Onko teillä yhteiset rahat parisuhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiantuntijat suosittelevat ainakin lapsiperheille yhteisen taloustilin perustamista, johon siirretään rahaa niin, että kumpikin vanhemmista laittaa rahaa saman prosenttiosuuden tuloistaan, esim 80%. 

Tililtä hoidetaan sitten lainat, ruuat, vaatteet, huvit, lasten harrastukset jne. Kummallekin jää sitten tässä tapauksessa 20% tuloistaan vaikka sijoitettavaksi osakkeisiin. 3000 euron nettopalkasta jää 600€ ja 1500 euron nettopalkasta 300€.

 

Kannattaa nyt huomata, että nuo asiantuntijat eivät ajattele asiaa ns. järkitasolla vaan siten, miten saada pankki parhaiten hyötymään asiakkaistaan. Ei ole mitään järkeä lähteä siitä, että paremmintienaava joutuu maksajaksi, kun kulutus kuitenkin on 50/50.

Vastaavasti nuo asiantuntijat suosittelevat sitä, että kotityöt jaetaan tasan. Missä taas ei

Kyllä meillä ainakin mies syö paljon enemmän, kuin minä...

Toisaalta naiset syö yleensä kalliimpaa ruokaa. Taitaa usein mennä hinnan puolesta tasoihin.

Vierailija kirjoitti:

Aika iso ero varmasti siinä jos parisuhde on alkanut vasta reilusti aikuisella iällä. Siinä vaiheessa kun molemmilla on jo merkittävää omaisuutta olisi minusta tosi hassua yhdistää molempien omaisuus. Aika monella kun on sijoitusasuntoja, pörssiosakkeita, metsää, kesämökki, autoja, omakotitalo... Ajatteletteko te todella niin, että parisuhteen vakiintuessa kaikesta pitää itsestäänselvästi tulla yhteistä?

Helppohan se on olla yksi yhteinen tili jossei kumpikaan omista mitään ja rahankäyttö toimii kädestä suuhun periaatteella.

Miksi kuvittelet jotain kädestä suuhun elämää? Ollaan alusta asti pidetty yhteistä tiliä, n 55 v. Olemmeko eläneet kädestä suuhun. Välillä toinen opiskellut ja toinen ollut työttömänä. Keskituloisia oltiin. On okt, sijoitusasunto, kakkoskoti mukavuuksilla, auto, vene yms. ilman perintöjä köyhistä oloista aloitettu. Vähän on jäänyt suun ulkopuolellekin.😅.

En ehkä ymmärrä kädestä suuhun ilmaisua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös suomalaisessa parisuhteessa ole täysin normaalia, että naisen rahat on naisen rahoja ja miehen rahat on yhteisiä.

Miksi olisi? Ei mua kiinnosta miehen rahat, kun mulla on omaa. Osakepossa on kyllä nykyisin aika hyvällä tolalla ja mies harmittelee ettei ole itse toiminut samoin.

Sinä sait kymppitonnien perinnön, miehesi ei, eli ei ole omaa ansiotasi.

Hyvä arvaus mutta väärin meni. Molempien vanhemmat on vielä elossa, mutta jos jompikumpi jotain perii, niin mies. En ole perheeltäni saanut rahallista apua koskaan, paitsi mummolta joskus 5 markkaa hyvistä koenumeroista. Ollaan miehen kanssa samanlaisissa töissä, samanlaiset palkat - minä olen vain sijoittanut jo pitkään ja rakentanut salkkua, hän ei.

Ei ole. Vuokra maksetaan puoliksi. Ostetaan omat ruoat, lähinnä sen takia että mies noudattaa Carnivorea. Mutta ei niistä ruoista mitään kirjaa pidetä, että mikä on kummankin. Itse syön aika vähän lihaa niin ostan oikeastaan omat ruoat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jessus, olisi outoa jos mies pyytäisi rahaa jostain ostoksesta tai minä laskuttaisin häneltä satunnaisen limupullon tai  suklaalevyn minkä ostan samalla kun perheen ruuat....??

Meillä palkat tulee omille tileille mutta siirretään yhteisille, niiltä maksetaan laskut, hankinnat, lomat, sijoitukset kummallekin jne. 

Omissa tileissä nainen jää aina heikommalle - hänelle lankeaa kodin ja lasten kulut ja mies käyttää rahat käytännössä itseensä (auton hankinta, elektroniikka, urheiluvälineet). Ei todellakaan ole oikeudenmukaista!

Ja kyllä olen tienannut enemmän, yhtäpaljon ja nyt eläkkeellä vähemmän kuin mieheni. Kaikki on yhdessä hankittua ja maksettua. 

Älä kuvittele, etteikö naisten joukosta löytyisi rahalle persoja säälimättömiä hyväksikäyttäjiä. Ei se ole miesten yksinoikeus. Vaikka yleensä näissä keskusteluissa stereot

Minun älyttömän pihin miehen yritti "viedä" toinen nainen, jonka tiedän tuhlanneen rahansa ripsienpidennyksiin yms ja sitten on auton tankki tyhjä ja vaatii miestä tankkaamaan autonsa. Mä taas olen hyvätuloinen, taloudestani huolta pitänyt vaimo ja ollaan miehen kanssa maksettu kaikki 50/50. Suoraansanottuna mua nauratti, että pihi mies oli vaihtamassa mut sellaiseen hyväksikäyttävään tuhlaajatyttöön. Eikä tainnut tyttö tietää, että vaikka miehellä hyvät tulot onkin, penniäkään niistä ei naiselle heru. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiantuntijat suosittelevat ainakin lapsiperheille yhteisen taloustilin perustamista, johon siirretään rahaa niin, että kumpikin vanhemmista laittaa rahaa saman prosenttiosuuden tuloistaan, esim 80%. 

Tililtä hoidetaan sitten lainat, ruuat, vaatteet, huvit, lasten harrastukset jne. Kummallekin jää sitten tässä tapauksessa 20% tuloistaan vaikka sijoitettavaksi osakkeisiin. 3000 euron nettopalkasta jää 600€ ja 1500 euron nettopalkasta 300€.

 

Kannattaa nyt huomata, että nuo asiantuntijat eivät ajattele asiaa ns. järkitasolla vaan siten, miten saada pankki parhaiten hyötymään asiakkaistaan. Ei ole mitään järkeä lähteä siitä, että paremmintienaava joutuu maksajaksi, kun kulutus kuitenkin on 50/50.

Vastaavasti nuo asiantuntijat suosittelevat sitä, että kotityöt jaetaan tasan. Missä taas ei ole mitään logiikkaa, paremmintienaava joutuu anta

Ei meillä ainakaan kulutus ole 50/50. Mies syö enemmän, ostelee enemmän vaatteita, käyttää autoa enemmän, harrastaa enemmän jne. 

No, meillä on yhteiset rahat joten ei ole ongelmaa mutta jos laskemaan alettaisiin niin suhde olisi kyllä 60/40 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on molemmilla omat rahat ja kaikki maksetaan 50/50. Yksi lapsi on. 

Silloin, kun tuloerot ei olleet isot, tämä oli aika itsestään selvää.

Nyt mies on edennyt uralla minua vauhdikkaammin ja tienaa jo lähes tuplasti sen, mitä minä. Yritän koko ajan kyllä kehittyä työssä ja päästä eteenpäin, mutta uusia positioita ei ole ollut tarjolla. Mies ollut siis samassa yrityksessä koko ajan töissä ja noin vuoden välein saanut uuden tittelin.

Välillä ärsyttää, että miehellä on niin paljon enemmän rahaa, ja silti kaikki edelleen maksetaan puoliksi. Mies on myös pihi ja tarkka rahoistaan. Ostaa esimerkiksi ruokakaupasta halvempaa/laaduttomampaa ruokaa. 

Mutta muistutan itseäni

 

 

kuitenkin silloin tällöin, että rahat ovat miehen omia, eikä hänellä ole mitään velvollisuutta "tasata tilejä" vain siksi, etten ole onnistunut pysymään palkkakehityksessä

Ei kuulosta reilulta. Teillä kytee jo kunnon erimielisyys raha-asioissa.

Ei ole vaikea arvata tunteitasi, mikäli satutte päätymään eroon. Mies kartuttaa tiliään, sinä mahdollistat mukavan elämän. Veikkaan että pihi miehesi syö kyllä mielellään sun ostamaa laadukkaampaa ruokaa.

Olen entistä enemmän sitä mieltä että mun mielessä perheessä toimii yhteiset rahat. Oli lapsia tai ei. Mutta varsinkin jos on.

Jos toisella on tulot huomattavasti suuremmat ja ollaan perhe ja maksetaan kaikki puoliksi, paremmin tienaava joutuu elämään köyhän elämää samoin lapset. Ei huonommin tienaavalla ole varaa omistusasuntoon ja matkoihin ja autoon. Sitten asutaan vuokralla ja matkustetaan Viroon kerran  vuodessa ei hankita autoa. Minä olen lastenhoitaja ja tienaan netto 1900 e kk mies taas 4000 e ja on alansa tohtori ja DI. Kolme lasta. Asumme kaupungin vuokra asunnossa monilla ei ole varaa maksaa asuntolainasta puolta jotta saisimme 3 h asunnon.

Mies tyytyy tähän ja säästää itselleen rahaa. Jos tulee ero ovat elatusmaksut isot joten vähän kauhun tasapaino. 

"Toisaalta naiset syö yleensä kalliimpaa ruokaa. Taitaa usein mennä hinnan puolesta tasoihin."

Juu naiset ostaa useammin hintalaatusuhteeltaan parempaa ja siksi kalliimpaa ruokaa. Miksi ostaisin halpoja jauhonakkeja, kun niissä ravintoaineiden (jos niitä edes on) hinta on korkea? Maksan mieluummin ravinnosta, kuin hötöstä. Ja kyllä niihin miehen herkkuihin äkkiä palaa isojakin summia ihan turhaan rahaa. Elimistö ei niitä tarvitse.

Ja meillä tämä menee ainakin näin, että minä ostan laadukasta, puhdasta ruokaa, kuten kalaa ja kasviksia ja oi kyllä vaan ne miehelle maistuvat, kun niitä olen kaappiin tuonut. Sitten mies itse ostaa kaupasta lihapiirakoita tai makkaraa, jossa lähinnä murto-osa jotain "lihaanverrattavia ainesosia". Ja nekö muka tulevat lopulta halvemmiksi? Ostais vaan suoraan jauhoja.

Vierailija kirjoitti:

Meillä omat rahat ja yhteiset menot maksamme puoliksi. Palkat samaa tasoa eikä lainoja maksettavina joten ei mitään kummoista säätöä. Jos jostain syystä toisella tulot pienenee tai omat menot ovat poikkeuksellisen suuret niin toinen on maksanut silloin tietysti enemmän. Kaikille ei olisi tietysti mutta meille on aina ollut. Esimerkiksi puoliso viime vuonna pitempään sairaslomalla ja ehti pudota Kelan rahoille. Pari kuukautta minä maksoin lähes kokonaan yhteiset menot jotta hänellekin jäisi rahaa omaa käyttöön ja mahdollisesti säästöönkin kuten normaalisti.

Miten jää säästöjä jos on kelan tuilla? Silloin yleensä tarvitaan säästöjä. 

Mies ostaa perheelle mahdollisimman halpaa, laadutonta ruokaa ja loput rahat laittaa OF.

Omat rahat on, mies tuhlaa rahansa ja minä laitan omani säästöön. Pitäisi opetella sijoittamaan..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on molemmilla omat rahat ja kaikki maksetaan 50/50. Yksi lapsi on. 

Silloin, kun tuloerot ei olleet isot, tämä oli aika itsestään selvää.

Nyt mies on edennyt uralla minua vauhdikkaammin ja tienaa jo lähes tuplasti sen, mitä minä. Yritän koko ajan kyllä kehittyä työssä ja päästä eteenpäin, mutta uusia positioita ei ole ollut tarjolla. Mies ollut siis samassa yrityksessä koko ajan töissä ja noin vuoden välein saanut uuden tittelin.

Välillä ärsyttää, että miehellä on niin paljon enemmän rahaa, ja silti kaikki edelleen maksetaan puoliksi. Mies on myös pihi ja tarkka rahoistaan. Ostaa esimerkiksi ruokakaupasta halvempaa/laaduttomampaa ruokaa. 

Mutta muistutan itseäni

 

 

kuitenkin silloin tällöin, että rahat ovat miehen omia, eikä hänellä ole mitään

Arvasit muuten ihan oikein. Olen se, joka kirjoitti myös niistä lihapiirakoista ja makkaroista vs. kalasta ja kasviksista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kummallekin jää sitten tässä tapauksessa 20% tuloistaan vaikka sijoitettavaksi osakkeisiin. 3000 euron nettopalkasta jää 600€ ja 1500 euron nettopalkasta 300€."

Aika hiton kovat menot perheellä jos molemmat pistää 2400 € kuukaudessa kuluihin. Yhteensä 4800 € kuukaudessa.

Laskepa uudestaan! Toinen laittaa 2400, toinen 1200, on 3600€. Ei tuo ole iso kuukausibudjetti lapsiperheelle, jolla on lainaa. Ja tuohan oli vain kirjoittajan esimerkki.

3600 € kuukaudessa on ihan sikana rahaa

Eikä ole! Lainan lyhennys+ korko 2.200€, yv, vesi, sähkö, vakuutukset, netit, lehdet yms n.1000€, ruoka+ lounaat n.1000€. Siinä jo 4.200, eikä vielä mitään vaatteita tai hankintoja tai matkoja tai harrastuksia.

3.600 ei riittäisi mihinkään. 

Vierailija kirjoitti:

"Toisaalta naiset syö yleensä kalliimpaa ruokaa. Taitaa usein mennä hinnan puolesta tasoihin."

Juu naiset ostaa useammin hintalaatusuhteeltaan parempaa ja siksi kalliimpaa ruokaa. Miksi ostaisin halpoja jauhonakkeja, kun niissä ravintoaineiden (jos niitä edes on) hinta on korkea? Maksan mieluummin ravinnosta, kuin hötöstä. Ja kyllä niihin miehen herkkuihin äkkiä palaa isojakin summia ihan turhaan rahaa. Elimistö ei niitä tarvitse.

Ja meillä tämä menee ainakin näin, että minä ostan laadukasta, puhdasta ruokaa, kuten kalaa ja kasviksia ja oi kyllä vaan ne miehelle maistuvat, kun niitä olen kaappiin tuonut. Sitten mies itse ostaa kaupasta lihapiirakoita tai makkaraa, jossa lähinnä murto-osa jotain "lihaanverrattavia ainesosia". Ja nekö muka tulevat lopulta hal

Meillä ostetaan samaa laadukasta ruokaa ja syödään samaa laadukasta ruokaa. Eli hinta on sama kummallekin mutta määrät eri. 

Jos nyt pari kertaa vuodessa ostan avokadon tai banaanin vain itselleni niin se on kyllä murto-osa niistä lihapiirakoista, limuista ja namuista mitä mies itselleen ruokarahoillamme ostaa viikoittain em varsinaisen ruuan lisäksi:) 

Vierailija kirjoitti:

Jos toisella on tulot huomattavasti suuremmat ja ollaan perhe ja maksetaan kaikki puoliksi, paremmin tienaava joutuu elämään köyhän elämää samoin lapset. Ei huonommin tienaavalla ole varaa omistusasuntoon ja matkoihin ja autoon. Sitten asutaan vuokralla ja matkustetaan Viroon kerran  vuodessa ei hankita autoa. Minä olen lastenhoitaja ja tienaan netto 1900 e kk mies taas 4000 e ja on alansa tohtori ja DI. Kolme lasta. Asumme kaupungin vuokra asunnossa monilla ei ole varaa maksaa asuntolainasta puolta jotta saisimme 3 h asunnon.

Mies tyytyy tähän ja säästää itselleen rahaa. Jos tulee ero ovat elatusmaksut isot joten vähän kauhun tasapaino. 

Ja vielä jatkan että mies on ollut hyvintaejja siitä että kaikki menee puoliksi juuri esim.asunnon ostossa kun sitä mietittiin sanoi ettei köy Jos muutan asuntoonsa jonka ostaa joten jäätiin  vuokralle.jopa sairaalalaskut sektiosra maksettiin niin että mies laski kuinka monta päivää olin osastolla ja kuinka monta hän ( perhehuone) ja maksettiin  sen mukaan. 

Oikeudenmukaisuus on meillä tärkeää.

Joka tapauksessa erossa kummankin rahavarat lasketaan yhteen ja pannaan puoliksi. Ainoastaan avioehdolla tämä tosiasia voidaan muuttaa.

Toisella 10.000 omaisuus, toisella 310.000 omaisuus, kumpikin saa avioerossa 160.000. 

On yhteiset rahat. Kummatkin ollaan rahasta tarkkoja niin on toiminut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä omat rahat ja yhteiset menot maksamme puoliksi. Palkat samaa tasoa eikä lainoja maksettavina joten ei mitään kummoista säätöä. Jos jostain syystä toisella tulot pienenee tai omat menot ovat poikkeuksellisen suuret niin toinen on maksanut silloin tietysti enemmän. Kaikille ei olisi tietysti mutta meille on aina ollut. Esimerkiksi puoliso viime vuonna pitempään sairaslomalla ja ehti pudota Kelan rahoille. Pari kuukautta minä maksoin lähes kokonaan yhteiset menot jotta hänellekin jäisi rahaa omaa käyttöön ja mahdollisesti säästöönkin kuten normaalisti.

 

Miten jää säästöjä jos on kelan tuilla? Silloin yleensä tarvitaan säästöjä. 

Koska minä maksoin silloin lähes kokonaan meidän menot niin vaimolle jäi säästöön. Hän maksoi yhteisiä menojamme omasta halustaan niinä kuukausina 100 euroa. Siksi jäi säästöön pienesti vaikka maksoi tietysti jonkin verran omia menojaan. Niitäkin oli silloin hänellä hyvin vähän koska oli ns. lähes kodin vankina. 

Ei meillä yhteisiä menojakaan nykyisellään valtavasti ole. Ei siis lainoja mutta asumisen muut kulut tietysti. Ei autoa eikä lapsia. Autosta luovuimme kun molempien työpaikat ovat nykyisellään lyhyen kävelymatkan päässä ja auto saattoi olla viikonkin ilman että ajoimme metriäkään. Maksettiin siis tyhjästä. Ruokamenot eivät kahdelta aikuiselta ole kummoisia jos ei halua tuhlata ja muutoinkaan emme elä kalliisti enää nykyisin. Aiemmin tuhlattiin enemmän. Vaatteita on kummallakin vaikka kymmeneksi vuodeksi kun niitä aiemmin tullut innolla ostettua ja aina voisi toisen omia vaikka lainata kun vaihtelua haluaa. 

Mutta tosiaan meidän menot ovat nykyisellään hyvin maltilliset ja siksi normikuukautena jää reippaasti molemmilla säästöön. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiantuntijat suosittelevat ainakin lapsiperheille yhteisen taloustilin perustamista, johon siirretään rahaa niin, että kumpikin vanhemmista laittaa rahaa saman prosenttiosuuden tuloistaan, esim 80%. 

Tililtä hoidetaan sitten lainat, ruuat, vaatteet, huvit, lasten harrastukset jne. Kummallekin jää sitten tässä tapauksessa 20% tuloistaan vaikka sijoitettavaksi osakkeisiin. 3000 euron nettopalkasta jää 600€ ja 1500 euron nettopalkasta 300€.

 

Kannattaa nyt huomata, että nuo asiantuntijat eivät ajattele asiaa ns. järkitasolla vaan siten, miten saada pankki parhaiten hyötymään asiakkaistaan. Ei ole mitään järkeä lähteä siitä, että paremmintienaava joutuu maksajaksi, kun kulutus kuitenkin on 50/50.

Vastaavasti nuo asiantuntijat suosittelevat sitä, että kotityöt jaetaan tasan. Missä taas ei ole mitään logiikkaa, paremmintienaava joutuu anta

Harvassa työssä se palkka kompensoi sitä, kuinka kovasti työskentelee. Minusta olisi vähemmän järkevää rankaista huonommin tienaavaa vielä kotonakin siitä, että hän tienaa vähemmän kuin puolisonsa. Kuka edes tahtoisi elää sellaisessa parisuhteessa tai tehdä rakkaalle ihmiselle sellaista?