Taloudellinen eriarvoisuus suhteessa, mikä on reilu ratkaisu?
Parisuhdettamme on lähiaikoina alkanut hiertämään se että mies on katkera siitä että on laittanut enemmän rahaa kiinni yhteiseen kotitaloomme. Ostimme joitain vuosia sitten yhteisen talon joka vaati mittavia remontteja. Miesystäväni on minua vanhempi (eli ehtinyt käydä töissä kauemmin kuin minä) sekä saanut vanhemmiltaan sijoitussalkun sekä tehnyt voittoa myydessään asuntonsa aikaisemmin. Tästä syystä mies maksoi sekä käsirahan että leijonanosan näistä remonteista ja minä maksoin oman maksukykyni mukaan. En ole itse saanut ikinä rahaa vanhemmiltani, perintöä ei ole tiedossa ja kaikki rahani on palkkatyön kautta ansaittua. Olemme kuitenkin sopineet että myydessämme talon miesystävä saa takaisin käsirahansa sekä isoimpiin remontteihin sijoittamansa rahat, oletuksella että jäämme voitolle.
Nykyisin tienaamme molemmat saman verran, mutta meillä on huomattava varallisuusero. Mies tulee varakkaammasta perheestä, tulee perimään omaisuutta ja omaa sijoituksia kun taas itselläni on kasassa melko vaatimattomat säästöt jotka vastaavat muutaman kuukauden bruttopalkkaani. Säästän kuitenkin säännöllisesti, maksan laskut puoliksi eikä minulla ole muita velkoja kuin opinto- ja asuntolainat. Mies on kuitenkin sitä mieltä että "on maksanut kaiken" ja että minun tulisi hakea pankista lainaa jonka avulla olisimme taloon sijoitetun rahan osin tasoissa. Teoriassa voisin kai niin tehdäkin, mutta miehen tapa lähestyä asiaa tuntuu hyvin aggressiiviselta ja toisaalta, mies maksoi enemmän sillä hänellä oli rahaa ja on edelleenkin. Olen itse auttamattomalla takaa-ajomatkalla mitä tulee säästöjen kartuttamiseen. Mies on myös sisällyttänyt perheensä ja olenkin saanut appivanhemmiltani puhuttelun miten minun tulee muistaa että kyseessä on heidän pojalleen säästämänsä rahat ja että heillä on aina ollut omat rahat ja lainat ja kaikki tasan. Hauska juttu on kuitenkin se että tiedän että anoppini kieltäytyi kirjoittamasta avioehtoa, oli rahattomana kotiäitinä vuosikymmenen ja on muutenkin elänyt miehensä siivellä. Koin loukkauksena rahankäyttöni kyseenalaistamisen, vaikkakin näin hieman alle 30-vuotiaana olen ollut työelämässä täyspäiväisesti vasta alle 5v ja aloin tienaamaan keskivertoa enemmän vasta vuosi sitten. Anoppini myös vihjaili minun olevan huono rahankäyttäjä ja puhui kuin olisin ulosoton vakioasiakas.
Mikä tällaisessa tilanteessa on reilua ja oikein kaikkien osapuolien kannalta? En ole miesystävän rahojen perässä eikä talossa ole mitään tuhottomia summia kiinni. Kaikki miehen puolet vierailut ovat nykyään kireitä ja appivanhempien hampaita tilanne kiristää selvästi.
Kommentit (186)
Miten olette ostaneet talon yhdessä jos raha-asioita ei selvästikään ole puhuttu kunnolla selviksi? Oletteko naimisissa vai avopari? Onko talon omistussuhde 50/50 vaan siinä suhteessa mitä kumpainenkin on maksanut esi. 30/70? Olisiko järkevin muuttaa omistussuhde ihan virallisella sopimuksella sen mukaiseksi minkä verran kumpikin taloa maksaa, jos ette ole tätä tehneet?
Erotkaa.
Ei siitä mitään tule, jos ukkosi on noin saatanan tyhmä ja annat vielä appivanhempien hyppiä silmille.
T. Varakas mies jolla pienituloinen vaimo, silti maksan mielelläni enemmän, koska haluan.
Teillä on siellä sellainen tilanne, että perheen elintaso pitää sovittaa molempien maksukykyyn sopivaksi (eli alemmas kuin nykyään?) tai sitten kustannukset pitää jakaa oikeudenmukaisesti tulojen ja omaisuuden suhteessa. 50/50 ei taida olla realistista teidän tapauksessanne, se olisi liian suuri ja kohtuuton taloudellinen rasite sinulle? Ero myös yksi vaihtoehto, erittäin hyvältä kuulostava sellainen jos tilanne on jo tuossa vaiheessa parisuhteen elinkaarta noin huono.
Vierailija kirjoitti:
Teillä on siellä sellainen tilanne, että perheen elintaso pitää sovittaa molempien maksukykyyn sopivaksi (eli alemmas kuin nykyään?) tai sitten kustannukset pitää jakaa oikeudenmukaisesti tulojen ja omaisuuden suhteessa. 50/50 ei taida olla realistista teidän tapauksessanne, se olisi liian suuri ja kohtuuton taloudellinen rasite sinulle? Ero myös yksi vaihtoehto, erittäin hyvältä kuulostava sellainen jos tilanne on jo tuossa vaiheessa parisuhteen elinkaarta noin huono.
Kulut jaetaan ja on jaettu jo vuosia 50/50. Mies maksoi talosta enemmän alussa ja sopimus oli että saa sijoituksena takaisin kun talo myydään. Remonttien jälkeen tästä tulee kyllä edes hieman voittoa sillä sijainti on erinomainen suuressa kaupungissa. Ap
Mies maatkoon kuten on pedannut ja pulinat pois. Meillä kaikki on yhteistä, koska suhde, ja sen arvostus on korkeimmalla tasolla mihinkään muuhun nähden. Jos tuossa tilanteessa vaikkapa miehesi saa slaagin, niin oikeastiko kenellekään tulee yllätyksenä jos peset kätesi koko showsta? Joko ollaan yhtenä yksikkönä maailmaa vastaan tai sitten ei olla mitään.
Tämän takia rahasta on tärkeää neuvotella tarkkaan etukäteen, vaikka olisi miten rakastunut.
Jos talo on 50/50, mutta mies maksanut enemmän ja ette ole menossa naimisiin, niin reilua olisi joko maksaa yhtä paljon tai muuttaa omistussuhteita vastaamaan maksumääriä. Ehkä olette alun perinkin muuttaneet liian kalliiseen taloon. Jos asuminen maksetaan puoliksi, niin se kannattaa mitoittaa sen vähävaraisemman maksukyvyn mukaan.
Talon voi myös myydä ja muuttaa johonkin, jonka pystytte oikeasti maksamaan puoliksi. Tai miettiä sitä, että onko yhteisomistus kuitenkaan järkevää. Suhde ei näin netin välityksellä kuulosta kovin tiiviiltä
Sairasta touhua ja puhetta kotiäidiltä. Myy osuus miehelle ja eroa.
Avioliitossa ei ole mitään miehen rahoja ja sinun rahoja, vaan teidän rahat. Älä koskaan muuta samaan talouteen miehen kanssa, joka ei ymmärrä tätä. Se että miehen lapsuudenperhe lietsoo tuollaista vihaa sinua kohtaan on julkeuden huippu. Kasvata utsekunnioitus ja lähde!
Vierailija kirjoitti:
Erotkaa.
Ei siitä mitään tule, jos ukkosi on noin saatanan tyhmä ja annat vielä appivanhempien hyppiä silmille.
T. Varakas mies jolla pienituloinen vaimo, silti maksan mielelläni enemmän, koska haluan.
Kirjaimellisesti tämä, ei puhettakaan että tuollaiseen hyväksikäyttösuhteeseen missä mies ja hänen koko sukunsa alentaa naiseuttasi ja oikeuttasi vaimona ja miehen tulevien lasten äitinä. Hävetköön koko suku. Pelasta itsesi.
Vierailija kirjoitti:
Erotkaa.
Ei siitä mitään tule, jos ukkosi on noin saatanan tyhmä ja annat vielä appivanhempien hyppiä silmille.
T. Varakas mies jolla pienituloinen vaimo, silti maksan mielelläni enemmän, koska haluan.
Tämä. Puolisoni sairastui vakavasti, vaan ei silti ole menettämässä taloamme eikä minua. En voisi kuvitella elämää ilman häntä, hän on elmäni ykkönen. Ilmeisesti apn puolisolle raha ja vanhemmat on tärkeintä maailmassa.Sinänsä positiivista ett asia tuli eteen nyt eikä myöhemmin. Myykää talo ja ja jakakaa kutennparhaaksi sovitte. Se on miehen sitten aika katsoa lukaaliin nainen jonka varallisuus miellyttää enemmän.
Taloudellinen eriarvoisuus. Mites sama yhteiskunnassa?
Tietysti a-ii-van eri asia!
Tee ystävällisesti selväksi että asia on miehen ja sinun välinen, ei kuulu muille.
Jännä vaan miten tuo taloudellinen eriarvoisuus on pienemmässä mittakaavassa huono ja väärin-
mutta isommassa mittakaavassa oikein ja hyvä.
Samaa mieltä kun moni muu kommentoija että suhde taitaa olla jo lopullisesti pilalla. Jos toista rakastaa ja on yhteinen elämä suunnitteilla niin asia ei olisi tuolla lailla noussut esiin ja riitojen aiheeksi. Kuulostaa ikävä kyllä siltä että miehesi tunteet ovat muuttuneet ja siksi näkee nyt tuon negatiivisen ja tosiaan, hyvin ikävästi on vanhempiensa kanssa kääntynyt sinua vastaan. Sen perusteella mitä kerroit, itse olet toiminut täysin asiallisesti ja avoimesti eikä todella ole kyse mistään hyväksikäytöstä sinun puolelta.
Jotain samantyyppistä koin nuorena exän kanssa yhteen muuttaessa (hän vanhempineen opasti minua kuinka sieltä tuleva kk-tuki on vaan miehelleni) ja kommentit sisälsi sen oletuksen että minä tähän tulen miehen rahoilla elämään. Olimme molemmat alle kaksikymppisiä opiskelijoita samanlaisesta taustasta. Jotenkin se tyyli ja asenne että ollaan eri puolilla eikä mies puolustanut minua, kylvi jonkun siemenen jo sillon ja 20v myöhemmin päädyttiin eri syystä toki eroon. Tämä ajatus oli siellä hänellä kuitenkin taustalla aina riidan tullessa että ei perheenä olla yhtenä rintamana talousasioissa(kaan) vaan se on joku tällainen vallankäytön ja ihmeellisen vastakkainasettelun aihe.
N48
Ei ole mitään universaalia reiluutta. Minkä tahansa asian asian voi selittää reiluudella miten päin tahansa. Vain sillä on väliä mikä on teille molemmille teidän mielestänne hyväksyttävää. Mieti mikä on sinulle hyväksyttävää ja mikä ei ole, ja työstä asioita niiden suuntaan. Mieti etukäteen mitä teet jos ei onnistu.
Myykää talo ja muuttakaa jonnekin johon kummankin varat riittää. Vaihtoehtoisesti mies lakkaa nillittämästä asuntoon laitetusta rahasta arjessa.
Nillityksen alkaessa ap:n ei tarvitse tehdä muuta, kuin rauhallisesti todeta että asia on juuri niin kuin alunperin sovittiin, joten hysst.
1. Asia ei kuulu anopille.
2. Selvittäkää asia juristin kanssa.
3. Tehkää nyt selkoa myös mahdollisten yhteisten lasten hoidosta. Kuka maksaa.
Jos talo on paperilla 50/50, niin älä ihmeessä rupea muuttamaan sopimusta mitenkään, vaikka mies olisikin maksanut enemmän. Jos sinun osuus on paperilla 0, niin sitten kannattaa yrittää muutosta sopimukseen. Jos menette naimisiin, niin älä suostu avioehtoon talon osalta, vaan ainoastaan muun omaisuuden osalta, joka miehellä oli ennen kuin muutitte yhteen. Tuollaisella tilanteessa lapsia ei kannata tehdä ellei mene ensin naimisiin, koska avioliitto tuo sinulle paremman taloudelisen turvan, kunhan olet tarkkana, ettet tee sinulle epäedullista avioehtoa.
Joka tapauksessa kannattaa pohtia hyvin tarkkaan tulevaisuutta, koska tilanne ei näytä hyvältä. Todella perustellinen keskustelu kahden kesken miehesi kanssa olisi paikallaan. Ei pelkästään taloudellisista asioista vaan myös siitä, millaista tulevaisuutta molemmat toivovat. Monesti tilanne ajautuu pahemmaksi ja pahemmaksi ihan vain sen takia, että asioista ei puhuta tarpeeksi. Ja on aika selvää, että jos tuollaista keskustelua ei saada aikaiseksi, on turha miettiä sen enempää oman pään sisällä, koska toisella ei ole halua tasavertaiseen suhteeseen.
Ihmeellinen asenne miehellä. Jos ostetaan yhteistä kiinteää omaisuutta, niin ollaan jo pariskuntana sellainen yksikkö, ettei voi ajatella että on tarkasti rajattu minun rahat ja sinun rahat. Olisittehan te voineet ostaa halvan asunnon, joka sopii sinun budjetillesi. Ei olisi tarvinnut miehen laittaa ylimääräistä rahaansa menemään. Varakkailla näkee usein tämmöistä, että omat rahat on tiukasti omat ja muiden rahat on yhteisiä.
Varakkailla näkee myös sitä, että halutaan ehdottomasti mitoittaa asuminen omien tulojen mukaan, vaikka se toinen osapuoli joutuisi pistämään 80% kuukausituloistaan asumiseen. Pieni kaksio halvalla asuinalueella ei kelpaa.
Noin sen pitäisi ollakin. Omistus suhde se mitä on maksanut tai maksaa niin kellään ei ole mitään sanomista.