Lue keskustelun säännöt.
Sain lapsen ja kaverit hylkäsivät
12.02.2025 |
En ole kovin sosiaalinen, mutta opiskeluajoista asti meitä on ollut muutaman naisen porukka, jonka kanssa on tavattu vähintään parin kuukauden ajan. Vähän päälle kolmekymppisenä, kun ystävyyttä oli ollut takana jo reilusti yli 10 vuotta sain lapsen. Muilla porukan jäsenillä ei ole lapsia eikä tietääkseni sellaisia ole suunnitelmissakaan. Raskauteeni suhtauduttiin vähän nyrpeästi, vaikka en mitenkään korostanut sitä ja puhuttiin ihan normaalisti muista asioista. Lapsen synnyttyä minua ei ole enää kutsuttu kovin usein mukaan, vaikka lapsen voisi jättää illaksi isälleen. Jos joskus on suunniteltu jotain lapsille sopivaa menoa, on siitä jo lähes suututtu, kun olen ottanut lapsen mukaan. Toki elämä on aika lapsipainotteista, mutta en saisi mainita lastani ollenkaan. Lapsi syntyi vähän ennen koronaa ja kaikki vauvakerhot ja muut olivat tauolla, kun olin perhevapailla. Mitään äitikavereitakaan ei ole ja muita tämän porukan ulkopuolelta tuntemiani kavereita en tapaa edes vuosittain. Tuntuu jotenkin pahalta, en ole vuosikausiin tavannut sellaisia ihmisiä, joiden kanssa synkkaisi kaveritasolla. Uusien ystävien hankkiminen tässä iässä tuntuu hankalalta. Tajusin tässä, että viime kaveritapaamisesta on jo vuosi aikaa.
Kommentit (136)
En tiedä minkä ikäinen ap:n lapsi tarkalleen on, mutta kyllä järki jo sanoo ettei lasta ole fiksua ottaa mukaan aikuisten tapaamisiin. Harva pikkulapsi jaksaa olla esim kahvilassa kovinkaan kauaa paikallaan ja koko touhu on sellaista huseeraamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun kaveripiirissä äidit ei ole ottaneet lasta mukaan kahvilaan tms.Luulisin siis,että tuo lapsen mukaan ottaminen on syynä ettei ap ole tervetullut tapaamisiin.Jätä se lapsi isän hoitoon ja keskity ystäviin.
Juurikin näin!
Ap, etsi Facebookista lapsesi syntymäkuukauden ryhmä (esim. Helmikuiset 2022) ja liity sinne. Sieltä löytyy seuraa muista äideistä, hyvällä tuurilla ihan lähistöltäkin :) varmasti on muita samassa tilanteessa olevia mutta välillä samanhenkisen seuran löytäminen on hankalaa. Myös seurakunnan kerhot tai harrastukset voisi olla hyviä paikkoja löytää uusia kavereita, jo vanhat itsekkäästi kääntävät selän.
Jäin vähän kiinni tuohon ap:n ilmaisuun "minua ei ole kutsuttu". Onko siis niin, että nämä ystäväsi järjestävät kaikki tapaamiset, sumplivat aikataulut jne ja sinä et koskaan järjestä mitään? Miten paljon ylipäätään olet yhteydessä heihin oma-aloitteisesti? Saattaa olla, että ongelma ei ole jälkikasvusta, vaan oma passiivisuutesi kaverisuhteissa.
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on lapsivihamielinen kaveripiirisi. Naiset ovat muuttuneet, syntyvyys sakkaa.
Ota pää pois ahterista. Ei sillä ole lapsivihamielisyyden kanssa mitään tekemistä jos LAPSETON porukka haluaa viettää aikaa aikuistenkesken.
Elämäntilanteet muuttuu, mutta se ei tarkoita että lapsettoman pitäisi automaattisesti mukautua perheellisen ihmisen muottiin. Ap:n kannattaa etsiä äitikavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kokemus on päin vastoin se, että lapseton kaveri on se, joka suljetaan naisporukassa ulkopuolelle. Naiset osaa ilmeisesti muutenkin olla kavereita keskenään vain sen ajan, kun metsästetään kumppania. Silloinkin toki se ns. ystävyys on lähinnä pinnallista juoruilua ja se kaveri raahataan mukaan, jotta on joku, jonka kanssa näyttäytyä baarissa. Itsekästä toisten hyväksikäyttöähän toi on ennen kaikkea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi voi. Kannattaa katsoa sinne peiliin, jos kukaan ei halua olla kanssasi. En minäkään tylsässä seurassa halua olla.
N35
Kukahan sinunkaan seurassasi haluaisi olla? Ja mieti, sinäkin olet olemassaolollasi tehnyt äidistäsi tylsimyksen. Sori vaan, mutta lapsen saaminen muuttaa naista, ja lapsettomien jutut alkavat kuulostaa tylsiltä. Mutta sitähän sinä et tule ikinä ymmärtämään. Älä lisäänny.
Tyhmyys on lisääntymisen edellytys, ja väestön ÄO laskeekin koko ajan.
-ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset poikivat lisää ja lisää vaikka valmiiksi ylikansoitetulle saastuneelle pallolle kuolemaan, ja miehet tekevät tarpeensa emättimeen ilman kortsua vaikkeivat lapsia halua.
Pelkkiä vaistojemme orjuuttamia elukoita me olemme kaikki tyynni.
Nykyään ihmiset ovat vieraantuneita pikkulapsista. Lapsi ei saisi pitää mitään ääntä ja äitien pitäisi linnoittautua koteihinsa. Oikeasti lapsilta vaaditaan jopa suurempaa itsehillintää kuin aikuisilta. Aikuiset saavat huutaa ja nauraaräkättää isoon ääneen. Mutta kun pikkulapsi huokaisee tai sanoo tavallisella äänellä jotain, niin heti tulee paheksuvia katseita ja vihaisia otsan kurtistuksia. Isomman oikeudella kuvitellaan olevan parempia ihmisiä. Annetaan ymmärtää, ettei lapsilla olisi oikeutta liikkua missään.
Olen huomannut myös kulttuurisia eroja. Ulkomaalaiset suhtautuvat yleensä lapsiin myönteisemmin kuin suomalaiset. Etelän miesten pitämissä pizzerioissa aikuiset miehet tulevat ihailemaan pikkuvauvaa ja nostavat kunniapaikalle. Lapsille tarjotaan jäätelöä ja tikkareita. Heille hymyillään ja heille puhutaan.
Jotenkin surullista lukea, että kaveri hylätään heti lapsen synnyttyä, koska eihän se henkilö ihmisenä miksikään muutu. Varmasti mielellään näkee ystäviään. Ja paljon on sellaista tekemistä, jossa lapsi kulkee mukana. Lenkille tai ostoksille kun menee, niin pieni nukkuu rattaissa helposti useamman tunnin päiväunet. Ei pitäisi olla mitään haittaa kaverille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, etsi Facebookista lapsesi syntymäkuukauden ryhmä (esim. Helmikuiset 2022) ja liity sinne. Sieltä löytyy seuraa muista äideistä, hyvällä tuurilla ihan lähistöltäkin :) varmasti on muita samassa tilanteessa olevia mutta välillä samanhenkisen seuran löytäminen on hankalaa. Myös seurakunnan kerhot tai harrastukset voisi olla hyviä paikkoja löytää uusia kavereita, jo vanhat itsekkäästi kääntävät selän.
Joo tämä on hyvä. Netistä olen löytänyt vertaistukea kun lapsi on itsekkäästi kääntänyt selän eikä hänestä ole enää seuraksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En näe tuossa mitään ihmeellistä että se ainut lapsen saanut ihminen porukassa jää pikkuhiljaa ulkopuolelle.
Jos vaikka porukka suunnitelee yhdessä extemporeristeilyä viikonlopuksi, niin yleensä ensimmäinen mietintä muilla on että ei se Pertti/Mirja varmaan taaskaan pääse kun sillä on se lapsikin ja kaikkea. Ja kun "lapselliset" harvemmin pystyvät tuollaisiin extempore lähtöihin, niin helpompi vaan jättää kutsumatta kokonaan, kaikki pääsevät helpommalla.
Ja usein perheellisiltä ei saa selkeää vastausta että ovatko tulossa vai eivät, vaan se on sellaista ainaista arpomista. Ei sellaisen kanssa voi suunnitella mitään, ei extempore eikä muutenkaan. Ja silloinkin kun pääsevät paikalla niin usein tulee ilmi että perheen pienimmäinen Pirjo-Petteri on juuri ollut yrjötaudissa. Siinä onkin sitten kiva jännittää että onko kohta itselläki
Joo, tuokin vielä. Ja hyvässä lykyssä voi vielä käydä niinkin että sitten kun ollaan saatu kaikki aikataulut lukkoon, risteily varattua ja pitäisi olla lähdössä sinne satamaan, niin se Mirja tuleekin se Pirjo-Petteri mukanaan etappipaikalle ja alkaa kauhea selittely miten se isä ja/tai mummi ei nyt sitten ottanutkaan Pirjo-Petteriä hoitoonsa, eikä mitään vierasta hoitajaa viitsi, niin pakko se oli nyt ottaa mukaan, tajuamatta kuitenkaan sitä ettei sillä lapsella ole mitään lippua tms, asiakirjaa hommattu, kun kukaan ei ollut tietenkään varautunut tähän Mirjan yllätykseen, kaikka kun olettivat että Mirja tulee itsekseen kuten oli jo aikaisemmin sopinut.
Kun tuollaisia epämiellyttäviä yllätyksiä tapahtuu, niin minusta perheellisten on turha uhriutua kun heitä ei lasten saannin jälkeen enää kutsuta mihinkään.
Varsinkin tosiaan jos muut porukasta ovat sunnitelleet vaikka siitä kauan suunnitellusta laivareissusta pitkästä aikaa kunnon perinteisen "illalla hilpeenä kaljaa, aamulla kalpeena hiljaa" biletysreissun, niin on aika epäreilua muita kohtaan että kun pitäisi lähteä niin yksi tuokin sen pirpanan mukanaan kun ei saanut mukamas aikaiseksi järjestää hoitajaa ajoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyytelet kohta puolen lapsenlikaksi muuten. Kaverisi ovat kaukaa fiksuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ite oon about vähän nuorempaa ikäluokkaa ap:n kanssa, mutta olen kuitenkin joutunut laittamaan välejä poikki (dramaattisesti ilmaistu, mutta silti) lapsen saaneisiin kavereihin. Totuus oikeesti nyt vaan on se, että lapsettomana nuorena aikuisena ei oikeesti vaan kiinnosta ne perhe jutut sitten yhtään. Ei ole mitään vihaa tai katkeruutta taustalla, vaan puhdasta välinpitämättömyyttä; miksi haluaisin olla kaveri jonkun kanssa, jonka jutut ei enää kiinnosta? Vielä pahempi (ja erittäin itsekeskeistä näiltä äideiltä) jos niitä lapsia raahataan mukaan, muka lapsille soveltuviin aktiviteetteihin (lue. ei bileisiin), jonka jälkeen koko aktiviteetin fokus siirtyy väkisin siihen lapseen.
On ihan täysin normaalia ja ok, että ihmissuhteet jäätyy syistä tai toisista - ei kaikkien kanssa tarvi olla kaveri loputtomiin. Jos kaveri on eri elämänvaiheessa, eikä toisesta osapuolesta tunnu, että saa mitään irti enää ystävyydestä, on täy
Huomaatko kuinka itsekeskeiseltä ja kypsymättömältä itse kuulostat? Ja ei, minulla ei ole lapsia. Ystävät on kuitenkin ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsettomat ihmiset suunnittelisivat lapsille sopivaa menoa? Ei ihmekään, kun ei sinua kutsuta, kun et tunnu kerta kaikkiaan tajuavan, että lapsia ei oteta kaveriporukan tapaamisiin.
Ap:han sanoi, että hän voisi hyvin jättää lapsen lapsen isän seuraan, kun näkee ystäviään, mutta häntä ei silti kutsuta mukaan.
Ap tässä. Esimerkki lapsiystävällisestä tekemisestä on kotieläinpuisto, joka on täynnä lapsiperheitä. Jotenkin sinne ei olisi saanut ottaa rattaissa istuvaa lasta mukaan, vaikka siellä ei ollut yhtään toista lapsetonta seuruetta. En tietenkään ota lasta mukaan minnekään kahvitteluihin tai ravintolaan.
Ap, olen pahoillani siitä, millaisia ystäviä sinulla on ja millaisia kommentteja saat täällä. Kyllä huomaa, että ihmiset ovat vieraantuneita elämästä. Minua ei haittaisi, jos lapsesi olisi mukana, kun näämme. Pitäisiköhän sinun itse ehdottaa näkemistä ystävillesi, eikä odottaa kutsua? Jos sekään ei auta, niin toivon, että löydät uusia ystäviä.
Melko kylmää porukkaa, jos ystävät ovat vain tiettyä elämänvaihetta varten ja ne voi hylätä tilanteen muuttuessa. Miten vaikka sairastuessa, sanotaan heippa vaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on lapsivihamielinen kaveripiirisi. Naiset ovat muuttuneet, syntyvyys sakkaa.
Höpö höpö. Se nyt vaan on ihan fakta, että lapsettoman ja perheellisen elämät eroaa toisistaan niin paljon että eipä siinä välttämättä ole enää paljoakaan yhteistä.
Moni perheellinen kaipaa mammakaveria ja lapseton taas ei ymmärrettävästi jaksa loputtomia lapsijuttuja kuunnella.
Tämä. Moni muuttuu äidiksi tultuaan sellaiseksi, että ei ole enää mitään muuta elämää kun se äitiys. Mistään muusta ei osata puhua. Mulla ei ole lapsia, eikä kiinnostusta sellaisia hankkiskaan, niin en jaksa loputtomiin kuunnella niitä tylsiä äitijuttuja. Enkä tarkoita, etteikö siitä lapsesta saisi ollenkaan puhua. Saa. Mutta jos ei ole mitään muuta puhuttavaa, niin sori, mutta silloin ei seura kiinnosta. Ei ole mitään yhteistä puhuttavaa.
Perheellistäkin ärsyttää kun joku ilmestyy paikalla penskansa kanssa vaikka etukäteen ollaan sovittu että mennään syömään ihan vaan aikuisten kesken.