Sain lapsen ja kaverit hylkäsivät

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä. Esimerkki lapsiystävällisestä tekemisestä on kotieläinpuisto, joka on täynnä lapsiperheitä. Jotenkin sinne ei olisi saanut ottaa rattaissa istuvaa lasta mukaan, vaikka siellä ei ollut yhtään toista lapsetonta seuruetta. En tietenkään ota lasta mukaan minnekään kahvitteluihin tai ravintolaan.

Kysyitkö etukäteen onko ok ottaa lapsi mukaan?

Tässäkin on erilaisia äitejä. Minulla on kavereita, jotka ovat edelleen jotakuinkin omia itsejään, järjestävät aikaa ystäville ja pitävät kiinni omista menoistaan. Sitten on niitä, joilta kysyy että mitä kuuluu niin kertoo mitä lapselle kuuluu. Luonnollista, mutta en minä sen lapsen kaveri ole. Kannattaa siis tarkastella myös omia käyttäytymismalleja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä. Esimerkki lapsiystävällisestä tekemisestä on kotieläinpuisto, joka on täynnä lapsiperheitä. Jotenkin sinne ei olisi saanut ottaa rattaissa istuvaa lasta mukaan, vaikka siellä ei ollut yhtään toista lapsetonta seuruetta. En tietenkään ota lasta mukaan minnekään kahvitteluihin tai ravintolaan.

Kysyitkö etukäteen onko ok ottaa lapsi mukaan?

Lapsetonko on siinä asemassa, että päättää toisen aikuisen puolesta, ottaako tämä lapsensa mukaan kotieläinpuistoon? Joku raja arroganssillakin.

Tosi ikävää ap sulle tuo! Ja ihan ihme vastauksia täällä. Mun kaverit ei oo mua hylänneet lapsen saannin jälkeen vaan mieluusti viettävät aikaa mun lapsen kanssa. Ja oon siis lapsen ainoa vanhempi nii lapsi luonnollisesti kulkee mun kanssa joka paikkaan, ellei nyt oo semmonen meno että haluun yksin mennä, sillon on lapselle hoitaja.

Se kyl täytyy sanoo, että mua on aina tympiny se, että jotkut ihmiset puhuu suurimman osan ajasta vain lapsistaan. Musta se on helvetin tylsää. Muutama kaveri on tällänen ja meinaa hajota pää kun puheenaiheet liittyy 90 % lapsiin.

Hei ap, kurja tilanne. Ja aikamoisia vastauksia täysin asialliseen aloitukseen. Mikähän itseään vihaavien avohoitopotilaiden klubi aloitukseen pesiytyi? 

Tuo on tuttua... vaikea sanoa, mistä voisi johtua, kun en tunne yhtään. Esimerkiksi parillakin tutulla naisella on oma lapsettomuus, joiden takia lapsen saaneiden kavereiden kanssa oleminen on heille hyvin vaikeaa. Surullista, mutta totta. Se oma tuska on vain niin valtava... toki on sitten näitä ikiteinejä, jotka kokevat, että lapsen saatua ihminen muuttuu täysin eriksi. No, kyllähän se muuttaa, mutta kyllä mä ainakin osaan keskustella vielä kaikesta muustakin kuin lapsista... 

Korona oli kyllä kamalaa aikaa. Itselle kävi myös noin, juuri olin lapsen saanut, ja sitten koronan takia kaikki meni kiinni. Äitikavereita ei oikein ehtinyt löytyä ja nyt töiden kanssa on vaikea jaksaa sitä uusiin ihmisiin tutustumista.

Mä kyllä ottaisin asian vain reilusti, mutta syyttämättä puheeksi. Kertoisin ihan omista fiiliksistä, että on ollut vähän ulkopuolinen olo porukassa, ja että kaverit ovat olleet sulle hyvin merkityksellisiä. Voi olla  että he eivät itse ole edes huomanneet koko asiaa. Katsoisin, mihin tilanne etenee. Ja sitten kyllä koettaisin tutustua uusiin lapsiperheellisiin kavereihin. Esim. Lastentapahtumat, perhekerhot jne. Valitettava tosiasia on, että suhteellisen iso osa suomalaisista on aika juroja ja vaikeasti lähestyttäviä. Välillä kuitenkin löytyy myös niitä, joihin  on helpompi tutustua. Tuntuu, että lasten kanssa tutustumisen kynnys on vähän matalampi. Voi vaikka ehdottaa leikkitreffejä ja numeroiden vaihtoa, ja siitä lähteä syventämään. Itse ainakin ilahtuisin kovin, jos lähestyttäisi kaverimielessä. Tsemppiä joka tapauksessa ap!

Minulla on lapsia ja ystäviä erilaisissa elämäntilanteissa. Miksi ne lapsijutut ovat se tylsin puheenaihe, jonka johdosta voi päättää ystävyyden? Me puhutaan asioista laidasta laitaan, yhdellä on villiä sinkkuelämää, yhdellä puolison sairastamista, jollain omakotitalon rakennusprojekti, joku on hurahtanut koiriin. Myös niistä lapsista on puhetta.

Lapsetonko on siinä asemassa, että päättää toisen aikuisen puolesta, ottaako tämä lapsensa mukaan kotieläinpuistoon? Joku raja arroganssillakin.

 

Aivan sama vaikka mentäisiin hoploppiin, on aivan hemmetin itsekeskeistä, raskasta ja epäkohteliasta tuoda sinne mukaan ei kutsuttuja extroja (ihan sama vaikka kyseessä olisi omat lapset) ilmoittamatta muille ihmisille mitään.

Vierailija kirjoitti:

Lapsetonko on siinä asemassa, että päättää toisen aikuisen puolesta, ottaako tämä lapsensa mukaan kotieläinpuistoon? Joku raja arroganssillakin.

 

Aivan sama vaikka mentäisiin hoploppiin, on aivan hemmetin itsekeskeistä, raskasta ja epäkohteliasta tuoda sinne mukaan ei kutsuttuja extroja (ihan sama vaikka kyseessä olisi omat lapset) ilmoittamatta muille ihmisille mitään.

Juu, naisporukalla hoploppiin ja sitten kehdataan väännellä naamaa, kun joku tuo lapsensa mukaan. Valoja päälle nyt hei ja katse pois sieltä omasta pikku navasta, maailma avartuu.

Ei kukaan ole teille velkaa omaa kaveruuttaan tai aikaansa. Täällä on tullut paljon pointteja miksi nämä eri elämäntilanteissa olevien ihmisten ystävyyden ei kestä. Lapsettomilla (erityisesti nuorilla) ei ole mitään velvollisuutta jatkuvasti ymmärtää ja kompromisoida perheellisten aikataulujen mukaan. 

Naisilla lasten saaminen muuttaa todella paljon käyttäytymistä ja puheenaiheita. Yhtäkkiä naisen puheesta 90% liittyy lapseen ja lapsiperheen asioihin. Miehillä näin ei käy, heillä ehkä 20 % jutuista liittyy lapseen ja muuten jutellaan samoista jutuista kuin ennenkin. Ihan näin ystävän näkökulmasta.

Vierailija kirjoitti:

Lapsetonko on siinä asemassa, että päättää toisen aikuisen puolesta, ottaako tämä lapsensa mukaan kotieläinpuistoon? Joku raja arroganssillakin.

 

Aivan sama vaikka mentäisiin hoploppiin, on aivan hemmetin itsekeskeistä, raskasta ja epäkohteliasta tuoda sinne mukaan ei kutsuttuja extroja (ihan sama vaikka kyseessä olisi omat lapset) ilmoittamatta muille ihmisille mitään.

Samaa mieltä. Kyllä ne lapset voi siinä tapauksessa ottaa mukaan jos siitä on erikseen sovittu muiden kanssa että ne voi ottaa mukaan, mutta muuten tullaan itsekseen, ja silloinkin vaikka olisi kuinka YH-äiti. Se on vanhemman vastuulla ja ongelma järjestää hoitaja lapselle, varsinkin jos on muiden kanssa jo sovittu etukäteen että se äiti tulee itsekseen paikalle, eikä niin että se lapsi otetaan mukaan vaikka niin ei ole sovittu.

Se lapsiko on vanhemmista jokin "voidaan livetä sovitusta tai voidaan muuttaa sovittuja asioita" kortti?

Vierailija kirjoitti:

Naisilla lasten saaminen muuttaa todella paljon käyttäytymistä ja puheenaiheita. Yhtäkkiä naisen puheesta 90% liittyy lapseen ja lapsiperheen asioihin. Miehillä näin ei käy, heillä ehkä 20 % jutuista liittyy lapseen ja muuten jutellaan samoista jutuista kuin ennenkin. Ihan näin ystävän näkökulmasta.

Johtuu siitä, että valitettavan usein se on edelleen vain naisen elämä, joka muuttuu kokonaan lapsen syntyessä. Mies rallattelee kuten ennenkin ja joutuu kasvotusten todellisen perhe-elämän kanssa vasta naisen ottaman eron ja vuoroviikkovanhemmuuden myötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsetonko on siinä asemassa, että päättää toisen aikuisen puolesta, ottaako tämä lapsensa mukaan kotieläinpuistoon? Joku raja arroganssillakin.

 

Aivan sama vaikka mentäisiin hoploppiin, on aivan hemmetin itsekeskeistä, raskasta ja epäkohteliasta tuoda sinne mukaan ei kutsuttuja extroja (ihan sama vaikka kyseessä olisi omat lapset) ilmoittamatta muille ihmisille mitään.

Juu, naisporukalla hoploppiin ja sitten kehdataan väännellä naamaa, kun joku tuo lapsensa mukaan. Valoja päälle nyt hei ja katse pois sieltä omasta pikku navasta, maailma avartuu.

Ootko jotenkin vähän hidas tai jotain, kun et kielikuvia ymmärrä? Pointtina on (kerran kun se näköjään vähän simppelimmälle sielulle pitää rautalangasta vääntää), että et voi kutsua mukaan ylimääräisiä ihmisiä ilmoittamatta mitään muille ja sen jälkeen ihmetellä, kun sinut suljetaan ulos kaveriporukasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsetonko on siinä asemassa, että päättää toisen aikuisen puolesta, ottaako tämä lapsensa mukaan kotieläinpuistoon? Joku raja arroganssillakin.

 

Aivan sama vaikka mentäisiin hoploppiin, on aivan hemmetin itsekeskeistä, raskasta ja epäkohteliasta tuoda sinne mukaan ei kutsuttuja extroja (ihan sama vaikka kyseessä olisi omat lapset) ilmoittamatta muille ihmisille mitään.

Juu, naisporukalla hoploppiin ja sitten kehdataan väännellä naamaa, kun joku tuo lapsensa mukaan. Valoja päälle nyt hei ja katse pois sieltä omasta pikku navasta, maailma avartuu.

Ootko jotenkin vähän hidas tai jotain, kun et kielikuvia ymmärrä? Pointtina on (kerran kun se näköjään vähän simppelimmälle sielulle pitää rautalangasta vääntää), että et voi kutsua mukaan ylimääräisiä ihmisiä ilmo

Kuulostat ihanan empaattiselta sielulta. 😘

En tiedä, olenko jotenkin erityisen epäsosiaalinen, mutta en kaipaa ystävää, jonka kanssa pitäisi olla samassa elämäntilanteessa viettääkseen aikaa yhdessä. Joko sen ihmisen kanssa kolahtaa ja sitten voidaan viettää rennosti aikaa eri tavoilla tai sitten ei ole tarvetta ystävyydelle ollenkaan. Asuin pitkään ulkomailla ja näiden kokemuksien perusteella tällainen sanelu tuntuu erikoiselta.

Kuulostat ihanan empaattiselta sielulta. 😘

 

Sä taas kuulostat jonkinasteiselta narsistilta, joka hyväksikäyttää ystävyyssuhteitaan käyttäen omaa lastaan kilpenä. Hyvät traumat lapsella varmaan tulevaisuudessa lol 

Ap taas. Tällä meidän porukalla on ollut sellaisena kiinnostuksen kohteena esimerkiksi lastenelokuvat, kotieläinpuistot ja monet muut "söpöt" jutut vaikka ollaan jo kohta nelikymppisiä. Jotenkin tuntuu siltä, että lapsen läsnäolo jotenkin alleviivaa sitä, että itse emme ole enää "söpöjä" tai ketään ei nyt edes vahingossa luulla teini-ikäiseksi. Yksi kaveri ottaa koiransa mukaan myös joihinkin ravintoloihin ja kahviloihin, mutta se ei tunnu häiritsevän.

Vierailija kirjoitti:

Ap taas. Tällä meidän porukalla on ollut sellaisena kiinnostuksen kohteena esimerkiksi lastenelokuvat, kotieläinpuistot ja monet muut "söpöt" jutut vaikka ollaan jo kohta nelikymppisiä. Jotenkin tuntuu siltä, että lapsen läsnäolo jotenkin alleviivaa sitä, että itse emme ole enää "söpöjä" tai ketään ei nyt edes vahingossa luulla teini-ikäiseksi. Yksi kaveri ottaa koiransa mukaan myös joihinkin ravintoloihin ja kahviloihin, mutta se ei tunnu häiritsevän.

Et ole vieläkään vastannut siihen, että oletko etukäteen kysynyt onko ok ottaa se lapsi mukaan vai ei

Vierailija kirjoitti:

Ap taas. Tällä meidän porukalla on ollut sellaisena kiinnostuksen kohteena esimerkiksi lastenelokuvat, kotieläinpuistot ja monet muut "söpöt" jutut vaikka ollaan jo kohta nelikymppisiä. Jotenkin tuntuu siltä, että lapsen läsnäolo jotenkin alleviivaa sitä, että itse emme ole enää "söpöjä" tai ketään ei nyt edes vahingossa luulla teini-ikäiseksi. Yksi kaveri ottaa koiransa mukaan myös joihinkin ravintoloihin ja kahviloihin, mutta se ei tunnu häiritsevän.

Tämä on joillain lapsettomilla kyllä jännä ilmiö. Lapsia vihataan ja halveksutaan ja sitten itse hyysätään jotain koiraa kuin vauvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap taas. Tällä meidän porukalla on ollut sellaisena kiinnostuksen kohteena esimerkiksi lastenelokuvat, kotieläinpuistot ja monet muut "söpöt" jutut vaikka ollaan jo kohta nelikymppisiä. Jotenkin tuntuu siltä, että lapsen läsnäolo jotenkin alleviivaa sitä, että itse emme ole enää "söpöjä" tai ketään ei nyt edes vahingossa luulla teini-ikäiseksi. Yksi kaveri ottaa koiransa mukaan myös joihinkin ravintoloihin ja kahviloihin, mutta se ei tunnu häiritsevän.

Tämä on joillain lapsettomilla kyllä jännä ilmiö. Lapsia vihataan ja halveksutaan ja sitten itse hyysätään jotain koiraa kuin vauvaa.

Tämä on tullut itsellenikin vastaan. Monet ovat pahempia koiran asioista jankuttajia kuin pikkuvauvojen äidit. Toki lemmikista tulee pitää parasta mahdollista huolta, mutta se lässyttäminen ja hyysääminen ei tee eläintä onnellisemmaksi. Pahimmillaan nämä vielä asuvat kaupungissa kerrostalossa, paremmin koira voisi lähempänä luontoa isolla pihalla.