Onko teillä yhteiset rahat parisuhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos toisella on tulot huomattavasti suuremmat ja ollaan perhe ja maksetaan kaikki puoliksi, paremmin tienaava joutuu elämään köyhän elämää samoin lapset. Ei huonommin tienaavalla ole varaa omistusasuntoon ja matkoihin ja autoon. Sitten asutaan vuokralla ja matkustetaan Viroon kerran  vuodessa ei hankita autoa. Minä olen lastenhoitaja ja tienaan netto 1900 e kk mies taas 4000 e ja on alansa tohtori ja DI. Kolme lasta. Asumme kaupungin vuokra asunnossa monilla ei ole varaa maksaa asuntolainasta puolta jotta saisimme 3 h asunnon.

Mies tyytyy tähän ja säästää itselleen rahaa. Jos tulee ero ovat elatusmaksut isot joten vähän kauhun tasapaino. 

Ja vielä jatkan että mies on ollut hyvintaejja siitä että kaikki menee puoliksi juuri esim.asunnon ostossa kun sitä mietittiin sanoi ettei köy Jos muutan asuntoonsa jonka ostaa joten jäätiin  vuokralle.jopa sairaalalaskut s

Kuulostaa ihan mun ukolta... Asuttiin 10 vuotta homeisessa luukussa perheen kanssa, koska ei raaskinu ottaa lainaa. Vuokra oli melkein 800e kk. Lopulta sanoin, että minä ostan asunnon jollaiseen mulla vaan on varaa ja mies voi sitten maksaa mulle vuokraa. Eli mä olisin kantanut kaikki lainaan liittyvät riskit. No ei kelvannut niin lopulta suostui yhteisen kodin ostamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiantuntijat suosittelevat ainakin lapsiperheille yhteisen taloustilin perustamista, johon siirretään rahaa niin, että kumpikin vanhemmista laittaa rahaa saman prosenttiosuuden tuloistaan, esim 80%. 

Tililtä hoidetaan sitten lainat, ruuat, vaatteet, huvit, lasten harrastukset jne. Kummallekin jää sitten tässä tapauksessa 20% tuloistaan vaikka sijoitettavaksi osakkeisiin. 3000 euron nettopalkasta jää 600€ ja 1500 euron nettopalkasta 300€.

 

Kannattaa nyt huomata, että nuo asiantuntijat eivät ajattele asiaa ns. järkitasolla vaan siten, miten saada pankki parhaiten hyötymään asiakkaistaan. Ei ole mitään järkeä lähteä siitä, että paremmintienaava joutuu maksajaksi, kun kulutus kuitenkin on 50/50.

Vastaavasti nuo asiantuntijat suosittelevat sitä, että kotityöt jaetaan tasan. Missä taas ei

Meillä mies harrastaa kehonrakennusta niin syö ihan älyttömästi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos toisella on tulot huomattavasti suuremmat ja ollaan perhe ja maksetaan kaikki puoliksi, paremmin tienaava joutuu elämään köyhän elämää samoin lapset. Ei huonommin tienaavalla ole varaa omistusasuntoon ja matkoihin ja autoon. Sitten asutaan vuokralla ja matkustetaan Viroon kerran  vuodessa ei hankita autoa. Minä olen lastenhoitaja ja tienaan netto 1900 e kk mies taas 4000 e ja on alansa tohtori ja DI. Kolme lasta. Asumme kaupungin vuokra asunnossa monilla ei ole varaa maksaa asuntolainasta puolta jotta saisimme 3 h asunnon.

Mies tyytyy tähän ja säästää itselleen rahaa. Jos tulee ero ovat elatusmaksut isot joten vähän kauhun tasapaino. 

Ja vielä jatkan että mies on ollut hyvintaejja siitä että kaikki menee puoliksi juuri esim.asunnon ostossa kun sitä mietittiin sanoi ettei köy Jos muutan asuntoonsa jonka ostaa j

 

Aika karua pitää lapsia homeisessa asunnossa vain siksi ettei pääse kumppanin kanssa yhteisymmärrykseen siitä, kannattaako ostaa asuntoa vai ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos toisella on tulot huomattavasti suuremmat ja ollaan perhe ja maksetaan kaikki puoliksi, paremmin tienaava joutuu elämään köyhän elämää samoin lapset. Ei huonommin tienaavalla ole varaa omistusasuntoon ja matkoihin ja autoon. Sitten asutaan vuokralla ja matkustetaan Viroon kerran  vuodessa ei hankita autoa. Minä olen lastenhoitaja ja tienaan netto 1900 e kk mies taas 4000 e ja on alansa tohtori ja DI. Kolme lasta. Asumme kaupungin vuokra asunnossa monilla ei ole varaa maksaa asuntolainasta puolta jotta saisimme 3 h asunnon.

Mies tyytyy tähän ja säästää itselleen rahaa. Jos tulee ero ovat elatusmaksut isot joten vähän kauhun tasapaino. 

Ja vielä jatkan että mies on ollut hyvintaejja siitä että kaikki menee puoliksi juuri esim.asunnon ostossa kun sitä mietittiin sanoi ettei köy Jos muutan asuntoonsa jonka ostaa joten jäätiin  vuokralle.jopa sairaalalaskut s

Mä muuten maksoin sairaalalaskuni ihan yksin.. Koska mähän siellä sairaalassa olin. Mies ei olis ikinä suostunu maksamaan mun laskua. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on yksi yhteinen pankkitili.

Rahat voi olla yhteiset mutta kuoleman sattuessa yhteinen pankkitili on huono valinta. 

Tämä. Yhteinen pankkitili jäädytetään kuolinpäivänä eikä sen rahoja pääse leski käyttämään esimerkiksi asunnon vaatikkeiden, hautajaiskulujen tai perukirjoituksen kulujen  maksamiseen ennen kuin perukirjoitus on suoritettu.

Tämä on ihme olettamus, joka ei pidä paikkaansa (ellei kyseessä ole nk. ja-tili, mikä nyt ei arkielämässä ole käytännöllinenkin muutenkaan). Normaali yhteistili (nk. tai-tili) on helppo, sitä voi käyttää puolison kuoltua normaalisti, mutta kuolinpäivän saldosta puolet katsotaan perunkirjoituksessa kuuluvan vainajan kuolinpesään, niinkuin muunkin vainajan omaisuuden, mutta ei siis estä tilin käyttöä. 

"Aika karua pitää lapsia homeisessa asunnossa vain siksi ettei pääse kumppanin kanssa yhteisymmärrykseen siitä, kannattaako ostaa asuntoa vai ei. "

Siksi mä hainkin sitä asuntolainaa lopulta yksin, olisin jonkun pienen rintamamiestalon tai rivitaloasunnon voinut perheelle hankkia. Mutta miehelle ei kelvannut se järjestely, niin halus sitten kuitenkin ottaa puolet lainasta myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos toisella on tulot huomattavasti suuremmat ja ollaan perhe ja maksetaan kaikki puoliksi, paremmin tienaava joutuu elämään köyhän elämää samoin lapset. Ei huonommin tienaavalla ole varaa omistusasuntoon ja matkoihin ja autoon. Sitten asutaan vuokralla ja matkustetaan Viroon kerran  vuodessa ei hankita autoa. Minä olen lastenhoitaja ja tienaan netto 1900 e kk mies taas 4000 e ja on alansa tohtori ja DI. Kolme lasta. Asumme kaupungin vuokra asunnossa monilla ei ole varaa maksaa asuntolainasta puolta jotta saisimme 3 h asunnon.

Mies tyytyy tähän ja säästää itselleen rahaa. Jos tulee ero ovat elatusmaksut isot joten vähän kauhun tasapaino. 

Ja vielä jatkan että mies on ollut hyvintaejja siitä että kaikki menee puoliksi juuri esim.asunnon ostossa kun sitä mietittiin sanoi ettei köy Jos muutan asuntoonsa jonka ostaa j

Myös kaikki ehkäisyvälineiden hankinnan myötä tulleet lääkärikäynnit oon maksanu itte. Kierukkaongelmat yms..

Vierailija kirjoitti:

"Aika karua pitää lapsia homeisessa asunnossa vain siksi ettei pääse kumppanin kanssa yhteisymmärrykseen siitä, kannattaako ostaa asuntoa vai ei. "

Siksi mä hainkin sitä asuntolainaa lopulta yksin, olisin jonkun pienen rintamamiestalon tai rivitaloasunnon voinut perheelle hankkia. Mutta miehelle ei kelvannut se järjestely, niin halus sitten kuitenkin ottaa puolet lainasta myös.

Ja nimennomaan naista pitää tässä nyt syyttää huonossa asunnossa asumisesta, kun miehellä olis ollu hyvät tulot ja varaa hankkia perheelle kunnollinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Aika karua pitää lapsia homeisessa asunnossa vain siksi ettei pääse kumppanin kanssa yhteisymmärrykseen siitä, kannattaako ostaa asuntoa vai ei. "

Siksi mä hainkin sitä asuntolainaa lopulta yksin, olisin jonkun pienen rintamamiestalon tai rivitaloasunnon voinut perheelle hankkia. Mutta miehelle ei kelvannut se järjestely, niin halus sitten kuitenkin ottaa puolet lainasta myös.

Ja nimennomaan naista pitää tässä nyt syyttää huonossa asunnossa asumisesta, kun miehellä olis ollu hyvät tulot ja varaa hankkia perheelle kunnollinen?

Vuokralle olis ollu muuttovoittoisesta kunnasta tarjolla lähinnä samasta rivarista toinen homeinen kämppä tai KT asunnosta, joka oli rempattu ja vuokrat noussu ihan pilviin. Myynnissä olleissa taas monissa perheasunnoissa hinta yksin ostessa tuli vastaan. Miehen kanssa yhdessä pankista olis saatu lainaa ihan kunnolliseen kotiin. Mutta ei.

Vaihdoin myös alaa, jotta mulla olisi jatkossa varaa parempaan. Olin siis alunperin naisvaltaisella sote-alalla. Pari vuotta kesti säästöjen turvin opiskella insinööriksi, ja nyt mulla kuukausipalkka yli mediaanin. Harmi vaan, että inflaatio on syönyt sen osuuden aika tehokkaasti, mitä nyt enemmän tulee. Toisaalta sote-alalle jos olisin jäänyt niin mun ostovoima olis laskenut niin paljon, ettei enää olis varmaan edes kannattanut ajaa joka aamu 40km työmatkaa. 1900€/netto oli silloin palkka. 

Homasunnosta kirjoittanut

On yhteiset rahat ja vaimon rahat. Vaimo on kotona. 

Omat tilit, mutta kummallakin toisen tiliin käyttöoikeus. Siltä tililtä maksetaan laskut jolla on rahaa. Ollaan pidetty yhtä kohta 25 vuotta ja tämä toiminut alusta saakka. Välillä toisella isommat tulot ja välillä toisella. Kun kerran yksiin mentiin ja yhdessä aiotaan olla, niin kyllä se yhteiskäyttö koskee rahojakin. Edellyttää kyllä sen, että pystytään yhdessä sopimaan siitä rahan käytöstä. Meillä ei myöskään kummallakaan ole mitään isoja omia menoja, vaan oikeastaan melkein kaikki kulut ovat perheen yhteisiä. 

Meillä on omat tilit ja yhteiset taloustili ja reissutili. Joka kuukausi menee automaattisesti taloustilille tietty summa, josta lähtee kiinteät asumiseen ja elämiseen liittyvät yhteiset kulut. Reissutilille siirrämme taloustilanteesta riippuen taloustililtä rahaa tai omilta tileiltämme. Omalta tililtä menee sitten omien matkojen ja harrastusten, vaateostosten jne kulut. En voisi kuvitellakaan että olisi ainoastaan yhteisiä tilejä mutta jokainen tavallaan. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä on omat tilit ja yhteiset taloustili ja reissutili. Joka kuukausi menee automaattisesti taloustilille tietty summa, josta lähtee kiinteät asumiseen ja elämiseen liittyvät yhteiset kulut. Reissutilille siirrämme taloustilanteesta riippuen taloustililtä rahaa tai omilta tileiltämme. Omalta tililtä menee sitten omien matkojen ja harrastusten, vaateostosten jne kulut. En voisi kuvitellakaan että olisi ainoastaan yhteisiä tilejä mutta jokainen tavallaan. 

Meillä on myös asuntolainaa varten oma tili, johon, tuloeroista huolimatta, molemmat siirtää saman summan kuussa.

Matkustaminen taas on sellainen homma, että jos minä haluan matkalle lähteä, niin saan sen yleensä myös perheelle järjestää. Jos mies joutuisi maksamaan matkasta, niin jättäisi sen väliin. Säästää mielummin säästötililleen kaiken, minkä vaan voi. Säästöjä hällä onkin jo 100 000 euron kieppeillä. Tienaa paljon enemmän, kuin minä. Naimisissa ja yksi lapsi.

Minulla oli nuorena solmitussa pitkässä suhteessa miehen kanssa yhteiset rahat. Yksi yhteinen tili jne.

Toimi niin kauan, kun tulot olivat edes jollain aikajänteellä balanssissa. Kun olin jo vuosia tienannut miestä enemmän, alkoi tämä painaa, lähinnä miestä. Hänestä tuntui, että elää rahoillani (niin kuin elikin) ja se söi hänen itsetuntoaan. Oli yksi, muttei ainoa, syy eroon.

Nykyisessä suhteessa on täysin omat rahat. Asiat päätetään niin, että sopii molempien talouteen.

Minkä tahansa mallin, ja ylipäätään suhteen, toimivuuteen vaaditaan mielestäni lähtökohtaisesti sama suhtautuminen rahankäyttöön ja elintasoon.

Meillä on kummallakin omat tilit ja omia menoja, joten hyvä näin. Kertaakaan ei ole tarvinnut riidellä rahasta pitkän liittomme aikana.

Yhteiset isot hankinnat maksamme puoliksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Aika karua pitää lapsia homeisessa asunnossa vain siksi ettei pääse kumppanin kanssa yhteisymmärrykseen siitä, kannattaako ostaa asuntoa vai ei. "

Siksi mä hainkin sitä asuntolainaa lopulta yksin, olisin jonkun pienen rintamamiestalon tai rivitaloasunnon voinut perheelle hankkia. Mutta miehelle ei kelvannut se järjestely, niin halus sitten kuitenkin ottaa puolet lainasta myös.

Ja nimennomaan naista pitää tässä nyt syyttää huonossa asunnossa asumisesta, kun miehellä olis ollu hyvät tulot ja varaa hankkia perheelle kunnollinen?

Syytän kumpaakin vanhempaa. Lasten terveys menee kaiken edelle ja kumpi tahansa olisi voinut laittaa tilanteelle stopin, vaikka muuttamalla homeettomaan vuokra-asuntoon sen sijaan että vuosikausia vääntää asiasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Aika karua pitää lapsia homeisessa asunnossa vain siksi ettei pääse kumppanin kanssa yhteisymmärrykseen siitä, kannattaako ostaa asuntoa vai ei. "

Siksi mä hainkin sitä asuntolainaa lopulta yksin, olisin jonkun pienen rintamamiestalon tai rivitaloasunnon voinut perheelle hankkia. Mutta miehelle ei kelvannut se järjestely, niin halus sitten kuitenkin ottaa puolet lainasta myös.

Ja nimennomaan naista pitää tässä nyt syyttää huonossa asunnossa asumisesta, kun miehellä olis ollu hyvät tulot ja varaa hankkia perheelle kunnollinen?

Syytän kumpaakin vanhempaa. Lasten terveys menee kaiken edelle ja kumpi tahansa olisi voinut laittaa tilanteelle stopin, vaikka muuttamalla homeettomaan vuokra-asuntoon sen sijaan että vuosikausia vääntää asiasta. 

Ainut vaan, että niitä vuokra-asuntoja ei oikein ollut tarjolla tai sitten hinnat ihan älyttömiä. Eikä se ollut niin helppoa, että tästäpä vaan haen pankista lainaa ja ostan kodin, kun pankki suhtautui nihkeästi asuntolainaa hakiessa siihen, että mies ei ollut halukas osallistumaan lainan ottoon. Pankki suhtautui epäilevästi siihen, että laina olisi minun ja mies maksaisi mulle vuokraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Aika karua pitää lapsia homeisessa asunnossa vain siksi ettei pääse kumppanin kanssa yhteisymmärrykseen siitä, kannattaako ostaa asuntoa vai ei. "

Siksi mä hainkin sitä asuntolainaa lopulta yksin, olisin jonkun pienen rintamamiestalon tai rivitaloasunnon voinut perheelle hankkia. Mutta miehelle ei kelvannut se järjestely, niin halus sitten kuitenkin ottaa puolet lainasta myös.

Ja nimennomaan naista pitää tässä nyt syyttää huonossa asunnossa asumisesta, kun miehellä olis ollu hyvät tulot ja varaa hankkia perheelle kunnollinen?

Syytän kumpaakin vanhempaa. Lasten terveys menee kaiken edelle ja kumpi tahansa olisi voinut laittaa tilanteelle stopin, vaikka muuttamalla homeettomaan vuokra-asuntoon sen sijaan että vuosikausia vääntää asiasta. 

Kuten sanoin, olin myös opiskelija yhdessä vaiheessa ja elin säästöillä. Yritin tuolloin etsiä naapurikaupungista vuokra-asuntoa, mutta en olisi saanut siihen asumistukea avioliiton takia. Avioliitossa kun katsotaan toisella olevan velvollisuus elättää myös eri osoitteessa asuva puoliso.  Eli en voinut saada eri asuntoon muuttamiseen mitään tukia, koska mies katsottiin ensisijaiseksi elättäjäksi hyvien tulojensa vuoksi. Mutta kun meillä on molemmilla omat rahat...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Aika karua pitää lapsia homeisessa asunnossa vain siksi ettei pääse kumppanin kanssa yhteisymmärrykseen siitä, kannattaako ostaa asuntoa vai ei. "

Siksi mä hainkin sitä asuntolainaa lopulta yksin, olisin jonkun pienen rintamamiestalon tai rivitaloasunnon voinut perheelle hankkia. Mutta miehelle ei kelvannut se järjestely, niin halus sitten kuitenkin ottaa puolet lainasta myös.

Ja nimennomaan naista pitää tässä nyt syyttää huonossa asunnossa asumisesta, kun miehellä olis ollu hyvät tulot ja varaa hankkia perheelle kunnollinen?

Syytän kumpaakin vanhempaa. Lasten terveys menee kaiken edelle ja kumpi tahansa olisi voinut laittaa tilanteelle stopin, vaikka muuttamalla homeettomaan vuokra-asuntoon sen sija

Lisäksi mies ei koskaan sanonut sitä suoraan, ettei halua ottaa lainaa ja ostaa taloa. Käytiin katsomassa taloja useamman vuoden ajan ja tein meille yhteisen asuntolainahakemuksenkin. Mies veti aina ennen lopullista päätöstä liinat kiinni ja jätti asuntolainahakemuksen allekirjoittamatta tms. Kun tarpeeksi monta vuotta oli tapahtunut tämä sama, että laina jäi nostamatta ja kauppasopimus tekemättä, tajusin, ettei mies oikeasti ole hankkimassa yhtään mitään taloa.