Sain lapsen ja kaverit hylkäsivät
En ole kovin sosiaalinen, mutta opiskeluajoista asti meitä on ollut muutaman naisen porukka, jonka kanssa on tavattu vähintään parin kuukauden ajan. Vähän päälle kolmekymppisenä, kun ystävyyttä oli ollut takana jo reilusti yli 10 vuotta sain lapsen. Muilla porukan jäsenillä ei ole lapsia eikä tietääkseni sellaisia ole suunnitelmissakaan. Raskauteeni suhtauduttiin vähän nyrpeästi, vaikka en mitenkään korostanut sitä ja puhuttiin ihan normaalisti muista asioista. Lapsen synnyttyä minua ei ole enää kutsuttu kovin usein mukaan, vaikka lapsen voisi jättää illaksi isälleen. Jos joskus on suunniteltu jotain lapsille sopivaa menoa, on siitä jo lähes suututtu, kun olen ottanut lapsen mukaan. Toki elämä on aika lapsipainotteista, mutta en saisi mainita lastani ollenkaan. Lapsi syntyi vähän ennen koronaa ja kaikki vauvakerhot ja muut olivat tauolla, kun olin perhevapailla. Mitään äitikavereitakaan ei ole ja muita tämän porukan ulkopuolelta tuntemiani kavereita en tapaa edes vuosittain. Tuntuu jotenkin pahalta, en ole vuosikausiin tavannut sellaisia ihmisiä, joiden kanssa synkkaisi kaveritasolla. Uusien ystävien hankkiminen tässä iässä tuntuu hankalalta. Tajusin tässä, että viime kaveritapaamisesta on jo vuosi aikaa.
Kommentit (136)
Ap, ovat todennäköisesti alemmuudentuntoisia omasta lapsettomuudestaan, ja läsnäolosi muistuttaa heitä tästä. Joten pitävät etäisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Kateus - suomalaisten pahin kansantauti
Mikä kateus ? Miksi joku lapseton haluaisi porukka haluaisi mihinkään lapsiystävällisiin menoihin mukaan? Ei se kateutta ole vaan fakta ettei ihmiset jaksa toisten lapsia mukaan esim kahville. Kyllä neljän lapsen äitinä voin sanoa että lapset pilaa vaikka sen kahvilla käynnin
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsettomat ihmiset suunnittelisivat lapsille sopivaa menoa? Ei ihmekään, kun ei sinua kutsuta, kun et tunnu kerta kaikkiaan tajuavan, että lapsia ei oteta kaveriporukan tapaamisiin.
Rivien välistä voi lukea, että ap on kärynnyt sen lapsensa mukaan kaikkialle missä ikäraja ei sitä estä; kahvilat, museot, shoppailu, jne. ovatkin yhtäkkiä lapsille sopivaa menoa
Niin. Sinähän itse valitsit lapsen ystäviesi sijasta. Jos lasta ei olisi, sinulla olisi ilmeisesti vielä ystäviä. Maailma on valintoja täynnä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi voi. Kannattaa katsoa sinne peiliin, jos kukaan ei halua olla kanssasi. En minäkään tylsässä seurassa halua olla.
N35
Kukahan sinunkaan seurassasi haluaisi olla? Ja mieti, sinäkin olet olemassaolollasi tehnyt äidistäsi tylsimyksen. Sori vaan, mutta lapsen saaminen muuttaa naista, ja lapsettomien jutut alkavat kuulostaa tylsiltä. Mutta sitähän sinä et tule ikinä ymmärtämään. Älä lisäänny.
Mitä sinäkin mesoat. Kaikki ei halua lapsia. Ja jos lapsettomien jutut on tylsiä, niin miksi ihmeessä te mammat aina kitisette kun lapsettomat ei enää jaksa kaveerata teidän kanssa? Hommatkaa mammakavereita.
Vierailija kirjoitti:
Ap, ovat todennäköisesti alemmuudentuntoisia omasta lapsettomuudestaan, ja läsnäolosi muistuttaa heitä tästä. Joten pitävät etäisyyttä.
Ei, vaan heillä on eri elämäntilanne ja eri intressit, ihan turha siitä on loukkaantua.
Mikään ei kyllä ärsytä enempää kun se että perheellinen kaveri tuo ne lapset mukanaan täysin etukäteen ilmoittamatta mitään jonnekkin kahvilaan tai vastaavaan :)
Tunnustan etten ollut kovin paljon tekemisissä nuoruuden ystävän kanssa, kun hän sai lapsen 25-vuotiaana. Toki kävin katsomassa vauvaa, mutta elämäntilanteeni olivat tosi erilaiset. Kun itse sain lapset 10 vuotta myöhemmin, en oikein jaksanut lapsettomia kavereita, koska he olivat jääneet elämään elämää, jota en itse enää viettänyt. Taas on 15 vuotta vierähtänyt ja olemme taas samassa elämäntilanteessa olevia keski-ikäisiä akkoja, joilla on aikuisia lapsia, teinejä tai ei mitään. Hyvin tullaan juttuun, puhutaan harrastuksista, työstä ja matkoista.
Kyllä mulla on kavereita pysynyt vaikka sain lapsen paljon aiemmin kuin he. Siinä kohtaa kun yksi sai esikoisensa, niin mun lapsi oli jo 15v. Kavereita oltu lukion ekalta lähtien.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi ei ole mikään pakko olla tekemisissä ap:n kaltaisten naisten kanssa, jotka osaavat uhriutua ja valittaa ihan kaikesta. Rasittavaa seuraa ovat.
T. Kokemusta on
Niin, onhan tuo aika erikoista. Ap raahaa penskaansa aikuisten tapaamisiin ja sitten ihmettelee kun muu porukka ei enää jaksa. Jos tapaamisia on ollut noin parin kuukauden välein niin eikö lapsen isä tosiaankaan voi edes sen aikaa olla lapsen kanssa?
En näe tuossa mitään ihmeellistä että se ainut lapsen saanut ihminen porukassa jää pikkuhiljaa ulkopuolelle.
Jos vaikka porukka suunnitelee yhdessä extemporeristeilyä viikonlopuksi, niin yleensä ensimmäinen mietintä muilla on että ei se Pertti/Mirja varmaan taaskaan pääse kun sillä on se lapsikin ja kaikkea. Ja kun "lapselliset" harvemmin pystyvät tuollaisiin extempore lähtöihin, niin helpompi vaan jättää kutsumatta kokonaan, kaikki pääsevät helpommalla.
En lapsettomana jaksa kavereita, joilla lapsia jos puhuvat koko ajan lapsistaan tai ottavat lapsia mukaan tapaamisiin. En pidä lapsista ja lapsijutut ei kiinnosta. On myös rasittavaa puhua ystävän kanssa kun lapsi mekastaa ja kerjää huomiota koko ajan, niin että keskeyttää koko ajan enkä kuule mitään. Toivon, että ystävä ottaisi lapsivapaan hetken, jotta voi keskittyä vuorovaikutukseen.
Ap on varmaan alemman tason nainen. Helppoa vältellä sellaisen seuraa. Hanki oman tasoisia kavereita.
Nainen on toiselle naiselle susi.
Mitäs päätit lisääntyä, keskity nyt siihen lapsen kasvattamiseen. Ettei käy niin että kasvattamisen joutuu hoitamaan koulu, poliisi jne.
Onko värikäs lapsi kyseessä kenties?
Vierailija kirjoitti:
En näe tuossa mitään ihmeellistä että se ainut lapsen saanut ihminen porukassa jää pikkuhiljaa ulkopuolelle.
Jos vaikka porukka suunnitelee yhdessä extemporeristeilyä viikonlopuksi, niin yleensä ensimmäinen mietintä muilla on että ei se Pertti/Mirja varmaan taaskaan pääse kun sillä on se lapsikin ja kaikkea. Ja kun "lapselliset" harvemmin pystyvät tuollaisiin extempore lähtöihin, niin helpompi vaan jättää kutsumatta kokonaan, kaikki pääsevät helpommalla.
Ja usein perheellisiltä ei saa selkeää vastausta että ovatko tulossa vai eivät, vaan se on sellaista ainaista arpomista. Ei sellaisen kanssa voi suunnitella mitään, ei extempore eikä muutenkaan. Ja silloinkin kun pääsevät paikalla niin usein tulee ilmi että perheen pienimmäinen Pirjo-Petteri on juuri ollut yrjötaudissa. Siinä onkin sitten kiva jännittää että onko kohta itselläkin tauti päällä.
Ap:lla on sentään mies ja jaksaa silti valittaa. Tehkää jotain yhteistä puolison kanssa!
Mun kaveripiirissä äidit ei ole ottaneet lasta mukaan kahvilaan tms.Luulisin siis,että tuo lapsen mukaan ottaminen on syynä ettei ap ole tervetullut tapaamisiin.Jätä se lapsi isän hoitoon ja keskity ystäviin.
minkävärinen kersa?...