Miten jakaa asumiskulut parisuhteessa, jos vain toinen omistaa asunnon?
Puolisoni on muuttamassa minun omistamaani kerrostalokaksioon. Miten sinun mielestäsi olisi reilua molempien kannalta jakaa asumiskulut jatkossa? Tavoite olisi tietysti, että molemmat hyötyisivät yhteenmuutosta taloudellisesti suht tasapuolisesti. Entä miten tulisi jakaa mahdolliset remppakulut (nyt suunnitelmissa ei ole remonttia)? Olemme molemmat palkkatöissä ja keskituloisia (brutto noin 3000/hlö). Alla lukuja, joita voi määrittelyssä hyödyntää.
hoitovastike 189 €
lainan lyhennys 270 €
lainan korkokulut 230 €
puolison aiemman asunnon vuokra 600 €
omistamani asunnon arvioitu markkinavuokra 700 €
PS. Päätökset teemme toki puolison kanssa yhdessä, mutta mielelläni kuulen muiden mielipiteitä ja myös kokemuksia, jos olet joskus vastaavassa asumisjärjestelyssä ollut.
Kommentit (858)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te varmaan pidätte myös kirjaa kumpi käyttää enemmän voita ja laskutatte erotuksen?
Miksi liioitella? Etkö pysty normaaliin keskusteluun?
-eri
Olen eri, mutta kyllä mäkin luen ketjua silmät pyöreinä, että miten ihmisten mielestä ihan kaikki arkiset asiat pitää maksaa puoliksi. Joku valitti siitäkin kun mies ostaa kallista kalaa ja itse kasviksia 😄 En tajua, en. Kun puhutaan parisuhteesta, puolisosta, elämänkumppanista.
Mulle ei ole mitään merkitystä sillä vaikka maksaisin koko huushollin kodinkoneet itse, koska mies maksaa sitten toisella kertaa vaikka talvirenkaat mun autoon. Ja siis autotkin, vaikka toinen on mun ja toinen miehen, niin ei ole MITÄÄN merkitystä kumpi ajaa kummalla, kumpi maksaa ja vie katsastukseen tai huoltoon. Aivan sama. Ollaan samaa yksikköä, kaikessa.
Hyvin virkistävä kommentti! Nykyaikana ihmiset luulee että parisuhteessa on kyse toisen hyötymisestä eikä rakkaudesta tiedetä mitään. Tulee mieleen trauma-bonding: Trauma-sidos syntyy silloin, kun koet läheisessä suhteessa vuorotellen kaltoinkohtelua ja hoivatuksi tulemista. Trauma-sidos onkin sitä nykyajan "rakkautta". Harmi että tosirakkautta ei ole enää nykypäivänä parisuhteissa lainkaan yleistä vaan harvinaista.
"Olen eri, mutta kyllä mäkin luen ketjua silmät pyöreinä, että miten ihmisten mielestä ihan kaikki arkiset asiat pitää maksaa puoliksi. Joku valitti siitäkin kun mies ostaa kallista kalaa ja itse kasviksia 😄 En tajua, en. Kun puhutaan parisuhteesta, puolisosta, elämänkumppanista.
Mulle ei ole mitään merkitystä sillä vaikka maksaisin koko huushollin kodinkoneet itse, koska mies maksaa sitten toisella kertaa vaikka talvirenkaat mun autoon. Ja siis autotkin, vaikka toinen on mun ja toinen miehen, niin ei ole MITÄÄN merkitystä kumpi ajaa kummalla, kumpi maksaa ja vie katsastukseen tai huoltoon. Aivan sama. Ollaan samaa yksikköä, kaikessa."
Tuolla tavalla se menee pitkässä parisuhteessa ja niin pitää ollakin. Pointti tässä ketjussa on, että miten tuore avopari jakaa kulut, kun toinen omistaa asunnon. On fiksua pohtia, miten kulut kannattaa jakaa, että molemmat kokevat sen reiluksi. Tuossa elämänvaiheessa molemmilla on yleensä kuitenkin omat varat ja rahat. Ap kysyi sitä.
Vierailija kirjoitti:
Hoitovastike, ja sähkö-/vesilaskut puoliksi.
Lisäksi vuokraa 2-300 ekee/kk
"Eräs tuttuni, duunari, alkoi sijoittamaan vasta eläkkeellä, 15 v myöhemmin hänellä oli omaisuutta 500.000€. "
Kiinnostaa miksi mainita erikseen että duunari? Ihmeellistä että joku ei-akateeminen ei-ekonomi pystyy sijoittamaan ja ilmeisesti vielä ymmärtääkin siitä jotain?
Hoitovastike puoleksi on reilu. Se on todellinen asumisesta tuleva kulu. Samoin sähkö, vesi ja lämmitys puoleksi.
Laina ja rahoitusvastike on sitten omaa sijoitustoimintaa.
Vierailija kirjoitti:
300 € voisi olla sopiva summa sillä silloin te molemmat hyötyisitte sen summan asumiskuluissa vrt että asuisitte yksin.
Kannattaa muistaa, että tuo 300e pitää ilmoittaa verottajalle, jos kyseessä on vuokra.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisosi jos maksaa hoitovastikkeen niin sillä hyvä. Sinä hoidat lainan, koska sinun asunto
Miksi puolison pitää saada asuminen markkinavuokraa halvemmalla? Aikamoista hyväksikäyttöä
No sitten voi ottaa jonkun randomin siihen kaveriksi asumaan markkinavuokralla.
" en mä vaimoltani ottanut mitään rahaa kun hän muutti mun asuntoon asumaan. Tai siis eihän hän silloin vielä mun vaimo ollut, mutta nyt on ollut jo useita vuosia. Mulla oli hieman paremmat tulot, mutta ei nyt mitenkään merkittävästi. Ajattelin vain, että koska mä olen tätä palettia pyörittänyt jo sinkkuna, niin miksi ihmeessä en jatkaisi sitä. No, myönnettäköön, että vaimo maksoi yleensä kaupassa, vaikka mä isona miehenä syön enemmän, eli kyllä mäkin hyödyin kuukausitasolla jonkin verran. Ja kun ei varsinaisesti rahasta ollut pulaa, niin ei senkään puolesta tarvinnut miettiä mitään jakohommia, ei sillä, että olisin jotenkin erityisen rikas, mutta en köyhäkään."
No näin, vois varmaan olla mun miehen kynästä tämä. Hän huushollasi tässä talossa jo ennen mun ilmaantumista ja kulut ei varmaan merkittävästi lisääntyneet siitä että mä pidän omaa lukuvaloa palamassa ja käyn välillä suihkussa. Tasaantuu just noissa päivittäistavaraostoissa, ja hänen ei tarvitse ikinä miettiä mitä sieltä kaupasta pitää ostaa kun mä "hallinnoin logistiikkaa", oon itse poistunut työelämästä niin teen hänen elämästä jonkin verran helpompaa näin. Kun muutettiin yhteen, sovittiin pääpiirteittäin kuka maksaa mitäkin ja hienosti sujuu. Tietysti auttaa kun ollaan aikuisia ihmisiä ja ei eletä kädestä suuhun.
Vierailija kirjoitti:
"Olen eri, mutta kyllä mäkin luen ketjua silmät pyöreinä, että miten ihmisten mielestä ihan kaikki arkiset asiat pitää maksaa puoliksi. Joku valitti siitäkin kun mies ostaa kallista kalaa ja itse kasviksia 😄 En tajua, en. Kun puhutaan parisuhteesta, puolisosta, elämänkumppanista.
Mulle ei ole mitään merkitystä sillä vaikka maksaisin koko huushollin kodinkoneet itse, koska mies maksaa sitten toisella kertaa vaikka talvirenkaat mun autoon. Ja siis autotkin, vaikka toinen on mun ja toinen miehen, niin ei ole MITÄÄN merkitystä kumpi ajaa kummalla, kumpi maksaa ja vie katsastukseen tai huoltoon. Aivan sama. Ollaan samaa yksikköä, kaikessa."
Tuolla tavalla se menee pitkässä parisuhteessa ja niin pitää ollakin. Pointti tässä ketjussa on, että miten tuore avopari jakaa kulut, kun toinen omistaa asunnon. On fiksua pohtia, miten kulut kannattaa jakaa, että molemmat kokevat sen reiluksi. Tuossa elämänvaiheessa molemmilla on yleensä kuitenkin omat varat ja rahat. Ap kysyi sitä.
Itse puhuin tästä keskustelusta yleisesti, kaikkihan ei ole koskenut nyt vain uutta suhdetta ja vain aloittajan suhdetta.
Ja no, meidän suhteessa oli heti alusta alkaen yhteiset rahat, missään kohtaa ei ole ostoslistaa käyty läpi ja maksettu toiselle puolikkaita takaisin 😄
Vierailija kirjoitti:
Hoitovastike puoleksi on reilu. Se on todellinen asumisesta tuleva kulu. Samoin sähkö, vesi ja lämmitys puoleksi.
Laina ja rahoitusvastike on sitten omaa sijoitustoimintaa.
Hoitovastike ei kata kata asumisesta koituvia kuluja. Sillä katetaan taloyhtiön pakolliset menot. Asunnosta on muitakin menoja, jotka eivät juokse koko ajan. Niitä on sellaisen ehkä vaikea ymmärtää, joka ei omista asuntoa tai joka ei ole sisäistänyt mitä omistaminen ylipäätään tarkoittaa verrattuna vuokraukseen. Markkinavuokra on paljon lähempänä oikeita kuluja. Siinä on yleensä (ei aina markkinatilanteesta riippuen) mukana jonkinlainen tuotto-osuus, mutta se ei välttämättä ole kovin suuri. Tämän takia vuokratason puolitus tai jonkin verran alle on sopiva korvaus. Jos mennään siitä yli, niin ollaan ahneita, koska haetaan omalta puolisolta parempaa tuottoa kuin markkinoilta saisi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maksatko miehellesi hyvitystä hänen autonsa käytöstä, sehän kuluu joka kerran kun ajat kauppaan tai kaverin luo kahville?? Kilometrikorvausta??
Parisuhteessa ei mennä tuollaiseen pilkunn.ssimiseen
Oletko siis sitä mieltä, että auton omistajana maksat kaikki auton kulut, vaikka puoliso käyttäisi autoa tasavertaisesti kanssasi eli puolet ajoista? Toki se on ok, jos teillä on yhteiset rahat ja kulut. Mutta jos teillä on kustannusperusteinen jako kuluissa, niin olet hyväksikäytetty.
Jos ostat itsellesi Teslan ja otat lainan, niin KYLLÄ. Kaikki laina ja lainakulut ovat yksin sinun ja sinun kuuluu ne hoitaa. Käyttökulut kuten vakuutukset, polttoaineet, katsastukset jne. puoleksi. Sama asunnon kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Jos ostat itsellesi Teslan ja otat lainan, niin KYLLÄ. Kaikki laina ja lainakulut ovat yksin sinun ja sinun kuuluu ne hoitaa. Käyttökulut kuten vakuutukset, polttoaineet, katsastukset jne. puoleksi. Sama asunnon kanssa.
Trolli pää kiinni
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maksatko miehellesi hyvitystä hänen autonsa käytöstä, sehän kuluu joka kerran kun ajat kauppaan tai kaverin luo kahville?? Kilometrikorvausta??
Parisuhteessa ei mennä tuollaiseen pilkunn.ssimiseen
Oletko siis sitä mieltä, että auton omistajana maksat kaikki auton kulut, vaikka puoliso käyttäisi autoa tasavertaisesti kanssasi eli puolet ajoista? Toki se on ok, jos teillä on yhteiset rahat ja kulut. Mutta jos teillä on kustannusperusteinen jako kuluissa, niin olet hyväksikäytetty.
Jos ostat itsellesi Teslan ja otat lainan, niin KYLLÄ. Kaikki laina ja lainakulut ovat yksin sinun ja sinun kuuluu ne hoitaa. Käyttökulut kuten vakuutukset, polttoaineet, katsastukset jne. puoleksi. Sama asunnon kanssa.
Auton arvonalenema on suurin autoilun kulu ja jokainen ajettu kilometri laskee arvoa. Pelkät käyttökulut eivät riitä kattamaan kaikkia kuluja, eivät lähellekään. Aivan kuten asunnon hoitovastike ei kata asunnon pääomakuluja, ei lähellekään.
Vierailija kirjoitti:
Auton arvonalenema on suurin autoilun kulu ja jokainen ajettu kilometri laskee arvoa. Pelkät käyttökulut eivät riitä kattamaan kaikkia kuluja, eivät lähellekään. Aivan kuten asunnon hoitovastike ei kata asunnon pääomakuluja, ei lähellekään.
Nyt saattoi tulla vertaus, jonka osa jopa ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni asunnon omistaja vastaa laina asioista itse kokonaan koska hänen nimi vain omistuksesta . Ja eikös miehen entisen asunnon vuokran maksu lopu joten yhtiövastikkeen hän voisi maksaa, sähkölasku puoliksi tai mies sen. Ruoka ostokset osaatte päättää itse. Aikoinaan sisko asui hetken asunnossani, maksoi yhtiövastikkeen ja sähkön. Minä omistajana laina asiat.
Nämä on sinänsä huvittava tapa ajatella. Koron maksuun ei voi osallistua, mutta yhtiövastikkeen voisi maksaa kokonaan. Mikä logiikka tässä on?
""Hyvin virkistävä kommentti! Nykyaikana ihmiset luulee että parisuhteessa on kyse toisen hyötymisestä eikä rakkaudesta tiedetä mitään. Tulee mieleen trauma-bonding: Trauma-sidos syntyy silloin, kun koet läheisessä suhteessa vuorotellen kaltoinkohtelua ja hoivatuksi tulemista. Trauma-sidos onkin sitä nykyajan "rakkautta". Harmi että tosirakkautta ei ole enää nykypäivänä parisuhteissa lainkaan yleistä vaan harvinaista."
Heh heh. Kun kyse on rakkaudesta, menot voidaan jakaa. Kun kyse on hyötymisestä, aletaan jauhaa tätä, ettei rahasta/ taloudesta voi puhua. Tietää tasan, että kyseessä on.manipuloija.
Tässä tapauksessa vielä b- luokan keittiöpsykologi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te varmaan pidätte myös kirjaa kumpi käyttää enemmän voita ja laskutatte erotuksen?
Miksi liioitella? Etkö pysty normaaliin keskusteluun?
-eri
Olen eri, mutta kyllä mäkin luen ketjua silmät pyöreinä, että miten ihmisten mielestä ihan kaikki arkiset asiat pitää maksaa puoliksi. Joku valitti siitäkin kun mies ostaa kallista kalaa ja itse kasviksia 😄 En tajua, en. Kun puhutaan parisuhteesta, puolisosta, elämänkumppanista.
Mulle ei ole mitään merkitystä sillä vaikka maksaisin koko huushollin kodinkoneet itse, koska mies maksaa sitten toisella kertaa vaikka talvirenkaat mun autoon. Ja siis autotkin, vaikka toinen on mun ja toinen miehen, niin ei ole MITÄÄN merkitystä kumpi ajaa kummalla, kumpi maksaa ja vie katsastukseen tai huoltoon. Aivan sama. Ollaan samaa yksikköä, kaikessa.
Nykyään? Milloin oli se aika, jolloin raha ei ollut riitojen aihe tai vallankäytön väline?
Hyvä, jos teillä toimii. Kuitenkin teidänkin tavoite on se, että lopulta kulut menee tasan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te varmaan pidätte myös kirjaa kumpi käyttää enemmän voita ja laskutatte erotuksen?
Miksi liioitella? Etkö pysty normaaliin keskusteluun?
-eri
Olen eri, mutta kyllä mäkin luen ketjua silmät pyöreinä, että miten ihmisten mielestä ihan kaikki arkiset asiat pitää maksaa puoliksi. Joku valitti siitäkin kun mies ostaa kallista kalaa ja itse kasviksia 😄 En tajua, en. Kun puhutaan parisuhteesta, puolisosta, elämänkumppanista.
Mulle ei ole mitään merkitystä sillä vaikka maksaisin koko huushollin kodinkoneet itse, koska mies maksaa sitten toisella kertaa vaikka talvirenkaat mun autoon. Ja siis autotkin, vaikka toinen on mun ja toinen miehen, niin ei ole MITÄÄN merkitystä kumpi ajaa kummalla, kumpi maksaa ja vie katsastukseen tai huolto
Nykyään? Milloin oli se aika, jolloin raha ei ollut riitojen aihe tai vallankäytön väline?
Hyvä, jos teillä toimii. Kuitenkin teidänkin tavoite on se, että lopulta kulut menee tasan.
Ei, meillä ei ole tavoitteena että kulut menisi tasan, vaan että eletään yhdessä ja pärjätään. Ei ole mitään väliä kuka maksaa mitäkin, kunhan kaikki tarpeellinen tulee maksettua. Ja näin on ollut meillä aina, ihan suhteen alusta saakka, raha ei koskaan ole ollut meillä riitojen aiheena eikä vallankäytön välineenä. Ei silloinkaan kun rahaa on ollut vähän. Huomaan kyllä ketjua lukiessani, että ilmeisesti meidän tapamme ei ole kauhean yleinen 😄 Mutta se sopii meille, edelleen eikä ole tarpeen sitä muuttaa.
No kukin tyylillään. Toki on myös varmaan eri asia pidemmässä parisuhteessa kuin siinä vaiheessa kun vasta muutetaan yhteen.
Vaikka en mä vaimoltani ottanut mitään rahaa kun hän muutti mun asuntoon asumaan. Tai siis eihän hän silloin vielä mun vaimo ollut, mutta nyt on ollut jo useita vuosia. Mulla oli hieman paremmat tulot, mutta ei nyt mitenkään merkittävästi. Ajattelin vain, että koska mä olen tätä palettia pyörittänyt jo sinkkuna, niin miksi ihmeessä en jatkaisi sitä. No, myönnettäköön, että vaimo maksoi yleensä kaupassa, vaikka mä isona miehenä syön enemmän, eli kyllä mäkin hyödyin kuukausitasolla jonkin verran. Ja kun ei varsinaisesti rahasta ollut pulaa, niin ei senkään puolesta tarvinnut miettiä mitään jakohommia, ei sillä, että olisin jotenkin erityisen rikas, mutta en köyhäkään.