Onko teillä yhteiset rahat parisuhteessa?
Mua on alkanut vähän ärsyttään eräs asia
Monet tuntemani ihmiset ovat ihmetelleet että kui mulla ja mun miehellä on OMAT rahat
Muilla tuntuu usein olevan niin että se kummalla on rahaa juuri sillä hetkellä niin se maksaa tai rikkaampi maksaa enemmän
Olen alkanut miettimään että onko suhteeni oikeasti hyvällä mallilla
Mies haluaa että maksan takaisin jos minulla ei juuri nyt vaikka ole rahaa ostaa jotain ja hän ostaa sen
Onko se teidän mielestä ok parisuhteessa?
Kommentit (241)
Täysin erilliset rahat, hyvin toiminut jo yli 20 vuotta. En edes tiedä kuinka paljon ukolla on rahaa, eikä kyllä kiinnostakaan. Itsellä ok palkka ja kohtuu reilusti säästöjä. Kaikilla lapsilla myös omat tilit, niihin toki käyttöoikeus molemmilla vanhemmilla kun ovat alaikäisiä. Yhtään riitaa ei oo tullu raha-asioista ikinä
Omat rahat ja tilit. Mies tienaa tuplasti minuun verrattuna mutta halusin näin, mies olsi halunnut yhteiset rahat.
Sivusta: jos on sovittu että toinen on kotona lasten kanssa, toivottavasti silloin maksetaan reilusti kotona olevalle johonkin eläkesäästörahastoon työssä käyvän tuloista. Vaikka ei olisi avioehtoa ja vaikka olisi yhteiset tulot, kotona oleva tulee kärsimään myöhemmin pienemmästä eläkkeestä.
Vierailija kirjoitti:
Avioerossa ilmi , ettei miehellä ollutkaan huimia säästöjä, vaikka oli näin uskotellut. Naisen säästöt yli 100.000 pantiin puoliksi, miehellä oli vain pieni potti Nordean osakkeita alle 4.000 euroa.
Jos on erilliset rahat, muistakaa laatia avioehto.
Mä aikanaan ehdotin avioehtoa, kun oltiin vasta astuttu työelämään ja mulla oli enemmän rahaa. Anoppi veti tästä ehdotuksesta kunnolla herneen nenään, "mihis sä olet lähdössä??".
Noh, ei ollut mulle sitten niin tärkeä juttu niin jäi tekemättä avioehto. Nyt mies tienaa tuplasti enemmän ja pihinä hänellä on paljon säästöjä. Nyt häntä harmittaa, ettei sillon suostunut avioehtoon. Syyttää minua välillä siitä, että jos ero tulee, niin vien hänen rahansa. Vaikka itse oli äitinsä kanssa se, joka oli avioehtoa vastaan alunperin.
Lisäksi ollaan aina maksettu kaikki puoliksi, ikinä en ole miestä taloudellisesti hyväksikäyttänyt niin tuntuu pahalta saada ko. syytöksiä niskaan täysin syyttömänä.
"Avioerossa ilmi , ettei miehellä ollutkaan huimia säästöjä, vaikka oli näin uskotellut. Naisen säästöt yli 100.000 pantiin puoliksi, miehellä oli vain pieni potti Nordean osakkeita alle 4.000 euroa."
Oliko mies jäänyt lasten kanssa kotiin vai tuhlannut rahansa OF?
Vierailija kirjoitti:
Avioerossa ilmi , ettei miehellä ollutkaan huimia säästöjä, vaikka oli näin uskotellut. Naisen säästöt yli 100.000 pantiin puoliksi, miehellä oli vain pieni potti Nordean osakkeita alle 4.000 euroa.
Jos on erilliset rahat, muistakaa laatia avioehto.
Tämä on tärkeä muistutus! Avioerossa omaisuus lasketaan yhteen, vaikka olisi miten erilliset rahat ja sijoitukset ja puolitetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioerossa ilmi , ettei miehellä ollutkaan huimia säästöjä, vaikka oli näin uskotellut. Naisen säästöt yli 100.000 pantiin puoliksi, miehellä oli vain pieni potti Nordean osakkeita alle 4.000 euroa.
Jos on erilliset rahat, muistakaa laatia avioehto.
Tämä on tärkeä muistutus! Avioerossa omaisuus lasketaan yhteen, vaikka olisi miten erilliset rahat ja sijoitukset ja puolitetaan.
Klassinen esimerkki on kyllä se, että mies on halunnut avioehdon ja se on tehty. Sitten nainen jää hoitamaan lapsia kotiin, eikä pääse töihin. Mies ei suostu puolittamaan vanhempainvapaita ja joustamaan myös, jotta nainenkin pääsee tienaamaan. Lupaa ostaa perheelle talon, naisen ei tarvitse "kuin käydä ruokakaupassa", mies hoitaa muun.
Sitten mies löytää uuden ja nainen ja lapset jää puille paljaille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä omat rahat ja yhteiset menot maksamme puoliksi. Palkat samaa tasoa eikä lainoja maksettavina joten ei mitään kummoista säätöä. Jos jostain syystä toisella tulot pienenee tai omat menot ovat poikkeuksellisen suuret niin toinen on maksanut silloin tietysti enemmän. Kaikille ei olisi tietysti mutta meille on aina ollut. Esimerkiksi puoliso viime vuonna pitempään sairaslomalla ja ehti pudota Kelan rahoille. Pari kuukautta minä maksoin lähes kokonaan yhteiset menot jotta hänellekin jäisi rahaa omaa käyttöön ja mahdollisesti säästöönkin kuten normaalisti.
Miten jää säästöjä jos on kelan tuilla? Silloin yleensä tarvitaan säästöjä.
Kelan maksama sairauspäiväraha on ansiosidonnainen. Sehän riippuu siitä kuinka paljon saa palkkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet vaatii että naiset maksaa pienemmästä palkastaan kaiken eurolle 50/50. Sitten nainen vielä hoitaa kodin ja lapset siihen päälle. On monella miehellälokoisat oltavat.
Tasa-arvo ei ihan kaikilta isin vieläkään toteudu.
Onko sekään nyt ihan reilua, että toinen opiskelee pitkään ja tekee tosi paljon töitä - siitä sitten rangaistuksenomaisesti pitää kompensoida sitä, että toiselle ei koulunkäynti maistunut töitäkin tekee mieli harrastaa vain osa-aikaisesti.
Totuus varmasti löytyy näiden kahden ääripään välistä.
Jos on mennyt tekemään lapsia, niin ei voi tehdä tosi paljon töitä. Lapset tarvitsevat aikaa, joten tosi paljon töitä tekevä joutuu vähentämään työntekoa.
Pitkässä liitossa ja mies maksaa yleensä suurimmat kulut. On suurempituloinen ja jos mulla ei oo laittaa rahaa tilille.
Vierailija kirjoitti:
Sivusta: jos on sovittu että toinen on kotona lasten kanssa, toivottavasti silloin maksetaan reilusti kotona olevalle johonkin eläkesäästörahastoon työssä käyvän tuloista. Vaikka ei olisi avioehtoa ja vaikka olisi yhteiset tulot, kotona oleva tulee kärsimään myöhemmin pienemmästä eläkkeestä.
Tähän aina vedotaan vaikka oikeasti kyseessä on hyvin pieni aika äidin elämästä. Etenkin jos miettii mikä on se aika joka täytyy olla kotona ja onko se vuosikausiksi kotiäidiksi jääminen enemmän oman valinta.
Toki perusajatus on ihan oikea. Usein sitä äidin uhrautumisen määrää kuitenkin rajusti liioitellaan. Onhan nykyisin ihan tavanomaista, että isäkin jää kotiin lapsen kanssa äidin mennessä takaisin töihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioerossa ilmi , ettei miehellä ollutkaan huimia säästöjä, vaikka oli näin uskotellut. Naisen säästöt yli 100.000 pantiin puoliksi, miehellä oli vain pieni potti Nordean osakkeita alle 4.000 euroa.
Jos on erilliset rahat, muistakaa laatia avioehto.
Mä aikanaan ehdotin avioehtoa, kun oltiin vasta astuttu työelämään ja mulla oli enemmän rahaa. Anoppi veti tästä ehdotuksesta kunnolla herneen nenään, "mihis sä olet lähdössä??".
Noh, ei ollut mulle sitten niin tärkeä juttu niin jäi tekemättä avioehto. Nyt mies tienaa tuplasti enemmän ja pihinä hänellä on paljon säästöjä. Nyt häntä harmittaa, ettei sillon suostunut avioehtoon. Syyttää minua välillä siitä, että jos ero tulee, niin vien hänen rahansa. Vaikka itse oli äitinsä kanssa se, joka oli avioehtoa vastaan alunperin.
Lisäksi ollaan aina maksettu kaikki puoliksi, ikinä en ole mies
Miksi hitossa anoppi on ollut osallisena näissä keskusteluissa ylipäätään?
Miehen rahat on yhteisiä ja minun rahat on minun
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet vaatii että naiset maksaa pienemmästä palkastaan kaiken eurolle 50/50. Sitten nainen vielä hoitaa kodin ja lapset siihen päälle. On monella miehellälokoisat oltavat.
Tasa-arvo ei ihan kaikilta isin vieläkään toteudu.
Onko sekään nyt ihan reilua, että toinen opiskelee pitkään ja tekee tosi paljon töitä - siitä sitten rangaistuksenomaisesti pitää kompensoida sitä, että toiselle ei koulunkäynti maistunut töitäkin tekee mieli harrastaa vain osa-aikaisesti.
Totuus varmasti löytyy näiden kahden ääripään välistä.
Jos on mennyt tekemään lapsia, niin ei voi tehdä tosi paljon töitä. Lapset tarvitsevat aikaa, joten tosi paljon töitä tekevä joutuu vähentämään työntekoa.
Eikö ne lapset ole molempien? Sitä paitsi Suomi on täynnä ihan normaalia täysipäiväistä työtä tekeviä kenellä on lapsia. Poislukien tietysti ihan vastasyntyneen vauva-aika. Mikä taas on kuitenkin aika lyhyt aika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sivusta: jos on sovittu että toinen on kotona lasten kanssa, toivottavasti silloin maksetaan reilusti kotona olevalle johonkin eläkesäästörahastoon työssä käyvän tuloista. Vaikka ei olisi avioehtoa ja vaikka olisi yhteiset tulot, kotona oleva tulee kärsimään myöhemmin pienemmästä eläkkeestä.
Tähän aina vedotaan vaikka oikeasti kyseessä on hyvin pieni aika äidin elämästä. Etenkin jos miettii mikä on se aika joka täytyy olla kotona ja onko se vuosikausiksi kotiäidiksi jääminen enemmän oman valinta.
Toki perusajatus on ihan oikea. Usein sitä äidin uhrautumisen määrää kuitenkin rajusti liioitellaan. Onhan nykyisin ihan tavanomaista, että isäkin jää kotiin lapsen kanssa äidin mennessä takaisin töihin.
Jos kerran aika on niin pieni, miksei isä suostu pitämään siitä edes puolia? Silloinhan se aika vasta pieni onkin, ihan puolta pienempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sivusta: jos on sovittu että toinen on kotona lasten kanssa, toivottavasti silloin maksetaan reilusti kotona olevalle johonkin eläkesäästörahastoon työssä käyvän tuloista. Vaikka ei olisi avioehtoa ja vaikka olisi yhteiset tulot, kotona oleva tulee kärsimään myöhemmin pienemmästä eläkkeestä.
Tähän aina vedotaan vaikka oikeasti kyseessä on hyvin pieni aika äidin elämästä. Etenkin jos miettii mikä on se aika joka täytyy olla kotona ja onko se vuosikausiksi kotiäidiksi jääminen enemmän oman valinta.
Toki perusajatus on ihan oikea. Usein sitä äidin uhrautumisen määrää kuitenkin rajusti liioitellaan. Onhan nykyisin ihan tavanomaista, että isäkin jää kotiin lapsen kanssa äidin mennessä takaisin töihin.
Jos kerran aika on niin pieni, miksei isä suostu pitämään siitä edes puolia? Silloinhan se aika vasta pieni onkin, ihan puolta pienempi.
Kenestä isästä puhut?
Me olimme varattomia, kun laitoimme hynttyyt yhteen ja siitä asti kaikki on ollut yhteistä. Meillä on omat tilit, mutta toisella on siihen käyttöoikeus. En tiedä mitä iloa olisi talustilistä, jonne kumpikin siirtäisi sen 98% tuloistaan, kun ei tässä vuosien varrella juuri ylimääräistä ole tullut. Kolme lasta, omakotitalo ja kaksi autoa, niin kaikki tuleva meneekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos toisella on tulot huomattavasti suuremmat ja ollaan perhe ja maksetaan kaikki puoliksi, paremmin tienaava joutuu elämään köyhän elämää samoin lapset. Ei huonommin tienaavalla ole varaa omistusasuntoon ja matkoihin ja autoon. Sitten asutaan vuokralla ja matkustetaan Viroon kerran vuodessa ei hankita autoa. Minä olen lastenhoitaja ja tienaan netto 1900 e kk mies taas 4000 e ja on alansa tohtori ja DI. Kolme lasta. Asumme kaupungin vuokra asunnossa monilla ei ole varaa maksaa asuntolainasta puolta jotta saisimme 3 h asunnon.
Mies tyytyy tähän ja säästää itselleen rahaa. Jos tulee ero ovat elatusmaksut isot joten vähän kauhun tasapaino.
Ja vielä jatkan että mies on ollut hyvintaejja siitä että kaikki menee puoliksi juuri esim.asunnon ostossa kun sitä mietittiin sanoi ettei köy Jos muutan asuntoonsa jonka ostaa j
Minäkin maksoin otin lainaa kun äitiyspäiväraha oli niin pieni. Mies oli sitä mieltä että mun teholle joutuminen oli omaa syytä. Siksi sairaalassa jouduin olemaan 6vrk ja mies oli myös 4 vrk. Lasku oli melkein 600 e.
Ne jotka tienaavat paremmin kuin puoliso on oikeus pitää omat rahat mutta ei voi vaatia huonompituloista maksamaan asioita mihin hänellä ei ole varaa. Sitten pitää asua ja elää huonomituloisen tulojen mukaan. Meillä minun olisi pitänyt ottaa lainaa jotta olisin voinut mennä perheen lomamatkoille mukaan kun olimme vielä naimisissa. Jäin usein yksin kotiin ja siitäkin kuulin haukkumista, kun ei ollut varaa ostaa sellaista asuntoa kun mies olisi halunnut.
Ero tuli ja nyt onkin varaa ihan eri tavalla kun mies joutuu maksamaan elareita melkein 600 e kahdesta lapsesta. Oli puulla päähän lyöty kun lastenvalvoja näytti laskelmat miten ne menee tulojen suhteessa.
Avioerossa ilmi , ettei miehellä ollutkaan huimia säästöjä, vaikka oli näin uskotellut. Naisen säästöt yli 100.000 pantiin puoliksi, miehellä oli vain pieni potti Nordean osakkeita alle 4.000 euroa.
Jos on erilliset rahat, muistakaa laatia avioehto.