Lue keskustelun säännöt.
Sain lapsen ja kaverit hylkäsivät
12.02.2025 |
En ole kovin sosiaalinen, mutta opiskeluajoista asti meitä on ollut muutaman naisen porukka, jonka kanssa on tavattu vähintään parin kuukauden ajan. Vähän päälle kolmekymppisenä, kun ystävyyttä oli ollut takana jo reilusti yli 10 vuotta sain lapsen. Muilla porukan jäsenillä ei ole lapsia eikä tietääkseni sellaisia ole suunnitelmissakaan. Raskauteeni suhtauduttiin vähän nyrpeästi, vaikka en mitenkään korostanut sitä ja puhuttiin ihan normaalisti muista asioista. Lapsen synnyttyä minua ei ole enää kutsuttu kovin usein mukaan, vaikka lapsen voisi jättää illaksi isälleen. Jos joskus on suunniteltu jotain lapsille sopivaa menoa, on siitä jo lähes suututtu, kun olen ottanut lapsen mukaan. Toki elämä on aika lapsipainotteista, mutta en saisi mainita lastani ollenkaan. Lapsi syntyi vähän ennen koronaa ja kaikki vauvakerhot ja muut olivat tauolla, kun olin perhevapailla. Mitään äitikavereitakaan ei ole ja muita tämän porukan ulkopuolelta tuntemiani kavereita en tapaa edes vuosittain. Tuntuu jotenkin pahalta, en ole vuosikausiin tavannut sellaisia ihmisiä, joiden kanssa synkkaisi kaveritasolla. Uusien ystävien hankkiminen tässä iässä tuntuu hankalalta. Tajusin tässä, että viime kaveritapaamisesta on jo vuosi aikaa.
Kommentit (136)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Esimerkki lapsiystävällisestä tekemisestä on kotieläinpuisto, joka on täynnä lapsiperheitä. Jotenkin sinne ei olisi saanut ottaa rattaissa istuvaa lasta mukaan, vaikka siellä ei ollut yhtään toista lapsetonta seuruetta. En tietenkään ota lasta mukaan minnekään kahvitteluihin tai ravintolaan.
Kysyitkö etukäteen onko ok ottaa lapsi mukaan?
Veikkaan että ei kysele, ilmaantuu vaan lapsen kanssa paikalle. Ymmärrän ihan hyvin että tuollainen käytös ärsyttää, jos pieni lapsi on mukana niin silloin joudutaan aina menemään enemmän tai vähemmän lapsen ehdoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo on ihan keksitty juttu, että miehet eivät muka puhu lapsistaan. Kyllä puhuvat. Ne muut miehet eivät vain ota asioita niin vakavasti. Kukaan ei vedä hernettä nenukkaan, vaikka joku mainitsee jotain lapsestaan. Sitten jatketaan vain toiseen aiheeseen.
On myös vähän ylimielistä lapsettomalta määräillä, mistä aiheesta kaveri saa puhua. En usko, että kaikkia kiinnostaa aina ne kavereiden kaikki jutut. Moneen kertaan on tullut kuunneltua kaverin avautumisia töistä, lemmikkien kuulumisia, valitusta vaivoista ja sairauksista jne. Ja monta kertaa olen ajatellut, että evvk esim. jonkun koiran kuulumiset, mutta kuuntelen silti.
Kyllä miehet puhuvatkin lapsistaan, mutta keskustelu ja elämä ei pyöri vain lasten ympärillä. Muistetaan kaverit ja harrastukset. Tehdään samoja juttuja kuin ennenkin. Väittäisin ettei kaveriporukan dynamiikka muutu miesporukassa samalla tavalla kuin naisporukassa, kun joku saa lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap taas. Tällä meidän porukalla on ollut sellaisena kiinnostuksen kohteena esimerkiksi lastenelokuvat, kotieläinpuistot ja monet muut "söpöt" jutut vaikka ollaan jo kohta nelikymppisiä. Jotenkin tuntuu siltä, että lapsen läsnäolo jotenkin alleviivaa sitä, että itse emme ole enää "söpöjä" tai ketään ei nyt edes vahingossa luulla teini-ikäiseksi. Yksi kaveri ottaa koiransa mukaan myös joihinkin ravintoloihin ja kahviloihin, mutta se ei tunnu häiritsevän.
Et ole vieläkään vastannut siihen, että oletko etukäteen kysynyt onko ok ottaa se lapsi mukaan vai ei
Ilmoitin kyllä reissusta sovittaessa, että otan varmaankin lapsen mukaan enkä saanut mitään vastalauseita. Ei tullut mieleenkään, että pitäisi kysellä lupaa. Mielestäni ihan vastaava asia, kuin ottaa vaikka se koira mukaan tai vaikka poiketa vaatekaupoilla toisen asioilla yhteisen menon yhteydessä. En myöskään ihan ymmärrä logiikkaa, jossa kotieläinpuistossa juoksentelevat kymmenet lapset olisivat ok, mutta minun lapseni olisi jotenkin niin epätoivottu, että ystäväni eivät voisi häntä silloin tällöin tavata.
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Esimerkki lapsiystävällisestä tekemisestä on kotieläinpuisto, joka on täynnä lapsiperheitä. Jotenkin sinne ei olisi saanut ottaa rattaissa istuvaa lasta mukaan, vaikka siellä ei ollut yhtään toista lapsetonta seuruetta. En tietenkään ota lasta mukaan minnekään kahvitteluihin tai ravintolaan.
Vauvasivun idea on kehittää aloittajasta olkiukko aloituksen perusteella ja hyökätä hellittämättä sitä vastaan. Sen olkiukon mukaan olet tunkemassa lastasi mukaan bileristeilystä kahvilan kautta kaikkiin sosiaalisiin tapahtumiin etkä osaa puhua mistään muusta kuin lapsesta, äitiydestäsi tai et osaa keskittyä mihinkään muuhun kuin lapseen.
En oikeasti tajua tämän sivun juttuja. Kun kaverini saivat lapsia ja itse olin lapseton minusta oli kiva käydä lasten synttäreillä, viettää muksujen kanssa aikaa jne. Meilläkin käy kylässä lapsettomia ja tavataan sekä lapsellisia että lapsettomia. Mutta me ollaankin kohta nelikymppisiä. En ymmärrä mitä se muuttaa siinä ihmisessä niin suuresti, että onko sillä lapsi vai ei.
Nämä on vähän näitä. Äiti-ihmiset jakautuvat oman kokemukseni mukaan kahteen leiriin; niihin jotka uppoavat lapsikuplaansa totaalisesti eivätkä itse edes huomaa muutosta, ja niihin joiden elämään lapsi solahtaa jotenkin tosi luontevasti ja jotka eivät hävitä omaa itseään äitiyden pyörteissä.
Ensiksi mainittuja olen poistanut elämästäni 2 kpl. Lapsi ei todellakaan ole mikään aihe mistä ei saisi puhua, mutta oikeasti, en lapsettomana jaksa kuunnella tolkuttoman tylsiä ja pitkiä monologeja siitä, mitä lapsi on laulanut milloinkin ja miten hankalaa on päättää sen vaatetuksesta syyskeleillä. Jos elämässä ei ole enää mitään muuta kuin se lapsi, meillä ei yksinkertaisesti ole enää syytä viettää aikaa yhdessä. Yhteistä pohjaa ei enää ole.
Jälkeenpäin mainitut äidit ovat hyvää seuraa myös synnytyksen jälkeen.
Ap, miksi viet lapsen mukaan kaveritapaamisiin? Kumpaan ryhmään kuulut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin. Itsekään en halua lasten vanhempien kanssa hengailla. Ovat kuolettavan tylsiä kun kaikki pyörii lapsen/ lasten ympärillä. Karsin sellaiset tyypit pois elämästäni kun on kivempaakin seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Niin. Itsekään en halua lasten vanhempien kanssa hengailla. Ovat kuolettavan tylsiä kun kaikki pyörii lapsen/ lasten ympärillä. Karsin sellaiset tyypit pois elämästäni kun on kivempaakin seuraa.
Ja lisään vielä, että ihan pahinta on jos sitä mukulaa raahataan johonkin kavereiden tapaamisiin mukaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverisi haluavat tavata sinut. He eivät halua katsella sinun hössötystäsi lapsesi kanssa. He eivät myöskään ole lapsesi kavereita.
Tuttavani halusi tavata lapsi mukanaan. Emme pystyneet juttlemaan yhtään mistään, koska lapsi ja lapsen huomioiminen keskeytti keskustelun monta kertaa minuutissa. Ihan turha tapaaminen.
Helpoin ja nopein tapa pilata elämänsä, on lisääntyminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole aina kysymys siitä, että toisten pitäisi kuunnella lapsijuttuja. Itsekään en koskaan edes ottanut puheeksi lapsiarjen tapahtumia kun tapasin joitain lapsettomia kavereita. Puhuttiin ihan muusta.
Aikaa myöten vain kävi niin, että ne lapsettomana pysyneet kaverit kaikkoisivat ja ehkä itsekin otin eri suunnan. Joku kyllä selkeästi lopetti soittelun ja yhteydenpidon ja häntä selvästi häiritsi, että minulla oli lapsia. Mutta tilalle on tullut muita ystäviä vuosien varrella. Sellaisiakin jälleen joilla ei ole lapsia.
Ei kannata väkisin roikkua kenessäkään,eikä liiaksi pahoittaa mieltä. Eihän sellainen ole edes ystävyyttä, että jonkun elämäntilanne herättää kaveripiirissä vain närää. Antaa sellaisten ihmisten vain mennä ja elää elämäänsä. Lapsi tuo elämään sellaista ulottuvuutta, jota lapsettomat eivät edes käsitä.
5 naista. 4 heistä lapsetonta. Yhdellä lapsi. Yks ainoa päivä jolla kaikilla on yhtä aikaa vapaata, eka kerta kolmeen kuukauteen.
Mennään pienelle parin tunnin vaellukselle läheiselle retkeilyreitille. Yhdellä mukana rattaat ja lapsi. Rattaat huonot maastossa, lapsi kitisee. Sen pitää antaa kävellä. Kaikki odottaa. Sitten vaihdetaan vaippa. Kaikki odottaa. Sitten sillä on nälkä.
Sen jälkeen kahvilaan jonne rattaat ei mahdu kunnolla. Syöttö, juotti, välillä huutoa ja itkua. Vaipanvaihto.
Mennään yksille? No ei mennä kun lasta ei voi ottaa minnekään baariin. Mennään elokuviin? No ei voida mennä.
Tämä esimerkkinä miksei kutsuja satele. Lapsen mukanaolo tappaa kaiken spontaanisuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, teidän tiet ovat eronneet. Anna noiden mennä ja etsi uudet kaverit. Löydät varmasti!!!
Vierailija kirjoitti:
Kaverisi haluavat tavata sinut. He eivät halua katsella sinun hössötystäsi lapsesi kanssa. He eivät myöskään ole lapsesi kavereita.
Tuttavani halusi tavata lapsi mukanaan. Emme pystyneet juttlemaan yhtään mistään, koska lapsi ja lapsen huomioiminen keskeytti keskustelun monta kertaa minuutissa. Ihan turha tapaaminen.
Tämä. Yksi toinen lempparini on puhelinkeskustelu lisääntyneen kanssa.
-Moi Riikka, mitä sulle kuuluu? Ajattelin soittaa pitkästä aikaa kun ei olla nähtykään hetkeen.
-No moi, kiva kun soitit! Ei tässä mitään ihmeem-
-PETTERI ET TEE NOIN! ET KOSKE SIIHEN, NYT NÄPIT IR--sori nyt tästä heh Petteri tunki päänsä pyykkikoriin--PETTERI POIS SIELTÄ-- niin mitä olit sanomassa?
-Niin että ei tässä kummempia, gradua koitan kirjoitella ja--
-Ootko syönyt jo iltapalan? Et? Iskä tekee sulle iltapalan, Juusoooo teetkö Petterille--voi ei PETTERI SATTUIKO VOI VOI--niin mitä, sori, että gradua vai mitä sanoit?
-Niin, sitä tässä kirjoitellut. Mitäs teille sinne, meininkiä ilmeisesti riittää, mitä kuul--
-Ei voi laittaa tuota juustoa Petterin leivän päälle, ei voi, hän ei tykkää, laitatko tota tois--odota hetki heh sori-- laita tota toista juustoa, joo, hyvä. PETTERIIIII SYÖMÄÄN!
-Juu, soitellaan joskus toiste, hei hei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole aina kysymys siitä, että toisten pitäisi kuunnella lapsijuttuja. Itsekään en koskaan edes ottanut puheeksi lapsiarjen tapahtumia kun tapasin joitain lapsettomia kavereita. Puhuttiin ihan muusta.
Aikaa myöten vain kävi niin, että ne lapsettomana pysyneet kaverit kaikkoisivat ja ehkä itsekin otin eri suunnan. Joku kyllä selkeästi lopetti soittelun ja yhteydenpidon ja häntä selvästi häiritsi, että minulla oli lapsia. Mutta tilalle on tullut muita ystäviä vuosien varrella. Sellaisiakin jälleen joilla ei ole lapsia.
Ei kannata väkisin roikkua kenessäkään,eikä liiaksi pahoittaa mieltä. Eihän sellainen ole edes ystävyyttä, että jonkun elämäntilanne herättää kaveripiirissä vain närää. Antaa sellaisten ihmisten vain mennä ja elää elämäänsä. Lapsi tuo elämään sellaista ulottuvuutta, jota lapsettomat eivät edes käsitä.
Viimeinen lause kertoo kaiken oleellisen. Olet saavuttanut viisauden ylimmän asteen koska sinulla on lapsi ja sen jälkeen olet oikeuttanut itsesi suhtautumaan alentuvasti lapsettomiin. Eiväthän he pysty ymmärtämään niin suuria ulottuvuuksia kuin sinä. Puuttuu vain lause että lapsettomien elämä on tyhjää ja vailla merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Ap taas. Tällä meidän porukalla on ollut sellaisena kiinnostuksen kohteena esimerkiksi lastenelokuvat, kotieläinpuistot ja monet muut "söpöt" jutut vaikka ollaan jo kohta nelikymppisiä. Jotenkin tuntuu siltä, että lapsen läsnäolo jotenkin alleviivaa sitä, että itse emme ole enää "söpöjä" tai ketään ei nyt edes vahingossa luulla teini-ikäiseksi. Yksi kaveri ottaa koiransa mukaan myös joihinkin ravintoloihin ja kahviloihin, mutta se ei tunnu häiritsevän.
Niin, mielestäni koirat on kivoja ja lapset ei, ja näköjään entiset ystäväsi ajattelevat samoin. Ihan ymmärrettävää.
Siis ööh eihän kukaan tee nykyään enää lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi voi. Kannattaa katsoa sinne peiliin, jos kukaan ei halua olla kanssasi. En minäkään tylsässä seurassa halua olla.
N35
Kukahan sinunkaan seurassasi haluaisi olla? Ja mieti, sinäkin olet olemassaolollasi tehnyt äidistäsi tylsimyksen. Sori vaan, mutta lapsen saaminen muuttaa naista, ja lapsettomien jutut alkavat kuulostaa tylsiltä. Mutta sitähän sinä et tule ikinä ymmärtämään. Älä lisäänny.
No, tuskin se enää ehtiikään, kun on jo 35.
Entiset ystäväsi ehkä ajattelevat, että olet itsekäs, kun lisäännyt ylikansoitettuun maailmaan ja tuhoat siten maapalloa. Eivätkä sen vuoksi halua viettää kanssasi aikaa.
Jos olette jo nelikymppisiä, eikä heillä kellään ole lapsia, niin tuskin niitä enää tulee. Voi olla vastoin heidän arvoja.
Tai sitten jollain heistä voi olla vaikka tahatonta lapsettomuutta, minkä vuoksi voi tuntua pahalta kun raahaat kersaasi mukaan muistuttamaan siitä.
Vierailija kirjoitti:
Ap taas. Tällä meidän porukalla on ollut sellaisena kiinnostuksen kohteena esimerkiksi lastenelokuvat, kotieläinpuistot ja monet muut "söpöt" jutut vaikka ollaan jo kohta nelikymppisiä. Jotenkin tuntuu siltä, että lapsen läsnäolo jotenkin alleviivaa sitä, että itse emme ole enää "söpöjä" tai ketään ei nyt edes vahingossa luulla teini-ikäiseksi. Yksi kaveri ottaa koiransa mukaan myös joihinkin ravintoloihin ja kahviloihin, mutta se ei tunnu häiritsevän.
Tuskin liittyy mihinkään söpöyteen. Luultavasti liittyy siihen, että lapsesi on ärsyttävä ja hänen länsäolonsa monella tapaa hankaloittaa yhteistä tapaamista. Kaikkihan pyörii sen lapsen ympärillä jos sellainen on mukana.
Itsekään en ymmärrä ihmisiä jotka raahaavat koiransa mukaan joka paikkaan, mutta ne koirat ovat yleensä aika harmittomia siellä kahvilan pöydän alla makoillessaan. Ja niiden kuullen voi puhua mitä vain, toisin kuin lasten.
Minusta tuo on ihan keksitty juttu, että miehet eivät muka puhu lapsistaan. Kyllä puhuvat. Ne muut miehet eivät vain ota asioita niin vakavasti. Kukaan ei vedä hernettä nenukkaan, vaikka joku mainitsee jotain lapsestaan. Sitten jatketaan vain toiseen aiheeseen.
On myös vähän ylimielistä lapsettomalta määräillä, mistä aiheesta kaveri saa puhua. En usko, että kaikkia kiinnostaa aina ne kavereiden kaikki jutut. Moneen kertaan on tullut kuunneltua kaverin avautumisia töistä, lemmikkien kuulumisia, valitusta vaivoista ja sairauksista jne. Ja monta kertaa olen ajatellut, että evvk esim. jonkun koiran kuulumiset, mutta kuuntelen silti.