Miten jakaa asumiskulut parisuhteessa, jos vain toinen omistaa asunnon?

Tämä keskustelu on ollut kerrassaan huvittavaa luettavaa. Jos A omistaa 200te velattoman asunnon, eikä maksa edes yhtiövastiketta (kivijalassa olevat liikehuoneistot kustantavat kaikki kulut), mammojen mielestä on näemmä OK, että B voisi muuttaa siihen asumaan maksamalla ehkä korkeintaan puolet vesimaksusta, sähköstä jne. Mutta jos A ja B vuokraavat naapurista samanlaisen asunnon tonnilla kuussa ja A laittaa oman asuntonsa vuokralle samaan hintaan, mammoille onkin ok, että B maksaakin lisäksi puolet vuokrasta. Kaikki häviävät - A joutuu maksamaan veroja koko summasta, B maksaa 500e enemmän. Mutta pääasiahan on, että A ei saa latin latia B:ltä, vaikka B on sitonut 200te pääomiaan asuntoon. Rahahan on ilmaista... :D :D :D :D

Vierailija kirjoitti: Tämä keskustelu on ollut kerrassaan huvittavaa luettavaa. Jos A omistaa 200te velattoman asunnon, eikä maksa edes yhtiövastiketta (kivijalassa olevat liikehuoneistot kustantavat kaikki kulut), mammojen mielestä on näemmä OK, että B voisi muuttaa siihen asumaan maksamalla ehkä korkeintaan puolet vesimaksusta, sähköstä jne. Mutta jos A ja B vuokraavat naapurista samanlaisen asunnon tonnilla kuussa ja A laittaa oman asuntonsa vuokralle samaan hintaan, mammoille onkin ok, että B maksaakin lisäksi puolet vuokrasta. Kaikki häviävät - A joutuu maksamaan veroja koko summasta, B maksaa 500e enemmän. Mutta pääasiahan on, että A ei saa latin latia B:ltä, vaikka B on sitonut 200te pääomiaan asuntoon. Rahahan on ilmaista... :D :D :D :D

KORJAUS: A on siis sitonut 200te pääomiaan asuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Puoliso muutti omistamaani (tai pankinhan se valtaosin vielä oli) asuntoon ja alussa maksoi hoitovastikkeesta puolet eli silloin noin 150 euroa ja lisäksi 100 euroa ylimääräistä omasta halustaan. Minä maksoin tietysti edelleen lainan korkoineen eli sillä hetkellä noin 800 euroa ja puolet vastikkeesta. Aiemmin asumiskuluni olivat lähes 1100 euroa kuukaudessa ja laskivat 850 euroon. Puolison oli maksanut vuokraa aiemmin noin 500 euroa. Molemmat hyödyimme tilanteesta suunnilleen saman verran hetkellisesti. Sinä aikana hän sai myös säästöjä kartutettua itselleen enemmän koska oli vasta työelämässä aloittanut ja helpotti hänen tilannettaan. 

Kun hän sai vähän myöhemmin vakituisen työpaikan niin sen jälkeen asunnosta tuli yhteinen. 

Tässä yksi ketjusta miten kummallekin muutos eurohyötyä yhtä lailla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

210€ + vesi ja sähköpuoliksi. Se on reilu jako.

Jatkan vielä eli: lasket kokonaiskustannukset asumisesta vuodelta (8268€/v) ja tästä se todellinen varallisuus minkä kerrytät vuodessa lainanlyhennyksellä eli (8268€ - 3240€)/2, jolloin kk kustannukset 209,5€/kk. Ja kaavaa voi hyödyntää sitten vastikkeen nousuissa + koron nousuissa jne. 

Ei se esimerkiksi miehen syy ole, jos olet neuvotellut surkeat lainan takaisinmaksuehdot. 

Asuntoon muuttaja säästää 12x600=7200 €/v. Hän voi sijoittaa sen ja hänen varallisuus kasvaa sen verran. Unohtuiko tämä tarkoituksella?

Asuntoon muuttaja voi myös muuttaa halvempaan vuokraasuntoon jolloin hän säästää jo siinä. Unohtuiko tämä tarkoituksella?

Vierailija kirjoitti:

No kyseessä ei liene sitten vakava suhde, jos ei ole halua ostaa yhteistä asuntoa. Ei kai mahdollisesti tuleva lapsiperhe ikuisesti asu jossain kaksiossa? 

Aina ihmetyttäneet nämä ylilyönnit. Tuo tarve yrittää etsiä virheitä toisista ihmisistä ja parjata heidän valintojaan, vaikkei tiedä heustä mitään. Olisiko elämä katkeroittanut ja tarvitsee jonkun jota polkea jalkoihinsa? 

-eri

Vierailija kirjoitti:

"Eräs tuttuni, duunari, alkoi sijoittamaan vasta eläkkeellä, 15 v myöhemmin hänellä oli omaisuutta 500.000€. "

Kiinnostaa miksi mainita erikseen että duunari? Ihmeellistä että joku ei-akateeminen ei-ekonomi pystyy sijoittamaan ja ilmeisesti vielä ymmärtääkin siitä jotain? 

Tulkitsit ihan väärin ;-) Tuo duunari oli heille jotka aina sanovat ettei voi rikastua jos ei ole jo rikas, hyväpalkkainen, perinyt isot rahat jne. 

Kaikessa mitä ihmiset kirjoittaa ei ole siis pahoja taka-ajatuksia. 

PS. Olen itsekkin duunariperheestä ja nuorempana ollut myös duunari.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Eräs tuttuni, duunari, alkoi sijoittamaan vasta eläkkeellä, 15 v myöhemmin hänellä oli omaisuutta 500.000€. "

Kiinnostaa miksi mainita erikseen että duunari? Ihmeellistä että joku ei-akateeminen ei-ekonomi pystyy sijoittamaan ja ilmeisesti vielä ymmärtääkin siitä jotain? 

Tulkitsit ihan väärin ;-) Tuo duunari oli heille jotka aina sanovat ettei voi rikastua jos ei ole jo rikas, hyväpalkkainen, perinyt isot rahat jne. 

Kaikessa mitä ihmiset kirjoittaa ei ole siis pahoja taka-ajatuksia. 

PS. Olen itsekkin duunariperheestä ja nuorempana ollut myös duunari.

WHO Vares?

Vierailija kirjoitti:

"Eräs tuttuni, duunari, alkoi sijoittamaan vasta eläkkeellä, 15 v myöhemmin hänellä oli omaisuutta 500.000€. "

Näitä legendoja nyt riittää. Jotkut totta, suurin osa ei. Jollekin voi osua hyvä tuuri, jos sattumalta sijoittaa oikeaan kohteeseen juuri oikealla hetkellä. Todennäköisyydet kuitenkin puhuvat sitä vastaan ja suurimman osan tuotot ovat paljon maltillisempia. Muutenhan kaikki sijoittajat olisivat hyvin varakkaita.

Kyllä käytännössä kaikki pitkäjänteisesti nettosijoittavat ovatkin varakkaita. Todennäköisyydet ovat niin vahvasti vaurastumisen puolella, että sitä voi käytännössä sanoa varmaksi asiaksi, kunhan ei käy niin huono tuuri, että joutuu käyttämään sijoituksensa elämiseen kesken kaiken. Ja silloinkin sijoituksista on turvaa ja iloa, lieventää huonon tuurin vaikutuksia.

Aloitimme miehen kanssa sijoittamisen 12 vuotta sitten. Sijoituksemme eivät ole olleet mitenkään häikäisevän onnistuneita, mutta on meillä silti jo pitkälle yli puoli miljoonaa kasassa, kohta menee miljoona rikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Eräs tuttuni, duunari, alkoi sijoittamaan vasta eläkkeellä, 15 v myöhemmin hänellä oli omaisuutta 500.000€. "

Näitä legendoja nyt riittää. Jotkut totta, suurin osa ei. Jollekin voi osua hyvä tuuri, jos sattumalta sijoittaa oikeaan kohteeseen juuri oikealla hetkellä. Todennäköisyydet kuitenkin puhuvat sitä vastaan ja suurimman osan tuotot ovat paljon maltillisempia. Muutenhan kaikki sijoittajat olisivat hyvin varakkaita.

Kyllä käytännössä kaikki pitkäjänteisesti nettosijoittavat ovatkin varakkaita. Todennäköisyydet ovat niin vahvasti vaurastumisen puolella, että sitä voi käytännössä sanoa varmaksi asiaksi, kunhan ei käy niin huono tuuri, että joutuu käyttämään sijoituksensa elämiseen kesken kaiken. Ja silloinkin sijoituksista on turvaa ja iloa, lieventää huonon tuurin vaikutuksia.

Aloitimme miehen kanssa sijoittamisen 12 vuotta sitten. Sijoit

Näissä unohtuu aina mainita kuinka paljon on sijoitettu. Miljoonan saa kasaan ihan pelkillä sijoituksilla ilman tuottoakin, jos vain sijoittaa tarpeeksi. Kukaan ei saa keskituloisen lapsiperheen muutaman kympin kuukausittaisella rahastosijoituksella miljoonaa kasaan. Silti se muutamankin kympin sijoitus kannattaa tehdä, koska pitkällä aikavälillä tuottoa kuitenkin yleensä tulee kunhan muistaa hajauttaa muutamaan eri kohteeseen. Pitää olla aika hyvätuloinen, että pystyy sijoittamaan satasia tai tuhansia kuukausittain, jos on lapsia ja asuntolainaa. Lapsettomat pariskunnat ovat aivan eri juttu.

Jotta saa miljoonan kasaan 20 vuodessa rahastojen keskimääräisellä 8 % tuotolla, pitää sijoittaa 1800 euroa kuukaudessa. Ei se nyt mahdoton summa ole, jos pariskunnassa molemmat ovat hyvätuloisia eikä ole lapsia. Noin 10 vuoden jälkeen tuotto vuodessa alkaa olla suurempi kuin sijoitus vuodessa. Sijoittamisessa on kuitenkin aina riskinsä eikä voi olettaa, että tästä eteenpäin seuraavat 20 vuotta tuotto on keskimäärin 8 %. Se voi olla enemmän tai vähemmän. Voi olla myös negatiivinen. Sijoittaminen kannattaa aloittaa niin nuorena kuin pystyy vaikkei pystyisikään sijoittamaan kovin paljon. Silloin ehtii eläkeikään mennessä kaikella todennäköisyydellä säästämään mukavan summan.

Jos käytetään tuottoprosenttina Credit Suissen laskemaa osakemarkkinoiden keskimääräistä reaalituottoprosenttia 5 % viime vuosisadan alusta alkaen, pitää sijoittaa 2500 kuukaudessa, jotta saa miljoonan kasaan 20 vuodessa. Jos tavoitteena on 100 000, riittää 250. Sekin on mukava potti ja monelle paljon realistisempi. Jos se vaatii pennin venyttämistä ja nautinnoista tinkimistä 20 vuotta, niin kannattaa miettiä, mitä haluaa elämältä.

Riippuu siitä, onko yhdessä asuminen vuokraustoimintaa. Itse en muuttaisi yhteen, jos jomman kumman läsnäolo koettaisiin taloudelliseksi rasitteeksi, tai jos koko asumisessa olisi kyse rahasta tai siitä, kuka hyötyy mitenkin. Itselleni kumppanin kanssa asumisen hyöty on se, että voin asua rakastamani ihmisen kanssa, jakaa hänen kanssaan arjen, sekä hänen läsnäolonsa tuoma onnellisuus. Jos oma läsnäoloni merkitsisi toiselle joko ansaintakeinoa tai maksuvelvoitetta, en haluaisi asua yhdessä ollenkaan. Jos joman kumman täytyy korvata ja hyvittää läsnäoloonsa toiselle, katson ettei ole oikea aika muuttaa yhteen ollenkaan. Itse haluan asua kumppanin kanssa yhdessä vain silloin, kun yhdessä asuminen itsessään on toivottavaa ja elämänlaatua parantavaa. En halua asua yhdessä, jos se tarkoittaa suhteen muuttamista vuokrasuhteeksi, olisin sitten itse vuokranantajan tai vuokralaisen roolissa. 

Joten oma ratkaisuni olisi se, että asumisen kulut maksettaisiin kummankin maksukyky huomioon ottaen - suunnilleen samantuloiset maksaisivat asumiset kulut (yhtiövastike tai omakotitalon kulut, vesi, sähkö, kotivakuutus, yms) puoliksi, sitten taas jos on isot tuloerot, maksut suhteutettaisiin tulotason mukaan. Lainan ja lainan korot maksaisi se, kenen lainasta on kyse. Jos olisin itse se, joka ei taloa/asuntoa omista, en välttämättä kovin helposti edes muuttaisi toisen luo juuri siksi, että en halua mitään ikäviä rahaan ja omistuksiin liittyviä jännitteitä. Jos itse olen omistava osapuoli, voisi toinen kyllä huoletta muuttaa minun luokseni - en kokisi ongelmaksi, vaikka toinen asuisi kanssani ilmaiseksi. Minulle suhteessa on kyse ihmisestä ja kumppanuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu siitä, onko yhdessä asuminen vuokraustoimintaa. Itse en muuttaisi yhteen, jos jomman kumman läsnäolo koettaisiin taloudelliseksi rasitteeksi, tai jos koko asumisessa olisi kyse rahasta tai siitä, kuka hyötyy mitenkin. Itselleni kumppanin kanssa asumisen hyöty on se, että voin asua rakastamani ihmisen kanssa, jakaa hänen kanssaan arjen, sekä hänen läsnäolonsa tuoma onnellisuus. Jos oma läsnäoloni merkitsisi toiselle joko ansaintakeinoa tai maksuvelvoitetta, en haluaisi asua yhdessä ollenkaan. Jos joman kumman täytyy korvata ja hyvittää läsnäoloonsa toiselle, katson ettei ole oikea aika muuttaa yhteen ollenkaan. Itse haluan asua kumppanin kanssa yhdessä vain silloin, kun yhdessä asuminen itsessään on toivottavaa ja elämänlaatua parantavaa. En halua asua yhdessä, jos se tarkoittaa suhteen muuttamista vuokrasuhteeksi, olisin sitten itse vuokranantajan tai vuokralaisen roolissa. 

Joten oma ratkaisuni olisi se, että asumisen kulut makset

Periaatteessa samaa mieltä. Mutta, jos minun omistamaan asuntoon olisi muuttamassa omista rahoistaan tarkka ihminen, niin en ottaisi ellei maksaisi asiallista korvausta, koska sentyyppinen ihminen vaatii vastavuoroisesti korvauksen kaikesta mahdollisesta. Olen tuntenut monta sellaista ihmistä ja sellaisen kanssa ei välttämättä ole helppoa. Täytyy pitää puolensa. Ja minun mielestä on väärin, jos toinen muuttaa asumaan toisen luo ja maksaa vain muodollisen korvauksen ja samaan aikaan sijoittaa säästyneet vuokrarahat rahastoihin ja osakkeisiin. On eri asia, jos on niin pienituloinen, ettei jää mitään sijoitettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihme vänkääjiä täällä. Laskutaidottomat ja varmaankin vuokralla asuvat puolustaa ilmaiseksi asuvia. Sehän on niin, kun itse asuu vuokralla, niin kaikki asuntonsa omistavat ja asuntosijoittajat ovat vihollisia, jotka eivät saa vaurastua. Ei edes oma tuore avopuoliso vaan pitää saada asua puoli-ilmaiseksi ja samalla vaurastua itse toisen kustannuksella. Asunnossa asumisella on arvo ja se tuntuu unohtuvan. Jos ei omista asuntoa, niin siitä pitää maksaa arvon mukaista korvausta.

Oma näkemys asiasta on selvä. Tuoreessa suhteessa sopiva korvaus asumisesta on puolet vuokratasosta jonkin verran alaspäin pyöristettynä ihan miten yhteisesti sovitaan. Puolet vastikkeesta on olematon korvaus. Lainat, korot, vastikkeet ja remontit maksaa se, joka omistaa asunnon. Kaikki muut kulut puoliksi. Ja ihan sama vaikka asunto olisi kuinka velkainen tai velaton, se ei vaikuta sopivan korvauksen määrään. Vuosien mittaan asumisjärjestelyt ja kustannusten jaot sitten muuttuv

En oikein käsitä tätä yleiseen vuokratasoon vetoamista. Vuokramarkkinoilla sen asumisen pointtina on voiton tuottaminen asunnon omistajalle - kyseessä on bisnes. En todellakaan käsitä, miten tätä voisi soveltaa parisuhteeseen, jossa kaiketi pitäisi olla kyse kumppanuudesta ja yhteisestä elämästä. Sekö sitten on liiketoimintaa? Normaalisti vuokra-asunnossa vuokralainen maksaa korvausta siitä, että käyttää asumiseen vuokranantajan omistamaa asuntoa, mutta eikö parisuhteessa kuitenkin ole kyse vähän muusta?

Ja en asu itse vuokralla, jos sitä arvelet. Itselleni vain parisuhteessa on kyse ilmeisesti ihan muusta kuin monelle näissä keskusteluissa. Tuntuisi ihan käsittämättömän oudolta, että jon kumppani muuttaisi luokseni asumaan, pyytäisin häneltä korvausta siitä samoin periaattein kuin yksityinen vuokranantaja perisi vuokraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä maksaisin puolikkaan hoitovastikkeen lisäksi puolet koroista. Ikäänkuin hyvityksenä siitä että saan asua toisen asunnossa. Lisäksi tietty juoksevat kulut, vedet ym. puoliksi. Varsinkin jos taloustilanne ja asumiskustannukset on tuollaiset kuin aloituksessa, että järjestely tuottaa säästöä molemmille. 

Remppojen suhteen vähän tilanteen mukaan, joku putkiremppa kuuluu omistajalle, tapettien vaihto molemmille. 

Kannattaa huomioida, että jos maksaa toiselle vain hyvää hyvyttään rahaa niin sehän. on lahjan antamista ja mahdollisesti lahjansaaja voi joutua maksamaan lahjaveron. 

Ja jos maksaa kuukausivuokraa niin siitä vuokratulosta myös pitää maksaa vero. 

Sen vuokran voi maksaa maksamalla isom

Eikös tämä ala jo kuulostaa pimeältä vuokranmaksulta? 

"Eikös tämä ala jo kuulostaa pimeältä vuokranmaksulta? "

Ei se ole vuokranmaksua vaan kustannusten oikeudenmukaista jakamista.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä maksaisin puolikkaan hoitovastikkeen lisäksi puolet koroista. Ikäänkuin hyvityksenä siitä että saan asua toisen asunnossa. Lisäksi tietty juoksevat kulut, vedet ym. puoliksi. Varsinkin jos taloustilanne ja asumiskustannukset on tuollaiset kuin aloituksessa, että järjestely tuottaa säästöä molemmille. 

Remppojen suhteen vähän tilanteen mukaan, joku putkiremppa kuuluu omistajalle, tapettien vaihto molemmille. 

Toisaalta kannattaako suhteeseen tuoda yhdessä asumista, jos se tuntuu siltä, että asuu toisen asunnossa. Ainakin itse ajattelen, että yhdessä asuminen kannattaa vain, jos molemmista tuntuu että on ihana saada asua yhdessä, eikä niin että jomman kumman pitäisi maksaa toiselle hyvitys/korvaus läsnäolonsa aiheuttamasta haitasta.

Vierailija kirjoitti:

"Eikös tämä ala jo kuulostaa pimeältä vuokranmaksulta? "

Ei se ole vuokranmaksua vaan kustannusten oikeudenmukaista jakamista.

Niin siis vastasin viestiin, jossa sanottiin että "vuokran voi maksaa maksamalla isomman osan..." Eli kaipa sillä kirjoittajalla ajatus oli, että vuokraa maksetaan, mutta naamioidaan se verotussyistä joksikin toisenlaiseksi maksuksi.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin sanoisin että vähän alle markkinavuokrasta puolet eli 300.  Remonttia en maksattaisi, paitsi jos asunnon arvo oleellisesti muuttuisi ja pitäisi arvioida uudelleen asunnon teoreettinen vuokra.

Molemmat asuisivat väljemmin yksin ja asunto myös kuluu enemmän kahden sitä kuluttaessa. Jos mies ehdottaisi maksavansa pelkän vastikkeen, niin en muuttaisi yhteen. Joku voi tietysti ajatella että asumismukavuus nousee jos saa seuraa, joten sillä lailla ajatteleva varmaan ottaisi miehen asumaan vaikka ilmaiseksi. Minulle yhteenmuutto aiheuttaisi hiukan rasitetta, vaikka asun kolmiossa. On kuitenkin vain yksi vessa ja suihku. 

Itse sanoisin, ettei kannata muuttaa yhteen, jos tuntuu, että se aiheuttaa itselle niin paljon rasitetta, että toisen pitäisi kompensoida se rasite vuokran maksulla. Tuossa sinun ehdottamassasi mallissa on sekin ongelma, että asunnon omistajahan voi täysin yksipuolisesti päättää remonteista ja nostaa asunnon arvoa ihan miten paljon huvittaa ja siten nostaa vuokraakin ilman, että kumppani voi itse vaikuttaa lainkaan oman asumisensa tasoon. En sanoisi, että on hyvä idea muuttaa suhdetta tuollaiseksi vuokrasuhteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolisosi jos maksaa hoitovastikkeen niin sillä hyvä. Sinä hoidat lainan, koska sinun asunto

Miksi koko hoitovastike yhdelle. Muuttava maksaa puolet hoitovastikkeesta, vedestä, sähköstä ja ruuista. Vakuutuksia tulee myös tarkastella.

No kuka haluaa asua toisen asunnossa vain maksamalla puolet kuluista? Totta kai pitää maksaa pientä extraa asunnon käytöstä. Ei kai sitä puolisoa nyt pidä hyväksiäyttää hänen asuntonsa takia. 

Ei kannata muuttaa yhteen, jos se tuntuu hyväksikäytöltä.

Vierailija kirjoitti:

Miten täällä ei ymmärretä sitä eroa, että jos olet vuokralla (jonkun ulkopuolisen omistama asunto), se vuokra on nimenomaan maksua siitä, että ei tarvitse hankkia lainaa, maksaa korkoa ja ottaa riskiä. Eli asumisesta maksetaan käypä vuokra. Millä perusteella nyt yhtäkkiä voisi muuttaa (toisen omistamaan asuntoon) ja sanoa että maksan vain ja ainoastaan hoitovastikkeesta ja juoksevista kuluista puolet. Miten kukaan omistusasunnon omistaja voisi suostua tähän ja kutsua sitä reiluksi? Ainoastaan toki jos haluaa antaa lahjan, haluaa auttaa tai olla muuten jalomielinen, niin sitten toki asia on eri. Mutta jos puhutaan tasavertaisesta kohtelusta niin maksu on se 350 eur/kk ja lisäksi puoliksi sähkö/vesi/vakuutus, eihän tässä muuta vaihtoehtoa ole. 

Minun omistamassani asunnossa ainakin asui kumppanini ilman, että pyysin häneltä mitään vuokria. Kyllä se minusta reilua oli. Itse sain sen minkä halusin eli yhdessä asumisen ihmisen kanssa, jonka kanssa halusin asua yhdessä (ja hänellä tietysti sama). Ei siinä ollut kyse mistään majoitustoiminnasta, vaan parisuhteesta ja yhteiselämästä - näin ollen en olisi kokenut, että olisin voinut edes ajatella tilannetta joidenkin vuokramarkkinoinnin tai muun majoitusbisneksen periaatteiden mukaisesti. En myöskään kokenut antaneeni mitään lahjaa enkä ollut jalomielinen. Pointti oli yhdessä asuminen, ei mikään vuokrasuhde.

Minun omistamassani asunnossa ainakin asui kumppanini ilman, että pyysin häneltä mitään vuokria. Kyllä se minusta reilua oli. Itse

Miehellä on 500te asunto. Naisella on 500te sijoituksia. Näetkö kovinkin reiluna sen, että naisen 500te tuottaa noin 35te pääomatuloja (pitkällä juoksulla, pörssi) ja miehen 500te on kiinni asunnossa? Jos miehellä on vielä vaikkapa 100te arvoinen auto, nainen varmaan ajaa silläkin korkeintaan bensakuluja vastaan?