Saako lapsestaan/ lapsistaan

Saa olla ylpeä. Mun lasten esiintyessä on mun ilo ja ylpeys näkyneet mun naamasta. Ei ole ollut tarvetta sanoa ääneen. 
 

Sun lapset ei kiinnosta. Ole rauhassa ylpeä, mutta en välitä kuunnella.

Mun on tosi vaikeaa kehua mun lapsia (ovat jo täysi-ikäisiä) ystäville/muille ulkopuolisille.taitaa johtua siitä,että äitini mielestä piti olla vaatimaton,eikä minuakaan ole kehuttu lapsena.olen tälleen 50v naisena tehnyt tällaisia oivalluksia.ihmiset kyllä kehuvat omia lapsiaan.joskus se ärsyttää.

Mä olen, vaikka muita ärsyttäisi. En puhu heistä kuitenkaan ihan koko aikaa, vain jos jotain tapahtuu.

Saa olla ja pitää olla omista lapsistaan ylpeä, jos siihen on aihetta, mutta ei pidä loukkaantua, jos jotakin ei kiinnosta, varsinkaan, jos tämä ei ole koskaan tavannut lastasi.

Entäs sitten pettynyt?

Toisesta olen ylpeä ja toiseen olen pettynyt.

Riippuu vähän siitä mitä se lapsi tekee. Esiintyminen koulun kevätjuhlassa nyt ei ole ihan niin suuri aihe ylpeillä kuin vaikka esiintyminen loppuunmyydyssä konsertissa Lontoossa.

Myötähäpeä kun joku kehuu lastaan. Kaveri mainitsi juuri hetki sitten (taas) kuinka oma lapsi on joukkueen paras pelaaja. Tulee vaivaantunut ja outo olo. Eikä ole edes mikään maajoukkuepaikasta taisteleva junnu, joukkue on joku perämettien puulaakijoukkue tyyliin. 

Jotainhan vanhempi tuolla korostaa? 

Minusta jokainen vanhempi saa olla ylpeä lapsestaan, ihan riittää esim se että lapsi omaa hyvät käytöstavat, on ystävällinen ja reilu muita kohtaan. Ei lapsen tarvitse voittaa mitaleja jotta vanhempi voi olla lapsestaan ylpeä.

Yleensä kerron noi kevätjuhlat/muut esiintymiset sitä kautta, kuinka mua itseäni alkoi taas itkettää, kun ne lapset on niin ihania.

Minä olen ollut ylpeä toistenkin lapsista, joiden kanssa olen toiminut urheilun parissa.