon.

Raha-asiat pitää sopia keskenään, outoa että anoppi siihen sekaantuu.

Olisiko viisainta myydä talo ja muuttaa erilleen? Minä olin tyhjätasku kun muutin mieheni velattomaan omistusasuntoon. Ikinä en kuullut hänen moittivan minua lompakkoloiseksi.

Olin kyllä töissä ja yhteiseen pottiin meni minunkin pieni palkkani.

"Mä ihmettelen tässä kyllä, että onko oikeasti olemassa vanhempia, joita ei harmittaisi se, että oma lapsi maksaa leijonanosan ja toinen vielä suoraan ajattelee, että se on oikein, koska te olette antaneet lapselle sijoitussalkun ja teiltä jää perintoä?"

No minua harmittaisi eniten se että olen kasvattanut niin tyhmän lapsen että se menee tekemään noin huonon diilin. Jos sen asunnon omistus on menty jakamaan 50-50 vaikka on maksettu eri summat niin ei sitä oikein enää voi jälkikäteen korjata. Ehkäpä se lapsi oppii tuosta että asiat kannattaa sopia kunnolla ja reilusti jo alunperin.

"Itse asiassa ymmärrän, miksi tämä miehen vanhempiakin nyppii. Ei minusta olisi kiva katsella miniää, jolla ei tunnu olevan mitään kiirettä tasoittaa tileja poikani kanssa, vaan lekottelee tyytyväisenä ajatuksessa, että kun tuo antaa pojalleen sijoitussalkkuja ja perintöjä, niin sillä tavallahan siitä lohkeaa minullekin, että antaa pojan vaan maksella käsirahoja ja remontteja."

No ainakin minulle vanhempana on kaikkein oleellisinta että oma lapseni on onnellinen ja että hänen parisuhteensa on hyvä. On ihan sama että ovatko he maksaneet kaiken täsmälleen tasan juuri niin kauan kun se ei ole heille itselleen ongelma. Meillä ainakin tytär on tuonut avioliittoonsa meidänkin antamaa rahaa paljon enemmän kuin mitä miehen puolelta on tähän mennessä tullut mutta ei harmita yhtään koska ovat sitten saaneet kivan kodin ja hienon perheen ja tuo vävykin kyllä kohtelee tytärtämme niin hyvin kuin voi ikinä toivoa. Haluan siis heillä ihan pelkkää hyvää ja raha on siinä täysin toissijainen asia.

Kun aletaan riitelemään rahasta niin siinä menee saman tien avio-onni ja sukulaissuhteet monelle pahalle mutkalle.

Vierailija kirjoitti:

"Mä ihmettelen tässä kyllä, että onko oikeasti olemassa vanhempia, joita ei harmittaisi se, että oma lapsi maksaa leijonanosan ja toinen vielä suoraan ajattelee, että se on oikein, koska te olette antaneet lapselle sijoitussalkun ja teiltä jää perintoä?"

No minua harmittaisi eniten se että olen kasvattanut niin tyhmän lapsen että se menee tekemään noin huonon diilin. Jos sen asunnon omistus on menty jakamaan 50-50 vaikka on maksettu eri summat niin ei sitä oikein enää voi jälkikäteen korjata. Ehkäpä se lapsi oppii tuosta että asiat kannattaa sopia kunnolla ja reilusti jo alunperin.

Tuohan ei varmaan tuntuisi epäreilulta, jos olisi oikeasti tarkoitus sitoutua toiseen pitkällä tähtäimellä. Nyt kun siitä on yhtäkkiä tullut ongelma, jonka ratkaisemiseksi vaaditaan lainanottoa, niin haiskahtaa kyllä pahasti eron valmistelulta ja omien asemien parantamiselta sitä silmällä pitäen.

Vierailija kirjoitti:

"Mä ihmettelen tässä kyllä, että onko oikeasti olemassa vanhempia, joita ei harmittaisi se, että oma lapsi maksaa leijonanosan ja toinen vielä suoraan ajattelee, että se on oikein, koska te olette antaneet lapselle sijoitussalkun ja teiltä jää perintoä?"

No minua harmittaisi eniten se että olen kasvattanut niin tyhmän lapsen että se menee tekemään noin huonon diilin. Jos sen asunnon omistus on menty jakamaan 50-50 vaikka on maksettu eri summat niin ei sitä oikein enää voi jälkikäteen korjata. Ehkäpä se lapsi oppii tuosta että asiat kannattaa sopia kunnolla ja reilusti jo alunperin.

Myönnän olevani hellämielisempi lapsiani kohtaan, en pystyisi liittymään kikkeliskokkelis-kerhoon. Kehottaisin lastani juttelemaan tilanteesta nyt kun se on muuttunut, eli puoliso tosiaankin tienaa yhtä paljon. 

Toivoisin, että lapseni vetäisi siitä omat johtopäätösensä, jos vastaus olisi, että niin niin mutku sähän saat rahaa vanhemmiltasi ja peritkin ne. Mutta olettaisin, että apn huoli onkin, että näin onkin tapahtunut. Apn mies vielä yrittää riidankin kautta, mutta todennäköisesti ottaa takkiin sen, mitä tuli apta rahoitettua, hyväksyy tappionsa ja sentään lopettaa jatkoelättämisen ja perintöjen jakamisen alkuunsa.

No ainakin minulle vanhempana on kaikkein oleellisinta että oma lapseni on onnellinen ja että hänen parisuhteensa on hyvä. On ihan sama että ovatko he maksaneet kaiken täsmälleen tasan juuri niin kauan kun se ei ole heille itselleen ongelma. Meillä ainakin tytär on tuonut avioliittoonsa meidänkin antamaa rahaa paljon enemmän kuin mitä miehen puolelta on tähän mennessä tullut mutta ei harmita yhtään koska ovat sitten saaneet kivan kodin ja hienon perheen ja tuo vävykin kyllä kohtelee tytärtämme niin hyvin kuin voi ikinä toivoa. Haluan siis heillä ihan pelkkää hyvää ja raha on siinä täysin toissijainen asia.

Kun aletaan riitelemään rahasta niin siinä menee saman tien avio-onni ja sukulaissuhteet monelle pahalle mutkalle.

Ajattelisitko näin siinäkin tapauksessa, että vävysi perustelu sille, miksi hän ei haluaisi tasata tilejä tyttäresi kanssa olisi se, että no kun sulla on rikkaammat vanhemmat niin mulle kuuluu tämä oikeus olla maksamatta?

Olen eri ja lapseton vanhempi ihminen, mutta apn perustelut kalskahtivat korvaani. Mitään lainan hakemisen vaatimuksia en ymmärrä, mutta en toisaalta sitäkään, että minkäänlaista vastaan tuloa siihen että toinen on maksanut enemmän ei ole näkyvissä.

Minä käsitä tätä autistista hokemista, että kun on sovittu, 50/50 niin ei sitä jälkikäteen voi perua. Miten ihmeessä muka ei?? Ihmiset tekevät koko ajan erilaisia kauppoja ja sopimuksia, muuttavat sopimusehtoja ja omaisuuden jaotteluita kuulkaa ihan päivittäin.

Tuon muuttamiseen tarvitaan tasan yksi pankkikäynti, jossa lainan ja omistuksen suhteet sovitaan uudelleen. 

Että semmonen stoori. Yhtäkkiä vuosia yhdessä olon jälkeen mies hokasi että maksanut enemmän joka alkoi vaivaamaan ja veti ihan vanhempansakin mukaan soppaan. Joopa joo. Leikitään että on totta niin miksi ihmeessä ihmiset ovat yhdessä kun eivät kerran tykkää toisistaan.

Vierailija kirjoitti:

Että semmonen stoori. Yhtäkkiä vuosia yhdessä olon jälkeen mies hokasi että maksanut enemmän joka alkoi vaivaamaan ja veti ihan vanhempansakin mukaan soppaan. Joopa joo. Leikitään että on totta niin miksi ihmeessä ihmiset ovat yhdessä kun eivät kerran tykkää toisistaan.

Ihan jokapäiväistä. Mies luuli, että nainen on niin fiksu, että ymmärtää alkaa tarjoamaan tasoitusta maksamalleen isolle osuudelle, kun nainen alkaa tienaamaan yhtä paljon kuin mies ja nainen luuli, että miehen varakkaat vanhemmat takaavat sen, että hänen ei koskaan tarvitse kantaa huolta maksamisesta.

Miehen varakkaat vanhemmat ovat tavallisia varakkaita ihmisiä, eli ymmärtävät rahan arvon vähän liiankin hyvin muiden arvojen edelle ja syystäkin pitävät naista lokkina.

Sekään ei yllätä, että palstamammat huutaa, että mistään et tingi, jonka näppeihisi olet saanut, he kun myös arvottavat rahan tasa-arvoisen suhteen edelle tai ainakin sen, että nainen lähtee suhteesta miehen rahat taskussa.

Ja minä olen nainen, että ei tartte uleista puhua.

Jos haluaa nuoremman naisen, silloin tiedostaa että nuorempi on luultavasti köyhempi ja maksaa mukisematta. Olet oikeassa ap, älä taivu.

Mietin jopa suunnitteleeko mies eroa.

Mä kuulun valitettavasti noihin, jotka ovat tehneet tuon tyhmyyden. Eli koska rahaa oli enemmän ja kyllä, varakkaat vanhemmat, maksoin käsirahan, alkurempat ja isompia huonekaluja, kodinkoneita. Laitettiin 50/50 suullisella sopimuksella, mies oli opintojen loppupuolella, joten kun hän pääsee töihin niin alkaa sitten maksella lainoja enemmän.

Joopa joo. Aluksi oli kaikenlaisia menoja, sitten piti saada vähän irrotella kun vihdoin on omaa rahaa, ja semmoista ja tämmöistä.

Voin sanoa, että kiristi välejä meilläkin vaikka suhde oli, tai ehkä juuri sen vuoksi, vuosia vanha. Viimeinen pisara itsellenikin oli, kun mies alkoi viittailla vanhempiini ja siihen, että maksettuhan on jo maksettu, mitä sitä enää jauhamaan, hyvinhän meillä lainanhoito nyt sujuu. 

Epäreiluuden tunne kasvoi vuosi vuodelta. Ero tuli ja takkiin tuli. Onneksi oli todenteet edes huonekaluista ja kodinkoneista, ettei vienyt niitäkin.

Vierailija kirjoitti:

Minä käsitä tätä autistista hokemista, että kun on sovittu, 50/50 niin ei sitä jälkikäteen voi perua. Miten ihmeessä muka ei?? Ihmiset tekevät koko ajan erilaisia kauppoja ja sopimuksia, muuttavat sopimusehtoja ja omaisuuden jaotteluita kuulkaa ihan päivittäin.

Tuon muuttamiseen tarvitaan tasan yksi pankkikäynti, jossa lainan ja omistuksen suhteet sovitaan uudelleen. 

Ei varmaan tarvita kuin yksi pankkikäynti. Helppo tehdä käytännön tasolla, se on totta. Tuollaisia nyt vaan ei yleensä tehdä jälkeenpäin. Tällaiset pitää sopia etukäteen eikä vaatia lisää jälkeenpäin. Toinenhan olisi voinut toimia täysin toisin, jos olisi tiennyt, että käy näin. Voi olla ettei olisi halunnut mitään 50/50 omistusta vaan panostusten suhteen. Tai vaikka tyytynyt vaatimattomampaan taloon. Täysin kohtuutonta vaatia maksuja jälkeenpäin vaikka se tuntuisi kuinka oikeudenmukaiselta. On täysin eri asia, jos toinen alkaa omasta tahdostaan maksamaan myöhemmin lisää. Niin varmaan monissa suhteissa toimitaan, mutta ei sellaista voi vaatia. Koska suhde muutenkin vaikuttaa olevan heikolla pohjalla, niin eihän kukaan tuollaisessa tilanteessa luovuta 50/50 omistuksesta mitään toiselle eikä ota mitään lainaa sen takia. Jokainen haluaa pitää puolensa eron mahdollisesti ollessa nurkan takana.

Täysin kohtuutonta vaatia maksuja jälkeenpäin vaikka se tuntuisi kuinka oikeudenmukaiselta. On täysin eri asia, jos toinen alkaa omasta tahdostaan maksamaan myöhemmin lisää.

Ei, vaan on täysin kohtuutonta, että toinen ei ala omasta tahdostaan maksamaan lisää. Toisen siivellä ilmaiseksi elää vain lapset, aikuinen ei tätä tee.

Minä en tuossa tilanteessa voisi elää itseni kanssa, molemmat tienaa saman verran, mutta vain toinen on maksanut. Hävettäisi ja nolottaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reilu ratkaisu on ero

Näin on. Jos tilanne on tuo jo alussa, niin tosta se nillitys vaan pahenee.

Oletteko lapsia suunnitelleet?

Halusin kyllä lapsia aikaisemmin ja se oli aktiivisesti puheenaiheena, mutta nykyinen tilanne ja riidat rahasta ovat saaneet minut vetämään nuo ajatukset takaisin. Olen aina ollut töissä, maksanut kuuliaisesti puolet kaikesta ja ollut hyvin antelias mitä tulee sukulaisten kestittämiseen ja lahjomiseenkin. Ja jos olisimme naimisissa, olen sanonut että avioehto sopii minulle oikein hyvin sillä en ajattele olevani oikeutettu miehen suvun rahoihin. Siltikin, mies on pihi ja vaikka en odota mitään lahjoja tai usein niitä tarvitsekaan, on minun pitäminen jonkinlaisena kullankaivajana loukkaavaa. Olen ollut hyvin avoin ja rehellinen raha-asioistani ja siitä että tulen köyhästä perhe

Miksi mies on kertonut vanhemmilleen, miten teidän parisuhteessa on talousasiat sovittu? Sehän ei kuulu appivanhemmille eivätkä he teidän suhteen asioista päätä. 

Vierailija kirjoitti:

Täysin kohtuutonta vaatia maksuja jälkeenpäin vaikka se tuntuisi kuinka oikeudenmukaiselta. On täysin eri asia, jos toinen alkaa omasta tahdostaan maksamaan myöhemmin lisää.

Ei, vaan on täysin kohtuutonta, että toinen ei ala omasta tahdostaan maksamaan lisää. Toisen siivellä ilmaiseksi elää vain lapset, aikuinen ei tätä tee.

Minä en tuossa tilanteessa voisi elää itseni kanssa, molemmat tienaa saman verran, mutta vain toinen on maksanut. Hävettäisi ja nolottaisi.

Jos toinen on aiemmin tienannut paremmin ja maksanut enemmän, niin miksi myöhemmin, kun molemmat tienaavat yhtä paljon, ei riittäisi ,että molemmat maksavat jatkossa saman verran? Miksi pitäisi jälkeenpäin maksaa lisää? Onko muka kertynyt velkaa toiselle vaikkei niin ole sovittu etukäteen?