Miten jakaa asumiskulut parisuhteessa, jos vain toinen omistaa asunnon?

Vierailija kirjoitti:

Minun omistamassani asunnossa ainakin asui kumppanini ilman, että pyysin häneltä mitään vuokria. Kyllä se minusta reilua oli. Itse

 

Miehellä on 500te asunto. Naisella on 500te sijoituksia. Näetkö kovinkin reiluna sen, että naisen 500te tuottaa noin 35te pääomatuloja (pitkällä juoksulla, pörssi) ja miehen 500te on kiinni asunnossa? Jos miehellä on vielä vaikkapa 100te arvoinen auto, nainen varmaan ajaa silläkin korkeintaan bensakuluja vastaan?

En ajattele itse, että nämä asiat liittyvät yhdessä asumiseen. Jos itse olen päättänyt ostaa 500te asunnon, on se oma valintani - toinen osapuoli on sitten päättänyt sijoittaa, se on hänen valintansa. Itselleni yhdessä asumisessa on kyse oikeasti vain yhdessä asumisesta, se ei ole bisnestä, enkä koe, että suhteessa on meneillään jokin taloudellinen kilpailu. Mikäli kokisin asunnon omistamisen olevan ei-kannattavaa muihin sijoitusratkaisuihin verrattuna, olisi minulla aina mahdollisuus myydä asunto ja sijoittaa myyntitulot, jolloin minunkin omaisuuteni alkaisi tuottaa pääomatuloja.

Vierailija kirjoitti:

Minun omistamassani asunnossa ainakin asui kumppanini ilman, että pyysin häneltä mitään vuokria. Kyllä se minusta reilua oli. Itse

 

Miehellä on 500te asunto. Naisella on 500te sijoituksia. Näetkö kovinkin reiluna sen, että naisen 500te tuottaa noin 35te pääomatuloja (pitkällä juoksulla, pörssi) ja miehen 500te on kiinni asunnossa? Jos miehellä on vielä vaikkapa 100te arvoinen auto, nainen varmaan ajaa silläkin korkeintaan bensakuluja vastaan?

Tuohon autoasiaan piti vielä kommentoida, että eikö yleensä parisuhteessa toimita juuri niin - kumpikin voi käyttää esineitä ilman, että niistä maksetaan mitään käyttökorvausta? Ihan samalla lailla käytetään sohvaa, mikroa, pyykkikonetta, jne. Ja vaikka nämä ovatkin yksittäisinä esineinä autoa halvempia, niin periaate on kuitenkin sama. Olisi outoa, että parisuhteen toinen osapuoli joutuisi maksamaan pyykkikoneen käytöstä aivan kuin jossain taloyhtiön yhteispesutuvassa, tai hän joutuisi maksamaan jääkaapin, sängyn, kirjahyllyn kirjojen, telkkarin tms käytöstä. Normaali käytäntö varmasti on se, että mikäli autoa käyttävät molemmat, bensakuluihin osallistutaan yhdessä. Mutta en ole koskaan kuullut, että parisuhteessa pitäisi maksaa auton käytöstä ihan kuin kyseessä olisi jokin leasing-auto. Kuulostaisi todella omituiselta tällainen, että joka asiasta maksettaisiin kumppanille. Eikö silloin olisi fiksumpaa asua erillään ja pitää taloudet tiukasti erillään? Olisi jotenkin hassu tilanne, että vaikka kesämökin käytöstä joutuisi oma kumppani maksamaan, kun sitten taas kavereita voi kutsua kylään ihan muuten vaan ilman että heiltä peritään jotain "käyttömaksuja". Tai kaverin kanssa voi katsoa leffaa ihan normaalisti, mutta kumppania laskutettaisiin television käytöstä. Ihan yhtä älyttömältä kuulostaisi joku auton käyttömaksu.

Vierailija kirjoitti:

" en mä vaimoltani ottanut mitään rahaa kun hän muutti mun asuntoon asumaan. Tai siis eihän hän silloin vielä mun vaimo ollut, mutta nyt on ollut jo useita vuosia. Mulla oli hieman paremmat tulot, mutta ei nyt mitenkään merkittävästi. Ajattelin vain, että koska mä olen tätä palettia pyörittänyt jo sinkkuna, niin miksi ihmeessä en jatkaisi sitä. No, myönnettäköön, että vaimo maksoi yleensä kaupassa, vaikka mä isona miehenä syön enemmän, eli kyllä mäkin hyödyin kuukausitasolla jonkin verran. Ja kun ei varsinaisesti rahasta ollut pulaa, niin ei senkään puolesta tarvinnut miettiä mitään jakohommia, ei sillä, että olisin jotenkin erityisen rikas, mutta en köyhäkään."

No näin, vois varmaan olla mun miehen kynästä tämä. Hän huushollasi tässä talossa jo ennen mun ilmaantumista ja kulut ei varmaan merkittävästi lisääntyneet siitä että mä pidän omaa lukuvaloa palamassa ja käyn välillä suihkussa. Tasaantuu just noissa

Naisena ja feministinä tuli tästä mieleen, että entä jos olisi olleet sukupuolet toisinpäin? Eli mies olisi muuttanut naisen luo eikä olisi maksanut mitään siitä hyvästä, kun "eihän se pleikkarin sähkö tai parranajo" edes näy missään. Olisi monella tuntosarvet ihan erilailla pystyssä ja tyttökaverit kommentoimassa, että miksi tuollaista luuseria elätät.

Vierailija kirjoitti:

Naisena ja feministinä tuli tästä mieleen, että entä jos olisi olleet sukupuolet toisinpäin? Eli mies olisi muuttanut naisen luo eikä olisi maksanut mitään siitä hyvästä, kun "eihän se pleikkarin sähkö tai parranajo" edes näy missään. Olisi monella tuntosarvet ihan erilailla pystyssä ja tyttökaverit kommentoimassa, että miksi tuollaista luuseria elätät.

Miten niin? En ole tuo, jolle vastasit, mutta olen tähän ketjuun aiemmin kirjoittanut, etten ainakaan itse pyytänyt kumppaniltani mitään vuokraa asumisesta. Ja olen siis itse nainen, hän oli mies. Minulle yhdessä asumisessa ei ole kyse vuokrasuhteesta. Itse lähtisin kyllä siitä, että asumiskulut maksetaan kummankin tuloihin suhteutettuna, mutta se riittäköön. Minulle yhdessä asuminen kumppanin kanssa ei ole liiketoimintaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisena ja feministinä tuli tästä mieleen, että entä jos olisi olleet sukupuolet toisinpäin? Eli mies olisi muuttanut naisen luo eikä olisi maksanut mitään siitä hyvästä, kun "eihän se pleikkarin sähkö tai parranajo" edes näy missään. Olisi monella tuntosarvet ihan erilailla pystyssä ja tyttökaverit kommentoimassa, että miksi tuollaista luuseria elätät.

Miten niin? En ole tuo, jolle vastasit, mutta olen tähän ketjuun aiemmin kirjoittanut, etten ainakaan itse pyytänyt kumppaniltani mitään vuokraa asumisesta. Ja olen siis itse nainen, hän oli mies. Minulle yhdessä asumisessa ei ole kyse vuokrasuhteesta. Itse lähtisin kyllä siitä, että asumiskulut maksetaan kummankin tuloihin suhteutettuna, mutta se riittäköön. Minulle yhdessä asuminen kumppanin kanssa ei ole liiketoimintaa.

Kannatan myös tuota tulojen mukaan maksamista, mutta tuo jota kommentoin oli sitä mieltä, että ihan ok muuttaa toisen luo eikä maksaa siitä mitään, koska aito rakkaus. 

Itselleni yhdessä asumisessa on kyse oikeasti vain yhdessä asumisesta, se ei ole bisnestä

Yhdessä asumisen ei tosiaan pitäisi olla bisnestä. Siksi onkin käsittämätöntä, että joku on oikeasti sitä mieltä, että olisi reilua, että toinen osapuoli hyötyy jopa kymmeniä tuhansia vuodessa toisen osapuolen kustannuksella asettumalla valmiiseen pesään. Noh, onhan sitä niitäkin, jotka menevät varattoman kanssa avioliittoon ilman avioehtoa, koska rakkaus. Sitten kun se rakkaus loppuu tuleekin itku, kun lähtee pahimmillaan puolet omaisuudesta. Tai avoliitossa, jos on maksantu toisen elämää vuosi(kymmeniä). Noh, pakkohan ei tietysti ole varautua ikäviin yllätyksiin, toivottavasti vain tietää, mitä tekee. Onko sinulla muuten kotivakuutusta? ;)

Nämä höpinät puolet vastikkeesta ja kaikista kuluista on ihan outoja.

Jos toinen asuu vuokralla ja maksaa 900€ vuokraa +kaikki kulut ennen yhteen muuttoa kaksion. Miten muka on väärin pyytää maksamaan koko vastike 200€. Jos ei tähän pysty. Muuttakoot muualle. Ihme toisen ihmisen hyväksikäyttäjiä koko ketju täynnä.

Vierailija kirjoitti:

Itselleni yhdessä asumisessa on kyse oikeasti vain yhdessä asumisesta, se ei ole bisnestä

 

Yhdessä asumisen ei tosiaan pitäisi olla bisnestä. Siksi onkin käsittämätöntä, että joku on oikeasti sitä mieltä, että olisi reilua, että toinen osapuoli hyötyy jopa kymmeniä tuhansia vuodessa toisen osapuolen kustannuksella asettumalla valmiiseen pesään. Noh, onhan sitä niitäkin, jotka menevät varattoman kanssa avioliittoon ilman avioehtoa, koska rakkaus. Sitten kun se rakkaus loppuu tuleekin itku, kun lähtee pahimmillaan puolet omaisuudesta. Tai avoliitossa, jos on maksantu toisen elämää vuosi(kymmeniä). Noh, pakkohan ei tietysti ole varautua ikäviin yllätyksiin, toivottavasti vain tietää, mitä tekee. Onko sinulla muuten kotivakuutusta? ;)

Miten kotivakuutus liittyy tähän? En itse koe ongelmaksi, jos toinen "hyötyy" rahallisesti asumalla kanssani minun omistamassani asunnossa. Itse koen, että yhdessä asumisen varsinainen hyöty on se yhdessä asuminen itsessään, että voi jakaa elämänsä ja arkensa juuri sen ihmisen kanssa, jonka kanssa haluaa olla. Ajattelen niin, että asunnon omistaja hyötyy asunnon omistamisesta ja se toinen osapuoli voi sitten hyötyä siitä, että kertyy säästöjä. Mutta eivät nämä asiat omassa ajattelussani liity suhteeseen. Ei minulla suhteen tai yhdessä asumisen tarkoitus ole "tasata voittoja" tai muukaan rahallinen hyöty. Kuten sanoin, se yhdessä asuminen on se juttu. Itselleni siis. Ihan vapaasti voi joku muu ajatella toisin. Mutta itse kokisin outona, jos toisen pitäisi maksaa minulle siitä, että asumme yhdessä - ikään kuin hyvittää läsnäolonsa. Ihan kuin se olisi jokin haitta, mistä pitää maksaa korvausta.

Vierailija kirjoitti:

Nämä höpinät puolet vastikkeesta ja kaikista kuluista on ihan outoja.

Jos toinen asuu vuokralla ja maksaa 900€ vuokraa +kaikki kulut ennen yhteen muuttoa kaksion. Miten muka on väärin pyytää maksamaan koko vastike 200€. Jos ei tähän pysty. Muuttakoot muualle. Ihme toisen ihmisen hyväksikäyttäjiä koko ketju täynnä.

Onhan tässä ketjussa kirjoittanut sellaisiakin, jotka itse asunnon omistajina ovat sanoneet, että eivät ole kaivanneet kumppanin maksamaa vuokraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä höpinät puolet vastikkeesta ja kaikista kuluista on ihan outoja.

Jos toinen asuu vuokralla ja maksaa 900€ vuokraa +kaikki kulut ennen yhteen muuttoa kaksion. Miten muka on väärin pyytää maksamaan koko vastike 200€. Jos ei tähän pysty. Muuttakoot muualle. Ihme toisen ihmisen hyväksikäyttäjiä koko ketju täynnä.

Onhan tässä ketjussa kirjoittanut sellaisiakin, jotka itse asunnon omistajina ovat sanoneet, että eivät ole kaivanneet kumppanin maksamaa vuokraa.

Joo, siitä nyt ei tarvitse edes puhua. Se on omistajan valinta. Mutta nämä muut ovat aivan narsistisia hyväksikäyttäjiä. Hoitovastike on sama kulu, joka menee vaikka asunnossa ei asuisi ketään, tai asuu enemmän. Jos se on pieni, kuten usein pienissä asunnoissa on, niin ei ole mitään syytä vaatia sitä puolittamaan. Ainoa tilanne voisi olla se, että vuokralla asuu halvemmalla. Asunto kuluu asumisesta. Hoitovastike ei sitä kata. Vuokra kattaisi. Sitten vaan vuokrasopimusta kunnon korvauksella tekemään näille hyväksikäyttäjille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

300 € voisi olla sopiva summa sillä silloin te molemmat hyötyisitte sen summan asumiskuluissa vrt että asuisitte yksin. 

Kannattaa muistaa, että tuo 300e pitää ilmoittaa verottajalle, jos kyseessä on vuokra.

Eihän hoitovastikkeen maksu ole vuokra. Hoitovastike maksetaan aina. Vaikka asunto olisi tyhjä.

Kumppanini ehdotti, että muutan hänen luo ja maksan puolet hänen ja lapsensa vuokra-, sähkö- ja vesi kuluista. Lähemmäs 700€ olisi maksanut, kun yhtespotti olisi ollut noin 1400€. Minulle kertoi kuinka exänsä oli asunut hänen omistamassa asunnossa ilmaiseksi. Nyt oli kuulemma eri tilanne, koska vuokralla  Kumppani nettoaa yli 3000€ ja minä juuri ja juuri 2000€. Minusta tämä ei kuulostanut hyvältä. Päinvastoin loukkasi minua. Yritti kirkkain silmin saada minua maksamaan exänsä kanssa yhteisen lapsenkin osuuden. Exälle kuitenkin antanut rahaa, että tämä hoitaa lapsen asioita. Eli periaatteessa voisi ajatella, että halusi mun rahoittavan exäänsä.

Muutti sitten minun luo ja hän maksaa lapsesta ja itsestään hoitovastikkeen ja puolet sähköstä ja vedestä. Hoitovastike on 230€. Minusta tämä on enemmän kuin reilua ottaen huomioon mitä hän minulle ehdotti, joka teki ison särön luottamukseen. Sijoittanut kaiken ylimääräisen, kun olen hänelle halvan asumisen kautta mahdollistanut enemmän säästöjä.

Jos haluatte hyvän pohjan suhteelle, ei kannata ehdottaa mitään mikä viittaa hyväksikäyttöön. Sellainen tekee ison särön suhteeseen.

Just joo...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä höpinät puolet vastikkeesta ja kaikista kuluista on ihan outoja.

Jos toinen asuu vuokralla ja maksaa 900€ vuokraa +kaikki kulut ennen yhteen muuttoa kaksion. Miten muka on väärin pyytää maksamaan koko vastike 200€. Jos ei tähän pysty. Muuttakoot muualle. Ihme toisen ihmisen hyväksikäyttäjiä koko ketju täynnä.

Onhan tässä ketjussa kirjoittanut sellaisiakin, jotka itse asunnon omistajina ovat sanoneet, että eivät ole kaivanneet kumppanin maksamaa vuokraa.

 

Joo, siitä nyt ei tarvitse edes puhua. Se on omistajan valinta. Mutta nämä muut ovat aivan narsistisia hyväksikäyttäjiä. Hoitovastike on sama kulu, joka menee vaikka asunnossa ei asuisi ketään, tai asuu enemmän. Jos se on pieni, kuten usein pienissä asunnoissa on, niin ei ole mitään syytä vaatia sitä puolittamaan

Ei kannata muuttaa yhteen, jos tuntuu että toisen läsnöolo on rasite. Jos tuntuu, että toinen kuluttaa omaa asuntoa, on parempi asua erillään. Miksi edes haluaisi muuttaa yhteen, jso tuntuu että toinen on lähinnä haitta ja uhka omalle omaisuudelle? Erillään asuessa voi olla kuitenkin vaikka koko ajan yhdessä, mutta voi sitten viettää aikaa vuorotellen kummankin luona. Näin kulutetaan tasapuolisesti molempia asuntoja. Ja jos alkaa tuntua epäreilulta, että toisen asunnon ollessa vuokra-asunto, ei haitta kohdistu häneen vaan vuokranantajaan, kannattaa miettiä, onko seurustelu oma juttu ollenkaan, kun alkaa jo liikaa korostua omaisuuden vaaliminen ihmissuhteen sijaan.

Suosittelen mieluummin kämppiksen ottamista, jos haluaa jonkun maksamaan vuokraa.

Riippuu aika paljon siitä onko yhteisiä lapsia. Jos niitä ei ole, onko parisuhde rakkaussuhde vai käytännön järjestely. 

Vierailija kirjoitti:

Riippuu aika paljon siitä onko yhteisiä lapsia. Jos niitä ei ole, onko parisuhde rakkaussuhde vai käytännön järjestely. 

Tämä lapsipointti olikin hyvä. Tuntuisi hassulta, että lapsiperheessä toinen vanhempi maksaisi toiselle vanhemmalle vuokraa eli ostaisi oikeuden asua yhteisten lasten kanssa. Vai pitäisikö esim. äitiyslomalla muuttaa muualle, jos ei saa riittävän hyvää äitiyspäivärahaa? Erikoinen kuvio olisi.

Helpointa on myydä asunto ja ostaa yhteinen, jota kumpikin maksaa. Tai toinen myy asuntonsa ja aletaan asua yhdessä vuokralla ja vuokra puoliksi. Mitään vastike puoliksi parasiitteja en kestäisi. Asuntohan kuluu molempien toimesta ja vielä kun remontit maksaa omistaja niin tosi epäreilua.

Vierailija kirjoitti:

Itselleni yhdessä asumisessa on kyse oikeasti vain yhdessä asumisesta, se ei ole bisnestä

 

Yhdessä asumisen ei tosiaan pitäisi olla bisnestä. Siksi onkin käsittämätöntä, että joku on oikeasti sitä mieltä, että olisi reilua, että toinen osapuoli hyötyy jopa kymmeniä tuhansia vuodessa toisen osapuolen kustannuksella asettumalla valmiiseen pesään. Noh, onhan sitä niitäkin, jotka menevät varattoman kanssa avioliittoon ilman avioehtoa, koska rakkaus. Sitten kun se rakkaus loppuu tuleekin itku, kun lähtee pahimmillaan puolet omaisuudesta. Tai avoliitossa, jos on maksantu toisen elämää vuosi(kymmeniä). Noh, pakkohan ei tietysti ole varautua ikäviin yllätyksiin, toivottavasti vain tietää, mitä tekee. Onko sinulla muuten kotivakuutusta? ;)

Liikuttavaa kun täällä aina ollaan niin huolissaan muiden asioista - minkä takia esim. sua huolettaa jos joku antaa oman puolisonsa asua ilmaiseksi? Tai vaikka ostaa kumppanilleen joka vuosi uuden auton? Tai joku tuntematon nainen on kotirouvana, heidän eläkkeistään ainakin täällä ollaan aina niin pirun huolissaan? 

Vierailija kirjoitti:

Helpointa on myydä asunto ja ostaa yhteinen, jota kumpikin maksaa. Tai toinen myy asuntonsa ja aletaan asua yhdessä vuokralla ja vuokra puoliksi. Mitään vastike puoliksi parasiitteja en kestäisi. Asuntohan kuluu molempien toimesta ja vielä kun remontit maksaa omistaja niin tosi epäreilua.

Jos nämä erilaiset tulotasot muodostuvat asumisessa ongelmaksi, miksi yleensä se asunnon omistaja hankkiutuu suhteeseen ihmisen kanssa, jolla ei ole omistusasuntoa tai jolla on pienemmät tulot? Nuo neuvot, joissa ehdotetaan myymään oma asunto ja muuttamaan vuokralle, ovat ihan älyttömiä - ei kukaan sellainen halua muuttaa vuokralle, joka on ostanut oman asunnon. Sen vuoksihan se asunto ostetaan, kun halutaan asua omassa. Usein ihmiset ovat myös valinneet sen verran itseä miellyttävän asunnon, että haluavat asua juuri siinä - eivät asunnon omistajat halua yleensäö jatkuvasti myydä (ja maksaa varainsiirtoveroja) ja ostella uusia, etenkin jos ovat remontoineet ja laittaneet asunnon mieleisekseen.

Mutta sitten nämä kommentit, että epäreilua kun asunto kuluu, jne... Yhdessä asumisessa lienee kuitenkin pointtina se, että haluaa asua rakastamansa ihmisen kanssa. Tuntuuko se asunnon kuluminen oikeasti silloin niin epäreilulta? Ainakin itse olen kokenut, että perheenjäsenten läsnäolo on sen verran tarkoituksenmukaista ja omaa elämönlaatua parantavaa, ettei tule mieleenkään, että he vain kuluttavat asuntoa. Jos yhdessä asuminen tuntuu epäreilulta ja jos on jatkuvasti huoli asunnon kulumisesta, miksi muuttaa yhteen lainkaan?

Ja edelleen se, että jos toisen tulotaso tai varattomuus on ongelma, niin MIKSI ylipäänsä hakeutua tällaiseen suhteeseen? Tulotaso ja vuokralla asuminen selviävät sen verran aikaisessa vaiheessa tapailua/suhdetta, että voi hyvin lopettaa jutun alkuunsa ja etsiskellä varakkaampaa kumppania. Vai... onko tässä nyt kyseessä se, että oikeasti ei edes haluttaisi myydä sitä omaa asuntoa ja ostaa yhteistä, kun ollaan kiinnytty omaan kämppään tai ei muuten vain haluta yhteisomaisuutta, mutta haluttaisiin kuitenkin toisen maksavan vuokraa - eli käytännössä halutaan toimia vuokranantajana, mutta ei haluta vuokrata vieraalle?

Onko lapsia? Onko asuinpaikka molemmille mieluinen? Paljonko toinen saisi asumistukea tai muita etuuksia jos asuisi yksin? Onko asunto isompi, koska asukkaita on kaksi (+lapset)? Mikä on kummankin tulotaso? Kumman tulotason mukaan kulut on mitoitettu?

Jos ollaan perhe tai rakastavaiset, on kyseessä yksikkö johon kumpikin tuo kykynsä mukaan

Jos asutaan yhdessä koska se on edullisempaa, suhteen ollessa enemmän kaverillinen, voi miettiä enemmän sen kannalta että toinen maksaa vuokraa